Elokuun viimeinen

Postiretkellä katselin elokuista luontoa. Pihlajat notkuvat marjoista. Se tietää vähälumista talvea - tai sitten päinvastaista. Muistan kuulleeni molemmista. No, aika näyttää, mikä ennustus oli se oikea ;=)

Kaura- ja vehnäpellot odottelevat puintia. Taittelin muutamat korret maljakkoon vietäväksi. Tänä vuonna en kerännyt kouluun viljanäytteitä, kun entiset ovat vielä ihan hyvät ja kohta niitä tutkitaankin. 

Iltapäivä kului autoa siivotessa niin sisältä kuin ulkoakin. Nukuin päiväunet ja vietin ihanan illan ystävän kanssa. Kävimme uimassa ja nyt on vedet jo sen verran viileät, ettei uimisesta oikein voi enää puhua, pulahtaminen paremminkin on oikea termi. Hyvin se kuitenkin virkisti. 

Illan jo pimentyessä ajelin kaupunkiin yöksi. Aamulla olisi ollut niin aikainen lähtö, että päätin tulla jo nyt. On niin hauskaa lotrata hanasta tulevalla kuumalla vedellä! Neljään kuukauteen en ole sitä iloa kokenut kuin satunnaisesti.

Huomenna on kaupunkikoti puhtaana odottamassa, kun tulen työstä. Ihanaa...

Venetsialaiset

        

                                 

 

Ilta on pimentynyt. Ulkotulien valoja näkyy niin naapurista kuin vastarannaltakin. Kesken saunomisen piti tulla ulos katsomaan, kun vastarannalta ammuttiin raketteja. Useana vuonna naapurin Eero on myös järjestänyt näyttävän ilotulituksen, mutta tänä viikonloppuna siellä on ollut hiljaista.

En välittäisi raketeista, sillä tyynessä illassa järven rannalla meteli on melkoinen. Joutsenet ainakin säikähtivät, sillä kova toitotus alkoi kilpaa paukkeen kanssa. Muistan, että jonain vuonna eräs mökkitiemme vanhempi asukas säikähti raketteja pahanpäiväisesti, kun luuli jonkun ampuvan mökkinsä nurkalla. Kalliorannoilla äänet kaikuvat ympäriinsä.

                                      

                                        

Haikeus valtaa mielen. Taas on yksi mökkikesä kääntymässä lopuilleen. Juurihan vasta laitettiin paikkoja talven jäljiltä kuntoon ja koko pitkä kesä oli edessä. Neljä kuukautta on kulunut nopeasti.

Hieno kesä, lämpöä, aurinkoa, lepoa, uusi elämän suunta ja ihanat kokemukset... Syksy saa tulla!

Kukkia ja kynttilöitä

Viikolla olleet vesisateet ovat ränsistyttäneet pihakukkia. Ruusuista, kehäkukista ja ruiskukista taittelin maljakkoon viimeiset oksat. Orvokkeja sekä samettiruusuja sentään riittää laatikoissa. Orvokit nostelinkin sateelta suojaan, sillä leikkasin ne heinäkuussa ja nyt ne kukkivat uudelleen aika kauniisti.

On ollut aurinkoinen ilta. Töiden jälkeen kävin kotona pesemässä pyykkiä ja tuulettamassa vuodevaatteet. Tulin kuitenkin kipin kapin mökille takaisin, kun sää oli pitkästä aikaa kaunis ja lämmin. 

Olemme viettäneet ihania iltoja kynttilän valossa. Eilinen oli aivan huipputunnelmallinen! Kaupungissa ei viitsi sisälle kymmeniä kynttilöitä viritellä savustumisen vuoksi, mutta täällä mökillä voi surutta polttaa vaikka kuinka paljon. Niin kaunista, kun joka puolella palaa elävä liekki! Kunhan muistaa kaikki myös valvoa ja nukkumaan mennessä sammutella... 

Syksyistä

Olen saanut lahjaksi ensimmäisen syksyisen lehden. Muistutus tulevasta...

Vettä on sadellut koko päivän. Eilen se jo alkoi ja tänään on jatkunut lähes tauotta. Kävimme oppilaiden kanssa taidenäyttelyssä ja menomatka sujui kuivan sään rakosessa, mutta paluumatkalla vettä pudotti taivaan täydeltä. Kuivana selvisivät ne, jotka olivat varustettu sadevaatteilla. Kangastennariväki taisi jatkaa päivää hieman kosteissa tunnelmissa. Itse lompsin saappaissa ja kuivana pysyi.  

Nyt olen lähdössä saunomaan, mikä on tosi hauskaa tällä kelillä. Olen aiemmin ollut nopea saunoja, mutta tänä kesänä minut on opetettu hidastamaan tahtia. Kysehän on lämpötilasta ja vilvoittelukertojen määrästä. Olen ollut hyvä oppilas! Illan hämärtyessä pitkään ja hartaasti... 

Sumua

Aamulla piti kaiken touhun keskellä tarttua vielä kameraankin ja käydä kuvaamassa sumumaisemaa järvellä. Ei vielä satanut ja pieni usva leijaili veden päällä. Kyllä oli kaunista!

Kuorokauden aloitus

Tänään oli kuorokauden avaus puheenjohtajamme mökillä. Matkan varrelta löytyi tämä mukava karahka kanervineen.  

Oli mukava tavata kesän jälkeen, jutella kuulumiset ja syödä hyvin kahvittelusta puhumattakaan. Lauloimme ja suunnittelimme uutta kautta. Rytinällä taas alkaa ja ensimmäinen esiintyminenkin on jo syyskuun alkupuolella, johon vain pari kertaa ehdimme harjoitella. Syksy on taas työntäyteinen, harrastuksessakin!

Hauskan iltapäivän jälkeen sain vielä pari kuorolaista pikapikaa vieraaksi omalle mökille ja illalla ehdin vielä piipahtaa ystävän luona.  Vilkas sunnuntai!

Festareilla

Elastinen, Anna Abreu, Hevisaurus... Tänään olimme Ylis'festareilla ja kivaa oli. Paljon oli ihmisiä liikkeellä hyvän asian puolesta. 

Mukana ollut kolmivuotias lauloi pienellä, kimeällä äänellä suuren möykän keskellä  Hevisaurusten Viimeistä mammuttia. Hän jo autossa itsekseen harjoitteli. Niin suloista!

Mukaan lähti myös fanipaita, jonka pieni mies itse valitsi. Kumma kyllä, ei kuvaa vaan teksti!

Kyllä nyt on tullut riekuttua, syötyä epäterveellisesti ja oltua koko päivä ulkona. Kyllä tuntuukin, kun sänky alkaa vetää puoleensa vastustamattomasti!

Viikko takana

Askartelua, a-kirjainta, nollasta kolmoseen, ampiaispesän tutkimista, palaveria, tulevien tapahtumien pähkäilyä, vilskettä ja vilinää... Työviikko takana!

Myös kynttilänvaloa ja takkatulen lämpöä, pihajuhlia, kiireetöntä saunomista, hämärtyvästä mökkirannan maisemasta nauttimista, ystävän tapaamista ja rentouttavia puheluita, uimista... Paljon viikossa ehtii. 

Nyt on ulkona jo pimenevä ilta. Sytyttelin ulos kynttilöitä ja vain oleilen nauttien perjantai-illan ihanuudesta. Kivaa!!!!

Pöllytystä

Töiden jälkeen vietin pitkästä aikaa iltapäivän kotona. Ensin kahviteltiin ja sitten ryhdyin pöllyttämään isoja mattoja ulkona. Pölyä on kertynyt kesän aikana, vaikka kukaan ei ole huushollissa asunut lähes neljään kuukauteen. Samalla keittiökaappien löystyneet ruuvit kiristettiin. Kaikenlaista puuhaa...

