Kulttuuria kerrakseen

Torstaina vietin monta tuntia Musiikkitalossa. Voi, mikä ihana rakennus! Ensin olin Organossa urkumatineassa, jossa nuori urkuri Matti Pohjoisaho soitti Verschueren-uruilla Sweelinckin, Bachin ja Pachelbelin musiikkia. Organossa en ollut aiemmin käynytkään, kun aina on ollut liput varattuna ison salin puolelle. Konsertin jälkeen vaeltelin itsekseni ympäri taloa ja vain nautin tunnelmasta. Pohjoismaiset musiikkipäivät olivat menossa ja talossa oli monenlaista tapahtumaa. Siellä täällä vilahteli tuttuja musiikkipersoonia! Fugassa katselin levyvalikoimaa ja tietenkin sorruin ostamaan kolme cd:tä ja vähän muutakin.

Illalla olimme Karin kanssa vielä Oopperassa katsomassa balettia. Prinsessa Ruusunen oli ihan hyvä, mutta Musiikkitalon kahden päivän annin jälkeen  jotenkin vähän kalpea. Johtui ehkä itsestäni, ei niinkään itse esityksestä. Meillä oli paikat parvella, joten oli kiva katsella myös orkesterin työskentelyä.

Perjantaina vaeltelin monta tuntia Ateneumissa. Vuokrasin mukaani kuulokkeet, joista oli mukava kuunnella opastusta useiden taulujen kohdalla. Järven lumo - Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä kertova näyttely oli upea ja hienosti toteutettu. Taulujen lisäksi kerrottiin paljon taiteilijaperheiden elämästä ja arjesta. Esillä oli mm. lasten kotiopetuksessa tuotettua oppimateriaalia, esim. vihkoja ja piirustuksia, joita oli mielenkiintoista katsella. Tauluissa oli paljon tuttuja teoksia, mutta mestariteoksia katselee aina mielellään yhä uudestaan.

Joitain vuosia sitten vierailimme Tuusulanjärven maisemissa, joten Sibeliuksen, Järnefeltien ja Halosten taiteilijakodit olivat tuttuja paikkoja.