Mökkijoulu

Aivan ihana mökkijoulu takana! Kuinka nopeasti viikko vierähtikään... Toinen joulu poissa kotoa, ja oikein hyvä ratkaisu on ollut molempina vuosina. 

Viime vuonna äidin syksyllä tapahtuneesta kuolemasta ja siihen liittyneistä järjestelyistä johtuen oli hyvä viettää joulu muualla. Tänä vuonna joulu poissa kotoa tuntui myös oikealta ratkaisulta. Meillä sukitettiin juuri joulun alla 7 viikkoa viemäreitä, ja olin koko remontin evakossa. 

Oma mökki on aikoinaan rakennettu vain kesäkäyttöön. Tiekin on niin mäkinen, että talvioleilu ei onnistu senkään vuoksi. Onneksi näitä muita mökkejä on tarjolla vaikka kuinka paljon ympäri Suomen.

Jouluna joka päivä oli mökillä tuli takassa ja jos mahdollista, tehtiin kävelyretki kauniissa, lumisessa maisemassa. Pari vierailua ja mukavien kirjojen lukeminen, jouluherkut ja -musiikki tekivät olosta lepääntyneen. Lumitöitäkin oli mukava tehdä useampana päivänä ihan vain huvikseen.

Nyt on hyvä olla taas kotona. Viimeisen puolen vuoden aikana olen täällä ollut vain 6 viikkoa, joten kiva rauhoittua omassa kodissa oleiluun. Joulun aika ja loma onneksi vielä jatkuvat.

Lunta

Lunta on ollut viime öiden jäljiltä 10-15 cm aamuisin. En muista moniin vuosiin  joulun aikaan olleen näin paljon valkoista maassa. 

          

Tänään päiväkävelyllä luonto näytti todella kauniilta. Lumikinokset ovat kasvaneet muutamassa päivässä. 

Kävelyn jälkeen oli mukava mennä saunaan ja myöhemmin lueskella kirjoja. Minulla on menossa Jari Sinkkosen Nerouden lähteillä, joka kertoo säveltäjien elämästä ja luovuudesta perheen ja vanhemmuuden sekä sairauksien näkökulmasta. 

Ps. Tehdäänköhän huomisaamuna taas lumitöitä?

Jouluista

Tapaninpäivän aamuna maahan oli satanut yön aikana 15 cm lunta. Maisema    näytti ihanan jouluiselta.

Tunnin lumitöiden jälkeen kävelimme vielä toista tuntia ulkona. Oli mukava ilma. Nastakengät jaloissa oli tarpeen, sillä aurojen jäljiltä oli liukasta. Luonto oli kaunis ja hiihtäjiä hyvin hoidetulla ladulla näkyi heti muutamia. Meille on tainnut tulla ihan oikea talvi.

Taas kaikki kauniit muistot

Taas kaikki kauniit muistot

mun tulee mielehen:

lumivalkeat pellot, puistot

ja juhla Jeesuksen.

                                                                                         (V. Kojo)

Oikein ihanaa ja siunattua Joulua!

Joulu tullut on

Taas sykkivi sydämet ihmisten

niin hellään ja hartahasti,

ja kynttilät kuusessa kuiskaa sen,

mitä toivomme kesästä asti:

Joulu, joulu, 

joulu tullut on!

                                                                                    (V. Joukahainen)

Nam, nam!

Eilen ajellessamme joulun viettoon pysähdyimme syömään jouluisen lounaan matkan varrelle. Vastassa oli suloinen piparitalo, kun asuimme ovesta sisään. 

Ruoka oli hyvää. Varsinkin perinteiset laatikot ja kinkku olivat juuri sellaisia kuin pitää ollakin eli todella maukkaita. Jälkiruoka kruunasi aterian. Sitten olikin taas mukava jatkaa matkaa. 

Lahjaksi saamamme piparitalo säilyi lähes   ehjänä mökille saakka. Kissa oli irronnut ja maasta murtunut pieni pala. Joten arvatkaapa, kuka sai jo eilen syödä pienet palat koko komeudesta? No, minä tietenkin! Kyllä lapset olisivat kateellisia. Meillä kotona piparitaloa sai ryhtyä nakertamaan vasta joulun jälkeen. On kiva olla aikuinen, kun saa tehdä mitä lystää - joulunakin. 

Joululomalla

Olen joululomalla. Ah, mikä ihana tunne syksyn aherruksen - raskaankin - jälkeen. Mieli on kiitollinen siitä, että kiireet ja työtaakat ovat nyt takana ja saa levähtää sekä tehdä viimeiset valmistelut ennen rauhoittumista joulun juhlintaan.

