perjantai 30. marraskuuta 2018

Ensimmäinen adventti


"Nyt sytytämme kynttilän..." lauloivat lapset riemukkaasti tänään adventtikirkossa. Kynttilät syttyivät ja 
Hoosianna sekä Tiellä ken vaeltaa kaikuivat komeasti pienessä kivikirkossamme. 

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan valmistella ja juhlia kaikki merkittävät tapahtumat vuoden aikana osana työpäivää. Tänäänkin tuli niin adventin olo yhteisestä kirkkohetkestämme, että oli pakko kotona ryhtyä keittämään riisipuuroa ja luumukiisseliä ensimmäisten joulusävelmien säestyksellä. 

Niin mukavaa, kun joulunaika tuoksuineen, sävelineen, makuineen ja valoineen on edessä. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun adventtikalenterista!  ;>)

maanantai 26. marraskuuta 2018

Aika kaunista


Viime tiistai-iltana oli kamera mukana mökkireissulla eikä turhaan. Kotiin tullessa oli kaunista myös kaupungissa ilta-auringon värjätessä maisemaa.


sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Kuuraa


Lunta ei ole laisinkaan, mutta upea, paksu kuura on maassa. Kaunista!

perjantai 23. marraskuuta 2018

Barokkia


Kangasala-talossa soi keskiviikkoiltana vanha musiikki. Suomalainen barokkiorkesteri FiBO esitti Vivaldin teoksia. Il prete rosso - punainen pappi -otsikolla kuultiin konserttoja, kantaatteja ja aarioita. Laulusolistina oli mezzosopraano Essi Luttinen.

Ihanaa musiikkia! Pidän niin kovasti Vivaldista ja muutenkin vanhasta musiikista. Täytyi vain ihmetellä, miten vivahteikkaasti orkesteri tulkitsi sävelkieltä ja kauniisti säesti sopraanoa. Essi Luttinen selvisi Vivaldin kiharoista loistavasti. Niekkua ja harhailua oli sävellykset pullollaan. Ei voinut muuta kuin ihmetellä hengitystekniikkaa ja äänen kuljetuksen vaivatonta taitoa polveilevissa melodioissa.

Kangasala-talossa vierailin nyt vasta ensimmäisen kerran, vaikka se on avattu jo 2015. Siirtolohkareista koostuva betonijärkäle vaikutti sokkeloiselta, mutta salin akustiikka oli mielestäni oikein onnistunut. Ihmettelin vain kaikkialla riippuvia "verhoja", jotka antoivat konserttisalille jotenkin halvan ilmeen - ihan kuin oltaisi peitelty asiaankuulumattomia rakenteita. Ehkä verhot olivat akustisia ratkaisuja, mutta minusta rumat.

Väliaikatarjoilu oli buffet-tyyppinen noutopöytä ja se sai suun hymyyn: Kahvia ja teetä, monia pieniä makeita sekä suolaisia leivonnaisia ja keksejä. Kaikkea sai syödä haluamansa määrän. Suussa sulavia! Varsinkin suolaiset piirakat olivat aivan erinomaisia. Väliajan kruunasi oikein ystävällinen vastaanotto ja herkkujen esittely.

Sanottakoon vielä, että nyt on taas moneen otteeseen kokeiltu konsertti-illat keskellä työviikkoa. On ihan eri juttu tilata kesälomalla lippuja syksyksi, kuin sitten toteuttaa nämä hienot keksinnöt työpäivien seassa! Taidan uskoa jo, että tämä konsepti ei tällä iällä ole enää paras mahdollinen, sillä aamulla väsytti niin armottomasti.

torstai 22. marraskuuta 2018

Kosketuksen Requiem


Sunnuntai-iltana olin kuuntelemassa Projektikuoro Kosketuksen esittämää Mozartin Requiemia kirkossa. Kuoroa johti Marko Koskinen ja uruissa soitti Keijo Vättö. Mukana oli myös ilmeisesti kuorolaisista koottu solistikvartetti.

Pidin illasta, sillä tarjolla oli hienoa musiikkia upeassa akustiikassa hyvin esitettynä. Kuoro on toiminut vasta vuoden, joten siihen nähden tuloksia on saatu aikaan hyvin nopeasti. Kosketus on ehtinyt esittää jo Faurén Requiemin ja Bachin Johannes-passion aiemmin. (Ei mitään pieniä teoksia!)

Suurin oivallukseni kuunnellessa oli Mozartin nuori ikä teosta säveltäessään omana kuolinvuotenaan. Jotenkin kuvittelisi säveltäjän vanhemmaksi kuin 35-vuotiaaksi. En ollut asiaa koskaan aiemmin miettinyt, vaikka olen aina tiennyt Mozartin kuolleen nuorena ja kuunnellut Requiemia moneen kertaan. Tosin teos jäi Mozartilta keskeneräiseksi ja sen sävelsi loppuun hänen oppilaansa Franz Xavier Süssmayr, ehkä Mozartin ohjeiden mukaan.

