Päivänpaistetta ja Buranaa

                       

Aurinkoinen ja lämmin sunnuntaipäivä illassa. Järvi on peilityyni, käki kukkuu ja peipposet visertävät vieläkin, vaikka jo neljältä aamulla aloittivat. Lepoviikonloppu alkaa olla takana.

Sain oppilaiden arvostelut valmiiksi viikolla, joten nyt on voinut vain olla ja levätä. Tulikin tarpeeseen, sillä viikolla iski hammassärky ja perjantaina pääsin lääkäriin. Apu tuli, mutta vieläkin on pitänyt syödä Buranaa, eilen oikein urakalla. Onneksi tänään olen selvinnyt vain yhdellä tabletilla, joten katastrofi ehkä selätettiin ja hammas säästyy. Kaikkea vaivaa tulee, kun vanhenee!

Eilen ajelimme isäni suvun mailla, ja kävin istuttamassa isovanhempieni haudalle orvokkeja. Samalla reissulla söimme "ulkona" herkullisen lounaan erään leipomon ravintolassa. Maistuva kokonaisuus, joka alkoi ihanalla sipulikeitolla ja pidin myös kovasti täytetyistä paprikoista. Jälkiruoaksi oli täytekakkua, joka tietysti kruunasi kaiken. 

Tänään söimme kuhaa kermaviilikastikkeella. Päivästä tuli oikein kaunis ja lämmin, joten olimme auringossa ja vain nautimme kesäpäivästä. Eilen satoi pitkästä aikaa, joten luonto roihahti kasvuun. Vain tervalepät ja tammi ovat vielä ihan alkutekijöissään.

Viimeinen työviikko alkaa. Vuosi on ollut todella hektinen ja raskas. Ihanaa ajatella, että selvittiin kunnialla ja kohta saa levätä. Lauantaina oman työn kevätjuhlan lisäksi juhlin peruskoulun päättävää sisarentytärtä sekä kummitytön lakkiaisia. Moninkertaista iloista juhlaa...

Tuntuu siltä, että töissä kiire, muutos ja epävarmuus ovat tulleet jäädäkseen. Täytyy vain sopeutua keskittymällä olennaiseen ja kitkemällä kaikki rönsyt tietoisesti pois. Nykypäivän työpaikalla työ ei tekemällä lopu, vaan aina tulee lisää, vaikka kuinka uurastaisit pöytäsi tyhjäksi. Tähän on vain sopeuduttava.

Kesäinen sunnuntai

                   

Lämmin sunnuntai - ihan kesäinen päivä takana.

Aamulla olin messussa, jonka jälkeen laskettiin kaatuneiden muistopäivän seppeleet sankarihaudalle. Kesämökkipaikkakunnan kirkossa on kiva käydä loma-aikana ja tapasinkin paljon tuttuja. Oli mukava jutella sekä vaihtaa talven kuulumiset. Sain myös terveiset entiseltä oppilaalta, joka oli ekaluokallani 32 vuotta sitten. Miten vuodet kuluvatkaan!

                   

Mökillä haravoin lämpimässä auringonpaisteessa. Rinteessä on paljon mustikanvarpuja ruskeana, joihin lehtiä ei tule. Mustikka on arka pakkaselle ja tarvitsee talvella lumen suojaa. Sitä ei viime talvena ollut. Jännä nähdä, miltä rinne näyttää, kun mustikkaan tulee lehdet. Ruskeaa vai vihreää?

Hiirenkorvat ovat puhjenneet vauhdilla viikonlopun lämpimässä säässä ja nurmikkokin jo vihertää. Ihanaa aikaa seurata kaikkia kasvun ihmeitä luonnon helmassa. Joka päivä jotain uutta ihmeteltävää!

Tervan tuoksu

                     

Aamulla heräsin pitkästä aikaa päänsärkyyn. Migreenihän siellä ilmoitti olemassaolostaan, mutta onneksi hellitti lääkinnän jälkeen. Nukuin kuitenkin koko aamupäivän, ja sain itseni pystyasentoon vasta puoli yhdentoista aikaan.

Puolen päivän jälkeen olikin olo jo niin hyvä, että lähdin hakemaan lehteä ison tien varresta. Oli mukava kävellä, ja samalla aurinko alkoi lämmittää. Korvasieniä ei vielä näkynyt. 

Mökkikarhu oli edelleen talviunilla verannan alla, ja tänään se herätettiin. Tervasimme sen. Ihana tuoksu leijuu nyt pihassa, ja karhu näyttää uljaan mustalta kalansa kanssa.

