Ruusuinen levähdyspaikka

Olin pitkästä aikaa kaupungissa yötä. Kakkosasunnosta töihin kävellessä matkan varrella osui katse tähän ruusun terälehdillä koristeltuun levähdyspaikkaan.

Oli pakko hymy huulilla kaivaa kännykkä esiin ja ikuistaa näkymä. Kaunista...

Selvittiin kunnialla

          

Seurakuntamme urkuviikko saatiin sunnuntaina päätökseen. Aina etukäteen on jännitystä ilmassa, sujuuko kaikki suunnitelmien mukaan ja saadaanko eri konsertteihin yleisöä. 

Sanotaan, että urkumusiikki on marginaalien musiikkia. Suurissa kaupungeissakin saattaa olla konsertissa vain kourallinen kuulijoita, puhumattakaan pienistä paikkakunnista. Olemme erityisen onnellisia tämän kesän urkuviikostamme, sillä kaikissa konserteissa oli tasaisesti väkeä ja ihan mukava määrä. Toki enemmänkin kuulijoita saisi olla, mutta hyvä näin. 

Tänään urkuviikon toimikunnan kiitoskahvilla oli iloinen ja kiitollinen tunnelma. Selvisimme taas kerran urakasta! Pari viikkoa fiilistelemme menneessä, sitten ryhdymme ensi kesän suunnitelmien kimppuun. 

Vierivä kivi ei sammaloidu, toivottavasti ei urkuviikkommekaan. 

Ratinassa kahvilla

Koko kesänä en ole ehtinyt Tampereella pistäytymään, joten uusi Ratinan kauppakeskuskin oli vielä näkemättä. Tänään lähdettiin töiden jälkeen ajelemaan ja minä päätin humputella pari tuntia kaupungilla. 

Ensi töikseni eksyin Ratinassa Linkosuon kahvilaan. Mietin pitkään, mikä teki paikasta varsin kodikkaan oloisen: No, sohvatyynyt tietenkin. Viherkasvit olivat kestolaatua, mutta niistä huolimatta pidin tilasta. Mukavan viihtyisä kahvila ja palvelu oli erinomaista. 

Herkuttelin latella ja mangokakulla. Sen jälkeen jaksoikin kiertää ja tutkia eri putiikkeja. 

Kauppakeskuksena Ratina ei mielestäni poikennut mitenkään erityisesti muista saman tapaisista. Pari hyvää uudistusta kuitenkin huomasin: Käytävällä tuli vastaa roskis, jossa oli lajittelu, mahtavaa, ja muutamassa käyttämässäni sovituskopissa oli paljon ripustusnaulakoita sekä tilaa. 

Hauskaa oli rauhassa katsella. Ostokset olivat varsin minimaaliset tällä kertaa, mutta uteliaisuus olikin tärkein kaupunkireissun motiivi tänään.  

Suomen luonnon päivänä

Tänään on Suomen luonnon ja myös poliisien päivä. Uutisissa molemmista kerrottiin ja kehotettiin liputtamaan, joten mehän tottelimme. Tuulessa lippu liehuu komeasti. 

Elokuiseen maisemaan kuuluu viljan korjuu. Todella harmittaa maanviljelijöiden puolesta kuivan kesän pilaama sato, vaikka itse olenkin kovasti nauttinut lämmöstä. Mökkitien varteen oli viikolla ilmestynyt puimuri ja nyt pellot ovat jo sängellä. Lainehtivaa ohrapeltoa oli mukava katsella. Nyt maisema on puinnin jälkeen toisen näköinen.

           

Vihertävät sukat valmistuivat Pappilanmummon blogin ohjeella. Kiitos siitä! On välillä mukava tehdä uudella tavalla, vaikka välttelenkin monimutkaisia ohjeita. Olen vähän tällainen "suoran sukan kutoja"! Uudet on jo aloitettu viikonlopun nautinnoksi. 

Elokuun kuutamo

Urkuviikko

Seurakuntamme urkuviikko on alkanut. Se sisältää kuusi konserttia sekä kaksi urkuvarttia. Kaksi konserttia on suunnattu lapsille ja siellä kuullaan Prokofjevin tuttu musiikkisatu Pekka ja susi. Urkuri Juha Komulainen on sen sovittanut konserttia varten, ja menemmekin sitä oppilaiden kanssa tiistaina kuuntelemaan. 

Tänään oli avajaiskonsertti, jossa soitti Janos Gyulveszi. Kuulimme musiikkia 1500-luvulta aina 1900-luvulle saakka. Franckin musiikki oli minulle sitä mieluisinta, sillä se sopii loistavasti meidän ranskalais-romanttisille uruillemme. 

