Kellotonta aikaa

Taas on viisareita väännetty kesäajasta talviaikaan - usein manausten säestämänä. 

Minulle kellojen kääntely on ollut aina helppo juttu. Ilmeisesti elimistöni on niin suurpiirteinen, etten juurikaan huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Siksi tämä vouhkaaminen asiasta ei ole minun juttuni. Tosin en vastaankaan laita, jos kesäajasta luovutaan. 

Isompi asia minulle on ollut viiden kuukauden kellottomuus. Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei kerta kaikkiaan tule toimeen ilman rannekelloa. Viime kesäkuun alussa loman kunniaksi päätin kuitenkin jättää kellon pois kesän ajaksi. Ihmeekseni se onnistui, ja koin aika vapauttavaksi tunteeksi ajattomuuden, joka seurasi kellon vilkuilemisen puuttumisesta. Toki kännykkä usein kulkee mukana, joten siitä näkee tarkan ajan, jos haluaa. 

Elokuussa töiden alkaessa jäi kello edelleenkin piironginlaatikkoon. Töissä on lähes joka tilassa seinällä kello, joten ajan näkee kyllä tarvittaessa. 

Vapauttavana olen kokenut tämän kellottoman ajan. Ehkä tämä on osaltaan downshiftausta tai kiireettömyyteen pyrkimisessä yksi askel eteenpäin. Olkoon, mitä vain, mutta ilman rannekelloa jatkan iloisesti eteenpäin. 

Ensilumi

Ensilumi on satanut. Eilen aamulla katot ja nurmikot olivat kunnolla valkoisena, mutta teiltä lumi oli jo kadonnut. Päivän aikana räntää sateli lisää.

Pienikin määrä lunta värjää maisemaa. Tänään on nollassa, mutta pikkuisen pakkasen puolella.

Sää on kuivan oloinen ja aurinkokin pilkistelee. Lokakuiselta näyttää, kun ikkunasta katsoo ulos.

Viikonlopun ihanuuteen kuuluu kiireettömyys. Olen rauhassa katsellut muuttunutta, ikuunan takaista maailmaa, ajatellut kaikenlaista ja vain nauttinut siitä, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Saa tarttua päivän lehteen ja selailun sijaan lukea sen rauhassa ajatuksella, kuunnella musiikkia sekä puuhata, mitä mieleen juolahtaa. Niin mukavaa...

Sadetta ja synttäreitä

Päivän auringonpaiste muuttui iltapäivän sateeksi. Kävin töiden jälkeen mökillä. Kaikki oli ok, mutta maisema ankean lokakuinen: Lehdet olivat ravisseet pois puista ja vain muutama sinnitteli vielä oksallaan, sade pisaroi järven pintaa ja sää oli kolea.

Niin mukava kuin mökillä onkin kesällä aikaa viettää, näin loppusyksystä tuntuu hyvältä majoittua kaupunkikodin mukavuuksiin. Iloisin mielin ajelin mökiltä pois. Aika aikaa kutakin! 

Pois tullessa piipahdin enoni 80-vuotissynttäreillä. Ihanaa, kun vielä suvussa on vanhempaa väkeä, jotka muistavat aikaa ja tapahtumia ennen minua. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kiinnostaa suku, sen ihmiset, kokemukset ja tarinat. Toivon enolleni kaikkea hyvää tuleviksi vuosiksi!

Mökkitunnelmaa

Bye, bye! Jouluna taas...

Syyslomaa susien seurassa

Viiden suden sisaruslauma, jollaista ei luonnossa muodostuisi, söi eläinpuistossa herkkupaloina omenaa. En ole tiennyt, että moiset herkut susille kelpaavat.

Mielenkiintoisia eläimiä, joita olisi voinut tarkkailla vaikka kuinka kauan. 

Välillä niin koiramaisia, mutta kuitenkin villiä, tuimaa katsetta...

Karhut olivat vielä hereillä. Talviunta nukkuessa sydän lyö vain kahdeksan kertaa minuutissa. Aina oppii jotain uutta!

