lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivänä


Niin olet kämmenellä,
joka loi ja luo
ja vihdoin kaiken täältä poimii kotiin.

                                     (Arvi Kivimaa)

perjantai 30. lokakuuta 2015

Varaa aika!


Enää ei kävellä sisään virastoihin hoitamaan asioita oman aikataulun mukaan. Lähes kaikkiin pitää varata aika: poliisin lupapalveluihin, verotoimistoon, pankkiin, työkkäriin... Onneksi kaupassa saa käydä silloin, kun haluaa!

Vuoden alussa menee passini vanhaksi, samoin henkilökorttini. Koska poliisin lupapalveluihin ei noin vain pääse asioita toimittamaan, päätin varata ajan nyt, kun työ ei rajoita ajankäyttöäni. Kotikaupungissani ei asiointi onnistunut, sillä jono oli lähes kuukauden mittainen, mutta naapurikaupunkiin sain pari päivää sitten varattua ajan tälle päivälle.

Passin olisi voinut uusia myös netissä, jos olisi ollut sähköinen kuva. Minulla se oli paperisena, joten piti lompsia paikalle. Varasin vielä kuuliaisesti kaksi aikaa, kun ohjeissa näin käskettiin.

Homma hoitui nopeasti. Ei tainnut mennä kuin kymmenisen minuuttia. Parin viikon päästä asiakirjat ovat taas kunnossa vähäksi aikaa, vaikka viiden vuoden maksimiaika on minusta kyllä rahastusta. Ikävä on 10 vuoden passia!

Samalla retkellä kävin syömässä kiinalaisessa. Nam, olipa hyvää pitkästä aikaa. Paluumatkalla vein kynttilän ystäväni puolesta hänen sukunsa haudalle ja illalla sytyttelin kynttilät isäni haudalle, vaikka huomenna siellä uudestaan ajattelin vielä käydä. Pimentyvässä illassa kynttilämeri on niin kaunis.

torstai 29. lokakuuta 2015

Aurinkoinen lokakuu


Uutisissa kerrottiin, että kohta päättyvä lokakuu on ollut harvinaisen aurinkoinen, etelässä jopa ennätyksellinen. Tilastoja on 1960-luvulta asti. Vuonna 2005 koettiin samankaltainen syksy: aurinkoista ja vähäsateista. 

Ihanaahan tällainen sää on ollut! Nyt lokakuussa on aurinko paistellut tunteina enemmän kuin normaalisti syyskuussa. En ole mikään syysihminen, joten tämä syksy on ollut upea ja siirtänee pimeään aikaan liittyvää alavireisyyttäkin tuonnemmaksi. Ei ole tullut mieleenkään vielä viritellä kirkasvalolamppua paikoilleen. Ehkä kuitenkin kohta pitäisi...

Kyllä aurinko edelleenkin saa paistella. Tehdään ennätys marraskuullekin! ;>)

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kävelemässä


Ihana, kuulas pakkasaamu! Nukuin pitkään ja söin rauhassa aamupalan ikkunan ääressä katsellen kaunista maisemaa. Viime vuonna lokakuussa se näytti tältä, nyt vähän riisutummalta. Aurinko paistoi ja savuja sekä höyryjä näkyi sieltä, täältä.

Puolilta päivin lähdin ulkoiluttamaan operoitua jalkaani ja kokeilemaan kävelyä. En ollut enää ottanut särkylääkettä ja se olikin hyvä ratkaisu. En tarvitakaan! Kävelin ihan kunnon matkan eikä jalka tuntunut kipeältä, kiristeli vain. 

Hoito-ohjeissa sanottiin, että liikuntaa voi harrastaa rajattomasti. Kivaa! Nyt sairauslomalla on aikaa kävellä ja kun se vielä on hyvä jalalle, tuntuu mukavalta. Nytkin oli niin rentouttavaa kävellä rauhassa keskipäivällä, jolloin yleensä töissä kiire on kovimmillaan. Pitää ottaa kaikki irti tästä lomasta.