Ranskalaista urkumusiikkia on ohjelmistossa muillakin taiteilijoilla. Mielenkiintoisia konsertteja siis tiedossa. Mukavaa!

Kukkivaa iloa

Aamulla heräsimme sateen ropinaan, mutta puolilta päivin aurinko alkoi paistaa ja nyt sää on mitä ihanin. Juhannuksen jälkeen leikkaamani orvokit kukkivat edelleen kauniisti ja iloitsen lempikukistani. 

Orvokit kestävät myös sisällä maljakossa, joka on mukavaa, kun luonnonkukkia ei ojanpientareilta juurikaan enää löydä. 

Istun keinussa ja toivun ensimmäisen kokonaisen työviikon hektisyydestä. Olen jo vuosikausia yrittänyt tehdä kaikki työtehtävät koulussa, vaikka se työpäiviä venyttääkin pitkiksi. Kotiin on jäänyt vain satunnaisiin Wilma-viesteihin vastailu, koulun ja luokan kotisivujen päivitys ja kokeiden korjaus. Onneksi pikkuoppilailla kokeita on paljon vähemmän kuin isoilla. 

Ampiaispesät ovat tyhjentyneet. Työhön kyllä liittyy sekin, että tänään yritämme saada saunan takana olevan ehjänä alas.

Kyllä on maanantaina ekaluokkalaisilla ihmettelemistä ja tutkimista!

Puolella hinnalla

Viime perjantaina kävin kaupassa ja huomasin siellä värililjakimppuja, joissa oli puolen hinnan tarrat. Kukkakimpusta jäi maksettavaa alle kolme euroa. 

Nappasin yhden mukaani mökille lähtiessä. Kukissa oli varret paljaana, ja ajattelin niiden kyllä kuolevan puolen tunnin ajomatkan aikana. Maljakkoon laittaessa katkaisin reilusti varsia. 

Ja mitä tapahtui? Liljat ovat viikon aikana avanneet kaikki nuppunsa valtavan suuriksi kukiksi. Verannan pöydällä ulkona viileästä yöstä nauttien ne kukoistavat vielä alkavanakin viikonloppuna muhkeana kimppuna. 

Aika hyvin parin euron kukilta!

Auringonlaskut

Viime päivinä on ollut todella hienoja auringonlaskuja. Taivaanranta on liekehtinyt keltaisena, punaisena, oranssina, violettina, turkoosina... Harmi vain, että kaikkia värisävyjä ei kameralla talteen saa - tai pitäisi kai olla paljon paremmat laitteet kuin minulla.

Illat ovat pimentyneet ja aamut hämärtyneet. Järvivesi on edelleen lämmintä ja säätiedotukset ennustavat mukavia päivälämpötiloja. Takkatulen sekä kynttilöiden aika on alkanut. Vaikka en syksyihminen olekaan, on mukava elää elokuun kauniita iltoja. 

Mielipuuhaa

Pilviä

Sadepäivän viettoa

Aamusta saakka oli meillä pilvistä ja välillä tihkutti vettä. Lähdin aamupalan jälkeen kävelylenkille hakemaan lehteä ja sen jälkeen uimasta tultuani alkoikin sataa. Lämmitimme saunan ja sen jälkeen sytytin takkaan tulen. Ihanaa vapaapäivän viettoa!

Hiillos jo hiipuu. Sade on laantunut ja kesällä neulottujen villasukkien langanpäät päättelin takkatulesta nauttien. Toisella silmällä olen katsellut maantiepyöräilyä. EM-kisojenkin viimeiset loppukilpailut aion vielä seurata. Urheilu on mukavaa - varsinkin penkkiurheilu! :>D

On ollut kiva vain levätä ja tehdä pieniä kotihommia viikonloppuna kolmen pitkän ja intensiivisen työpäivän jälkeen. Todellisuudessa jo viimeisen lomaviikon tein töitä kotona, joten yli viikko tässä on aherrettu ja huomenna jatketaan. Kiva, että sää on viileämpää. Sopii hyvin minulle. 

Auringonlaskuja

Puutarhan herkkuja

Kolmen mukavan työpäivän jälkeen saa aloittaa viikonlopun vieton herkkuja syöden. Mustat viinimarjat ja karviaiset ovat makeita kuin karamellit. Aurinkoinen ja kuiva kesä on antanut parhaat aromit marjoille. Varsinkin mustaherukat maistuvat mielettömän ihanilta. Ahmisin niitä vaikka kuinka!

Koulun pihassa kotiin lähtiessä auton ulkolämpömittari näytti +34! Kova tuulikaan ei puhaltanut viilentävästi, joten ensimmäinen puuha kotiin tullessa oli pulahtaa uimaan. Vasta sen jälkeen alkoi herkuttelu. 

