tiistai 29. toukokuuta 2018

Hellepöllöt


Vuonna 2014 oli toukokuussa samanlaista hellettä kuin nytkin, ei tosin näin kauan. Silloin yhtenä päivänä lähdin töiden jälkeen kastelemaan isovanhempieni hautaa ja löysin samalla retkellä sattumalta viirupöllön pesän.

En osannut pelätä yhtään, kun yhtäkkiä vanhan kannon sisällä istui viirupöllö pesällään. Olin kahden, kolmen metrin päässä linnusta. Peräydyin heti, mutta jäin pitkällä putkella kuvaamaan läheiseltä tieltä. Vasta jälkeen päin muistin, että viirupöllö voi hyökätä ihmisen päälle ja saada aikaan pahoja vammoja terävillä kynsillään ja nokallaan.

Myöhemmin kesäkuun alussa sain vielä kuvia saman pöllön poikasesta. Yksi hienoimmista luontokokemuksistani on ollut tämä tapaaminen helteisisenä päivänä ensin emon ja sitten poikasen kanssa.


maanantai 28. toukokuuta 2018

Suomen lipun juhlapäivä


Tänään Suomen lippu täyttää 100 vuotta. Onnea!

 Perustuslakivaliokunnan mietintö hyväksyttiin eduskunnassa 28.5.1918 ja laki lipusta vahvistettiin parin päivän päästä. Vaikka lakiin on sen jälkeen tehty pieniä muutoksia, on lippu kuitenkin pysynyt samana. Suomessa on käytössä neljä virallista lippua: kansallislippu, valtiolippu, puolustusvoimien lippu ja tasavallan presidentin lippu.

Nykypäivänä suositellaan liputusta liputuspäivien lisäksi myös omina juhlapäivinä. Kansalaiset saavat aina liputtaa, kun haluavat. Tietysti pitää muistaa kohdella lippua kunnioittavasti ja muistaa, että juhannusta lukuunottamatta yöllä ei liputeta.

Minusta on hauska liputtaa ja vedän aina lipun salkoon, kun on aihetta. Juuri kesäloman alkuun suunniteltavaa matkaakin siirrettiin, että voin liputtaa 4. kesäkuuta puolustusvoimain lippujuhlapäivänä :>)

Liehukoon siis meidänkin lippu tänään salossa juhlan kunniaksi!

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kaikki kukkii jo


Hullusti tässä käy, kun näin helteiseksi toukokuu muodostui. Kaikki kukkii, lemmikit ja suopursut, puolukka ja pihlaja.  Kevään kukinnan aikaan pitäisi olla runsaasti pölyttäjiä. Meidän rinteessä niitä on näkynyt vain harvakseltaan. Hyönteisiä on enemmän vasta kesäkuun puolella. 

Kun heinäkuuhun päästään, tällä vauhdilla meillä ei enää mikään kuki. Muistan kevään 2014. Silloin oli myös toukokuun helteet ja loppukesällä ei pöydälle maljakkoon enää luonnonkukkia löytynyt. Eikä silloin ollut edes näin pitkää kuumaa jaksoa. 

Voi olla, että metsämarjoista ei kunnon satoa tänä vuonna saada. En halua kuitenkaan olla mikään ennustajaeukko. Aika näyttää...

Nyt kuitenkin nautitaan kukkamerestä ja kesän kauneudesta. Lähden uimaan!

lauantai 26. toukokuuta 2018

Egyptiläistä käsityötä

              

Talvella tutustuin seppä Said Ibrahimiin, kun hän piti töidensä näyttelyä paikallisen marketin aulassa. Ihastelin erilaisia taottuja taide- ja käyttöesineitä ja lupasin ostaa kulmahyllykön terassille, kunhan mökkikausi alkaa. 

Seppä ja kuvanveistäjä Ibrahim on kotoisin Alexandriasta ja aloittanut jo 6-vuotiaana katselemalla isänsä pajalla. Nyt hän on sukunsa sepistä viimeinen. 

