Syyspuuhia

Lauantai-iltapäivä kului mökin syyspuuhissa. Ajattelin vain siellä käväistä hakemassa muutamia tavaroita kaupunkiin, mutta loppujen lopuksi tein kaikenlaisia pikkuhommia nelisen tuntia. Tyhjensin loput kukkaruukut pihalta sekä vesiastiat niin sisältä kuin ulkoakin ja nostelin loput tavarat verannoilta sisälle. Otin sängyistä lakanat mukaani ja heitin lattialle vanhoja mattoja kulkureiteille, jotta talvella voi lompsia sisällä kengät jalassa. Meillähän ei lämpöjä ole päällä mökeissä talvella, joten sisältä haetaan lähinnä vain tulitikkuja, kuivia puita ja istuinalustoja.

Kaksi joutsenta lenteli järvellä. Haikeaa... Kylmä tuuli puhalsi luoteesta, joten onneksi oli paksu pusero takin alla ja villasukat jalassa. Leikkasin nurmikon viimeisen kerran tänä syksynä ja siinä puuhassa onneksi tuli ihan lämmin.

Pois tullessa ajelin vielä laittamassa isovanhempieni haudan syyskuntoon. Kotona oli sudennälkä, joten onneksi oli valmista ruokaa jääkaapissa. Nopeasti sain murua rinnan alle. Kokkipoika on kaukana Keski-Euroopassa, joten täytyy tyytyä omiin laitoksiini.

Illalla sytytin kynttilän, laitoin villasukat jalkaan sekä käperryin kuuman juomakupposen ja kirjan kanssa shaalin alle sohvan nurkkaan. Vaikka  en erityisemmin syksystä pidä, on siinä mukavatkin hetkensä!

Historiaa

Historian siipien havinaa oli tänään Gustaf-museossa. Historioitsija Teemu Keskisarja Helsingin yliopistosta luennoi G.A. Serlachiuksesta. Keskisarja julkaisi vuonna 2010 yhdessä Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kanssa kirjan Vihreän kullan kirous - G.A. Serlachiuksen elämä ja afäärit. 

Keskisarja - jos kuka - on oikea henkilö kertomaan tehtaan perustajasta, miehestä, joka "näki metsän puilta ja vuoli vihreää kultaa". Asiantuntija oli luennon osallistujamäärästä päätellen mielenkiintoinen, sillä istumapaikat pääsivät loppumaan ja osa yleisöstä istui rappusilla. Minä onnekkaasti metsästin itselleni kunnon tuolin. 

Keskisarjan tapa luennoida vauhdikkain sanakääntein kuivan humoristisesti ja lähes totisin kasvonilmein on varsin mielenkiintoinen ja ainakin minuun uppoava. Nytkin aika kului huomaamatta ja olisin kuunnellut enemmänkin aikansa paperijalostuksen tieraivaajasta ja toisaalta vallanjanoisesta patruunasta, jota nykyaika kutsuisi työpaikkakiusaajaksi ja psykopaatiksi, Keskisarjaa lainaten. 

Luentosarja on nyt avattu. Toivoisin pääseväni kuuntelemaan jatko-osia, mutta ne osuvat harmillisesti kuoronharjoitusten kanssa samalle illalle. 

Viikonloppuna pitää tämän illan innoittamana lukea uudelleen vanhan patruunan seikkailuista. 

Neulasmatto

Tänään kävelyretkellä huomasin mielenkiintoisen paikan: Ilmeisesti vanhojen sembra-mäntyjen alla oli tiheä neulasmatto. Puiden alla näytti ihan oudolta, kuin ulkomailla olisi kävellyt. Aluskasvillisuutta ei näkynyt laisinkaan. Hauskan oloista!

Tuulta ja tuiverrusta

Ulkona tuulee niin, että hiukset meinaavat lähteä päästä. Onneksi sisällä on lämmintä ja mukavaa. Täysin vapaa viikonloppu puuhata, mitä mieleen juolahtaa ja todella tarpeellista. En panisi pahakseni, vaikka sataisi. Ainakin ennustetaan iltapäivälle vettä ja katsotaan, toteutuuko. 

