Monien, kivojen ja vähemmän kivojen hoidettavien asioiden jälkeen illalla mökillä, lähes tyyni järvi, kurkien äänet vastarannalla, kahden käen kilpakukunta, ilta-auringon kajo, rauha ja hiljaisuus, vain luonnon äänet... "Mie romahan tähän ihanuuteen!" sanoisi joku.
Äsken juuri puhuttiin, kuinka hienoa aikaa kevät on. Joka päivä tapahtuu luonnossa niin paljon. On helppoa elää päivä kerrallaan, juuri tässä ja nyt, ei tarvitse odottaa mitään, vaan nauttia tästä käsillä olevasta hetkestä.
Mielettömän hieno tunne kiireisen työviikon jälkeen, edestakaisen ajamisen sijaan, tietää saavansa olla viikonlopun rauhassa täällä rannalla, varsinkin kun kesäinen sää on tulossa. No, sunnuntaina pitää piipahtaa kuoron kanssa laulamassa, mutta muuten ei ole velvoitteita. Mitä nyt työhön liittyviä arvosteluja kuten aina tähän aikaan vuodesta, mutta niitäkin voi tehdä ulkona auringossa näillä nykyvempaimilla.
Kirjosieppokoiraalla on ikkunan takana suurta parisuhdedraamaa: Kilpailija tuppaa samalle reviirille ja eilinen kuvioissa ollut naaras on häipynyt. Mitähän huomenna?
2 kommenttia:
Ihanaa seurata luontoa
Näin keväällä se on ihan parasta, kun paljon tapahtuu lyhyellä ajalla. Kun vain ehtisi kaikkea seurata!
Lähetä kommentti