Eilen tein bataattilaatikot sekä meille että sisareni perheelle. Muita laatikoita en tee, en edes rakastamaani imellettyä perunalaatikkoa. Tänä joulunaluksena olkapää on vaivannut sen verran, että oikaisen monessa asiassa. Eikä harmita yhtään! Ammattilaisten tekemät laatikot ovat vallan hyviä.

"... eikä rasita koulu..." hyräilen hymyssä suin...

Seimiasetelmia

Joulukonserttien yhteydessä eri kirkoissa olen katsellut seimiasetelmia. Mukavaa, kun niitä on nykyään esillä ja monenlaisia. 

Aamulehdessä oli tänään juttu omakotialueella olevasta seimestä, joka on rakennettu pihalle. Perheen äiti on Venezuelasta. Espanjalaisesta perinteestä - erityisesti Kataloniasta - on kotoisin kakkaavat paimenet, joiden historia yltää 1700-luvulle. Nämä korostavat hahmoillaan ihmisen inhimillisyyttä ja pienuutta ja niillä on oma nimensäkin: caganerit. Kakkavat paimenet tuottavat myös onnea tulevalle sadolle. 

Joka päivä kolme tietäjää siirretään lähemmäksi seimeä. Jeesus-lapsi laitetaan sinne vasta jouluaattona.

Katolisissa maissa seimiä näkee ulkona kaupungilla joulun aikaan joka paikassa, meillä yleensä sisätiloissa. 

Evakosta kotiin

Seitsemän viikkoa evakkoa viemäriremontin tieltä on ohi, ja olen kotona taas. Kivaa!

Meillä sukitettiin viemärit. Yhden huoneiston teko eli viemärilinjan sukitus kesti  kolme viikkoa. Minun asuntoni on tehty yhdistämällä jo rakennusvaiheessa kaksi asuntoa, joten kuulun kahteen viemärilinjaan. Meillä aikaa meni siis kaksinkertaisesti ja lisäksi vielä viikon viivästys.

Koko ajan kotona olisi voinut asua, mutta katsoin paremmaksi häipyä. Ravaaminen alakerran vessassa ei tuntunut hyvältä ja metelikin oli välillä melkoinen. 

Remonttimiehet olivat mukavia ja siistejä. Huolellinen suojaus ja loppusiivous oikein hämmästyttivät. Olen edellisissä remonteissä tottunut, että työn jälki on hyvää mutta sotku melkoinen. Nyt ei ollut, ja suuri kiitos siitä!

Ainut huono puoli on keittiön laminaattilattian liukkaus. Suojamuovi (-paperi?) jotenkin liukastutti lattian ja eilen se oli kuin luistinrata pesusta huolimatta. Laitoin varmuuden vuoksi mattoja enemmän ja liukuesteet alle. Nurin kupsahtaminen kotona ei houkuta. Kummallista, että parkettilattiat muualla huoneistossa ovat ihan ok, vain tämä laminaatti käyttäytyi oudosti.

Hauskaa oli evakossa, mutta mukavaa on olla taas kotona, varsinkin kun joulusiivous on tehty.  ;>)

Jouluglögillä

Työtovereiden kanssa olimme tänään hengähtämässä koulukiireiden keskeltä. Kävimme taidemuseossa katsomassa mm. Jiri Gellerin näyttelyn Fuck the World.

Jänniä teoksia, jotka oli työstetty niin pitkälle, että näyttävät aivan muovisilta sarjatuotantotavaroilta. Oikeasti tämä pop-taiteilija käyttää kuukausia aikaa saadakseen teoksen näyttämään haluamaltaan. Hymynaamoja, venyvää, valuvaa, neonvärejä, kulmikkuutta, pyöreyttä, painovoiman uhmaamista... Hassu näyttely, jossa oli kauneutta ja iljettävääkin  ihmeteltävää. 

Pyörähdimme myös kartanon puolella katsomassa ah, niin ihanan Niittyjä ja erämaita, johon olen tutustunut  jo monta kertaa. Aina vain se on yhtä kaunis kokonaisuus, joka rauhoittaa ja saa hyvälle mielelle. 

Lopuksi joimme glögit tuvassa, jonka vanhat hirsiseinät ja himmelein koristetut ikkunat loivat jouluisen tunnelman. Varsinkin, kun ulkona oli koko päivän tupruttanut lunta ja maisema ikkunan takana näyttäytyi puhtaan valkoisena. 

Kiitos, Hannele, kun ideoit meille mukavan iltapäivähetken.

Joululauluja

          

Eilen laulettiin taas Kauneimpia joululauluja. Tänä vuonna tuotto käytetään ehkäisemään kehitysmaiden nuorten syrjäytymistä. 

