Perjantaina kävin mökillä katsomassa, joko jäät lähtevät. Lähdössä olivat. Järvenkansi oli aivan musta ja metrin railoilla sieltä täältä. Pohjoispää oli jo avovettä.
Tein eteenpäin taas siivouksia ja joka välissä katselin, mitä järvellä tapahtuu. Yhtäkkiä alkoi hieman tuulla ja heti jäät lähtivät liikkeelle pitäen ihanaa helinää. Rantakiville ajautui kristallisia, pieniä jäänkappaleita. Tuuli oli kuitenkin vain hetkellistä ja mitään suurta ei minuun aikana tapahtunut. Lähdin kotiin yöksi ja arvelin, että aamulla tuulen yltyessä jäät lähtevät.
Niinhän siinä sitten kävikin: Lauantaina puolilta päivin palasin takaisin ja silloin oli vastassa jo vapaa järvi meidän kohdalta. Tuntui hauskalta, kun aurinko kimmelsi aalloilla ja kuikat huutelivat kauempana. Eteläpää järvestä näytti vieläkin olevan jään peitossa.
Auringon paisteessa näytti niin keväiseltä, mutta todellisuudessa oli ulkona vain neljä astetta lämmintä. Valkovuokot urheasti yrittivät hyytävässä säässä availla nuppujaan. Tuuli luihin ja ytimiin kylmästi, joten kauaa en tarjennut pihalla taivastella. Tyypillistä Suomen viileää vappusäätä, ja autolle kävellessäni ripoitteli jo jotain valkoista taivaalta.😒