Tänään oli musiikkinautinnoista vuorossa Folke Gräsbeckin luentokonsertti Oskar Merikannosta. Kummityttö oli kanssani jo kolmannessa konsertissaan. Kiva, että hän jaksoi työpäivän jälkeen taas lähteä Kivijärvi-saliin, jota hän aamupäivästä oli jo puunannut. :>) Tulevalla "kansankynttilällä" on opettavainen kesätyöpaikka taiteen keskellä ja klassisen musiikin konsertit "satavat suoraan nuoren opettajattaren laariin".
Konsertti oli oikein mielenkiintoinen sisältäen paljon yksityiskohtaista tietoa Merikannon sävellyksistä hauskasti kerrottuna. Luento keskittyi pianokappaleisiin, joista saimme nauttia osia ja välillä joku soitettiin kokonaankin, kuten Kesäillan valssi.
Gräsbäck soitti valssista alkuperäisen pianoversion, jota minäkin pienestä tytöstä jo lurittelin. Sillä seurauksella, että pienen kaupunkimme kuorot olivat jostain kuulleet, että sen osaan, joten sain kunnian toimia niin sekakuoron kuin naiskuoronkin säestäjänä aina ulkomaanretkille saakka. Mielenkiintoista ja opettavaistahan se oli murrosikäiselle tytölle. Vieläkin tämä kappale on sormissa hyvässä lihasmuistissa!
Kuulimme myös harvemmin soitettua pianomusiikkia, josta viimeinen sarja pienimuotoisia kappaleita sisälsi mielenkiintoisia säveliä: Riemu, Leikki, Suru...
Pienenä yksityiskohtana pitää kehua konserttisalin tuoleja. Ne ovat erittäin hyvät istua, sillä selkänoja joustaa jokaisen halujen mukaan.
Poislähtiessä katselimme taas kerran museon kukkoja ja kanoja. Ne vetävät varsinkin lapsiperheitä piknikille puistoon ja ovat hauskoja seurattavia.
Lopuksi kävimme kahvilassa nauttimassa kakkupalat, minulla mustikka-kardemumma ja kummitytöllä suklaa. Hänen kakkunsa oli kyllä maukkaampi kuin minun!
Nyt kuuntelen barokkiluuttua radiosta aaltojen liplatuksella säestettynä. Punarinta hyppii nurmikolla ja etsii suuhunpantavaa. Kesäillan idylli auringonpaisteessa - täydellistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti