Katutaidetta

Taidekaupunkimme on taas repäissyt kesän kunniaksi mukavalla tavalla: Liikkeiden sisäänkäyntien eteen asfalttiin on maalattu iloisen näköisiä räsymattoja. 

Kukkakaupan edessä on kukka-aihe ja  liikuntaseuran fanituotteita myyvän liikkeen edessä on seuran värit. Tavallisen ja aidon näköisiä räsymattoja on monessa paikassa. 

Myös koulumme sisäänkäynnin eteen piti tulla mattoja, mutta en käynyt katsomassa, ovatko ne toteutuneet. Maalasimme viime syksynä lasten kanssa itse, mutta ne eivät valitettavasti pysyneet asfaltissa kevääseen asti. Ilmeisesti kosteus oli liian suuri. 

Matot ovat hauska idea ja helppotajuista nykytaidetta. 

Merikannon musiikkia

Elämälle! - Merikanto 150 vuotta

Musiikkia! Ruovesi - viikko on menossa. Osallistuimme Valtteri Torikan Merikanto-konserttiin tiistai-iltana Ruoveden kirkossa. Tulimme paikalle tuntia aiemmin huomataksemmme vain, että jokainen parkkipaikka oli jo varattu ja kirkon piha mustanaan ihmisiä. Julkisuus lisää mielenkiintoa!

En seurannut Torikan edesottamuksia kevyen musiikkiviihteen saralla tv:ssä Tähdet Tähdet -kilpailussa 2015, mutta toki voittonsa vuoksi yhden laulun häneltä kuuntelin. Kyllä hän huomattavan hyvin lauloi kevyttäkin musiikkia. Klassisen laulun puolella hän oli jo tunnettu baritoni niihin aikoihin - olihan hän voittanut Lappeenrannan laulukilpailun jo vuonna 2010 ja saanut Martti Talvela -palkinnon ja apurahan 2013.

Tiistain konsertissa Torikka lauloi tenorina Merikannon tunnetuimpia sävellyksiä säestäjänään Marko Hilpo. Lisäksi Merikanto-improvisointia uruilla soitti Pétur Sakari.

Konsertti oli ihan mukava täydessä kirkossa kuunneltuna. Merikannon laulumusiikki on hienoa, kesäillan konserttiin hyvin sopivaa ja taitavasti Torikka sitä tulkitsi. Erityisesti pidin laulujen ryhmittelystä tiiviiksi neljän laulun seteiksi, jolloin yleisö ei päässyt turhaan aplodeeraamaan joka laulun väliin. Nopeat siirtymät oli tehty taiten, toisin kuin muinoiset YL:n nuoret omassaan.  Juhlavuoteen sopiva konsertti, jonka väkimääräkin todisti. 

Hilposta pianistina pidin erityisesti. Hän osasi tukea laulajaa eleettömästi mutta myös vivahteikkaasti musiikin sitä vaatiessa. Lisäksi meille soitettiin Valse lente, jota kuunnellessa tuli mieleen omat nuoruusvuodet, joihin liittyi Merikannon musiikki itse soitettuna tai toisia säestäen. Hilpoa olen moneen kertaan kuullut livenä eri festivaaleilla, Torikkaa kuulin nyt ensi kertaa.

Urkuimprovisaatioista osa oli mielenkiintoisia, osa vähän liian vauhdikkaan nykyaikaisia minun makuuni. Sakari on tällä hetkellä yksi meidän lupaavimmista nuorista urkureista. Hän on muuten asunut useita vuosia Islannissa ja sieltä on hänen toinen etunimensäkin, jota hän nyt käyttää. 

Kiva, kun pienillä paikkakunnilla kesällä tapahtuu kaikenlaista. Musiikkia! Ruovesi jatkuu tämän viikon ajan, ja mukavia konsertteja on jäljellä, varmaan myös lippuja.

Mustikoita

On sitä aikoihin eletty, kun ensimmäisen kypsän mustikan saa laittaa suuhunsa juhannuksena! Mökin rinteessä sinertää. Ei niitä vielä voi kerätä, mutta tarkasti katsomalla saa silloin, tällöin jokusen suuhunsa.

