Nuutinpäivää...

Niin sammuivat kuusen kynttilät ja pallot pakattiin pussiin odottamaan seuraavaa joulua. Haikeaa...

Nuutinpäivän puuhiin kuului tänään kuusen pois laittaminen. Se raasu oli alkanut kasvaakin neljän viikon aikana eikä pudottanut neulasiakaan juuri mitään. Näin hyvää yksilöä en ole aiemmin tavannutkaan! Minua houkuteltiin pitämään sitä vielä, mutta kylmästi nollasin tunteeni ja nyt se on kannettu pellolle muiden kuusien seuraan odottamaan biojätekuljetusta.

Samalla imuroin koko huushollin ja ihmettelin olohuoneen avaruutta. Ihan mukavaa saada taas oikea järjestys paikoilleen.

Tänään on syöty hyvää madekeittoa, joka taitaa olla tämän ajan sesonkiruoka. Sitä on vielä vähäsen huomisellekin. Minä syön sujuvasti, mutta ankerias ja made ovat niitä kaloja, joihin en käsin kajoa. (Lusikalla kylläkin ;=) Saavat levätä ihan rauhassa kalatiskillä tai järvessä minun puolestani. Onneksi löytyy aina näitä urheita kesyttäjiä, jotka loihtivat vaikka mistä tarpeista maukkaat ruoat. Kiitos kokille, taas kerran!