Yllätyksellistä tuolitaidetta

Suomen kesässä joka niemessä ja notkelmassa on taidetta, tapahtumaa, teatteria tai konserttia. Multian kirkonkylä yllätti tuolitaideteoksellaan. Keskustan liikerakennuksen räystäältä riippui erilaisia, värikkäitä istuimia komea rivi. Ohikulkumatkan kauppareissu muuttui pieneksi hetkeksi taidenautinnoksi, joka sai suun hymyyn ja iloiselle mielelle.

Toiseen suuntaan katsoessa näkyi kaunis koivikko ja lampi, jossa taideteoksia oli lisää. Valitettavasti aika ei riittänyt niiden tutkimiseen tai kuvaamiseen.

Hauska tämä Suomen joka puolelle rönsyilevä kulttuurikesä!

Luentokonsertti

Tänään oli musiikkinautinnoista vuorossa Folke Gräsbeckin luentokonsertti Oskar Merikannosta. Kummityttö oli kanssani jo kolmannessa konsertissaan. Kiva, että hän jaksoi työpäivän jälkeen taas lähteä Kivijärvi-saliin, jota hän aamupäivästä oli jo puunannut. :>) Tulevalla "kansankynttilällä" on opettavainen kesätyöpaikka taiteen keskellä ja klassisen musiikin konsertit "satavat suoraan nuoren opettajattaren laariin".

Konsertti oli oikein mielenkiintoinen sisältäen paljon yksityiskohtaista tietoa Merikannon sävellyksistä hauskasti kerrottuna. Luento keskittyi pianokappaleisiin, joista saimme nauttia osia ja välillä joku soitettiin kokonaankin, kuten Kesäillan valssi. 

Gräsbäck soitti valssista alkuperäisen pianoversion, jota minäkin pienestä tytöstä jo lurittelin. Sillä seurauksella, että pienen kaupunkimme kuorot olivat jostain kuulleet, että sen osaan, joten sain kunnian toimia niin sekakuoron kuin naiskuoronkin säestäjänä aina ulkomaanretkille saakka. Mielenkiintoista ja opettavaistahan se oli murrosikäiselle tytölle. Vieläkin tämä kappale on sormissa hyvässä lihasmuistissa!

Kuulimme myös harvemmin soitettua pianomusiikkia, josta viimeinen sarja pienimuotoisia kappaleita sisälsi mielenkiintoisia säveliä: Riemu, Leikki, Suru... 

Pienenä yksityiskohtana pitää kehua konserttisalin tuoleja. Ne ovat erittäin hyvät istua, sillä selkänoja joustaa jokaisen halujen mukaan. 

Poislähtiessä katselimme taas kerran museon kukkoja ja kanoja. Ne vetävät varsinkin lapsiperheitä piknikille puistoon ja ovat hauskoja seurattavia. 

Lopuksi kävimme kahvilassa nauttimassa kakkupalat, minulla mustikka-kardemumma ja kummitytöllä suklaa. Hänen kakkunsa oli kyllä maukkaampi kuin minun!

Nyt kuuntelen barokkiluuttua radiosta aaltojen liplatuksella säestettynä. Punarinta hyppii nurmikolla ja etsii suuhunpantavaa. Kesäillan idylli auringonpaisteessa - täydellistä...

Pianomusiikin juhlaa

Mäntän Musiikkijuhlat viettävät 20. kesäänsä. Parikymppinen musiikinystävien joukko polkaisi pienessä kylässä festivaalin henkiin, ja tänä päivänä se on tunnettu, kansainvälinen tapahtuma, joka erityisesti tuo esiin nuoria, taitavia pianisteja. 

Pitkään konserttien pitopaikkoina oli Mäntän klubi ja kirkot, nyt jo kolmatta vuotta lisänä Gösta-museon paviljongin Kivijärvi-sali. Niissä kuullaan niin lupaavia nuoria pianotaitureita kuin maailmanluokan huippupianisteja: Jeremy  Denk, Sonja Fräki, Mackenzie Melemed ja Sergei Babayan. Lisäksi sunnuntaina vietetään Merikannon 150-vuotispäivää Johanna Rusasen tulkitsemana ja lauantaina kuullaan Kamus-kvartettia. 

Kahdessa konsertissa olen kuunnellut esiintyjäkaartin nuorimpia. Eilen esiintyivät 

jopa 10-11-vuotiaat, tänään 15-18 ikäiset. Kun nuorin pianisti soittaa Sibeliuksen Romanssia ja toinen Merikannon Scherzoa, vähän vanhemmat   Prokofjeviä tai Chopinin Vallankumousetydiä, voi vain ihastuksesta huokaista. Suomesta löytyy tulevaisuudessakin lahjakkaita pianisteja! Samuel Eriksson, Liisa Smolander, Oskari Riihimäki, Kia Nordlund, Mikael Loponen, Arttu Nevala ja Joona Uusitalo ovat nimiä, joista toivottavasti - ja varmasti - vielä kuullaan. 