Nautitaan kesäisistä vapaapäivistä, jos ne kohdalle osuvat!

Työtä, työtä...

Työt ovat alkaneet. Eilen tein ympäripyöreän päivän ja kotiin tulin ekaluokkalaisten siunaustilaisuuden jälkeen vasta kahdeksan maissa illalla. Iltauutisten jälkeen vielä jatkoin tunnin verran kirjallisilla töillä. 

Tänään tulivat uudet oppilaat, suloiset ekaluokkalaiset. Kotiin pääsin jo kuuden maissa, joten EM-kisoja olen ehtinyt hieman katsella. Hyvää pään tyhjennystä työasioista!

Mukavaa, kun saa aloittaa loman jälkeen kolmen päivän työviikolla. Koulutyön alku on aina rysäys monenlaista puuhaa, joten päivistä tulee todella pitkiä, vaikka oppilaat ovat koulussa vain muutamia tunteja. 

Ensi viikolla työpäivät onneksi tasaantuvat. Ehkä selviän parilla- kolmella ylimääräisellä tunnilla päivässä, jolloin työpäivän pituudeksi tulisi se tavallinen 8 tuntia. 

Helteisen työpäivän jälkeen oli nautinnollista pulahtaa uimaan lämpimään veteen ukkosjyrinöiden säestyksellä. Kesä jatkuu!

Taidesunnuntai

Eilinen oli taidesunnuntai. Aloitin sen Mäntän Kuvataideviikoilta Pekilosta kiertämällä näyttelyn aika nopeasti, sillä päivä oli täynnä monenmoista. 

Näyttelystä bongailin erityisesti entisten oppilaitten töitä. Emmi Kallion pastellinsävyiset, iloiset maalaukset löytyivät heti. Niitä katsellessa tuli mukava olo. Näyttelyssä oli myös aivan vastakkaisia tunnelmia. Yhden kollaasin edessä en edes voinut silmäystä kauempaa seisoa. Tuntui niin yököttävältä. Taidetta on monenlaista...

Anna Pekkalan isot dinosaurukset olivat jo pihalla vastaanottamassa tulijoita. Varmasti nämä työt ovat mielenkiintoisia pienimmille kävijöille. 

Kehitysvammainen taiteilija Pasi Soukkala tekee aivan mielettömän uniikkia taidetta värikynillä. Toistot ovat hänen käsialaansa ja toivon vielä joskus hankkivani häneltä jonkun teoksen. Pasin omassa näyttelyssä kävin viime vuonna, kun hänet oli palkittu Kettukin vuoden 2016 taiteilijana.

Kaj Stenvallin työt olivat lempeän hauskoja!

Mikko Paakkosen isokokoisissa teoksissa oli kauniit värisävyt. Töitä oli koko suuri seinä täynnä ja niitä katsellessa tuli seesteinen olo. 

Ville Rädyn Nopeutettu hävittäminen sisälsi minua miellyttäviä värejä, jota ihmettelin, sillä yleensä olen "täysin yliherkkä" näin voimakkaalle värimaailmalle. 

Sunnuntaina olin myös taidemessussa lukemassa tekstejä. Saarna sisälsi viittauksen kuvataiteeseen ja teos kiersikin valokopiona penkeissä nähtävänä. Urkurina oli Musiikkijuhlilta Aleksanteri Wallius, jonka soittamista teoksista eniten pidin loppusoitosta (Guilmant: Sonaatti 1 D-molli, Finale), joka sopi ranskalais-romanttisille uruille erityisen hyvin. 

Iltapäivällä ehdin koululle töihin muutamaksi tunniksi. Sisäänkäynnin eteen oli ilmestynyt iloisia mattoja kesäleiriläisten maalaamina ja töitähän sisällä riitti. No, nyt on ainakin luokkatila jo järjestyksessä. 

Koulusta kiirehdin Vilppulan kirkkoon Musiikkijuhlien konserttiin Merikanto 150 vuotta tänään.Tilava kirkko oli lähes täysi. Kuulimme Merikantoa Johanna Rusasen ja Folke Gräsbeckin tulkitsemana. Tämä konsertti olikin minun kohdallani Musiikkijuhlien viimeinen. Sain kiittää Niklasta upeista konserteista - taas kerran. 

Illalla olinkin ihan poikki päivän ryntäilyistä sinne, tänne! Alhaalla rannassa oli mukava istua, rauhoittua ja katsella kesäillan luontoa.  

Ajatukset siirtyvät vähitellen ylihuomenna alkavaan työhön. Mutta kesä jatkuu siitä huolimatta.