Iltapäivällä lepuuttelin jalkaani ja hoidin äidin paperihommia. Niitä riittää... Onneksi nyt on aikaa sellaisellekin. Uskomatonta, kuinka monia papereita vanhuksen hoitoon liittyvissä asioissa pitää täytellä. Ihan työstä käy!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Päiväkirurgiaa


Pari erilaista päivää takana.

Sunnuntaina oli kuoromme 90-vuotiskonsertti. Ihan kohtalaisesti sujuivat laulut ja yleisöä oli todella paljon. Tuntui mukavalta, kun niin moni oli halunnut tulla juhlistamaan kuoromme taivalta.

Maanantaina lähdin päiväkirurgiseen toimenpiteeseen Dextraan. Laserilla korjattiin jalan laskimoa paikassa, jossa puolitoista vuotta sitten kiinnitettiin katkennut peukalon nivelside paikoilleen. Käsileikkaus sujui hyvin ja uskon, että myös tämä viimeinen.

Aikataulu piti, toimenpide sujui sutjakasti ja kohtelu oli äärimmäisen ystävällistä. Laserointi tehtiin paikallispuudutuksessa enkä edes tipan kautta lääkkeitä tarvinnut. Kahdessa tunnissa oli koko homma ohi ja hyvän iltapalan jälkeen lähdin kotimatkalle. 

Tuli tunne, että kaupunkimme on tehnyt hyvän diilin lyödessään terveyspalveluissa hynttyyt yhteen yksityisen toimijan kanssa. Yksityissairaalassa tehty toimenpide maksusitoumuksella oli miellyttävä kokemus taas kerran. Saanen epäillä, että kunnallisen puolen sairaalassa en varmasti olisi näin juohevasti hoitoa saanut.

Jalka ei ole ollut juurikaan kipeä. Seisoa ei saa paikallaan ja istuessa pidän koholla, mutta muuten elämä on aika helppoa, vaikka turvotusta onkin. Liikkua saa niin paljon kuin sielu sietää, Vielä tänään en uskaltanut ulos kävelemään lähteä, mutta huomenna kokeillaan. 

Viikon parantelen jalkaa kotona ja sitten töihin.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Kenraaliharjoitus


Illalla oli kuoromme 90-vuotiskonsertin kenraaliharjoitus. H-hetki on sunnuntai-iltana ja nyt pitäisi olla rauhallinen mieli: Osataan se, mitä osataan!

Harjoituksessa oli edellinen kanttorimme säestäjänä mukana. Hän soittaa myös soolo-osuuden aivan konsertin alkuun. Oli mukava laulaa kaikki teokset läpi niin, kuin ne on tarkoitus esittää. Viimeisiä viilauksia tehtiin ja sovittiin myös käytännön järjestelyistä, jotka olivatkin jo hyvässä mallissa.

Kummasti aikaa menee myös marssijärjestyksen ja paikkojen harjoittelemiseen. Joistain laulajista tällaiset "sulkeiset" tuntuvat ehkä kummalliselta. Niin se vain on sekä lapsilla että aikuisilla: Kaikki asiat tulee etukäteen harjoitella - myös tulot ja poistumiset - muuten ne eivät onnistu. Nyt pitäisi tämäkin asia olla mielessä ja kaikki tietävät paikkansa.

Uskomattoman paljon on järjesteltäviä asioita, ennen kuin kaikki yksityiskohdat ovat hallinnassa. Meillä puuhaa aiheutti myös kahvitus. Tarjoamme konserttiyleisölle juhlakahvit tilaisuuden jälkeen. Kakulla paikataan se, mikä ehkä musiikillisesti mokaillaan ;>) No, toivottavasti kakki sujuu suunnitelmien mukaan.

torstai 22. lokakuuta 2015

Sähkötupakan vaarat


Katselin illalla ajankohtaisohjelman Talk, jossa keskusteltiin täyskiellosta tupakoinnille. Pontimena oli suunniteltu lakimuutos, joka kieltäisi tupakan myynnin vuoden 2000 jälkeen syntyneille.