Runsaan viikon päästä tulevat ihanat siivoojaystäväni kuuraamaan koko asunnon. Kun ei ilmoista tiedä, niin tapanani on tuulettaa matot etukäteen. Harmittaa, jos kaatosateen vuoksi homma jäisi tekemättä sinä päivänä, sillä valkoisia mattoja ei voi kosteille telineille kantaa. Olisivat nokiviiruja täynnä!

Haikealta tuntuu ajatella, että mökkikausi lähenee loppuaan ja siirtyminen takaisin kaupunkiin lähenee. Miten aika - erityisesti kesä - voikin kulua niin nopeasti! Tuntuu, että vuosi vuodelta aika juoksee yhä sukkelammin. Kai sitä kutsutaan vanhenemiseksi!

Pihajuhlat

Taloyhtiömme pihajuhlat olivat tänä iltana. Koska sadesää oli todennäköinen, kekkerit laitettiin pystyyn ala-aulaan. Pöytä notkui nyyttäriperiaatteella tuoduista herkuista ja taloyhtiön kustantamat makkarat tirisivät ulkogrillissä. 

Minä en ehtinyt osallistua järjestelyihin, mutta useampikin eläkeläisrouva oli innolla hoitamassa asioita. Lippu nostettiin, valokuvia otettiin ja minä toivottelin väen tervetulleeksi. Parikymmentä henkeä oli kutsua noudattanut ja lisäksi muutama nuori poikkesi nopeasti kahvilla ohimennessään.

Myöhemmin illalla oli vielä yhteislaulua tarjolla, mutta minä jouduin poistumaan. Lähdin onnittelemaan lähes kolmivuotiasta päivänsankaria. Hän sai paketistaan kaksi dinosaurusta ja fleece-haalarin. Eipä tainnut nimpparistaan muuten vielä mitään ymmärtää!

Illalla tapasin vielä ystävääni ja nyt olen ihan univalmis. Kun vielä jaksaisi liikahtaa ja kömpiä peiton alle!

Pesä kuin jalkapallo

Koulussa pihavaraston kattoon olivat ampiaiset tehneet kesän aikana muhkean pesän. Kokoa sillä oli jalkapallon verran. Kuvittelin luontoihmisenä, että pärjäämme sen kanssa kyllä, kun vain aikuiset varastoa käyttävät. Toisin kävi!

Yhtenä päivänä ampiaisia alkoi tulvia koulun pihalle välituntialueelle. Oli pakko ilmoittaa laitosmiehille, jotka tulivat hävittämään pesän. Silti myöhemmin yksi oppilas sai piston, harmi!

Olen ottanut talteen mökiltä yhden pesän, jota oppilaiden kanssa tutkimme - ja laulamme päälle Amppariräppiä!

Takkatulen lumo

Työpäivä takana, vesisadetta, mutta sisällä on lämmintä ja mukavaa. Onneksi kattokin pitää vettä, vaikka rakennus vanha onkin. 

Koko illan takassa on ollut tuli. Niin lämmintä ja mukavaa! Miten ihanaa onkaan istua lattialla takan ääressä, kun ulkona ropisee sade ja ilta alkaa hämärtyä. 

Mökkikausi alkaa lähennellä loppuaan. Vielä kuitenkin nautitaan niin pitkään kuin säät antavat myöden. Iloitaan ja ihmetellään elämää takkatulen äärellä...

Urkuja

Urkuviikon viimeinen konsertti oli tänään. Matti Pesonen soitti Griegin, Kodalyn, Chopinin, Parviaisen, Langlaisin ja Lisztin sävellyksiä ja minä tietenkin nautin niin!

Chopinin Preludi nro 20 c-molli on ollut omassakin ohjelmistossani. Soittelin sitä hyvin usein hautajaisten saattomusiikkina, jos omaiset eivät olleet muuta valinneet. Siunauskappelimme urut ovat aikamoiset louskut, joten nyt oli hienoa kuulla sävellys hyvin soitettuna upeilla uruilla. Aivan liikutuin! Piti hengittää syvään ja kuunnella silmät kiinni...