Lacrimosa soi koko illan ja vielä aamullakin mielessä...

maanantai 19. marraskuuta 2018

Klaaran ja Fritzin jouluaatto

                 (alkuper. kuva St. Petersburg       
                  Festival Ballet)

Iki-ihana Tsaikovskin Pähkinänsärkijä esitettiin viikonloppuna Tampere-talossa. Vaikka olen tämän baletin monta kertaa nähnyt livenä, sykähdyttää sen katsominen yhä uudelleen. 

St. Peterburg Festival Ballet esitti yhdessä Tampereen Filharmonian ja nuorisokuoro Sympaatin kanssa hyvin perinteisen Pähkinänsärkijän, josta itse pidin kovasti. Musiikki oli taattua Filharmoniaa heti ensi tahdeista lähtien ja tanssijat taitavia, kuten venäläiseltä baletilta saattaa odottaakin. Ehkä tarinan tulkinta ei ollut niin vahvaa kuin joissain muissa versioissa, mutta se ei nautintoa haitannut. 

Aamulehti moitti seuraavana päivänä kulahtaneita lavasteita, mutta minä en siihen kiinnittänyt mitään huomiota. Kun taustat raahataan Pietarista saakka muutamaa päivää varten, on luonnollista, että mitään huippua ei ehditä rakentaa. Minulle kulissit olivat aivan tarpeeksi näyttävät ja tukivat jouluilluusiota oikein hyvin. 

Tsaikovskin Pähkinänsärkijän  musiikki on niin jouluista ja kaunista, että vedet silmissä sitä kuuntelin. Ehkä en ihan vielä joulutunnelmaa tavoittanut, mutta kovasti nautin sekä taitavista tanssijoista, puvustuksesta että korkeatasoisesta musiikin tulkinnasta. 

torstai 15. marraskuuta 2018

Karjalan kunnailla


"Vaikka mie lähin Karjalast, niin Karjala ei lähe miust."

Sain tänään osallistua sukututkijoiden iltaan, johon sisareni tytär oli kutsuttu lukemaan viimevuotinen Karjala-seuran kilpailukirjoituksensa mummistaan. Kilpailussa lukiolainen palkittiin jaetulla ensimmäisellä sijalla. 

Ennen kirjoituksen luentaa sain minäkin puheenvuoron ja kerroin äitini elämänvaiheet lyhyesti. Lapsenlapsen osuuden ajaksi laitoin kuvan mummista pianon päälle. 

Yleisö kuunteli hiiren hiljaa välillä nauraen humoristisissa kohdissa, välillä liikuttuneena kuunnellen. Nuori tyttö oli jaksanut tehdä pitkän ja mielenkiintoisesti kirjoitetun tarinan karjalaisesta isoäidistään. Kirjoitus kirvoitti vilkkaan keskustelun yleisössä ja kaikuja illasta taitaa tulla tallennettunakin, sillä paikallislehden toimittaja näkyi olevan paikalla. 

Mukana oli myös kaksi muuta nuorta. Toinen luki oman kirjoituksensa karjalan kielestä ja toinen musisoi. 

Luulen, että sukututkijat - monet karjalaisilla sukujuurilla varustettuna - ilahtuivat nuorten läsnäolosta. Keskustelu oli runsasta, paljon muistoja, iloja ja suruja. 

Evakot ovat kohta poissa, kuten sodan kokenut sukupolvikin. On hienoa, että järjestetään mahdollisuuksia siirtää hiljaista tietoa karjalaisten kokemuksista nuorille ja nuorten ajatuksia vanhemmalle väelle. Mummi olisi iloinnut tästä illasta!

tiistai 13. marraskuuta 2018

Ekaluokkalaisen seurassa


Tänään oli lyhyt työpäivä. Työtä olisi tietenkin ollut vaikka kuinka paljon, mutta päätin kerrankin lähteä heti kotiin, sillä oli mukavaa seuraa tiedossa: Suvun ekaluokkalainen lähti meille iltapäivän viettoon.

Matkalla piti kävellä pieni mutka, jotta päästiin liikennevalojen kautta kotiin. "Se on kivoin reitti", kertoi ekaluokkalainen eikä vesisadekaan haitannut kävelymatkaa. Reppu parkkeerattiin eteiseen ja ensimmäiseksi tehtiin läksyt. Sitten olikin välipalan vuoro ja leikit. Täti torkkui sen ajan sohvalla puoliunessa, sillä heräsin aamulla jostain syystä jo puoli viideltä.

Leikkien jälkeen harjoiteltiin extrana kirjoitusta ja taas leikittiin... ja syötiin! Taidettiin vähän vielä ahertaakin lisää kirjoitusta ennen kotiin lähtöä. 

