sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mökillä


Puolilta päivin lähdin mökille. Oli harmaata, tihkuista ja viileää. Puhalsimme vesiputket tyhjiksi ja kantelin viimeisiä tavaroita pihalta sisälle. Lorautin myös viemäriin jäänestoainetta.


Tuuli puhalsi pohjoisen suunnalta, mikä ei meidän rantaan sovi - hyvä. Muuten olisikin ollut vielä kylmempää. Onneksi oli paljon vaatetta päällä. Koko kesän oli vesi korkealla, mutta nyt se on hurjasti laskenut syyskuuhun verrattuna.


Kesäkukat vielä kukkivat kompostissa, niin lobeliat, orvokit kuin miljoonakellotkin.


Kävelin lopuksi metsätiellä pienen lenkin ja näin ihmeekseni pellolla töyhtöhyypän lentelevän. Piti oikein netistä tarkistaa, kun muistelin osan hyypistä lähtevän jo aikaisin kesäkuussa paluumuutolle, ja niin se olikin. Osa kuitenkin jää vielä lokakuulle asti. Nyt kyllä kannattaisi näkemäni yksilönkin ottaa siivet alleen, kun ensi viikolle on jo lunta luvassa etelää myöten.

Eipä tuntunut yhtään hullummalta työrupeaman jälkeen suunnata auto kaupunkikotia kohti. Hyvä, että mökki jo uinuu talviuntaan.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Historiaa ja fiktiota


Luin syyslomalla espanjalaisen kirjailijan ja juristin Ildefonso Falconesin vuonna 2006 julkaistun kirjan Meren katedraali. Paljon ylistystä saanut historiallinen romaani - sivumäärältään aikamoinen järkäle - osoittautui todella mielenkiintoiseksi tarinaksi katalonialaisen maaorjan pojan Arnaun varttumisesta 1300-luvun Barcelonassa sekä hänen ponnisteluistaan vapaaksi mieheksi. Tavallisten kalastajien oman kirkon 50 vuotta kestäneet rakentamistyöt kehystivät tarinaa kiehtovasti. 

Kirjailija kirjoitti teosta viisi vuotta ja oli erittäin tarkka historiallisista faktoista, jota kirja runsaasti sisältää. Barcelonasta ei ollut aiemmin kirjoitettu keskiaikaista romaania, joten paineitakin kirjailijalla oli teoksensa suhteen. Suuren suosion saanut romaani on aiheuttanut turistivirran Meren katedraaliin ja kirjailija on Espanjassa kiistelty julkisuuden henkilö.

Kirja oli koukuttava juoneltaan. Se sisälsi paljon historiallisia tosiasioita varhaisen keskiajan elämästä sekä inhimillisyyden kirjoa: ihmisyyden hyvyyttä ja pahuutta, onnea ja raakuutta. Useana iltana lukeminen venähtikin yli puolen yön.

Lukukokemus herätti kiinnostuksen kirjailijan muihinkin romaaneihin. Taidan seuraavaksi metsästää käsiini Fatiman käden tai Paljasjalkaisen kuningattaren.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Herkullista


Tänään - syysloman päättyessä - ei tarvinnut tehdä ruokaa, sillä sitä oli jo valmiina jääkaapissa. Ystäväni paistamat silakkapihvit odottivat perunamuusin kera. Silakkapihvit oli paistettu Öljypuun sitruunan makuisella oliiviöljyllä ja vahvistettu makua vielä sitruunamehulla.

Nam, maistuipa hyvältä! Miten varsin yksinkertainen ruoka voikin olla niin maukasta. 

Terveiset vain kokille sinne kauas vieraalle maalle! Nauti paikallisista herkuista...

lauantai 22. lokakuuta 2016

... ja pienien poikien


Sisarenpoika tuli yökylään Herra Sarvipää kainalossa. 5-vuotias viihtyi omissa leikeissään, kun oli erilaiset leikkikalut kuin kotona.


Palikoilla rakentelu on sitä mieluisinta tällä hetkellä. Korkeita torneja syntyi monenlaisia ja sitten jännitettiin, pysyvätkö ne pystyssä.


Junakin rakennettiin ja pehmohiiret pääsivät kyytiin. Kirjoja luettiin iso pino sekä harjoiteltiin piirtämistä ja kirjoittamista. Oma nimi on pitkä ja kaikki kirjaimet erilaisia, mutta hyvin sen kirjoitus jo onnistuu. 

Illalla piti osa unipehmoista laittaa yöpöydälle, jotta tätikin mahtui nukkumaan. Yö sujui hyvin ja unta riitti pitkälle aamupäivään. On ollut kaikin puolin mukavaa ja seuraavaa yökyläilyajankohtaa jo suunniteltiin.

Nyt ryhdytään syömään!

torstai 20. lokakuuta 2016

Tyttöjen ilta...


Illalla sain ilolla vastaanottaa kaksi nuorta neitosta pizzalle kanssani. Kummityttö sisarensa kanssa tuli viettämään iltaa pitkästä aikaa meille. Söimme pizzaa rauhassa nautiskellen ja jutellen kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Oli hauska katsella vanhoja valokuvia molempien tyttöjen kastetilaisuuksista sekä vauva-ajalta muutenkin. Vähän naureskelimme sen ajan hius- ja vaatemuodille, vaikka siitä ei olekaan kuin 15-20 vuotta. Sovimme myös ensi viikolle kahvittelutreffit sekä elokuvailtapäivän.

Iloitsen niin ihanista sukulaistytöistä!