Ibrahim kertoo: "Olen kotoisin Egyptistä, mutta kotini ja sydämeni ovat Suomessa. " Hän on aivan valloittava persoona, ystävällinen, puhelias ja palvelualtis.  Lisäksi talvella selvisi, että olen joitain vuosia sitten opettanut musiikissa hänen poikaansa. 

Kunnioitan suuresti näitä maahanmuuttajia, jotka ahkeralla työllään elättävät perheensä ja kouluttavat lapsensa. Minulla on ollut erityinen ilo tänä talvena tutustua lähemmin erääseen maahanmuuttajataustaiseen perheeseen. Eipä aiemmin ole tielleni tullut kolmen lapsen opiskelevaa äitiä, joka ennen kahdeksaa aamulla soittaa ja kysyy iloisesti, ottaisimmeko lämmintä pullaa ja rieskaa. Hän oli ryhtynyt jo viideltä leipomaan ja toisi lämpimäiset kouluun mennessään. 

On ollut mukava tutustua ja auttaa mm. erilaisten suomenkielisten kaavakkeiden täytössä. Niiden kieliasu sivumennen sanoen aiheuttaa harmaita hiuksia kantasuomalaisellekin!

Eilen kävin sepältä valitsemassa oman hyllykköni. Se on juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Lisäksi hintataso oli erittäin kohtuullinen ja palvelu mitä ystävällisintä. 
Tuossa hyllykkö nyt koristaa terassia kuin olisi aina siinä ollut. 

Kiitos sepälle ja egyptiläiselle taontaperinteelle!

tiistai 22. toukokuuta 2018

Huojentunut olo


Kevään arvioinnit ovat valmiit ja tietosuojauudistuksen nettitentti suoritettu! Ah, kylläpä on huojentunut ja kevyt olo. Minulle keitettiin tästä ilosta hyvät päiväkahvit, ja myöhemmin palkitsin itseni kevään ensimmäisellä kielokimpulla. Tuoksu on huumaava ja kukat niin kauniit.

Kivikko pihassa aloittelee kukintaansa. Järvi on tyyni ja hyttyset heränneet, huomasin kieloja kerätessäni. Vaikka työ jatkuu vielä puolitoista viikkoa, on riemullinen mieli. Isoista työasioista on taas kerran selvitty.


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Helluntai


Lähdin aamulla kesämökkipaikkakunnan kirkkoon. Vähän oli talven jälkeen unohduksissa matkaan vaadittava aika, sillä myöhästyin himpun verran. Alkuvirren ensimmäistä säkeistöä laulettiin, kun hiivin sisään. Olikin kaksinkertainen juhlapäivä: kaatuneitten muistopäivä ja helluntai. Messun jälkeen oli seppelpartioiden lähettäminen haudoille sekä makoisat kirkkokahvit.


Tapasin monta tuttua. Ystäväpariskunnan kanssa vaihdettiin kuulumiset ja monen muun kanssa juteltiin niitä, näitä. Auringonpaiste kirkkoniemellä, lämpö sekä mielettömän kaunis luonto tekivät keväisestä sunnuntaista ihan kesäisen.


Paluumatkalla poikkesin vielä toisella hautausmaalla. Siellä on tuhkattuja vainajia varten monenlaisia vaihtoehtoja: uurnalehto, sirottelualue sekä mäntykankalla spontaanisti syntyneiden polkujen varsilla pieniä luonnonkiviä, joihin vainaja saa oman nimensä. Kaunis alue!

Tästä viikonlopusta tulikin hautausmaakierros - koulutöiden lisäksi.

lauantai 19. toukokuuta 2018

Ruusuja ja rakkautta


Jostain syystä heräsin aamulla jo klo 4.45. Torkuskelin kuitenkin radiosta klassista kuunnellen puoli kahdeksaan. Sitten lähdin heti aamupalan jälkeen sadan km:n päähän viemään orvokkeja isovanhempien haudalle. 