Uutisissa kerrottiin, että mansikoita kannattaa säilöä jo tästä viikosta lähtien. Satokausi ei ehkä ole pitkä. Voi olla, että en säilö, sillä pakkasessa on vielä paljon viime vuotista mansikkaa. Sen sijaan tuoreita marjoja syödään niin paljon kuin mahaan mahtuu. Se on parasta säilömistä!

Mozzarellasalaatti

Minua on ilahdutettu lähiruoalla. Ei haittaa, vaikka tomaattien perässä ajetaan 14 km! Lähellä kasvatetut maistuvat niin paljon maukkaammilta.

Punaisesta ja keltaisesta tomaatista juuston, tuoreen basilikan ja mausteiden kanssa saa kevyen kesäruoan. Jätetään kertomatta hirven sisäfileen ja bataatinlohkojen osuus! ;>) Nam!

Suuri maailma

Join aamukahvia verannalla, ja yhtäkkiä kirjosieponpoikanen teki mahalaskun kukkapurkkiin. Se tähtäsi räystään reunalle, mutta vielä ensilennolla pienet siivet eivät totelleet. Pihapöntön tyhjennys oli käynnissä.

Kohta toinen poikanen lähti siipiään kokeilemaan ja lensi minun ja mökin seinän välistä. Hyvä, ettei tullut törmäystä.

Oli hauska seurata, miten laskeutuminen sujui ensin "hairaise kiinni, mistä saat" -tekniikalla, mutta vähitellen oksalle laskeutuminenkin onnistui huojuen ja vimmatusti siipiä räpyttäen.

Ensilennon jälkeen siivenaluset putsattiin tarkasti ja pienestä nokasta lähti kuuluva kerjuuääni.

Kummasti ne emot löytävät hajallaan pihapiirissä räpiköivät poikasensa. Onnea matkaan, pienet siivekkäät!

Juhannussunnuntai

Ja silloin on Suomessa sunnuntai

ja sen pirteissä pyhäinen rauha,

ja käki taas helkkyvi koivussai,

ja tuulonen lietsovi lauha,

ja laajoina laihot ne aaltoaa,

ja saunat notkoissa sauhuaa...

                                                                     (Ilmari Kianto: Ne tahtovat)

Juhannuspäivänä

Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös

ja kaskies sauhut ja uinuvat yös

ja synkkäin metsies aarniopuut

ja siintävät salmes ja vuonojes suut.

                                                              (Valter Juva: Karjalan kunnailla)

Juhannusaattona

Suvimaisema: lahdentyven,

saunaranta ja vene

ja helle, männiköntuoksu,

kukat, välkkyvät kalat,

lapsi, lapsia, lapset

ja vanha onnellinen kaiku:

Isä, hei!

                                                                                       (Lauri Viita: Onni)

Suven sällien konsertti

Ylioppilaskunnan laulajien kesäkuoro Suven sällit konsertoi mökkipaikkakunnalla. Kuorossa laulavat kuusi ystävystä ovat elvyttäneet kuoron satavuotisen perinteen tuoden mieskuoromusiikkia "joka niemeen ja notkoon". Mukava idea. Kirkkokonsertissa nuoret laulajat esittivät kesäisiä säveliä, serenadeja sekä uutta ja vanhaa mieskuoromusiikkia.

Kyllähän pojat laulaa osasivat! Parasta konsertissa olivat isänmaalliset laulut. Nuijamiesten marssi, Suomen laulu, Oi, kallis Suomenmaa ja Finlandia kajahtivat komeasti. Nyanssejakin löytyi.

Minua vain häiritsi suunnattomasti sekava ohjelmisto, jossa laulettiin vähän kaikkea. Myös sellaista ohjelmistoa, joka ei mielestäni kuulu kirkkoon laisinkaan. Vähän huvitti, kun peräkkäin kuultiin Ranskalaiset korot ja Tule kanssani, Herra Jeesus. Vielä kun laulujen väleissä ei ollut hengähdystaukoa juuri ollenkaan, vaan laulut vaihtuivat hurjalla vauhdilla, tuli kuulijalla merkillinen olo: Edellisen laulun tunnelma sotki pitkän aikaa seuraavaa laulua.