Tupakoinnin asiantuntijalääkäri Kristiina Patja kertoi hyvin vakuuttavasti, kuinka villiä sähkötupakan myynti Suomessa on. Kuka tahansa voi ostaa nikotiinittomia sähkötupakoita ja makuaineita eikä näihin tuotteisiin tarvita edes ainesosaluetteloita. Kukaan ei varmuudella tiedä, mitä ja kuinka paljon haitallisia aineita ne sisältävät. Se kuitenkin tiedetään, että ne sisältävät mm. syöpää aiheuttavia aineita ja metallihiukkasia. Nikotiinia sisältäviä nesteitä ei saa myydä Suomessa, mutta verkkomyynti rehottaa.

Jo yksi tai kaksi tupakkaa viikossa saattaa aiheuttaa lapsille nikotiiniriipuvuuden. Monet nuoret luulevat, että sähkötupakka ilman nikotiinia on turvallista. Myös ohjelmassa esiintynyt sähkötupakan polttaja kehui tuotetta estottomasti ja yritti myös briljeerata tutkimuksilla, jotka kertovat tuotteen lähes vaarattomaksi. Todellisuudessa kunnon tutkimuksia asiasta ei juurikaan ole - huuhaatutkimuksia sitäkin enemmän.

Jokainen aikuinen saa mielestäni tuhota elimistöään niin paljon kuin haluaa, mutta lapsia on suojeltava. Tiukat lait eivät tietenkään lopeta tupakointia, mutta hankaloittavat saatavuutta, jolloin osa lapsista ja nuorista ei tupakointia missään muodossa aloita.

Tupakoinnin rajoittaminen ei tietenkään sovi tupakoitsijoille tai tupakkakauppiaille, jotka toisella suupielellä ovat nuorten tupakointia vastaan, mutta toisaalta henkeen ja vereen vastustavat tupakointia rajoittavia lakeja. Surullista kuunneltavaa oli ohjelmassa kahden tupakointia puoltavien henkilöiden mielipiteet.

Kyllä meidän aikuisten pitää hankaloittaa nuorten tupakointia ja edistää kaikkia siihen tähtääviä keinoja omista mielipiteistämme huolimatta. Kristiina Patjan kommentit aiheesta olivat äärimmäisen hyviä. Toivoa sopii, että tupakoinnin vastainen työ hitaasti mutta varmasti kantaa jatkossakin hedelmää sekä suojelee nuoria ja lapsia epäterveellisiltä, jopa elämää tuhoavilta tavoilta.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Koti-ilta


Ihanaa viettää koti-iltaa!

Olen ollut koko päivän vähän väsyksissä eilisen päivän jäljiltä. Ei näillä "kilometreillä" enää auta viikolla hyöriä myöhään maailmalla, kun seuraavana päivänä kostautuu. Ajattelin nukkua päiväunet, mutta se jäi ja nyt on jo liian myöhäistä.

Päivän kohokohta oli hyvä iPad-koulutus, jonka kollega veti. Niin rauhallista, selkeää, mielenkiintoista... Kiitos, Päivi!

Nyt vain oleilen kotona, sillä kuoron harjoitus on siirretty huomiselle. Tuntuu niin hyvältä, kun ei tarvitse lähteä mihinkään - paitsi autotalliin. Siellä tiirailtiin autoni valoja, jotka mielestäni näyttivät liian alas. Nyt niitä vähän nostettiin. Saa nähdä, saanko vilkutuksia vastaantulijoilta. No, vilkutan takaisin ;>)

Nyt taidan lukea vähän lehtiä! 

tiistai 20. lokakuuta 2015

Koulutusta

               

Tämä päivä vierähti koulutuspäivässä "suuressa maailmassa". Aiheena oli oppimaan oppiminen ja päivän aikana käsiteltiin metakognitiivisia taitoja, toiminnallista oppimista, tunnetaitojen harjoittelemista, siltausta... Lähes kaikki sanoja, joista ei puhuttu 30 vuotta sitten, kun ammattiini valmistuin.

