Mökillä kaadettiin taas puita. Kiitos, Timo, ammattitaidolla tehdystä kaadosta, kun nytkin mukana oli ihan valtava koivu ja vielä pahassa paikassa. Niin se pötkähti maahan juuri siihen kohtaan, mihin pitikin! Oksat vietiin pois ja suuri runko vedettiin helppoon paikkaan, jossa se on mukava tehdä polttopuuksi.
Sydän verta vuotaen kaadettiin myös isäni lapsuuskotinsa pihasta tuomat tammi ja vaahtera. Ne oli pakko kaataa, kun olivat kasvaneet jo niin suuriksi, että myöhemmin olisi ollut hankala niitä poistaa. Nyt näkyy hyvin järvelle ja tangossa liehuvaa lippuakin voi estettömästi ihailla tuvan ikkunasta.
Mökillä uusitaan myös rinteen rappusia ja kohta pääsee tyhjentämään räystäskourut syksyn lehdistä.
Välillä olemme viettäneet rauhallista viikonloppua tekemättä mitään kummempaa, toimittaneet asioita Tampereella ja sukuloineet Kouvolassa. Harrastukset ovat jatkuneet kesätauon jälkeen. Kuorossa suunnitellaan uusia esiintymishuiveja ja harjoitellaan adventtikonserttiin, ja kuntosali sekä jumppa jatkuvat uudella innolla.
Onhan tämä syksy niin mukavaa, kun työelämä on jäänyt taakse ja on omaa aikaa tehdä, mitä lystää. 😀
