Siivouksen jälkeen oli mukava poimia mökkipihalta pöydälle kimppu valkovuokkoja. Koskaan aikaisemmin en ole pihasta ottanut, sillä suurella vaivalla muualta ja moneen kertaan tuodut valkovuokkomättäät ovat nyt - 40 vuoden jälkeen - levittäytyneet vasta kunnolla. Nyt kukkia on niin paljon pitkin pihaa, että voi jo poimia pöydällekin.
Vuosikymmenet kasvustoja on varottu tallaamasta ja uskollisesti ne ovat samaan paikkaan nousseet, kunnes 10 vuotta sitten huomasimme niiden alkaneen levitä. Meni kuitenkin monta vuotta, ennen kuin uusille paikoille nousseiden lehtien sekaan alkoi tulla kukkia. Selkeästi näkyy, että Pohjois-Pirkanmaa ei ole valkovuokkojen luontaista kasvualuetta.
Lapsena muistan äidin aina sanoneen, että valkovuokot eivät kestä maljakossa. No, minun poimimani ovat olleet jo kolme vuorokautta oikein terhakkaasti hengissä tuvan pöydällä. Ehkä ennen vanhaan lapsen hikisessä kädessä puristamat valkovuokot eivät kestäneetkään enää sisällä. 😉
Iloitsen kevään valkovuokoista, sillä luulin jo, etten ehdi niitä laisinkaan ihailemaan mökin pihassa. Mukavaa, että kukinta on kestänyt kauan viileistä ilmoista johtuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti