Mökillä on lapsuudestani saakka pidetty tienposkesta mukaan hairastuja lupiineja maljakossa ulkopöydillä. Kuihtuneet kukat on viety kompostiin ja pöydälle pudonneita kukintoja on huiskittu nurmikolle. Koskaan ei yksikään lupiini ole nostanut tontilla mistään päin päätänsä omin voimin.
Muistan, että lapsuudessa lomakodissa oli pihassa lupiinipenkki, jonka kukinnot kukkimisen jälkeen taiteltiin myös kompostiin. Lupiinipenkki pysyi kurissa eivätkä kukat levinneet minnekään.
Verannoilla mökkikukkina lupiinit ovat mielestäni kauniita. En niistä kieltämättä pidä tienposkien valtavina lupiinimattoina, mutta ovathan ne näyttävän kauniita vaatimattomien luonnonkukkien rinnalla. Tienvarsien oikea-aikaisella niitolla lupiineita saataisiin varmasti kuriin - ehkä...
Onneksi on vielä myös alueita, joilta lupiini puuttuu. Ainakin meidän mökkitien varressa saavat muut luonnonkukat iloisesti kukoistaa läpi kesän.
Meillä oli kanssa Liljendalissa asuessa lupiineja (osa pihasta oli luonnontilassa), mutta ne pysyivät kyllä kurissa, kun luonnontilassa oleva osa ajettiin säännöllisesti ruohonleikkurilla (koska vastuu oli taloudessamme asuvalla mieshenkilöllä, oli ruohonleikkuri päältäajettava). Lupiineja jätettiin vain yksi pieni kulmaus. Muut kasvustoyritykset joko jyrättiin leikkurilla tai muualle harhaantuneet yksilöt kiskoin maasta ja työnsin kompostiin.
VastaaPoistaNäinhän se toimii, kun asioista huolehditaan. Tien varsilla niitto usein myöhästyy ja kun sitä tehdään harvoin, kasvustot kukoistavat ja jatkavat leviämistään.
VastaaPoista