Eilen laitettiin mökkiä talvikuntoon, tänään poltetaan kynttilää, kokki valmistelee uuniin hirvipaistia ja minä kudon. Joulua kohti, punaisia sukkia...

Syksyn kirjavat lehdet lentävät villisti ikkunan takana.

Kaksi puuta

Kaupunkikodin ikkunasta eilen aamulla...

Mökkirannasta pari viikkoa sitten...

Tyttöjen lentopalloa

Kummitytön lukioikäinen sisar harrastaa lentopalloa. Tänään olin katsomassa hänen A-tyttöjen turnaustaan. Lisäksi energinen tyttö pelaa myös seuransa naisten joukkueessa, joten sarjapelejä tulee kauden aikana aika paljon.

Yhden pelin kolmesta seurasin ja sain myöhemmin puhelinsoiton, että hopeaa tuli, hienoa! Kahviossa nautin seuran tyttöjen tukemiseksi hyvät kahvit omenapiirakan kera. Ulkona satoi välillä tihkuttaen, välillä kaatamalla, joten urheiluhalli oli ihan mukava paikka iltapäivän viettoon.

Ps. Aiemmin aamulla tapasin isän kahden alakouluikäisen lapsensa kanssa keräämässä roskia vesisateessa kaupungin keskustassa maailman siivouspäivän kunniaksi. Esimerkillistä viitseliäisyyttä ja ahkerointia! Kerroin vuolaat kiitokset, ja poimin minäkin muutaman roskan tiepuolesta kotiin tullessa. Ilman tätä ahkeraa kolmikkoa en olisi tiennyt roskapäivästä mitään. Kiitos valistuksesta!

Arjen mukavuutta

Kiva olla kotona! Kummallista, miten nopeasti kului neljä kuukautta kesäkodissa. Aikansa kutakin... Nyt on hauska olla taas sivistyksen parissa. 

Työpäivä oli kiireinen - kuten aina. Taakse ovat jääneet leppoisat työviikot. Nykypäivän työelämä on jatkuvasti hektistä, kun yhä pienemmällä tekijämäärällä puurretaan lisääntyviä työtehtäviä. 

Päätä päätin tuulettaa ja kävin vaeltelemassa Gösta-museossa vanhan taiteen parissa. Tein myös oman asetelman mustalle sametille ja istuin pitkään Sampsa Virkajärven puhuttelevien videoteosten äärellä, jotka hän on tehnyt vanhemmistaan. Taide teki tehtävänsä ja mieli oli paljon virkeämpi parituntisen retken jälkeen. 

Tällä hetkellä nautin hanasta tulevasta kuumasta vedestä, suihkusta ja sisävessasta. Vaihteeksi tosi hauskaa olla  kotona korkeuksissa ja katsella ilta-auringon valaisemaa, syksyiseksi muuttuvaa luontoa. 

Syksyn värejä jo

Vähän punertaa, vaikka sää on vielä ollut lähes kesäinen. 

Kirkon juhla

Yksi seurakuntamme kirkoista täytti tänään 90 vuotta. Piispa Matti Repo oli toimittamassa juhlajumalanpalveluksen, jossa kuorollamme oli tärkeä osuus. Lauloimme seitsemän laulua, joista kolme ehtoollisen aikana. Messu oli samalla aloitus piispantarkastusprosessille seurakunnassamme.

Messu oli juhlava ja erityisesti iloitsin, että kirkossa oli paljon väkeä. Virsikirjatkin loppuivat kesken. Liekö väenpaljouteen osansa piispalla ja messun jälkeen tarjotulla lounaalla ja kirkkokahvilla.