Hauta on seurakunnan hoidossa. Joitain vuosia sitten joku toi sinne ruusun, joka nyt oli juurillaan valloittanut koko kukkatilan. Koska kesäkukat eivät olisi mahtuneet kasvamaan, kiskoin koko ruusun irti. Siinä olikin hommaa. Isot juuret se oli ehtinyt kasvattaa, mutta minä vein kuitenkin kisassa voiton. 

           (Kuva: Yle TV 1)
Hoidin samalla kaupungissa monta asiaa. Kotiin ajellessa valmistauduin kuninkaallisiin häihin kuuntelemalla Ylen ykköseltä häämusiikkia. Widorin viides soi niin riemukkaan komeasti... Vähän kiire tuli ja vauhdikkaasti kurvailin viimeiset kilometrit. Kun syöksyin sisään television ääreen, oli morsian juuri astumassa sisään kirkkoon. En siis menettänyt mitään tärkeää ;>)

Vapautunut, kaunis morsiuspari sai toisensa. Hääpuku oli ihana yksinkertaisuudessaan ja kirkossa esitettiin jousiorkesterin sekä sellon sävelin tuttuja, kauniita klassisia sävelmiä. 

Vihkimisen seurasin, sitten vietinkin ulkona koko iltapäivän ja illan. Puukiipijä juoksenteli vaahteran rungolla, sitruunaperhoset lentelivät ja kivikkokasvit alkavat avata nuppujaan. Pienet nokoset nukuin ulkona oppilaiden arviointien lomassa. Työasioita siis ahersin, kuten kaikki opettajat näinä viikkoina. 

Ah, tätä lämmintä kevättä, joka ihan kesältä tuntuu. 

torstai 17. toukokuuta 2018

Pilkullinen tervehdys


Nyt naurattaa, mutta ei naurattanut iltapäivällä.

Olin lähdössä autolla kodin parkkipaikalta, kun yhtäkkiä kuului auton kyljestä ropinaa. Ihmetellen nousin katsomaan, mitä auton kylkeen osui - ja siellähän oli oikein kunnon parviprujaus naakankakkaa! Koko auton toinen kylki ja osa kattoa oli pilkullisena kuin kunnon dalmatialaisella konsanaan. 

Vähän korvia luimistellen sekä mielessä manaillen ajoin linnunkakkaisella autolla kaupungin halki ja menin hautausmaalle kastelemaan kukkia, kuten oli tarkoituskin. Vieressä oli järvi, jonka rantaan ajoin, otin kanisterilla vettä ja pesin paperilla suurimmat pläjäykset pois. Myöhemmin viimeistelin pesun kunnolla.

Tiedän kokemuksesta, että naakan kakka on kuivuttuaan kuin sementtiä, jota ei meinaa saada pois millään. Nyt se tuoreana onneksi irtosi helposti.

Mitähän olisi tapahtunut, jos olisin auton sijaan ollut liikkeellä jalkaisin? Hih!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Ilta-auringossa


Käki kukkuu, lämpöä on illan hämärtyessä ulkona vielä +25 ja luonto on hurmaava vaaleassa vihreydessään. Kesä on aivan ryöpsähtänyt helleaallon myötä. Vähän kummalliselta tuntuu, kun olemme vasta toukokuun puolessa välissä. 

En valita yhtään! Viime kesänä näitä lämpötiloja ei koettu kertaakaan, joten nyt pitää nauttia. Harmi, että työ vähän häiritsee... ;>)


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äidin muistolle


Lapsuuteni onnelliset kesät vietettiin aina mökillä. 


Äiti muisteli koko elämänsä Karjalan koivikoiden valkovuokkomerta. 


Kiitos, äiti, onnellisesta lapsuudesta, turvallisesta nuoruudesta ja aikuisuuden ystävyydestä. 