Konsertin jälkeen urkutaiteilija perheineen, me viikon työryhmä ja kanttorit kokoonnuimme vielä kahville viikon päätteeksi. Oli mukava jutella ja vaihtaa ajatuksia konserteista ja vähän jo suunnitella ensi vuottakin.

Työviikko edessä, mutta hetken polttelen kynttilöitä ja odottelen MTV:n uutisia. Mietin ilolla koettua viikonloppua monenlaisine ihanine hetkineen ja huomista :=) Elämäni on onnellisessa vaiheessa. Olen äärettömän kiitollinen...

Lepoa

Univelkaa tuli viikon aikana, joten tänään aamulla nukuin niin pitkään kuin huvitti - kymmeneen! Ihanalta tuntui. Tosin puoli 7 maissa havahduin tekstariin,  mutta nukahdin sen luettuani uudelleen.

Päivä on sujunut leppoisasti. Hain postin kävellen kuten aina, kun on aikaa. Olisin saanut paluumatkalla naapurilta kyydin, mutta kieltäydyin ja hän lupasi seuraavalla kerralla kysyä kaatosateessa uudelleen!

Viikatoin heiniä ja vattupöheikköä, söin taivaallisen hyvää kesäruokaa parsakaaleineen ja nukuin päiväunet keinussa. Iltapäivällä puhuin piiiiiitkän puhelun ystäväni kanssa ja illalla saunoin rauhassa lempeissä löylyissä. 

Nyt palaa pihalla pimeyden keskellä lyhtyjä ja ulkotulia, sisällä kynttilöitä. Niin kaunista! Vaikka en välittäisikään syksyn ja pimeyden tulosta, niin elävä tuli hämäryyden keskellä on kyllä ihanaa.

Mukava lepopäivä työviikon jälkeen!

Elokuun hämärässä

Eilen oli vilkas konserttipäivä: Ensin lastenkonsertissa oppilaiden kanssa ja illalla toinen aikuisille. Kuulin Widorin 5:sta Toccatan - lempikappaleeni uruilla - ja olin aivan otettu! Vieläkin muistelen riemullista tunnelmaa...

Viikko on ollut kiireinen ja sitäkin hienommalta on tuntunut tänään perjantain vietto. Puheluita tuttavilta, ihanat nimpparikahvit ulkona verannalla auringonpaisteessa kakun ja raparperipiirakan kera, yllättävä ukkoskuuro kaatosateineen ja myöhemmin maukas iltapala kynttilöiden ja takkatulen loisteessa.

Ulkoa palasin hämärtyvästä maisemasta äsken. Nyt on niin ihana olo, kun tietää viikonlopun olevan edessä. Ei mitään pakollista, vain kauan odotettu konsertti sunnuntai-iltana. Taivaallista!

Urut soi

Seurakuntamme jokasyksyinen Urkuviikko on alkamassa. Eilen urut viritettiin ja töiden jälkeen sain tekstarin, jossa kerrottiin yhden taiteilijoista olevan tulossa iltapäiväksi harjoittelemaan oppilaansa kanssa. Suunnistin tietenkin kirkkoon kuuntelemaan, kun mahdollisuus oli.

Urkutaiteilija Matti Pesonen oli oppilaansa kanssa lehterillä ja nuori abiturientti "polki" urkuja kuin oppi-isänsä konsanaan. Häikäistyneenä ja lumoutuneena kuuntelin pari tuntia opetusta ja kirkossa tulvivaa ranskalais-romanttisille uruille tehtyä sävellysten kirjoa. Kirkkomme upeat urut soivat hienosti nuoren miehen otteessa!

Huomenna menen kuuntelemaan kaksi konserttia ja sunnuntaina soittavan Matti Pesosen konserttia odotan suurella mielenkiinnolla. Ihania hetkiä urkujen parissa siis tiedossa!