Kotiin ajellessa taivas leimusi ja jyrisi. Koko illan on ukkostanut ja satanut. Vettä on mittarin mukaan tänään tullut jo yli 50 mm ja jytinä jatkuu.  Valot välillä välkkyvät, toivottavasti sähkö ei katkea. 

Kävin iltauinnilla. Lämpötila ulkona 19, vesi paljon, paljon enemmän. Tuntui mukavalta pulahtaa kuin lämmitettyyn altaaseen. 

Nyt nukkumaan ja huomenna musiikkinautinnot jatkuvat vieraiden kanssa seurustelun lomassa. 

Orientoitumista

           

Aamukahvit juotiin alamökin verannalla nautiskellen laineiden liplatuksesta ja maisemasta. Siihen käytettiinkin aikaa oikein pitkän kaavan mukaan, sillä jäätiin pariksi tunniksi vain oleilemaan, uimaan ja  katselemaan suven kauneutta. Ihmeellinen kesä!

Viimeinen lomaviikko menossa, joten orientoiduin kouluelämään kuuntelemalla Mozartia cd:ltä "Stor musik för små öron", myöhemmin kyläilemällä kahden opettajakollegan luona ja vielä illalla Bondia katsellessa herkuttelemalla Aakkoskarkeilla. Työhönpaluu siis kummittelee mielessä!

Onneksi on kuitenkin lomaa vielä hieman jäljellä. Ensi viikon puolivälistä saa minun puolestani sää viiletä ihan minkälaiseksi vain. Satakoon vaikka rottia!

Läkähdyttävän ihanaa

Eipä näin kuumaa ja kaunista kesää olisi osannut keväällä edes kuvitella. Toisaalta jatkuvat 30 asteen lämpötilat alkavat jo hieman tuntua saamattomuutena iltapäivissä. Postiretkellekin olen lähtenyt joko aikaisin aamusta tai myöhään illasta, sillä läkähdyttävässä päivähelteessä en viitsi 3 km lenkkiä kävellä. 

Onneksi pulahdus kuikan kanssa uimassa virkistää aina. On onni, että mökki on näinkin syvän järven rannalla, jolloin vesi ei hellejaksonkaan aikana lämpene liikaa, vaan pysyy mukavan viileänä. Nautin näistä ilmoista, varsinkin kun vielä saa olla reilun viikon lomalla.

Anpiaispesä on ylämökin verannan sisäkatolla. Siitä ei juurikaan ole aiemmin ollut haittaa, mutta päiväruokailun yhteydessä verannalla kaksi kertaa ampiainen on päässyt tuikkaamaan, ei tosin minua. :>)  Saa nähdä, miten ne vielä hurjistuvat, kun myöhemmin työttömät työläiset lähtevät pöllämystyneenä pesästä maailmalle. Alamökin takana on myös yksi iso pesä, mutta niistä ei ole mitään harmia ollut. Sen pesän olisi pystynyt hävittämäänkin, mutta en ole raaskinut. Ampiaisetkin kuuluvat luontoon.

Uh, tätä kirjoittaessa on  taas tullut kuumannihkeä olo. Lähden uimaan!

Vesiperä...

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun meillä näkyi kuunpimennyksen sijaan vain pilviharsoa! Puolille öille odoteltiin. Soutelin järven toiselle puolellekin, mutta kuusta ei näkynyt sirkamaakaan. Tämän kuvan kuitenkin nappasin pohjoisen taivaalta. No, eväät ja juomat olivat hyvät, joten nautinnon puolelle ilta ehkä kuitenkin jäi.

Tällä viikolla aiemmin katselimme upeaa kuuta ja järveen heijastuvaa kuunsiltaa. Nyt Venäjän puolelta tulleet pilvet haittasivat, sanottiin uutisissa. 

Onnea teille, jotka pimennyksen näitte ja saitte siitä kuvia! Meitä ei tällä kertaa onnistanut. Tammikuussa yritetään uudelleen, ja silloin ainakin on sijainnin puolesta mahtavat mahdollisuudet kotisohvalta katselle luonnonnäytelmää, jos pilvet vain osaisivat pysyä poissa.

Pimennystä odotellessa

Täällä odotellaan kuunpimennystä! Katsomo on valmiina juomineen ja eväineen sekä mieli iloinen ja utelias. Mukavampi katsoa heinäkuista pimennystä tänään kuin odottaa seuraavaa tammikuulle. Sää ainakin on nyt parempi. Muutaman kilometrin päässä oleva sään virallinen mittauspistekin netissä kertoi lumen syvyydeksi 0 m! ;>)

Samasta mittauspisteestä selvisi klo 15 lämpötilan meillä olleen 30,5 astetta. Ja siltä on kyllä tuntunutkin, vaikka tuulikin on hiljalleen puhallellut. Ensimmäinen todella näännyttävän lämmin päivä. 

Lähdin aamu-uinnin jälkeen kaupunkiin pesemään pyykkiä, käymään torilla ja tapaamaan ystäviä. Kun tulin iltapäivällä takaisin, olin ihan läkähtyä. Pitkä uinti virkisti, mutta vain hetkeksi. Koko iltapäivä oli todella kuuman kostea, nyt illalla onneksi jo hieman viilentynyt. Olen iloinen mökin ilmalämpöpumpusta, jolla vaivattomasti saa sisälämpötilan viilennettyä sopivaksi yötä varten. 