Oppimiskäsitys on muuttunut vuosien aikana, joten täydennyskoulutusta tarvitaan. Tämän päivän koulutus oli oikein hyvä ja vilisi konkreettisia, hyväksi koettuja malleja, joihin saimme tutustua. Verkostoituminen sekä kollegoiden tapaaminen on tärkeää. 

Samalla kävin ystäväni luona. Juotiin teetä ja juteltiin pitkästä aikaa kiireettömästi.  Sain myös auttaa häntä arkipäiväisissä asioissa. 

Tänä syksynä ajelin ensimmäistä kertaa pidemmän matkan pimeässä. Vaikka tien pinta oli kuiva, lyhyet valot hävisivät johonkin. Pitkillä sentään näki. Kuten aina syksyisin, taas on tottumista pimeällä ajoon. Ei niin mukavaa!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Sukkia


Viikon aikana tein kahdet "kurttusukat". Ohje on omasta päästä: varressa vuorotellen 10 kerrosta joustinneuletta ja 10 kerrosta sileää. Varsi asettuu kivasti jalassa kurttuun esim. kapean housunlahkeen päälle.

Tein yksivärisestä, kun en jaksanut päätellä langanpätkiä. Se vasta on tylsää touhua! Nyt olen kovin tyytyväinen, kun sain lomalla pääteltyä kaikki roikkumassa olleet sukat valmiiksi.

Tällä hetkellä on valmistumassa ihan tavalliset sukat sinisestä Seitsemän veljestä -langasta. Toivottavasti maltan olla ahnehtimatta, sillä ranteet eivät oikein pidä kiihkeästä neulomistahdista.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Syysloman anti


Loma on ollut onnistunut, kun sen päättyessä tuntee olonsa lepääntyneeksi eikä töihin paluu aiheuta kurjia tuntemuksia. 

Minulla oli mukava loma. Sopivasti lepoa, kotitöitä, mökkeilyä, uusia maisemia, hyvää seuraa sekä paljon sukan kutomista ;>) . Kaiken kruunasi ihana sää. Joka päivä paistoi aurinko, ajankohdan huomioon ottaen oli lämmintä eikä satanut. Hyvä viikko kaiken kaikkiaan!

Tänään siirsin jo ajatuksen töihin ja kävin päivittämässä koulumme kalenterin kesälomaan asti ja luin sähköpostit. Kiva aloittaa huomenna, kun nämä pakolliset ja aikaa vievät hommat ovat jo hoidettu.

Kiireinen viikko on edessä: opetussuunnitelman tekoa sekä koulutusta normaalin opetustyön lisäksi. Sunnuntaina on vielä kuoromme konsertti ja viikolla ylimääräiset harjoitukset. Hyvä, ettei pääse sammaloitumaan!

lauantai 17. lokakuuta 2015

Ikkunan ääressä


Äidin ulkoiluttamisen jälkeen jatkoin ikkunanpesu-urakkaani. Tänään oli vuorossa keittiön ikkuna ja sen kimpussa kuluikin pari tuntia. Vaihdoin samalla uudet verhot. Ikkuna on inhottava pestä, kun edessä on pitkä työpöytä. Täällä yläilmoissa emännän jatkeen päältä kurkottelu tuntuu jopa vähän vaaralliseltakin. Otin jatkovarren käyttöön pesimeen, joten työ sujui turvallisesti.

Kylläpä olikin mukava illalla ihanan auringonlaskun aikaan ihailla puhdasta ikkunaa! Taivas värjäytyi punasiniseksi, joten istuin pitkään maisemaa katselemassa ja samalla kudoin sukkaa. Kutominen on huumetta aivoille, sanovat viisaammat, ja ainakin minulle se tehoaa hyvin. Välillä ei malttaisi kudinta kädestään pois laskea! Loman aikana on valmistunut kahdet pitkävartiset  villasukat, sellaiset kurttujutut, joita on kiva pitää vaikka kapealahkeisten farkkujen kanssa.