Tänään on ollut kaipaus sydämessä rakkaissa kesämaisemissa. 

lauantai 12. toukokuuta 2018

Hellepäivä


Kesän ensimmäisen hellepäivän sain viettää kummitytön ja eskarilaisen seurassa. Olikin todella hauskaa puuhailla yhdessä. Mukana pyöri myös Nella-koira, joka korkeista ikävuosistaan huolimatta hömpötti omiaan pitkin rinnettä ja kävi varmaan 10 kertaa uimassa. 


Pikkumies suunnitteli suuria tulevaisuutensa varalle: Hän aikoo perustaa maatilan eläimineen. Kysyi, aionko ostaa kaupasta hänen lehmänsä maitoa. No, totta kai! Yksi huoli hänellä kuitenkin oli. Miten aika riittää maatilan hoitamisen ja roska-autolla ajelun välillä? 


Käki kukkui ja hanhiakin bongasimme venetetkellä. Pelasimme mölkkyä sekä söimme jätskiä. Päivä kului nopeasti, ja välillä oli todella kuuma lämpötilan kivutessa helleraja yli. Järvi oli suurimman osan ajasta peilityyni. Olipa oikea vanhan ajan hellepäivä!

perjantai 11. toukokuuta 2018

Kesä!


Kesä tuli yllättäen ja on kuronut kiinni myöhäistä kevättä. Hiirenkorvat puhkesivat alkuviikosta. Mökillä on ollut hienoa seurata kevään edistymistä ja nauttia lämmöstä. Joutsenia oli helatorstaiaamuna kahdeksan, kun aamupalapöydästä niitä katselimme. Välillä torailivat ja ajoivat osan muualle.


Lampaat on laskettu kesälaitumelle. Nurmikkoakin pitää jo ensimmäisen kerran lyhentää. Onneksi on käsin työnnettävä leikkuri tälle meidän pikkupläntille mökkien ympärillä. Työ ei vie kuin 15 minuuttia. :>)


Kevätkukat kukoistavat. Perhosia lentelee, samoin kimalaisia. Mustikka aloittelee kukintaansa.


Kyllä kevät on paras vuodenaika! On niin ihmeellistä seurata luonnon elpymistä talven jään ja lumen alta. Ja tämä yhtäkkinen lämpö on kuin kesäloma yllättävässä paikassa. Sielu lepää ja nauttii!

perjantai 4. toukokuuta 2018

Viiri


Illan jo hämärtyessä vedin isännänviirin salkoon. Rannassa kuikka seuraili puuhiani eikä juurikaan välittänyt minusta.

 
Valkovuokot ovat nupuillaan, linnut visertävät täyttä kurkkua reviiriuutisiaan, laineet liplattavat vapaina, ja kevät vyöryy kaikin tavoin joka puolella kiihkeällä vauhdilla.  

Viiri hulmuaa kevään iloa. 

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Iltapuhdetta


Jo kolmatta iltaa veroilmoituksen kimpussa.... Yäk, yäk, yäk! Vaan pakko on ahertaa, mutta onneksi loppu on jo näköpiirissä tästä savotasta.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Iloista vappua!


"Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö..."

Eipä ole kiuruja näkynyt! Aurinkoisen aaton jälkeen tämä vapunpäivä onkin kulunut pitkälti sisätiloissa. Sateinen sää ei houkutellut ulos piknikille eikä muihinkaan ulkoilmatapahtumiin. Tässä iässä ei huonolla säällä enää viitsi...

Sen sijaan oli mukava syödä brunssi kotona. Olipa herkkuja monenlaisia kuplivan juoman kera! Kun vielä vappulounaskin oli tarjolla, on olo nyt niin täysi herkuista, että huominen täytyy kyllä paastota.


Vappuaattona mökkijärvessä oli ohuet jäät ja ranta auki. Jos olisi tuullut, jäät olisivat lähteneet. Tänään tuttavat kertoivat, että selkä oli jo avoin. Kun seuraavan kerran sinne pääsen, saan ihailla avovettä. Ehkä heitän talviturkinkin!


Ihanaa, kun on kevät ja toukokuu!