Voi näitä pikkupoikia, joilla on ope tätinä! No, todellisuudessa ei pieni lisäharjoitus ekaluokalla tee pahaa, kun aherrushetket ovat tarpeeksi lyhyitä. Ihan vähän vain "tukiopetusta" harrastettiin.

Kiva iltapäivä oli yhdessä. Mainioita keskusteluja, napakoita mielipiteitä, valloittavaa kikatusta ja pohjaton herkkuvatsa... meillä molemmilla. Ensi viikolla taas uusiksi!

torstai 8. marraskuuta 2018

Kausihedelmä


Tämä ei kuulu suosikkeihini, mutta syksyllä marraskuussa sitä jonkun kerran ostan. Maku on liian pliisun makea. Jospa olisi vähän hapokkaampi! Leikkauspinta on kuitenkin kaunis ja siitä saa hyvän koristeen jälkiruokiin tai kakkuihin.

Persimon, kaki, sharon... Rakkalla lapsella on monta nimeä.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kokemus tämäkin


Viime viikolla olin sisareni kanssa Helsingin jäähallissa Il Divoa kuuntelemassa. Timeless -konserttishow juhlisti uutta elokuvasävelmälevyä ja 15-vuotista taivalta. Herroilla oli menossa kiertue ja 120 konserttia, joista tämä oli yksi. Säestäjänä toimi Vantaan Viihdeorkesteri Ensemble. Ohjelmistossa oli paljon ikivihreitä elokuvasävelmiä ja muutama klassinen aariakin.

Vuonna 2004 perustettu pop-oopperakvartetti osaa toki laulaa, mutta kun kaikki vahvistetaan äänentoistolla - niin jokainen soitin kuin laulajakin, kääntyi ilta enemmän kärsimykseksi kuin nautinnoksi. Istuimme pahassa paikassa kaiuttimien tasolla nousevassa katsomossa. Permannolla äänentoisto olisi voinut ehkä toimia paremmin. 

Naisvaltainen yleisö taisi suuremmalta osaltaan saada sitä, mitä tulivat hakemaan, sillä ylistäviä arviointeja kuului poikkeuksetta. Minä taisin kuulua pieneen vähemmistöön. Kilpalaulantaa, volyyminupit kaakossa ja aikamoista yleisön kosiskelua amerikkalaiseen tapaan - ei kiitos minulle! Akustisena versiona olisin voinut pitääkin konsertista...

Matka sisareni kanssa oli muuten ihan hauska, sillä harvemmin ehdimme yhdessä mihinkään. Puoli päivää laatuaikaa toisillemme ja ehdimme jutella vaikka mitä!

Nyt odotan jo seuraavaa elämystä: Suomalainen Barokkiorkesteri ja Il prete rosso - Vivaldia tarjolla ihan kohta.   :>)

maanantai 5. marraskuuta 2018

Kirjaimia ostamassa


Teatteri Rollo on Helsingin kaupungin sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ammattiteatteri, joka on erikoistunut alle tunnin mittaisiin, vuorovaikutteisiin esityksiin. Rollo kiertää maakunnissa niin päiväkodeissa, kouluissa kuin vanhustyön yksiköissäkin eikä heillä ole kotinäyttämöä. Esitykset sisältävät liikettä, musiikkia ja huumoria ja ovat kokonaisuudessaan omaa tuotantoa.


Koulumme eskarilaiset sekä ekaluokkalaiset olivat tänään Rollon eläytyvänä yleisönä. Lue, laula, kirjoita -esitys oli juuri tämänikäisille sopiva ja tuki loistavasti lukemaan ja kirjoittamaan opettelua. Kun itsepalvelukirjakauppaan eksyi niin runoilija kuin säveltäjäkin, tarvittiin yleisön apua kirjainten tunnistamisessa ja sanojen rakentamisessa. Innolla olimme kaikessa mukana!

Muistoksi saimme kirjanmerkit. Heti luokassa piti laulaa esityksessä ollut loppulaulu vielä uudelleen, joka jäi mieleen soimaan loppupäiväksi. 

Suuri kiitos kirjastotoimelle esityksen järjestämisestä ja tietysti Teatteri Rollolle ammattitaitoisesta elämyksestä!

lauantai 3. marraskuuta 2018

Pyhäinpäivänä


"... hiljaiseen toivoon ja kaipaukseen,
loistakoon liekki nyt rakkauden. "

(Anna-Mari Kaskinen)


perjantai 2. marraskuuta 2018

Onnea


Onnea uusi Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka sekä kirkkohallituksen lähetyskeskuksen tuore lähetysteologi Jukka Kääriäinen! Iloitsen molemmista valinnoista. 

Hienoa saada Jukka perheineen Suomeen vuosikymmenten jälkeen. Niin - ethän ole koskaan täällä asunutkaan, joten jo oli aikakin :>) Olisipa täti vielä tämän ilosanoman kuulemassa, sillä hän olisi kyllä riemuissaan!