Taidemessu ja Tulenkantajat

Sunnuntaina oli kirkossamme Taidemessu. Musiikkijuhlien taiteilijat ovat antaneet panoksensa jumalanpalveluksen elävöittämiseen ja jälki on aina ollut erinomainen. Tänä vuonna sopraano Elli Vallinoja ja pianisti Jarkko Riihimäki esittivät messussa osia Matteus-passiosta sekä yhden negrospirituaalin. Lisäksi Jarkko huolehti vastaus- ja ehtoollismusiikista pianolla ja taisipa soittaa muutakin.

Kirkkomme on taideteos sinänsä. Hannes Autereen runsaat puuveistokset ja Alvar Cawénin erikoinen alttaritaulu tekevät pienestä kivikirkostamme ainutlaatuisen.

Nautin niin messusta! Ellin lyyrinen sopraanoääni soi vaivattomasti ja kauniisti kirkon akustiikassa ja Jarkon säestys oli nautinto jo sinänsä. Musiikkia oli runsaasti messun kulussa, mutta silti olisin voinut kuunnella molempia vielä toiset mokomat lisää. Oli niin hivelevän kaunista! 

Messun kirkkokahvilta kiirehdin Musiikkijuhlien nuorten mestarikurssilaisten Tulenkantajat -konserttiin. Se oli myös mahtava. Nuorimmat soittajat taisivat olla 13-vuotiaita. Voi, miten taitavia pianisteja meille on tulossa suurempien taiteilijoiden vanavedessä!

Lepopäivä

Ensimmäinen työviikko, puolikas, takana. Vauhtia ja intensiivisyyttä heti alusta asti. Uudet oppilaat, suloiset ekaluokkalaiset ovat nyt saaneet nimen lisäksi kasvot. Siitä se työvuosi taas alkaa kulkea omalla painollaan. 

Pitkiä päiviä on tullut tehdyksi helteessä. Onneksi saa lähteä töihin täältä mökiltä ja palata takaisin virkistävän veden äärelle - ja seuran ;=)

Nyt olen yksin ja viettänyt lepopäivää: päiväunia moneen otteeseen pihakeinun katveessa, kävelylenkki metsävadelmia tienvarresta maistellen, vesijuoksua ja vain oleilua. Ainut kunnon homma oli puupinojen peittäminen ja mökin paikkojen järjestely viikon kiireiden jälkeen. 

Istun alaverannalla. Ilta-aurinko kurkkii pilvien lomasta ja tuuli on voimistunut. Katselen järvelle kiitollisin mielin. Ihmettelen, miten on taas kerran saanut kokea näin ihanan kesän!

Suunnittelua

Niin ne työt alkoivat! Tänään puoli päivää suunniteltiin, sitten syötiin todella hyvää ruokaa ja lopuksi "ryhmäydyimme" srk:n leirikeskuksessa. Mukava päivä ja varsinkin iltapäivällä oli kiva toimia hauskoissa tehtävissä sellaisten työtovereiden kanssa, joiden seuraan ei yleensä pääse. Teimme sokkona isoa palapeliä, pudotimme naruissa olevaa autonrengasta limsapullojen ympärille, kuljetimme isoa jumppapalloa ilman raajojen apua ja teimme silmät kiinni köysilenkistä geometrisia kuvioita. Kivaa oli!

Päivän jälkeen jäin muutamaksi tunniksi koululle hommiin ja illalla osallistuin koulutulokkaiden kouluun siunaamiseen. Sain itse olla siunaamassa ja siunattavana. Ihana aloitus lukukaudelle!

Mökille ehdin vasta myöhään illalla, mutta kyllä kannatti: ilma kuin linnun maitoa, ruokailu ystävän seurassa ja nyt kuunsillan ihailua järven pinnassa. Nukuttaa ihan kamalasti päivän aherrus! Pakko kömpiä vaakatasoon.

Huomenna tulevat oppilaat, innokkaat uudet ekaluokkalaiset tähtisilmineen!

Viimeinen lomapäivä

Yksi parhaista kesälomista on takana! Työt alkavat, mutta olo on seesteinen ja lepääntynyt. Kiitos...

