Seurasin Iidan blogia Todella kipeetä syksystä 2010 lähtien. Vaikka en häntä tuntenut muuten kuin blogitekstien kautta, tuntuu kuin olisi menettänyt ystävän. Kantasoluhoito oli takana ja vihdoin näytti, että toipuminen on päässyt vauhtiin. Viimeiset päivitykset olivat valoisia...
Itse olen selvinnyt samasta sairaudesta. Iida ja monet muut eivät. Tuntuu julmalta ja käsittämättömältä.
Samana päivänä viime tammikuussa, kun Iida sai uudet kantasolut, olin kuoroni kanssa äänittämässä joululevyä. Lupasin hänelle lähettää levyn muistoksi tärkeistä päivistä, kunhan se julkaistaan täksi jouluksi. En ehtinyt.
Olit urhea taistelija. Enkeleitä matkallesi...
Kauniisti kirjoitat ja samat tunnelmat täälläkin. Iidaa muistaen eräs lukija.
VastaaPoistaTuntuu niin pahalta, kun elämä katkeaa yhtäkkiä.
PoistaYllätyksenä tuli suru-uutinen minullekkin. Juuri kun näytti, että lopultakin paraneminen alkaa.
VastaaPoistaSamalta minustakin tuntuu, kuin olisin menettänyt ystävän.
Uskon, että levysi olisi ollut Iidalle tärkeä.
Urhoolisesti hän taisteli loppuun asti ja jätti kauniin muiston.
Venla
On hienoa, että omaiset päättivät jättää blogin luettavaksi Iidan tahdon mukaisesti.
PoistaLevy tulee muistuttamaan minua aina hänestä...