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Arboretum


En ole ennen nähnyt näin valtavan suuria ja komeita alppiruusupensaita kuin tänä syysloman aloitusviikonloppuna!

Arboretum Mustila perustettiin vuonna 1902. Tänään 120 hehtaarin alueella on 100 havupuulajia, 200 lehtipuulajia sekä valtava määrä pensaita, köynnöksiä ja perennoja eri puolilta maapalloa. Alue on lajissaan ainutlaatuinen puu- ja koristekasvilajien kokeilualue koko Pohjois-Euroopassa. Alppiruusut ja atsaleat ovat tunnetuimpia ja niitä Mustilassa on yli 150 lajia. 


Atsaleoissa oli vielä syksyn ruska tallella.


En ollut tiennyt, että hortensiat myös köynnöstävät kuin sademetsässä konsanaan muiden puiden rungoilla.

Arboretumissa oli myös mahdollista ostaa taimia, mutta onneksi en niihin sortunut. Tuli vain tunne, että seuraavalla kerralla pitää päästä katsomaan paikan kukkaloistoa kesäkuun alussa. Kun paikka on näin kaunis syksyllä, millainen se onkaan väriloistossa kukkien kukoistaessa alkukesästä!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Naakat


Kesä oli ilmeisesti otollinen naakkojen pesinnälle, sillä nyt niitä lentää kaupungissamme valtaisa parvi. On vaikea arvioida, kuinka monta yksilöä, mutta veikkaisin satoja - jopa tuhat.

Ilta- ja aamuhämärissä naakat aloittavat upeat joukkolentoharjoituksensa. Täältä ylhäältä niitä on hieno seurata. Parvi etenee hurjaa vauhtia, kieppuu, vaihtaa suuntaa ja lentelee taidokkaasti välillä hajaantuen useammaksi ryhmäksi. Ihme, ettei kukaan törmää toiseen!

Onneksi talomme katolla on ilmanvaihtohormeissa uudet suojaverkot. Muuten nämä uteliaat linnut olisivat kesällä pesineet mielellään talomme katto-onkaloissa. Hyviä pesäpaikkoja on kuitenkin viljalti löytynyt parven paisumisesta päätellen.

Pidän naakoista. Ne ovat jotenkin kiehtovia ja viisaita lintuja.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Oranssia


Kaksi suosikkiani: myskikurpitsa ja porkkana. Tänään kumpaakin sai nauttia ihanalla sunnuntailounaalla. Kylläpä maistuikin syksyn sato herkulliselta! 


perjantai 7. lokakuuta 2016

Vapaa viikonloppu


En muista, milloin viimeeksi olisi ollut ihan huoleton, vapaa viikonloppu. Äidin sairastuminen elokuun puolessa välissä ja sitä seuranneet hautajaisjärjestelyt ovat vieneet tehokkaasti kaiken vapaa-ajan kahden kuukauden ajan. Sitä ennenkin - jo vuosia - viikonloppuihin sisältyi aina vierailu äidin luona, jos vain olin kotimaisemissa.

Nyt tuntuu vapauttavalta viettää perjantaita tietäen, ettei tarvitse järjestellä mitään. Voi vain käyttää koko viikonlopun itselleen. (No, rehellisesti sanoen - äsken tilasin virkatodistuksia netissä.)

Huomenna tapaan hyvän ystävän ja saan viettää kaksi päivää toisen rakkaan ystävän seurassa. Tuntuu hyvältä. Ei tarvitse miettiä, mitä asioita seuraavaksi hoitaisi, mitä on unohtanut, mitä pitää järjestellä, tilata, etsiä, hakea, sopia... 

Ulkona tuulee. Ikkunan takana on pimeää, syksyä, mutta huomennakin aurinko paistaa ja ehkä vähän vielä lämmittääkin. Surusta huolimatta mieli on valoisa.

torstai 6. lokakuuta 2016

Säkitystä ja pussitusta


Äidin asunto pullistelee vielä tavaroita. Tänään vietin nelisen tuntia siellä ja sain aikaiseksi 6 säkkiä ja kolme muovipussia kaatopaikalle, 6 muovikassillista vaatteita keräykseen, laatikollisen kenkiä kierrätykseen ja omaan kotiini kaksi muovikassillista tavaraa. Olen tyytyväinen päivän työhön.

Erityisesti iloitsen, että löysin äidin kateissa olleet runo- ja päiväkirjat. Äiti on kirjoitellut runoja lapsuudesta lähtien. Kirjat eivät oikeasti olleet hukassa, vain hyvässä tallessa laatikossa, josta en ollut hoksannut katsoa. Lisäksi löysin kasetit, joihin äiti on aikoinaan puhunut muistelmiaan. Kaikki arvokkaita asioita, joiden löytymisestä erityisesti iloitsen. Äidin nuoruuden ainevihot sekä hartauskirjoitukset ja koulun juhlapuheet löysinkin jo aiemmin.

Onneksi asunnon tyhjentämisellä ei ole ollenkaan kiire. Teemme rauhassa aina silloin kuin ehdimme. Ehkä joskus tulee valmista...

maanantai 3. lokakuuta 2016

Usvaa


Lokakuu,
ja minä alan säilöä itseäni talven varalle.

                                                                                    (Tuomas Anhava)


Lokakuun sumuaamu,
ikkunan takaa
niin lumoavan kaunis.

                                                                                   (Jaana)

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Enkeleitä matkallesi...


Ilo ja rauha yhdessä ikävöiden...


Kiitollisuus yhteisestä eletystä elämästä...


Kaunis, äidin oloinen siunaus ja muistojuhla...


"Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa..."