Konserttien välissä ehtii tehdä kaikenlaista: uida, syödä hyvin, tutustua uusiin paikkoihin, nukkua päivänokoset, kutoa sukkaa, kirjoittaa blogia ja paljon muuta. Maanantaina eksyin kouluun, vaikka me kaikki koululaiset lomalla olemmekin.
Tuupalan alakoulu ja päiväkoti sijaitsevat Kuhmossa uudessa puurakennuksessa ja se on Suomen ensimmäinen massiivipuisista CLT-elementeistä koottu rakennus. Kuivaketju ei rakentamisvaiheessa katkennut kertaakaan, sillä rakennustyömaa oli sääsuojattu hupulla. Autot ajoivat purkamaan lastinsa suojauksen sisään, ja rakennusvaiheessa laitettiin myös kosteusanturit paikoilleen, jotka antavat langattoman tiedon kaupungille rakennuksen kosteusolosuhteista. Rakentamisessa noudatettiin Terve talo -kriteerejä. Budjetti ja kokonaiskustannukset olivat 11,9 miljoonaa € ja sääsuojauksen osuus 200 000 €.
Rakennuksessa kuljetaan ilman kenkiä, joten sisäänkäyntien jälkeen liikutaan sukkasillaan, kuten avoimien ovien päivänä mekin teimme. Pääsimme mukaan pienempään ryhmään, jota kuljetettiin laajemmin eri tiloissa.
Rakennus oli hieno, paljon puuta ja mietittyjä tilaratkaisuja. Mitään vanhaa ei tuotu edellisestä koulusta, joten musiikkiluokissa oli vaikuttava määrä upouusia soittimia. Opetus on musiikkipainotteista ja se tietenkin näkyi.
Luokkahuoneet olivat n. 17 oppilaalle mitoitettuja, mutta erikoistilat, kuten kuvataide- ja käsityöluokat n. 90-100 neliöisiä. Kotiluokkien välillä oli pienryhmätila ja pulpetit helposti soveltuvia erilaisiin muodostelmiin. Käytävätilat oli kalustettu myös työskentelyä varten.
Luokissa oli kokolattiamatot, jotka aluksi minua ihmetyttivät. Nyt on kuitenkin kehitelty matto, jota käytetään myös sairaalatiloissa. Se on paloista rakenneltu, muistaakseni jollain helpolla kiinnityksellä ja likaantunut pala voidaan vaihtaa uuteen. Melkein vakuutuin sen toimivuudesta myös nykykoulussa. :>)
Lähivuosina on rakennettu uusia kouluja, joista ei enää löydy vanhanaikaisia luokkia tai pulpetteja. En ole ihan vakuuttunut, lisääkö oppimista ja työrauhaa pelkkä lattialla maaten työskentely, pallon päällä istuminen ja vaeltelu vaihtuvista tiloista sekä ryhmistä toiseen. Osana päivää ne ovat hyviä oivalluksia ja tietenkin jo käytössä meilläkin, mutta oma paikka ja luokkatila oppilaalle pitää mielestäni löytyä. Minua viehätti, että tässä koulussa on jokaiselle ryhmälle oma luokka pulpetteineen, vaikka muitakin työskentelytiloja löytyy, ja akustiikka oli joka paikassa upea. Meitä oli parinkymmenen aikuisen ryhmä ja heti huomasi, kuinka hyvin oppaan puhe kuului ja kuuntelu oli vaivatonta. Ulkoa ei tullut mitään häiriöääniä, vaikka vilkas liikenne jyrisi ikkunan alla.
Oppilaille oli pulpetti ja seinustalla oma laatikko. Opettajallekin oli oma pöytänsä luokan sivussa. Dokukamerat, älytaulut ja tabletit löytyivät opettajan varustuksesta. Lisäksi luokissa oli sermejä ja kuulosuojaimia tarjolla omaa rauhaa kaipaaville. Kaikki oli puuta, kaunista vaaleaa, mitään verhoja tai kangasta ei ainakaan vielä näkynyt muualla kuin istuimissa.
Koulu näytti viihtyisältä ja toimivalta. Mitään yltiöpäisiä ratkaisuja opetuksen uudistamisen suhteen en huomannut, vaan voisin kuvitella kenen tahansa opettajan pystyvän luokkia opettamaan, on sitten oma pedagogiikka uuden opetussuunnitelman jo täysin läpivalaisemaa, liikkuvan koulun värittämää tai sitten vielä vanhemmissa kaavoissa viipyilevää.
Hienolta tuntui kuulla, että koulu rakennettiin paikallisesta kuusipuusta oman kunnan tehtaassa ja lämmityksen hoitaa paikallinen yhtiö bioenergialla. Liikunta- ja juhlasalin suunnittelussa on huomioitu jo etukäteen sen käyttö kesäisin Kuhmon Kamarimusiikin konserteissa.
Vähän kadehdin Kuhmon alakoulun opettajia uusista, varmasti toimivista tiloista, mutta vain vähäsen! Yhdestä luokasta nimittäin löytyi hyllyltä tämä tosi kulahtanut kakkosluokan lukukirjapino. No, jostain ne säästöt on otettava - upouuden koulun kunnassakin!
