Viikonlopun tunnelma muuttui perjantai-iltana täydellisesti, kun kesken mökkisaunomisten kuulin äidin saaneen hoitokodissa kohtauksen. Ilmeisesti tukos aivoissa, jonka vuoksi toinen puoli kehosta kramppasi ja puhe puuroutui.
Paljon toivoa ei annettu - vuorokauteen ei kuitenkaan ehkä tapahtuisi mitään uutta, kun elossa selvisi keskussairaalaan. Nopeasti tuli apu ja jo puolentoista tunnin päästä oli aivokuvat käytössä. Neurologin mukaan niissä ei näkynyt vielä yöllä mitään poikkeavaa. Maanantaina varmaan kuvataan lisää.
Olemme käyneet äitiä katsomassa. Hän on palannut tajuihinsa, tunsi meidät, hymyili ja puhui kolme ymmärrettävää sanaa. Nyt ei voi muuta kuin odottaa.
Hyvältä - niin hyvältä - tuntui tänään osallistua messuun kansallispyhätössämme ja rukoilla:"Tapahtukoon sinun tahtosi..."
Agricolan jalkojen juurella... voimia äidille ja teille läheisille.
VastaaPoistaVoimia sinnepäin! Muistan vielä vallan hyvin, kun sunnuntai-iltana Loviisassa, olin juuri vetäytymässä nukkumaan, soittivat hoitokodista, että äiti oli jouduttu lähettämään ambulanssilla Porvooseen (keuhkokuume). Päivällä olin käynyt äitiä katsomassa, ja oli tosiaan väsynyt. Seuraavana aamuna piti auto viedä Loviisassa huoltoon eli kun tulin takaisin töistä (linja-autolla Helsingistä) niin kävin hakemassa auton, pohdin minuutin ja lähdin ajamaan Porvooseen. Tuli vain sellainen olo. Vaikka päivällä Porvoon sairaalasta oli sanottu että tilanne on vakaa. Tunti sen jälkeen, kun olin saapunut Porvoon sairaalaan, siirtyi äiti ajasta ikuisuuteen.
VastaaPoistaVoi miten ikäviä uutisia! Toivottavasti äitisi toipuu hyvin ja puhe- ja liikuntakyky säilyvät vielä. Voimia hänelle ja sinulle!
VastaaPoistaKiitos myötäelämisestä!
VastaaPoistaTänään 26.8. äiti on saattohoidossa. Aivoinfarkti ja sen aiheuttama 5 päivän epilepsiakohtausten sarja saivat aikaan suuret tuhot aivoissa. Äiti voi lähteä iäisyysmatkalle milloin tahansa. Onneksi kivut on saatu hyvin hallintaan. Äiti on rauhallinen ja avaa välillä silmiä. Rakas äiti...