Parturia ja puita

Täällä päivittelen blogia alaverannalla ilta-auringossa ja tunnelmoin. Mikä ihana, lähes trooppinen yö tulossa! Mitäpä, jos valvoisi toisiksi viimeisen lomaillan pikkutunneille kesäyöstä nauttien?

Aamulla lähdin parturiin ja kun sieltä palasin, istui pikku Samppa mökin rappusilla puhallellen saippuakuplia. Verratonta seuraa! Nautin katsellessani, miten hän heitti pallon rappusia alas ja kipaisi sen hakemaan huutaen: "Täältä minä tulen auttamaan!" Ja taas rappuset ylös uudestaan heittämään! Tämä toistui parikymmentä kertaa peräkkäin. :=)

Kun pikkumies seurueineen lähti takaisin kotiinsa, aloimme tehdä takkapuita kaadetusta koivusta. Moottorisaha lauloi, minä vaan vierestä päällysmiehenä seurasin ja pöllejä syntyi vauhdilla. On se helppoa, kun sen osaa! Sitten heilui kirves ja pölleistä syntyi klapeja, jotka sain ruinauksen jälkeen ;=) pinota. Huomenna jatketaan loput pöllien palastelut. 

Nyt on takkapuita tiedossa pitkäksi aikaa. Kun hellekausi päättyy, saa tunnelmoida takkatulen ääressä pitkälti syksyyn, vaikka näitä puita poltetaan vasta ensi kesänä. Takkatuli on niin kiehtova! Niitä mökkielämän iloja...

Laavulla

               

Tänään oltiin retkellä laavulla. Mukana oli eväät makkaroineen ja pakkasin myös kertakäyttöastiat ja oikeat aterimet mukaan. Kuinkas kävikään? Perillä huomattiin, että juuri tämä pussi oli jäänyt mökin pöydälle. 

               

Eipä hätää! Sytykkeistä vuoltiin "lusikat" ja niillä onnistui hyvin mukana olleen salaatin syönti. 

               

Oikea kamerakin jäi kyydistä. Harmi, sillä maisemat olivat niin kauniit, että mielelläni  olisin surkean kännykkäkameran korvannut oikealla. 

               

Makkaraa paistettiin ja nautittiin pilvipoutaisesta päivästä. Ruokailun jälkeen alkoi aurinkokin paistaa. Onneksi vasta sitten, ettei paistuttu nuotion ääreen. 

Keräsimme lopuksi laavulta meidän ja muiden roskat mukaamme ja veimme ne jätepisteelle paluumatkalla. Jätimme tuomamme ylijäämäpuut sekä sytykkeet seuraaville retkeilijöille. 

Oli mahtavan hauska päivä! Niin yksinkertaista, niin mukavaa...

Litistyneitä

Kyllä meitä nyt hellitään. Aurinkoa ja lämpöä ruhtinaallisesti eivätkä Poudat & kumppanit vielä näe tälle ihanalle hellejaksolle loppua. 

Tänään olen vain nauttinut koko päivän. Jotkut ovat kyllä ahertaneet ;=) mutta minä olen päättänyt vain laiskotella loman viime päivät. Ainoat järkevät puuhat ovat olleet salaatin teko, tiskaus, saunan lämmitys ja postin haku kävellen. 

Postiretkellä näin henkensä heittäneitä, litistyneitä sammakoita useammankin kappaleen. Voi raukkoja! Autot olivat ajaneet päälle, ehkä minäkin. 

Jospa ne kelpaisivat yön aikana jollekin ruoaksi! Luonnon kiertokulku on yleensä tehokas. 

Tänään näin kaksi haikaraa, jotka kaulat mutkalla lensivät järvellä. Loppukesän ystävät ovat taas saapuneet!

Elokuun ensimmäinen

Elokuun lumoavat illat, vaikka kuutamo vielä puuttuukin. Lämmin iltayö, loppukesän hiljaisuus alkamassa. Syvällistä keskustelua, tilkka valkkaria, vesilinnun sukellus rantakaislikossa...

Ei me suomalaiset pitkää talvea kestettäisi, ellei näitä kesän ihania hetkiä olisi!