Suomen Lähetysseura laulattaa vuosittain yli miljoonaa suomalaista ja samalla saadaan antaa joululahja sinne, missä apua tarvitaan. Ihmiset osaavat odottaa tätä vuosittaista tapahtumaa eikä mainontaakaan tarvitse enää tehdä yhtä pontevasti kuin alkuaikoina. 

Meilläkin oli kirkko lähes täynnä. Tunti laulettiin eikä turhia puheita pidetty. Oli kaiken ikäisiä ja iloitsin erityisesti heistä, jotka muuten eivät tietänsä srk:n tilaisuuksiin löydä. 

Tänä vuonna vihkosessa oli kolme minulle tuntematonta laulua, joita ei meillä laulettu. Täytyy omin päin opetella joskus, sillä on mukava oppia uusia.

"Joulu tulee, hiipii hiljaa arkeen..."

                                    (Pyry Survo)

Toinen adventti

           

Nyt syttyy toinen kynttilä

ja valo laajenee...

                        (virsi 13)

Valoa ja varjoa

... Elo täällä kuin unta ja varjoa on,

kuten kuohuva koski se on levoton,

veden lailla se hiekkahan haihtuu.

                                   (virsi 622)

Eilisen muistoja

             

Suomi - satavuotias oma kotimaani

Oi, maamme Suomi, synnyinmaa,

soi, sana kultainen!

       Lapsuuden pihat,

       nuoruuden tiet,

       aikuisen avarat maisemat.

Ei laaksoa, ei kukkulaa,

ei vettä, rantaa rakkaampaa...

       Kuikat kesäillassa,

       mökkijärven hiljaisuus,

       jäiden laulu talvella.

... kuin kotimaa tää pohjoinen,

maa kallis isien.

       Kynttilä isoisän haudalla

       kiitoksena siitä,

       että "Konekivääriä ei jätetty!"

Kiitollisena vapaasta, omasta maasta

juhlimme laulaen Maamme-laulua ja kuunnellen Finlandian säveliä. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Suomalainen maisema

Itsenäisyyspäivän aattona ajelin viemään kynttilät kahdelle hautausmaalle. Iltapäivä alkoi hämärtyä ja pikkupakkasen kuivaama maisema näytti kauniilta vesisateiden ja loskan jälkeen. 

Rantavedet ovat korkealla. Onneksi meidän mökki on niin ylhäällä, että järven vesi ei missään tilanteessa pääse tärvelemään rakenteita. Hurjalta näytti joidenkin tien varressa olevien rantarakennusten kohtalo. Vesi on jo lähes rappusilla. 

Itsenäisyyspäivän kynttilät jäivät palamaan. Mielessä soi Sibeliuksen musiikki, jota luokan kanssa kuuntelimme. Mieli rauhoittuu juhlatunnelmaan. 

Onnea, Suomi, ihana kotimaa!

Ensimmäinen adventti

Ensimmäiseen adventtiin kuulu aina messuun osallistuminen kuoron kanssa. 

Hoosianna kaikui, vaikka minun ääneni olikin käheä. Yskä vaivaa toista viikkoa ja ääni on ollut välillä lähes kokonaan poissa. Onneksi ei juuri muista flunssan oireista ole tarvinnut kärsiä. 

Tästä se adventin aika taas alkaa...

Itsenäisyysjuhla

Eilen oli pikkukoulumme itsenäisyysjuhla. Illan hämyssä nostimme ensin pihassa Finlandian soidessa lipun salkoon ja sitten siirryimme soihtukujaa pitkin saliin. 

Suomen onnittelumaljojen jälkeen oppilaiden itsensä valitsemat presidentit ja adjutantit toivottivat kaikki tervetulleiksi kättelemällä.  Meitä oli yli 400, joten käteltävääkin oli kuin linnan juhlissa konsanaan. 

Me aikuiset olimme oikein tyytyväisiä juhlakoristeluun. Saimme suuren ja kolkon liikuntasalin muutettua juhlavaksi mutta lämminhenkiseksi suomalaiseksi maisemaksi. 

Oppilaiden itsenäisyyspuhe, luokkien tanssit, kotiväen puheenvuorot, lorut sekä laulut toivat suomalaisuutta esiin pikkuoppilaille sopivalla tavalla. Lopuksi tanssittiin yhdessä yleisön kanssa. 

Me opettajat olimme tyytyväisiä, kun yleisö antoi erittäin hyvää palautetta juhlastamme. Pienten kanssa ohjelmien harjoittelu on aikaa vievää puuhaa. Suomen satavuotisjuhla valmisteluineen jäi varmasti oppilaiden mieliin loppuelämäksi ja itsenäisyyden merkitys syveni juhlavuoden aikana. 

Nyt ryhdymme keskittymään jouluisiin puuhiin. Tänään olimme jo kirkossa adventtiaikaa aloittamassa.