Nyt vain odottamaan illan kohokohtaa kamerat laukaisuvalmiina! Minulla ei kuunpimennyksestä aiempia kuvia olekaan. 

Viilennystä

Tuttavaperhe kertoi, että tukalana hellepäivänä laitetaan perhe autoon ja lähdetään kaupunkiin shoppailemaan. Minä kuuntelin juttua täysin ällistyneenä, kunnes tajusin jutun juuren: Ilmastoitu auto ja viileä ostoskeskus!

Nykyautot ovatkin helteillä verrattomia. Eilen ajoimme 500 km ja hiki ei tullut kertaakaan. Tosin varovainen saa olla ilmastoinnin kanssa, ettei tule kipeäksi. 

Toista oli 30 vuotta sitten. Muistan kaamean kuumuuden Fiestassa, jota yritettiin laannuttaa ikkunoita auki pitämällä. Hiukset vain pöllysivät.

Lähikaupassa helteellä on jopa niin viileää, että alkaa viluttaa pienissä vaatteissa. Ymmärrän kyllä, että pienten lasten kanssa viileässä autossa päiväunetkin onnistuvat paremmin kuin helteiden lämmittämässä kodin makuuhuoneessa. Ostoskeskuksissa on viilennys, monissa isoissa puuhapaikat tai huvituskeskukset lapsille, jolloin hikiset kiukkukohtaukset unohtuvat. 

Onnellinen olen, kun istun alamökin verannalla, saan pulahtaa uimaan monia kertoja päivässä ja illalla tarvittaessa viilentää mökkiä ilmalämpöpumpulla. Kaupungissa olisi ihan toinen juttu, vaikka kaikki ikkunat olisivat auki. Lämpötila olisi varmasti sietämätön varsinkin nukkumista ajatellen. Vanhana mummona tarvitsen sinne jonkinlaisen viilennyskoneen - sitten kun en enää mökillä pysty olemaan.  

Muistan kesän 2001, jolloin kävin sairaalassa sytostaattihoidoissa. Vanha Pikonlinnan sairaala oli tuskaisen kuuma ja lisäsi muutenkin hoitojen aikaansaamaa pahaa oloa. Eilen kuuntelin surullisena uutisista tietoja helteen uuvuttamista vanhuksista. Vuodeosastot pursuavat ja vanhuksia laitetaan takaisin koteihinsa liian aikaisin. Siellä he ovat kotihoidon vastuulla - tai ypöyksin, vain palatakseen takaisin päivystykseen parin päivän kuluttua. 

Helteellä on kahdet kasvot. Me terveet ja hyvävoimaiset iloitsemme lämmöstä. Ei tällaista ole koettu sitten lapsuusvuosien, jolloin aina kesät olivat kuumia - ainakin muistoissa. 

Viimeistä viedään

           

Viimeinen konserttipäivä on edessä. Musiikintäyteiset 10 päivää vietimme aurinkoisen helteisessä säässä ja hienoista sävelistä nauttien. Ainutlaatuista ollut tuo hellivä lämpö. 

Kaunis ja kaikenkattava majapaikkamme on puunattu seuraaville. Kiitokseksi emännälle ja isännälle jää keittiön pöydälle juhlien nimikkoviini.

           

Toivon, että ensi vuonna taas Kainuun kutsuun vastaamme, kuten jotkut jo yhtäjaksoisesti vuodesta 1997...

Nuoret taiteilijat

Eilen ja tänään olemme konserteissa kuunnelleet nuoria musiikkikurssilaisia. Ainakin maallikon mielestä taso on huiman korkea. Niin sitä vaan soitellaan klassisia taituribiisejä yläaste- ja lukioikäisenä!

Hongongista kotoisin oleva vain 12-vuotias viulisti Hannah Tam soitti Paganin kapriisin aivan loistavasti, samoin Pippa Sieppala Sibeliuksen viulukonserton ensimmäisen osan. Tosin viulukonsertto pianosäestyksellä tuntuu aina vähän oudolta, mutta se ei tietenkään vähennä solistin eikä pianistin taituruutta.

Eilen minut hurmasi Butcherbird-kvartetti, tänään Sibelius-Akatemian erimaalaisista opiskelijoista koottu jousikvartetti. Molemmat kokoonpanot soittivat Mendelssohnia, jota on viime päivinä kuultu oikein urakalla. Romanttiset sävelet ryöpsähtelivät koskien ja putouksien lailla välillä soljuen tyynissä vesissä, kuten täällä koskien katveessa oikeat vedet konsanaan.

Upeaa todeta, kuinka taitavasti nuoret soittavat. Heistä aina joku jaksaa tehdä harrastuksestaan ammatin ja nousta myöhemmin eturivin muusikoiksi omassa maassaan tai jopa kansainvälisestikin. Ehkä näistä nuorista taiteilijoista osa tavataan vielä myöhemmin musiikkijuhlilla.