Kaikesta huolimatta

 

Kevät alkaa ylihuomenna. Sen vuoksi vedin jalkaan sukat, jotka sopivat lähestyvään vuodenaikaan.

Ukrainan surullisten uutisten keskellä mielikin on alavireinen. Piti keksiä jotain edes hieman piristävää.

Päätin laittaa keväiset tyynynpäälliset olohuoneeseen.

Samalla kynttilöidenkin väri vaihtui.

Loman alkamista juhlistettiin suklaakakulla. Kiitos Katja - "hovileipuri"!

Ukraina ajatuksissamme

"Me aiomme säilyttää rauhan,

vaikka meidän sitten olisi taisteltava sen takia."

                                                      

                                                                                    Dwight D. Eisenhower

22.2.22

 

Mielenkiintoinen päivämäärä: 22.2.22

Mieleni juuttuu välillä kiinni numeroihin. Varsinkin tällaiset erikoiset päivämäärät huomaan oitis. Uutisissa juuri kerrottiin, miten maistraattien vihkimisajat ovat menneet kuin kuumille kiville joka puolella Suomea. Myös kirkoissa avioidutaan tänään, vaikka yleensä tiistai ei varmaankaan ole kovin yleinen vihkipäivä. Sulhasten helppo muistaa... ;>)

Tämä päivä on minulle henkilökohtaisesti tärkeä päivä: edesmenneen isäni syntymäpäivä. Hän oli syntynyt 22.2.33, joten hän olisi täyttänyt tänään 89 vuotta. Leukemia päätti elämän, kun hän oli 51-vuotias.

Numerot ovat mukavia! Koulussa pidin matematiikasta, kun se oli niin vaivatonta. En kuitenkaan halunnut lukiossa pitkälle matematiikalle, sillä se olisi vaatinut luultavasti ponnisteluja. Paljon helpompi oli ahertaa helppojen laskujen kanssa. Nykyisin pysäytän auton ja ihailen matkamittarin erikoisia lukemia, esim. 67676, tai herään huvittuneena keskellä yötä, kun kello näyttää 3.33. Hauskoja lukemia!

Onnea ja iloa tähän päivään meille kaikille!

Valoa

Kyllä on hieno huomata, miten aamut valkenevat vauhdilla kevättä kohti mentäessä. Viime viikolla kahdeksaan töihin mennessä yhtäkkiä katuvalot sammuivat vaalenevassa aamussa. Tällä viikolla oli pimeys jo kadonnut, joten sai riisua vaatteista irralliset heijastimet. Mikä ilo! Viikonloppuna sunnuntaina oli päivä jo valjennut klo 8. Ihmeellisen ihanaa! Ei tarvitse enää pimeässä töihin kulkea.

Kiva elää tätä aikaa talvesta, kun valo valtaa alaa ja viikon päästä ollaan jo maaliskuussa. Niin, ja talvilomakin tulossa...

Aamuvarhaisella

Aamu ei ollut edes valjennut, kun piti vääntäytyä television ääreen klo 5.55. Olikohan tässä mitään järkeä?

Kuu näkyi taivaalla ja Venuskin pilkahti pieneksi hetkeksi - tosin hävisi tehtaan savujen taakse nopeasti.

Ensin tuntui naisten 30 km:n hiihto aika selvältä lähes alkumetreiltä, mutta yhtäkkiä jännitys tiivistyi viimeiselle kilometrille. Pronssia tuli. Hyvä Kerttu Niskanen! On tuo Niskasten sisarussarja aika veikeä, enkä nyt tarkoita pelkästään olympiahiihtäjiä.

Perään katseltiin vielä Suomen miesten jääkiekkoa, vaikken mikään lätkäfani olekaan. Olin varma, että finaalissa Venäjä voittaa, mutta niin vain huikea ottelu kääntyi Suomen voitoksi. Oli hienoa katsella kapteenin jakavan mitalit pelaajien kaulaan. Ensimmäinen jääkiekon olympiakulta ja Porilaisten marssi vielä päälle! Kyllä nyt on juhlittu. Hienoa Suomi!

Ps. Saisivat naapurit tehdä jotain tuolle likaiselle lipputangolle, vink, vink.

Aamutaivaan planeetta

Aamupalan syön työpäivinä keittiön ikkunan ääressä ja katselen kaukaisuuteen. Selkeinä aamuina matalalla koillisen taivaalla on loistanut "aamutähti" eli planeetta Venus. Se on valtavan kirkas tähän aikaan ja peittoaa kaikki muut taivaankappaleet.

Kuvassahan Venus kirkon tornin vasemmalla puolella näyttää pikkuruiselta pisteeltä, mutta luonnossa todella huomiota herättävältä.

Viime päivät ovat olleet tuhruisen harmaita, joten Venuskin on pysytellyt piilossa pilviverhon takana. Jospa viimeistään talvilomalle osuisi aurinkoisia talvipäiviä. Nyt tallustellaan loskassa.

Viikonlopun herkkuja

 

Viikonlopun ruokalistaan kuului uunissa paistetut hasselbackan perunat ja paistettu lohi. Perunat viilleltiin ja sitten niihin laitettiin suolaa, meiramia ja päälle juustoraastetta.

Samalla uunissa paistui lohi sitruunalla ja tillillä maustettuna, vaikka en lohen ystävä olekaan. Hyvältä maistui kuitenkin! (Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä mainita, että minun suussani järvikala maistuu suunnattomasti paremmalta kuin tämä kasvatettu lohi.)

Sunnuntain aamupalaksi sain lämpimät voileivät. Ruisleivällä oli Pielisen luonnonkalasäilykettä ja hieman juustoraastetta. Olipa hyvää kahvin kera! Lopuksi nautiskelimme vielä palasen taatelikakkua, ennen kuin ryhdyimme katselemaan miesten viestiä. Oli maukas aamupala.

Mökillä pitkästä aikaa

Lauantaina kisojen jälkeen lähdettiin käymään mökillä. Edellisestä käynnistä olikin aikaa. Taisi olla joululomalla. Tien oli aurattu, mutta viimeisen sateen jälkeen ei, joten auto jätettiin pitkän mäen päälle.

Ihan pihassa aura ei ollut käynyt, joten kunnioitettavasti on hankea lapioitavaksi. Emme tehneet tällä kertaa yhtään mitään, sillä minun polveani ja miehen selkää pitää varoa. Talviselta näytti. Lumia emme ole kolmeenkymmeneen vuoteen pudotelleet katoilta, emmekä aio nytkään. Aina ovat katot aiemminkin kestäneet...

Grillipaikan viereen ulottui auraus, joten makkaraa päästään seuraavalla kerralla paistamaan. Tosin lapioida pitää! Kolme kuusta olivat lumimöykkyinä grillipaikan vieressä.

Kettu oli kävellyt tietä pitkin mökille. Pihassa se oli jatkanut umpihankea metsän siimekseen.

Ilmeisesti olemme sen alueella, sillä useita reviirimerkintöjä näkyi jälkien vieressä. Liekö ollut uros. Muutama jäniskin oli hyppinyt ja oravan jälkiä näkyi myös. Joskus on talvia, jolloin hanki on aivan koskematon. Joulukuussa jänikset olivat temmeltäneet pihassa oikein kunnolla ja syöneet ruukusta piikkisen ruusun. Talvi on siitä kiva, että jäljet kertovat terveisensä.

Mitähän ensi kerralla näkyy?

 

Vaihteeksi oranssia

 

Aloitin sukat vaihteeksi tällä tavalla. Kisoja katsellessa valmistuvat kuin itsestään. 😊

Taas niiden aika