Join aamukahvia verannalla, ja yhtäkkiä kirjosieponpoikanen teki mahalaskun kukkapurkkiin. Se tähtäsi räystään reunalle, mutta vielä ensilennolla pienet siivet eivät totelleet. Pihapöntön tyhjennys oli käynnissä.
Kohta toinen poikanen lähti siipiään kokeilemaan ja lensi minun ja mökin seinän välistä. Hyvä, ettei tullut törmäystä.
Oli hauska seurata, miten laskeutuminen sujui ensin "hairaise kiinni, mistä saat" -tekniikalla, mutta vähitellen oksalle laskeutuminenkin onnistui huojuen ja vimmatusti siipiä räpyttäen.
Ensilennon jälkeen siivenaluset putsattiin tarkasti ja pienestä nokasta lähti kuuluva kerjuuääni.
Kummasti ne emot löytävät hajallaan pihapiirissä räpiköivät poikasensa. Onnea matkaan, pienet siivekkäät!
2 kommenttia:
Näitä siivekkäitä olen myös mökillä seuraillut: ihania.
Poikasia oli tosi hauska seurata pihapiirissä, ennen kuin hävisivät metsän pimentoihin.
Lähetä kommentti