Lauantai-ilta ja saunat sauhuaa. Vesi oli lämmennyt, vaikka on se vieläkin niin kylmää, ettei hirvene muuta kuin äkkiä kastella. Eilenkin uitiin, kun oli todella lämmin päivä. Nyt on siis uimakausikin jo hyvässä vauhdissa. Käki kukkuu päivittäin ja kirjosiepot torailevat tiaisten kanssa. Hiirenkorvat kasvavat vauhdilla vihertävän pihanurmikon kanssa. Mökkielämän ihanuuksia...

Paperin teossa

                         

Museovierailulla pääsimme oppilaiden kanssa tekemään paperia. Olipa mukavaa, taas kerran. Oppilaille tietenkin ainutkertaista, mutta minä opettajana olen prosessiin päässyt tutustumaan jo monituisia kertoja.

                         

Paperisilppu sekoitettiin veteen ja sitten seos vatkattiin tehosekoittimella massaksi. Viiran ja liinan avulla saatiin massa kuiville. Tämä olikin se vaikein vaihe, jossa välillä märkä "paperi" repesi ja homma piti aloittaa alusta. Sitten massalevy vielä koristeltiin. 

Kuivumisen jälkeen työ näyttikin jo ihan paperilta, paksulta sellaiselta. Laitoimme omat arkkimme luokassa suoristumaan painon alle. Huomenna teemme niistä tauluja.

Uusiopaperin valmistus on nyt ekaluokkalaisilla hallinnassa, ja kivaa oli. Kiitos iki-ihanalle museollemme ja sen henkilökunnalle loistavasta yhteistyöstä.

Äideille

                       

          

                           Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi,

                           annan kaunokukkaseni äidin armahaksi...

Tie vei tänään neljän hautausmaan kautta. Siellä lepäsivät äidit, isät, isoäidit ja isoisät. Orvokkeja laitoimme haudoille, jos siellä ei muita kukkia vielä ollut. 

Pohjoisemmaksi ajellessa pellonreunalla näkyi vielä lunta ja järven rannassa jäätä. Yhdellä hautausmaalla maa oli pintakerroksen alla vielä roudassa. Siihen kuitenkin kukat istutimme, vaikka taitaa juuret jäätyä.

Kävimme syömässä paahtopaistia ja paistettua siikaa, jälkiruokana oli mansikkakakkua. Sitten jatkoimme tervehtimään yli 90-vuotiasta äitiä, jonka luokse oma lapsi perheineen ei pitkän matkan vuosi päässyt. Hänen luonaan oli mukava vierailla ja jutella niin entisistä kuin nykyisistäkin asioista. Kyllä on hienoa, kun tuossa iässä voi vielä asua omassa kodissaan, pääsee liikkumaan itse ja ajatus toimii terävänä.

Kurkistimme myös ensi syysloman maisemia ja hyviksi havaitsimme. Mukava tulla sinne lomaviikkoa viettämään pois arkiympyröistä. 

Ensimmäinen äitienpäivä ilman omaa äitiä. Kiitollisuudella olen häntä tänään muistellut. Rakas äitini!

Kunnioituksella muistaen

                  

Mauno Koivisto - entinen presidenttimme ja suuri valtiomies - on saanut iäisyyskutsun. Suomalaiset muistelevat kansanomaista presidenttiämme lämmöllä ja maailmalta tulvii kunnioittavia osanoton ilmauksia.

Mauno Koiviston elämän alkutaival oli monella tapaa raskas, mutta sitkeydellä ja voimakkaalla tahdolla siitä puhkesi omanlaisensa menestystarina: Köyhästä pojasta maan presidentiksi. Siinä elämässä on ollut kosolti suomalaista sisua, jos missä.

Minun elämäni aikana kaksi presidenttiä on poistunut ajasta ikuisuuteen. Lippu liehuu puolitangossa...

Voi, onnea, voi!

                  

                     Jos pieni lintu olisin,

                     niin rakentaisin pesän,

                     ja onnellisin unelmin

                     me viettäisimme kesän.

                                         (E. Vuorela)

Mökillä taas...

Lippu liehuu kesäkauden aloituksen - ja Snellmanin ;>) kunniaksi pienessä tuulenvireessä rannassa. Aurinko paistaa ja peipot vielä lauleskelevat viimeisiä säkeitään. Mustarastas vasta aloittaa.

Kevät ja koko kesä edessä - ihan parasta!

Koleus

                        

Ulkona sataa välillä isoja lumihiutaleita, välillä paistaa aurinko. Mökkiläisen sää on vaihtelevaa, mutta ei haittaa. Sisällä on lämmintä ja mukavaa. 