Huomenna on viimeinen lomapäivä. Mieli on lepääntynyt ja virkeä, joten loma on tehnyt tehtävänsä.

perjantai 16. lokakuuta 2015

Punaista


Tänä syksynä on aika hyvät ruskan värit. Mustikan varvut loistavat paikka paikoin punaisina ja luovat kauniita väliläikkiä vihreänruskeaan maahan.

Eilen luonnossa patikoidessa usvainen sumumaisema pehmensi järven rannan ääriviivat. Harmi, ettei ollut oikeaa kameraa mukana. Rannan kivikot, heinätupsut ja rantakasvillisuus löysivät tiensä kuitenkin muistoina kännykkäkuviin. Keräsimme oksia, jäkäliä ja sammaleita. Osa löysi tiensä haudoille, osa parveketta ja pihaa koristamaan.


Tänään autoa tankatessa osui silmään koristepensaiden loistavat värit. Kävin kuvaamassa, kun kamera sattui nyt olemaan mukana. 


Mökin kävin sulkemassa lopullisesti talviteloille. Lämmöt ja sähkön katkaisin talven ajaksi sekä viimeiset verannan kalusteet laitoin ylämökkiin sisälle. Kaikki näytti pihassa niin riisutulta - syksyltä. Haikeaa, mutta uusi kevät koittaa toivottavasti pian.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Syksyinen tie


Syysloman aikana on ollut ihanaa seurata kaunista, syksyistä luontoa. Aurinkoiset päivät ovat luoneet ruskan värjäämiin lehtiin ihania sävyjä. 

Tässä yhtenä päivänä ajeltiin lähes 400 kilometriä ja matkaan mahtui monenlaista valoa. Erityisen sävähdyttävää oli illalla juuri ennen auringon laskua. Luonto oli aivan mykistävän kaunis, varsinkin kun usva hiipi notkelmista ja peltoaukeilta pehmentämään näkymää. Teki mieli pysähtyä vain ihailemaan.

Tänään ajelin isovanhempien haudalle istuttamaan kanervia. Hautausmaa sijaitsee aivan järven rannassa ja järvi oli lähes tyyni. Maisema levittäytyi kauniissa auringonpaisteessa hiljaisena tauluna ympärilleni. Ihana paikka viimeiselle leposijalle!

Kaiken syksyisen kauneuden keskellä meinasi käydä hullusti. Hain rannasta vettä ja viettävä rinne oli paksusti haavanlehtien peitossa. Lehtien alla oli oksa ja oli ihan tipalla, etten menettänyt tasapainoani rantalouhikkoon, kun astuin luistavan oksan päälle. Jos olisin kaatunut, olisi voinut käydä tosi pahasti. Säikähdin oikein kunnolla, mutta onneksi sain pidettyä tasapainoni hurjassa luisussa. Oli enkeleitä matkassa...

Mihin mahtaa tie viedä huomenna?

tiistai 13. lokakuuta 2015

Ikkunasta


Tänään oli puuhakas lomapäivä, jonka tuloksena parvekelasit ja osa ikkunoista kirkastuivat. Maisemiakin on mukavampi katsella. Huomenna jatketaan ikkunanpesua...

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sunnuntaita


Aamulla lauloimme kuoron kanssa messussa. Psalmimusiikki oli modernia, oikeastaan siinä emme laulaneet laisinkaan, vaan luimme erilaisia tekstejä yhtaikaa ja vain kuoron johtajamme lauloi tekstien päälle. Mielenkiintoinen kokemus!

Iltapäivällä käväisin mökillä, kun aurinkokin alkoi paistella. Kuvasin, nostelin viimeisiä kalusteita verannalta sisälle ja sain vieraankin, jonka kanssa kahviteltiin ulkona syysauringon paisteessa. Kauaa ei kuitenkaan auttanut paikallaan istua, sen verran koleaa sää oli.

Kotona illalla sain vielä toisen vieraan. Ilta sujui leppoisasti jutellen ja keskeneräinen sukankudinkin sai runsaasti lisää kerroksia. Nyt täytyy vähän varoa, etten saa kipeäksi puolitoista vuotta sitten leikattua kättäni, kuten viime talvena kutoessa kävi. Eipä auta "ahmia", vaikka mieli tekisi!

