Viikko sitten saimme uuden piispan Helsinkiin: Teemu Laajasalon.
Messu oli juhlallinen mutta silti lämminhenkinen. Erityisesti musiikkia oli mukava kuunnella, sillä minua Cantores Minores säväyttää aina ihan erityisellä tavalla.
Uuden piispan saarna oli ytimekäs. Hän toi sanomansa selvästi ja humoristisesti esiin. Toisaalta mietiskelen, että pitääkö aina olla hauska. Ehkä pitää tässä pelien ja yltäkylläisyyden maailmassa, jos haluaa tulla huomatuksi ja vakavasti otetuksi.
Piispan uudet kirkkotekstiilit olivat kauniit. Hollolalainen taiteilija Helena Vaari oli onnistunut erittäin hyvin omassa työssään. Messussa tosin oli aivan yltäkylläisyys asusteissa, sillä muita piispoja oli juhla-asussa näytillä tehtävissään useita. Kauniit kirkkotekstiilit heilläkin.
Oli mukavaa katsella virkaanasettamista tv:stä omalta sohvalta kahvikupposen ääreltä. Toivon siunausta ja voimia uudelle
piispalle. Ei mikään helppo työ...
(kuvat YLE TV 1)
Siunausta hänelle työssään rukoilemme eri puolilla. Ei todella ole helppo virka!
VastaaPoistaSamaa mieltä olen minäkin. Toivon Teemu Laajasalon onnistuvan vaikeassa tehtävässään monenlaisten haasteiden keskellä.
VastaaPoistaSitä olen ihmetellyt, miksi nykypiispat ovat innostuneet käyttämään hiippoja. Vielä muutama vuosikymmen sitten suomalaiset piispat eivät käyttäneet päähineitä lainkaan. Näin meidän kesken, niin minusta nykyiset hiipat näyttävät pannumyssyiltä! Eipä sitten kai päätä palella... Teemu Laajasalon piispanasu on kyllä todellakin kaunis kokonaisuus.
Tätä hiippaa mekin ihmettelimme - hiukan hymyillen...
VastaaPoista