Luin päivän Aamulehdestä, että ilmakehän lämpötila selittää kevään säitä. Ylhäällä noin kilometrin korkeudessa on nyt kylmempää kuin talvella. Jos näin kylmä ilmakehä olisi ollut joitain kuukausia sitten, meillä olisi ollut paukkupakkaset. Ilmakehän lämpötilat ovat nyt nurin niskoin. Ilmankos järven päällä tuiskuttaa nytkin lunta. 

Viikonlopun jälkeen ilmavirtaukset kääntyvät lounaan puolelle, joten toivossa on jopa 15 asteen lämpötiloja. Äitienpäivä vielä hytistään ja taidetaan kastuakin. No, vesisade tekisi hyvää rutikuivalle pintamaalle ja raikastaisi ilman.

Ajoin tänään ensimmäisen kerran autolla mökille. Tien loppupää on vieläkin muhkurainen ja ohjata saa kieli keskellä suuta, jotta pohja ei ota kiinni. Onneksi on korkea maavara autossa. Hyvässä muistissa on mökkitie 16 vuoden ajalta, jotka olen mökillä toukokuusta syyskuulle viettänyt. En muista näin kovaa routimista milloinkaan aiemmin.

Mieli ja ajatus lepää, kun katselee ulos varhaiskevään maisemaa. Toukokuu tosin kohta puolessa välissä, mutta aika karun näköinen luonto meillä on. Sipulikukat kukkivat, mutta valkovuokkokin pitää kukkansa visusti nupulla. Hiirenkorvia ei näy. Mutta ehkä ensi viikolla?

Kirjastossa

Tänään olin luokkani kanssa kirjastovierailulla. Voimme Suomessa olla hyvin ylpeitä, että meillä on kattava kirjastoverkko, sen käyttäjälle lähes ilmaiset palvelut ja asiantunteva henkilöstö opastamassa lainaajia. Kun kaikki siirtyy nykyään nettiin eikä henkilökohtaista, kasvokkain tapahtuvaa palvelua juuri tarjota, kirjastossa sitä saa vielä ihanaan vanhaan malliin.

Oli mukava katsella, mitä uutta kirjasto on taas keksinyt. En ollut huomannut aiemmin, että nuorille aikuisille on oma hylly täynnä heitä kiinnostavaa kirjallisuutta. Tosin lastenosasto oli tänään se tärkein paikka meille pienille koululaisille.

Kirjastossa oli samalla Juri Gagarinin näyttely. Lisäksi katselin taidelainaamon teoksia. Oli monta taulua, jotka olisin voinut kuvitella lainaavani. En vain omista tällä hetkellä tarpeeksi seiniä uusille tauluille, omissa ja äidiltä perityissäkin on jo puolet liikaa...

Bongasin rakastamani espanjalaisen kirjailijan Ildefonso Falconesin kirjan, joka minulla on vielä häneltä lukematta. Kun kesäloma alkaa, uppoudun nautiskellen tämän järkäleen historialliseen tunnelmaan.

Viileä viikonloppu

Lauantai oli aurinkoinen aamusta saakka, mutta suurin osa päivästä kului töitä tehden veso-päivässä. Ihan hyvä koulutus ja herkullinen ruoka kaksine kahveineen. Keskiviikkona jatketaan, mutta silloin on vain puolikas veso tiedossa. 

Veson jälkeen lähdin mökille sulkemaan alamökin auki unohtuneita ovia. Sää oli vielä illallakin aurinkoinen mutta viileä. Istuin vähän aikaa keinussa ja kiersin valkovuokkopaikat läpi. Ei ollut vielä yhtään kukkaa auki, nuppuja vain näkyi.

Mökiltä tultuani sain kaksi vierasta. Kummityttö tuli pikkuveljensä kanssa sirkuksesta jäätelölle ja meillä oli niin mukava ilta. 

Sirkuksesta oli paljon kerrottavaa: lehmiä, hevosia, surmanajajia ja kotiin mukaan oli tarttunut vielä hyrräkin, jonka siivekkeet loistivat valaistuna! Pikkumies oli ratsastanut isolla hevosella, josta kuva lähetettiin minullekin. Selvisi myös vieno navetanhaju sirkuskävijöiden vaatteissa: Lehmät olivat jättäneet jälkensä estraadille!

