Järki ei käsitä neljä ja puoli vuotta kestäneitä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Auschwitzissa menehtyi 1,1 miljoonaa ihmistä mitä kauheimmilla tavoilla, lisää muilla tuhoamisleireillä. Tekijät viettivät "työnsä" aikana suhteellisen normaalia elämää, vaikka heidän päätöstensä ja käsiensä kautta toteutettiin julminta mahdollista joukkomurhaa.
En itse ole käynyt Auschwitzissa mutta Dachaussa olen vuonna -86. Heinäkuinen kesäpäivä oli aurinkoisen helteinen, joten leirissä tapahtuneet kauheudet ja luonnon kauneus sekä nykypäivän turvallisuus loivat unohtumattoman vastakkaisuuden kokemuksen. Muistan hiljaiset ihmiset vaeltamassa alueen halki. Ei löytynyt sanoja...
Oppiiko ihmiskunta mitään historiastaan? Ei kai, mutta näitä asioita ei saa unohtaa. Ehkäpä tulevaisuuden lapset ja nuoret asioista päättäessään olisivat nykyaikuisia viisaampia eivätkä antaisi tämän kaltaisten tapahtumien uusiutua edes pienessä mittakaavassa.
Dietrich Bonhoefferin sanoin:
"Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin."
Olen käynyt tuolla ja Birkenaussa myös. Todella hiljentävää...
VastaaPoistaTänään lauloimme myös tuota virttä 600. Sekin koskettaa. Se oli myös viime perjantaina yksi siunaustilaisuuden virsistä.
Olin hyvin kiinnostunut II maailmansodasta kaikkine ilmiöineen ja luin ensimmäisen kerran kirjan keskitysleireistä kun olin 12v. Kirja löytyi kodin kirjahyllystä. Itse en ole koskaan paikanpäällä käynyt, mutta paljonkin kirjallisuutta lukenut. Ei valitettavasti tunnu siltä, että mitään on opittu vaan maailmalla edelleenkin jatketaan "ei toivotun aineksen poistoa" keinoilla millä hyvänsä...
VastaaPoistaPappilanmummo: 600 on niin koskettava ja kaunis virsi. En pysty sitä koskaan laulamaan ajattelematta sen syntyhistoriaa.
VastaaPoistaTita: Muistelenkin, että joskus nuoruudessa näistä asioista keskustelimme. Vaikutuin itse Anne Frankin päiväkirjasta ja luin sen moneen kertaan.