Kuorolaisten äänten tasapainossa oli myös toivomisen varaa. Jotkut laulajat leikkasivat läpi, mutta pienessä ryhmässä laulaminen onkin herkkää puuhaa, jossa kokemus auttaa. Nuoret ovat vasta kuorolaulamisen taipaleen alussa, vaikka ovatkin laulaneet aiemmin Sibelius-lukion kamarikuorossa.

Konsertti oli ihan kuulemisen arvoinen, nuorta intoa tihkuva. Pienillä muutoksilla siitä olisi tullut jopa nautittava. Aplodeista päätellen yleisö oli innoissaan, vaikka minä en ehkä niinkään. Kiva oli kuitenkin olla ukkosen ulkona rymistellessä kesäisiä säveliä kuuntelemassa.

Siivousta ja jalkapalloa

Juhannussiivous on tehty - lyhyemmällä kaavalla. Muistan, miten lapsuudessa äidin kanssa kuurattiin juhannukseksi kaikki paikat, pestiin lattiat ja siivottiin hiki hatussa. Sitten oltiin rättipoikki! Nyt osaan jo luistaa. Koska mattoja on lattioilla runsaasti, en tällä kertaa pessyt lattioita laisinkaan. Ikkunat pesin jo viime viikolla.

Vielä on mahdollisuus lintsata. Olen suunnitellut, että kun olen vanha, imuroin vain enkä ravista yhtään mattoa. Tai kutsun suvun nuorison siivoamaan! ;>D No, totta puhuen, otan sitten ammatti-ihmiset puunaamaan!

Siivouksen jälkeen istutin loput samettiruusut ja kävelin hakemaan postin. Matkalla huomasin, että hiirenvirna ja horsmakin jo kukkivat. Voi hyvänen aika! Ennen horsman kukinta oli merkki loppukesästä, nyt on kaikki päälaellaan. 

Kävelyn jälkeen kävin uimassa myrskytuulen tuivertaessa isoja aaltoja. Sen jälkeen olenkin palkinnut itseni ahertamisesta katsomalla jalkapalloa. Lätkästä en välitä, mutta jalkapallo on kivaa seurattavaa. Sitähän nyt riittää vaikka kuinka. Varmaan MM-kisojen jälkeen tulee vieroitusoireita.

Keräsin kävelyretkellä kimpun päivänkakkaroita ja harakankelloja. Juhannus saa tulla...

... ja vihdoin kunnolla sadetta!

 

15 mm löytyi tämän päivän saaliina vesimittarista. Ihanaa! Luonto on saanut vihdoin kunnolla vettä raikastukseksi ja vielä tällä viikolla saamme lisää.

Kannoin illalla osan kukka-astioista räystään alle. Vaikka muu luonto pitää sateesta, orvokit - lempikukkani - eivät. Kun lähdin kaupunkiin aamulla, satoi pikkiriikkisen. Myöhemmin sitten hanat aukesivat ja sateessa juoksin niin torilla, apteekissa, hammaslääkärissä kuin kaupassakin. Ei haitannut. 

Kun päivällä ajeltiin vähän kauemmaksi, sade jo Etelä-Pohjanmaalla laantui. Illalla kotiin tullessa riensin heti katsomaan sademittaria. Mukavaa, että täälläkin oli poissa ollessa tullut vettä ihan kunnolla. Rankkasadetta ei ollut kohdalle osunut, kun mökkitien mäissä oli sorat paikallaan.

Nyt ilta-aurinko paistelee kauniisti. Olen toisella silmällä katsellut järvimaisemaa, toisella jalkapallopeliä tv:stä. Niin ihanaa, kun on loma ja kesä!

Laituritalkoot

Aamulla herättiin jo klo 5 ja katsottiin Jukolan viestin viimeiset osuudet. Hyvä Suomi, voitto tuli. 

Tästä syystä messun jälkeen oli vähän väsynyt olo, joten otin pienet torkut pihakeinussa. Koska oli tyyntä, muutama hyttynen kiersi ja häiritsi ininöillään sekä ehti pistelläkin. 

Paistoin kasan lättyjä -kesän ensimmäiset   - sillä sisareni perhe tuli saunomaan ja laituritalkoisiin. Eipä siinä kauaa mennyt, kun laituri oli paikoillaan. Päiväkahvit lättyjen kera maistuivat ja sitten oli ohjelmassa veneilyä, virvelöintiä ja saunomista. 