Tämä sunnuntai on sujunut lepäillen. Olin aamulla messussa ja iltapäivällä sain hyvän lounaan, joka koostui uunissa haudutetusta porosta, bataattimuhennoksesta ja porkkanalisukkeesta. Alkuruokana oli sienikeittoa. Oli niin hyvää... Kiitos kokille!

Vähän ärsytti, kun heräsin aamulla jo kuudelta, vaikka olisi saanut nukkua pitkään. Niinpä iltapäivällä nukuin kunnon päiväunet. Ulkona oli viileä tuuli, mutta pieni kävelylenkki teki hyvää. 

Iloisin mielin uuteen viikkoon. Saammekohan taas lunta?

Melkein kesäpäivä

                     

Eilen lähdin mökille suoraan työpäivän jälkeen. Aurinko paistoi ihanasti ylämökin verannalle, järvi oli lähes tyyni ja vesilinnut sekä pikkulinnut pitivät konserttiaan. Haravoin pihaa siistiksi. Oli niin kevään tuntu.

Tänään oli suorastaan pakko tulla nauttimaan kevään lämpöisimmästä päivästä. Nyt tuulee reilusti, mutta tuuli ei meille sovi. Verannalla on suorastaan kuuma, kun päiväkahvia tässä juon ja nautin olostani. Kaikenlaista pihapuuhaa, etupäässä haravointia riittäisi, mutta olen vain ollut ja ihmetellyt: Näin ihanaltako auringon lämpö tuntuu talven jälkeen? 

                      

Kun laittelin verannan ovikoristeita paikoilleen, tuli korppi lentää liihottaen mökin taakse raakkumaan. Kyllä sillä on kova ja kantava ääni! Kuikkakin huuteli järvellä  ja kahdenlaisia perhosiakin on liikkeellä. Suruvaippa lenteli ja iso vaalea perhonen, josta en ehtinyt lajinmääritystä tehdä. Valkovuokot nousevat vauhdilla ja narsissitkin pihalla ovat venyneet monta senttiä vuorokauden aikana. Pysynköhän nahoissani tämän kaiken keväisen ihmeen keskellä?

Iloa hiukan himmentää, että huomenna on työhön liittyvä veso-päivä. Yhdeksältä aloitamme ja arvioinnin sekä yrittäjyyden kanssa puuhastelemme kolmeen saakka. Sitten taitaakin olla jo pohjoinen kylmä virtaus aloittanut hönkäilynsä. Kevät etenee edelleen keikkuen, ainakin täällä meillä.

Vappusää

Johan oli vappuviikonloppu: koleaa ja lunta. Vapun vietto mökillä jäi vain haaveeksi, kun lunta tuli tielle sen verran, ettei jyrkkiä mäkiä uskaltanut ajella, vaikka vielä talvirenkaat olivat autossa. Eilinen oli sään puolesta kurjin päivä, jolloin oli sopiva aika käydä läpi äidin jäämistöä taas vaihteeksi, tällä kertaa valokuvia, kortteja ja koruja. Siinä kuluikin iltapäivä mukavasti. ;=)

Tänään lähdettiin auringonpaisteessa mökille picnikille. Tuuli oli navakka, mutta kun oli paljon päällä, ei tullut kylmä. Tietä pitkin oli metsäkauris kulkenut, jäljet näkyivät lumessa  ja pikkukengillä kävellen juuri pääsi perille jalkojaan kastelematta. 

Jäät olivat lähdössä. Raja kulki meidän kohdalta. Pohjoispää järvestä lainehti jo vapaana, mutta eteläpää oli jäässä. Oli kiva seurata veden vapautumista.

Koska saunaranta oli jo uimakelpoinen, heitimme talviturkin. Vesi oli hyistä mutta virkistävää. Vähän kauhistutti molskahtaa kylmään veteen, mutta kun vain päättäväisesti kasteli, olo oli jälkeenpäin ihana. Tästä se uintikausi alkoi!

Vappusimat juotiin mökin seinustan suojassa paikassa, jossa muuten ei kesän aikana istuskella. Se oli ainoa paikka, jossa ei tuullut ja aurinko lämmitti. Eiliseltä jääneet loput nakit ja perunasalaatti maistuivat myös.

Tämä vapun seutu jää mieleen koleudesta ja lumesta. Luin äidin päiväkirjaa vuodelta 1951, jolloin äitini oli 14 -vuotias. Myös silloin oli kylmä vappu ja lunta satoi. Jossain vanhan kansan pohjalaisessa ennustuksessa sanottiin, että kylmä vappu tietää hellekesää. Toivottavasti pitää paikkansa tulevana kesänä, vaikka ei Pohjanmaalla ollakaan!