Tuntuu lomalta!

lauantai 10. lokakuuta 2015

Syysloman ensimmäinen päivä


Tänään juoksentelin ympäri kaupunkia hoitelemassa kauppa-asioita. Sää oli kuulaan kirkas ja viileä. Onneksi oli kunnolla päällä. Sain hyötyliikunnan muodossa myös kävelyä, kun en autoon koskenut koko päivänä ollenkaan.

Äidiltä hävisi  ruokalautasia viime talven aikana, kun itse huolehti ruokapalvelun boxista. Sinne varmaan eksyi joskus firman lautasten joukkoon myös omia. Kävin hakemassa hänelle uusia, ja samalla järjestin astiakaappeja. Siirsin pois sellaisia kippoja, joita ei tarvita, sillä iäkkäällä ihmisellä on ihan liikaakin kaikkea - tarpeellista ja tarpeetonta.

Luonto oli kaunis. Auringonpaisteessa ihailin kirjavaa syysmaisemaa useaan kertaan päivän aikana. Lehdet putoaa ja kohta näkyy riisuttu luonto. Pitää nauttia, kun vielä lehtiä on puissa.

Illalla sain luokseni sisareni ja pikku-Sampan. Samppa haikaili auringon perään ja ihmetteli illan pimeyttä. Nelivuotiaalle vuodenaikojen vaihtelu on uutta, kun ei varmaan muista viime talven pimeyttä pitkän valoisan ajan jälkeen. 

Lakanoita vetäessämme pikkumies halusi kyytiin "keinumaan". Mökin lakanoille en uskaltanut häntä päästää, kun ovat niitä vanhoja, mutta muutamalla uudemmalla pussilakanalla hän sai keinua ja sekös vasta oli hauskaa. Pienellä on pienet ilot!

Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden kunniaksi liput ovat liehuneet. En ole asialle ehtinyt tänään uhrata ajatustakaan. No, päivän osuessa työajalle on aihetta käsitelty enemmänkin luokan kanssa, joten eipä haittaa...

perjantai 9. lokakuuta 2015

Kuppikutsuilla

                   

Ilta kului Tupperikutsuissa. Autoin sisartani järjestelyissä ja pyörin enimmäkseen keittiössä kutsujen ajan. Olin päättänyt, etten lankea kippoihon ja kuppoihin - enkä langennutkaan. Sen sijaan tilasin silmälasien puhdistusliinan, juomapullon ja termarimukin. Siis lankesin kuitenkin ostamaan jotain, joskin sellaisia asioita, joita olin ajatellut tarvitsevani. Varsinkin tuo muki oli ihan mietitty, sillä halppisversiot vuotavat, jos kellahtavat nurin. Tämän kehuttiin pitävän nesteet sisässään. Saa nähdä...

Vieraana oli myös pikkupoikia, Sampan kavereita, ja pojat leikkivät koko illan iloisesti keskenään. Keittiössä oli ritarilinna ja aina välillä sain seurata hevosten hurjaa ratsastusta linnan vallihaudalla ja ritareiden urheita miekkailuja muurien suojissa. Sisarenpojan synttärilahja näytti olevan koko poikalauman mieleen ja yhteisleikki sujui sopuisasti.

Syysloma on alkanut. Ei oikein tunnu siltä, vaikka tietenkin ihan mukavaa ajatella ensi viikkoa. Parasta on, ettei viikoksi ole juurikaan muita suunnitelmia kuin tehdä sitä, mitä milloinkin huvittaa. Ainakin huomisaamuna nukun piiiiiitkään!

tiistai 6. lokakuuta 2015

Taideiltapäivä


Paikalliset taidemuseomme sekä taiteilijat tekevät erinomaista yhteistyötä koulujen kanssa. Vuosittain taiteilijat vierailevat kouluissamme erilaisissa projekteissa, ja taidemuseot ovat tehneet monenlaisia ohjelmia koululaisvierailuihin.