                                      

Joulua odotellessa... Kiireimmät ajat edessä ;>D

Pandat eivät minulle olleet mikään elämys, sillä hitaina eläiminä ne olivat viidessä minuutissa katsottu. Lippu pelkästään Pandataloon on suhteettoman kallis (30€-34€), kun ottaa huomioon, mitä on nähtävillä. Pandat eivät juuri liikahtaneetkaan sinä aikana, jolloin minä olin paikalla. Toinen nukkui, toinen söi bambuaan. 

Minulla on kausikortti, joten voin piipahtaa eläimiä katsomassa, milloin haluan. Oppilaiden ja lasten kanssa yleensäkin eläinpuisto on aina mieluinen paikka. Vien lapsia koulusta retkelle aina "opettavaiseen" paikkaan - mihin milloinkin - ja tämä on ollut periaatteeni aina. Vanhemmat hoitakoot huvituspuolen. 

Säät ovat suosineet tällä viikolla lomalaisia. Vaikka sateita luvattiin viikon keskivaiheille, ne ovat tulleet yöllä ja päivällä on voinut ulkoilla kastumatta joka päivä. Mukavaa!

Aarnimetsässä

Miilun aarnimetsäalueella on helppo taivaltaa, sillä sitä rajaa joka puolelta helppokulkuiset polut tai metsäautotiet. Itse metsäalue on ehkä juuri siksi säilynytkin maaston kulumiselta. 

          

Enpä ole pitkään aikaan nähnyt yhtä mahtavia keloja tai kantoja sammalhattuineen. 

Pitkiä naavaverhoja roikkui oksistossa. 

Oli hienoa taivaltaa hoitamattomassa, vanhassa metsässä. Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu... Tehometsätalouden aikakaudella nämä elämykset ovat harvassa. 

Lapsuudessa täällä ajeltiin kesätyörahoilla ostetuilla mopoilla ja se vasta oli hienoa!  Nyt ei näkynyt yhtään vastaantulijaa koko aikana. 

Ekstrana löysimme vielä suppilovahveroita sekä pakkasen puraisemia puolukoita, joista viimeeksi mainitut keräsimme suoraan suuhun. 

Rantamaisemissa

Eilen kiersimme rantamaisemissa kävelylenkillä. Vesi on alhaalla, joten varpaat pysyivät kuivina. Toisin oli viime syksynä. 

Aurinko paistoi lämpimästi, vaikka järveltä tuulikin. Tunnin kävelylenkin jälkeen pysähdyimme laavulle niemen nokkaan. 

Jo meitä ennen oli tulet viritelty, sillä aavistus lämpöä oli vielä hiilien päällä.

Teimme tulet ja paistoimme makkaraa. 

Miten hyvältä maistuikaan kauniin luonnon keskellä! Totuushan on, että luonnossa (ja opehuoneessa!) mikä tahansa käy kaupaksi!

Mietiskelen usein, mikä vimma ilmeisesti nuorilla ihmistaimilla on kaivertaa nimensä laavujen seinille. Ihan käsittämätöntä! 

         

Tällä aluella on paljon juolukkaa ja tänä syksynä se on upean väristä. Maaruska ei Keski- ja Etelä-Suomessa yleensä ole kummoinen, mutta juolukka punertaa sen nyt kauniiksi. Värikäs ruska on silmän ilona joka puolella. 

Kotiin kävelimme kylläisinä ihastellen syksyn väriloistoa. 

Päiväkävelyllä

Syysloma, mutta melkein kesän lämpötilat! Ihanan lämpimänä lokakuun sunnuntaipäivänä teimme pitkän kävelylenkin lomamökin lähimaastossa. Vaikka rannassa tuuli, sää oli kuitenkin kuin linnun maitoa. 

Juolukan lehdet värjäävät maaruskaa kauniin punaiseksi. Kuivan kesän jälkeen voi kävellä melkein missä vain eikä kengät kastu. 