Entinen kirkkoherramme Arja Karppinen piti messun päätökseksi juhlapuheen kirkkomme historiasta. Paikallisen tehdasyhtiön G. A. Serlachiuksen aikoinaan lahjoittama kirkko ja sen taideaarteet tekevät tietysti kirkon historiasta ja itse pyhäköstä mielenkiintoisen. Kirkon suunnitteli W. G. Palmqvist ja Alvar Cawénin alttaritaulu, jossa on paikallinen piikatyttö lapsensa kanssa tehdasyhtiön johtajan lampaiden ympäröimänä, on erikoinen. Taulun päällä on teksti: "Jumala on rakkaus".

Hannes Autereen puuveistoksia on kirkossa paljon, yhteensä 35: alttarikaiteessa, saarnatuolissa ja lehterin kaiteessa. Lisäksi eteisessä oleva vaivaisukkokin on hänen veistämänsä. Autereen reliefit kertovat Raamatun aiheista ja myös entisestä kirkollisesta elämästä kuin myös ihmisten maallisesta aherruksesta.

Isälleni oli -80-luvun alussa tärkeää, että kirkossamme olisi lähetyskynttelikkö. Hän ehti ennen kuolemaansa tehdä siitä aloitteen, ja äiti isän kuoleman jälkeen kustansi isän toiveiden mukaan kynttelikön materiaalin. Sen suunnitteli ja toteutti paikallinen käsityönopettaja Kauko Kirjavainen.

Ikkunoissa on kolme lasimaalausta, joista kaksi myös Cawénin käsialaa. Erikoisin on urkuparvella oleva E. Ehrströmin lasimaalaus, jossa on tehdasyhtiön alkukirjaimet ja paperirulla, jota enkelit pitelevät käsissään. Kirkossamme säilytetään myös Serlachius-suvun morsiuskruunua, jota saa omissa häissään käyttää paikkakunnalla syntynyt morsian.

Piispan pitämä messu oli mieleenpainuva, kuten aina. Ihailen Matti Revon luontevaa toimintaa ja ihmisläheistä tapaa puhua seurakuntalaisille. Valitettavasti en itse ehtinyt enää osallistua piispan johdolla tapahtuneeseen työskentelyyn srk-talossa. 

Iloitsen, että kirkko näkyy kotini ikkunoista ja kellot kuuluvat vaimeasti sisälle saakka, jos hoksaa kuunnella. 

Juhlan jälkeen siirrytään syksyiseen arkeen. Minutkin taitaa kohta "routa kotiin ajaa". Neljän kuukauden mökkikausi on vähitellen päättymässä.

Sieniä sittenkin

Viikonloppu tuli taas tarpeeseen. On ollut voimaannuttavaa vaellella täällä metsän keskellä ja nauttia järvimaiseman syksyisestä hiljaisuudesta. 

Päiväkävelyllä huomasin, että sieniä on putkahtanut esille. Luulin jo, että kuiva kesä kuihdutti sienisadot kokonaan. Metsätien varrella oli karvarouskuja, kuusten alla lampaankääpää, nummitatteja oli paljon ja "roskasieniä" jos vaikka kuinka. 

Mökin pihasta heittelin metsikköön isot kasat koivunkantosientä. Sehän on hyvä sieni, mutta minun sienestämiseni on nyt ohi, kun vatsa ei kestä juuri muuta kuin kantarellia ja pieniä määriä suolasieniä, jos ne on hyvin keitetty. Nytkin jätin kaikki sienet muiden kerättäviksi. 

Yksi kantarelli löytyi...

Uutta ja vanhaa

Tampereella kävellessä yhtäkkiä huomasin, etten ollut tästä kuvakulmasta koskaan ortodoksikirkkoa katsellut. Hotelli Torni asettautui maisemassa aivan kirkon tuntumaan, joten oli pakko ikuistaa   näkymä.

Uutta ja vanhaa, trendikästä ja perinteistä... Adjektiivipareja kuvaamaan tätä maisemaa löytyisi useita. Mielestäni kauniita rakennuksia molemmat - omalla tavallaan, vaikka hotellin ulkomuotoa kovasti arvostellaankin. 

Sunnuntai-illan auringonlasku

Souturetkellä

Aamusumuja