          

Illalla satoi muutama tippa vettä. Tiistaina sitten oikein kunnolla, ennustavat säätieteilijät. Enpä olisi keväällä uskonut, että kesäkuun puolessa välissä sadetta toivon! 

Raivausta

Aamupalan jälkeen ryhdyttiin raivaamaan mökin rinnettä. Moottorisaha lauloi ja kitukasvuiset katajat saivat kyytiä. Samalla kaadettiin kaksi kuusta, jotka olivat päässeet liian suuriksi. 

Saunapuita tuli hieman, mutta oksia sitäkin enemmän. Raahasin niitä kahteen kasaan. Luonto hoitaa oksat vähitellen. 

Mukava katsella avartunutta maisemaa. Toisaalta rinteessä pyöriessäni panin merkille kuivuuden aiheuttamaa ruskistumista. Ison kiven ja kallion päällä kasvavat puolukan- ja mustikan nuoret oksat ovat alkaneet kuivua, samoin pihlajantaimet. Nurmikolla on kuivia laikkuja, vaikka välillä olen sitä kastellutkin. 5 mm ukkossade viime maanantaina ei paljon auttanut.

Vettä toivotaan edelleen. 

Harakankellot

 

Harakankellot ovat niin kauniita. Tänään keräsin ensimmäisen kimpun tuvan pöydälle.

                           

Päivä kului ikkunoita pestessä, pihlajan taimia ja heiniä leikatessa. Mukavaa mökkipuuhaa, kun ilma oli viileämpi. Illalla oli nautinnollista saunoa, kun rantaveden  liplatusta sai seurata puhtaasta ikkunasta.

Ilmeisesti mieli on jo lomalla, kun päivällä oli viikonpäivä hukassa. Tiistai vai keskiviikko? Ihanaa, kun työt on saanut työtää syrjään ja keskittyä ihan muihin juttuihin. Pitkän talven jälkeen lomaa tarvitaan, niin mielelle kuin kehollekin.

Vettä!

Meillä sataa vettä! Jee... Toivottavasti sataisi hiljalleen ja vaikka koko yön, jotta maa myös imisi kuivuuden jälkeen jotain. 

Tulimme juuri lähikaupungista konsertista ja siellä satoi kaatamalla. Ukkoskuuro oli päällä, mutta täällä ei vettä ole tullut samaan malliin. Hyvä niin, jotta pari viikkoa sitten tuotu sora pysyisi jyrkässä mökkitien mäessä. 

Ihanasta,  tervetulleesta kesäsateesta iloitsen. 

Belgialaista taidetta

Kyse on ajasta...

Serlachius- museo Göstan paviljongissa avautui toukokuussa taas mielenkiintoinen nykytaiteen näyttely. Belgialainen Koen Vanmechelen on töineen ensimmäistä kertaa yksityisnäyttelyssä Pohjoismaissa. Tämä eettinen taiteilija on huolissaan maapallon tilasta ja ihmislajin tulevaisuudesta. Hän ponnistelee taiteensa välityksellä kohti ihmisen ja luonnon tasapainoista tulevaisuutta. 

Vanmechelen tunnetaan taiteensa lisäksi myös monitieteellisestä lähestymistavastaan. Hänellä on kanojen risteytyshanke CCP ja hän on vienyt näitä risteytyksiään kestävän kehityksen periaatteita noudattaen eri puolille maailmaa heikossa asemassa oleviin yhteisöihin. 

Nyt siis taiteen lisäksi Göstan puutarhassa juoksentelee kanoja ja kukkoja...

...sekä Taavetinsaaressa Lucy-sika porsaineen. Mainittakoon, että pienemmät ja vähän isommatkin näyttelyvieraat ovat aivan haltioissaan näistä eläimistä :>)

Vanmechelen yhdistelee taiteeseensa kuolleita eläimiä. Silti esim. nämä käärme- ja kananpäähiuksiset ihmishahmot olivat erittäin kauniita, samoin riikinkukot, jotka olivat saaneet lasiset päät ja vartalot. Niiden "kokous" piirissä vastakkain oli hauska. Yritin kuunnella, mistä ne keskustelevat, mutta salaisuudeksi jäi. 