Joka syksy on tarjolla opettajailtapäivä, jolloin tulevan lukukauden erilaiset mahdollisuudet esitellään meille opettajille. Nämä iltapäivät ovat olleet aina hedelmällisiä infohetkiä, joiden antamiin ideoihin mielellään tartumme. Lisäksi saa aina tutustua itsekin museoiden uusimpiin näyttelyihin. Sokerina pohjalla on lisäksi hyvä kahvihetki viihtyisässä museoravintolassa kauniin kattauksen äärellä, tällä kertaa ihanan lohipiirakan kera.

Vien mielelläni oppilaita taidenäyttelyihin ja konsertteihin aina, kun siihen on mahdollisuus. Osa lapsista ei näihin kulttuurin osa-alueisiin tutustu muuten kuin koulussa. Retkien tai vierailujen jälkeen oppilaiden palaute on poikkeuksetta positiivista, ja työskentelyä usein jatketaan vielä myöhemmin luokassa. 

Kiitos iltapäivästä, joka kertoi tämän lukuvuoden erilaisista mahdollisuuksista! Houkuttelevia, uusia pajoja on tarjolla. Miltä kuulostaa esim.  Colaa ja grafiikkaa tai Muotokuva tablettitietokoneella?

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ilta kotona


Iltapäivällä puhallettiin mökin vesijohdot paineilmalla tyhjiksi ja tuotiin pumppu talveksi autotalliin. Samalla nostettiin laituri ylös.

Tuntuupa mukavalta, kun mökki alkaa olla kunnossa talvea varten. Sisällä on vielä lämmöt ja verannalla muutama ulkokaluste, mutta muuten on kaikki syyshommat tehty.

On ollut tosi rentouttavaa viettää iltaa kotona. Pyykkikonetta pyöritin, luin postin, seurasin uutiset televisiosta ja välillä vain istuin rauhassa katsoen ikkunasta kaukaisuuteen. Kävelemässäkin kävin pienen lenkin kirpeässä syysilmassa. Ihan tavallista puuhastelua kotosalla, mutta jotenkin niin mukavaa kaiken mökkeilyn ja matkustelun jälkeen, vaikka nekin ovat olleet huippuihanaa aikaa.

Odotan innolla ensi viikonloppua täällä kaupungissa. Edellisen taisin viettää kotona huhtikuun lopulla!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Neljäs kerta Finlandiaa...


Mökki on nyt lähes talvikunnossa. Putket puhallamme huomenna ja verannan kalusteita pitää vielä nostaa sisälle suojaan, mutta muuten alkaa olla kaikki valmista. Tänään tyhjensin jääkaapin ja pakkasesta söin 4 (!) puikkojätskiä, onneksi pientä, kun en viitsinyt niitä poiskaan heittää.

Mökiltä kiirehdin tavarakuorman kanssa kaupunkiin, jotta ehdin illalla konserttiin. Kalevi Kiviniemi ja Jukka Pietilä musisoivat kirkossamme Sibeliuksen juhlavuoden hengessä ennen Amerikan matkalle lähtöään.

Sibeliuksen yksinlauluja, Valse triste, Intrada, Finlandia... Oli niitä mukava kuunnella, taas! Finlandia esitettiin nyt neljättä kertaa kahden kuukauden sisällä kirkkomme uruilla. On ollut hauska vertailla eri taiteilijoiden näkemyksiä ja urkujen rekisteröintejä, mutta tunnelma on kyllä kohdallani kärsinyt. Liika on liikaa, enkä tänäänkään oikein pystynyt muuta kuin nauttimaan ilmeikkäästä soitosta. Liikutuksesta ei ollut kyllä tietoakaan, vaikka muut silmäkulmiaan pyyhkivätkin.