Mökille palattuamme söimme paistettua kuhaa sitruunakermakastikkeella ja jopas olikin makoisaa Lapin puikulaperunoiden kera, jotka kokkipoika oli tuonut pohjoisen matkaltaan. 

On ihana viettää lomaa, kun sää on näin kaunis. Illalla olimme Serena-kuoron kirkkokonsertissa ja kävimme vielä pienellä kävelyllä rannassa katsomassa kasvavaa kuuta. Vieläkin oli lämmintä, joten ei ihme, että ennätykset ovat tänään paukkuneet. Huomiseksikin on vielä luvattu kaunista säätä. 

Luontokoulutusta

Eilen olin Ulos oppimaan -koulutuksessa. Vaikka vähän sataa tihutti, se ei haitannut opiskeluiltapäivää. Saimme monenlaista vinkkiä ulkona oppimisen järjestämistä varten. 

Käytössämme oli myös kännykkään asennettava, suurentava linssi. Vau, sillä sai hauskoja kuvia ja sellainen pitää hankkia itsellekin. 

Teimme ympäristöopintoihin asioita, matematiikkaa, äidinkielen juttuja, taidetta ja rustasimmepa laulujakin kalevalaisella runomitalla. 

Makkaranpaisto retkieväineen kuului tietenkin iltapäivän ohjelmaan ja lopuksi saimme vielä ihailla uutukaista, vielä hieman kesken olevaa opetuskotaa. 

Vesoiltapäivä oli antoisa, mutta nyt unohtuu työasiat: Syysloma on juuri alkanut ja aurinkoinen sää on mitä ihanin!

Tähtiiiiiii!!!

Lentopallon naisten Suomen cupin ottelu Vilppulan Tähti vastaan Oriveden Ponnistus päättyi illalla OrPon voittoon. Voittajapelaajat olivat vahvoja, pitkiä ja paljon kokeneempia kuin Tähden nuoret naiset. 

Huusin ääneni käheäksi ja taputin kämmenet kipeäksi, olihan suvun nuori Tähti-passari tositoimissa. Sunnuntai-iltana tuli tytöille voitto niin ikään OrPon joukkueesta naisten II-sarjan ottelusta, nyt kannustukseni ei riittänyt. Kokemusta väkivahvaa tämän illan joukkuetta vastaan tuli Tähden tytöille kuitenkin roppakaupalla. 

Hyvä tytöt! Hieno peli, vaikka voittoa ei tänään tullutkaan. 

Esi-isien mailla

Tänään ajelin Padasjoelle, josta isäni suku on kotoisin. Kävin laittamassa kanervat haudoille ja auringonpaisteisena iltapäivänä kävin myös katselemassa Päijännettä satamassa. Siellä oli paljon veneitä ja kaksi pelastuslaitoksen paattiakin parkissa. 

Meillä satoi aamusta alkaen, mutta juuri töistä kotiin palatessa sade päättyi ja sää selkeni nopeasti. Olikin mukava ajella Sydän-Hämeessä, katsella värikästä, syksyistä maisemaa ja kauniita peltoja joutsenineen. 

Satamassa oli väkeä. Eläkeläisiä tapaamassa toisiaan, omistajia laittamassa veneitään talvikuntoon sekä lapsiperheitä ulkoilemassa. Rantaravintola oli jo sulkenut ovensa, ja värikkäät terassikalusteet viettivät yksinäistä eloaan.  

Pikkukylän kylänraitti oli paljon hiljaisempi perjantai-iltana kuin satama. Yhden henkilön näin pankkiautomaatilla. Kaikki taisivat olla keskustan ulkopuolella olevissa ruokakaupoissa, sillä markettien parkkipaikat pullistelivat autoja. Perjantai taitaa olla edelleen se suosituin ruokaostosten päivä. 

Minäkin poikkesin tullessa kaupassa: kukkia pöydälle ja vähän herkkuja viikonloppuun. ;>)

Värikästä

Aamulla