Näyttely oli ällistyttävä, puhutteleva, tieteellinen ja kaunis. Taas uudenlaista nykytaidetta, sellaista, joka herättää ajatuksia, mutta josta jää myös hyvä mieli. 

Käykäähän katsomassa, ehdottomasti kannattaa. Ja mikä parasta, pienimmätkin kävijät viihtyvät varmasti. Tosin aikaa saa näyttelyssä kulumaan, varsinkin saaressa ja pihamaalla. 

Kiveä ja kalliota

Kansallismaisemassa

Miten voikaan olla huikaisevan kauniit suomalaismaisemat! Joka kerta tänne Kolille saapuessa sydän huokaa ihastuksesta. Ei ihme, että kultakauden taiteilijat ovat tätä kansallismaisemaa kilvan ikuistaneet. 

Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme lähes kolmen tunnin kävelylle. Ilma oli viileä, mutta yhtään ei satanut. Oikeastaan ihanteellista patikointiin. Ukko-, Akka- ja Paha-Koli tietenkin kierrettiin ja sen lisäksi kauniita lehto- ja niittymaisemia. 

       

Silmiin pistävää joka puolella oli katkenneet kuusenlatvat ja kaatuneet puut. Ihan "hävityksen kauhistus" oli luonnossa joka puolella. Respan neitokainen kertoi, että viime talvi tykkylumineen aiheutti kaaoksen. 

                                               

Ajelimme myös Paalasmaan saarella ja kävimme katsomassa vuoden 1959 lokakuussa sattuneen veneonnettomuuden muistomerkkiä. Onnettomuudessa saaren asukkaat menettivät 15 nuorta. Koskettava tapahtuma ventovieraalle, saatika sitten niille, joilla on henkilökohtaisia muistoja asiasta. Saaristo oli todella kaunis, vaikka minua aina lossimatkat vähän jännittävät.

Täällä on osa hotellihuoneista myllerryksessä. Kun tammikuussa varasin yösijaa hotellista, ei remontista ollut tietoakaan. Saimme tämän vuoksi spa-liput ja hemmottelupaketin tervetulotoivotuksena. Niinpä illalla saunoimme ja nautimme erilaisissa kylpylän altaissa Pielisen selkää ja saaria ihaillen. Huoneen maisemakin on vertaansa vailla. 

Ei pyöri enää työasiat mielessä. Täydellinen loman aloitus!

Lomamatkalla jossakin Suomessa

Ajan mielelläni autoa, mutta suuri nautinto on olla vain kyydissä. Toista varsinaista lomapäivää vietän katsellen ohi vilahtelevia maisemia. Kyllä Suomi on kesällä kaunis!

Olen bongaillut tuulisia luontokohteita, hassuja tienviittoja ja uutena tuttavuutena kesästä 2017 lähtien pelloilla olleita vaaleanpunaisia, sinisiä tai keltaisia paaleja "Hyvispaalit". Mm. Raisioagro, Trioplast ja maataloustuottajat ovat mukana keräämässä syöpäjärjestöille rahaa lahjoittamalla värillisistä paalikelmuista varoja Sylvalle (keltainen), rintasyöpä- (vaal.pun.) ja eturauhaspotilaille (sin.). Parin vuoden aikana on kerätty jo 52000 €. Mukana on ollut myös taiteilija Jukka Hakanen. Kekseliäs ja kunnioitettava projekti, josta jo nyt näkyy merkkejä teiden varsilla. Hienoa, maanviljelijät!

Ainoa häiritsevä tekijä on puhelinkauppiaat. Minulle on tänään kaupattu niin suunhoitotuotteita kuin keittiöremonttiakin. Viimeeksi mainittu vain ilmoitti olevansa torstaina meidän kulmilla. "Sopinee, että tulen käymään." No ei, ei todellakaan. Puhelu päättyi heti alkuunsa. Mainontakielto on tehty, mutta ei toimi. Työpäivinä vieraisiin kännykkänumeroihin en vastaa, ei pitäisi nytkään. 

Välillä ripsii vettä, välillä paistaa aurinko, lämpöä +9. Suomalaista kesää parhaimmillaan. Helteiden jälkeen mukava nauttia raikkaasta säästä.