Kiviniemi kehui urkujamme: "Yhdet Pohjois-Euroopan parhaimmista." Kyllä me kaikkemme teimmekin niitä hankkiessamme vuonna 2003. Kiviniemi ja Matti Pesonen, kummatkin urkujen mestareita, saivat sanoa mielipiteensä ja hyvä tuli. Onneksi urakka tehtiin silloin, sillä nyt ei varmaan sellaista rahasummaa uusiin urkuihin saataisi kasaan nykypäivän taloudellisessa ahdingossa, jossa seurakunnatkin paraikaa kamppailevat.

Vähitellen alkaa ajatukset musiikin maailmasta laskeutua takaisin arkisiin asioihin. Huomenna työ odottaa...

lauantai 3. lokakuuta 2015

Myrskyn jälkeen on poutasää...

                

Aamulla heräsin hyvin nukutun yön jälkeen katsomaan myrskytuhoja: Ei ollut onneksi muuta kuin pudonneita oksia. Täällä tuulet laantuivat puolen yön jälkeen, sähkötkin toimivat koko ajan ja aamu valkeni aurinkoisena ja kauniina.

                

Hitaan, nautinnollisen aamun jälkeen lähdin metsään kävelemään - tai oikeammin kiipeilemään, sillä meidän takana olevat maasto on hyvin mäkistä ja kallioista. Samalla keräilin puolukoita ja ihastelin auringonpaisteessa kylpevää syysluontoa. Aurinko kyllä haittasi puolukoiden poimintaa, sillä niitä ei vastavaloon tahtonut nähdä. Ämpärillisen kuitenkin sain ja se on ihan riittävä määrä talven varalle (kun vanhat kaadettiin pöpelikköön pakastinkatastrofin jälkeen!)

               

Viisi tuntia olin ulkona. Ensin metsässä, sitten verannalla auringossa marjoja putsaten ja vielä pari tuntia autoa pesten ja mökkipihoja talviteloille laittaessa. Söin kaikkea kummallista, kun en tuonut mukanani juuri mitään, vaan päätin tyhjätä viimeiset pakasteet vatsaan. Tuuli tyyntyi illalla ja sytyttelin kynttilöitä ja soihtuja ulos. Takassa on tuli ja nautin niin.

               
   
Viimeinen mökkiviikonloppu ihanassa säässä! Ensi viikolla viilenee tuntuvasti, sanottiin uutisissa. Syyslomalla varmasti käydään mökillä, mutta yötä täällä ei enää olla. 5 kuukautta mökkikautta, 7 kaupungissa ja keväällä taas tänne, jos Luoja suo...

perjantai 2. lokakuuta 2015

Myrskyssä

          

Ensimmäisen syysmyrskyn - Valion - lähestyminen sai minut arpomaan, lähdenkö mökille viikonlopuksi vai en. Kun iltapäivätuulet olivat vielä ihan inhimillisiä, päätin lähteä. Tuskinpa näitä mökkikelejä enää riittää lokakuun edetessä. Tiellä oli vähän pudonneita oksia matkan varrella, mutta muuten ei näkynyt mitään myrskytuhoja - vielä.

Tänne saapuessa tuuli puhalsi navakasti. Ajoin auton mökin viereen, jos sattuisi puita kaatumaan. Nyt puuskat tuivertavat puita välillä niin, että vähän hirvittää, mutta onneksi sisällä on lämmintä ja mukavaa takkatulen loisteessa.

Ilta-aurinko paistoi kauniisti ja vaahteran lehdet ovat viikossa punertuneet. En ole koskaan ollut mökillä yötä enää lokakuussa, päiväseltään vain käyty. Nyt tuntuu vähän hassulta. Puiden pudonneet lehdet ovat paljastaneet järvimaisemaa lisää ja aurinko laskee ihan kummalliseen paikkaan. Onneksi tulin.

Mistään ei näy valon pilkahdustakaan, joten ilmeisesti kukaan muu ei ole uskaltautunut myrskyssä mökkeilemään. Toivottavasti ei sähköt katkea. No, sitten vain lisää kynttilöitä valaisemaan ja pökköä pesään.

Kiireisen viikon jälkeen mökkiviikonloppu hiljaisuudessa ja rauhassa on parasta elpymistä - jos vain puita ei kaadu niskaan!