Pieniä aurinkoja

Kiireisen päivän ilostuttajana olohuoneen pöydällä on iso kimppu syksyn viimeisiä auringonkukkia. Sain ne työtoveriltani. Kiitos, ihana ilo! 

Kukat ovat epätavallisen pieniä johtuen varmaan myöhäisestä ajankohdasta. Nuput aukesivat, mutta vähentynyt valo ja lämpö jättivät kukat minikokoisiksi. Niin kauniita kuitenkin.

Päivä on ollut lämmin, +16 taisi olla ylimmillään mittarissa. Aurinkokin paisteli ja lempeä tuuli helli. Kauniista säästä en ole ehtinyt kuitenkaan nauttia pitkän työpäivän ja heti sen jälkeen alkaneiden harrastusjuttujen vuoksi. Kuoro täyttää 90 vuotta lokakuun lopussa ja juhlia suunnitellaan kovaa vauhtia. Siinäpä on ilta kulunut rattoisasti.

Nyt kokeita korjaamaan...

Viljasta leiväksi

Ilta on kulunut koulutöitä tehdessä, mutta välissä kudoin kyllä sukkaakin - ensimmäistä tänä syksynä. Se meinaakin viedä täysin mukanaan, kun on niin kivaa hommaa.

Huomenna tokaluokkalaisten kanssa tutustumme leivän valmistukseen. Viime viikolla opettelimme viljakasvit. Tein äsken diasarjan vuoden takaisesta ruisleivän leivonnasta, ja oppilaiden kanssa sen huomenna katselemme. Ihan nälkä tuli kuvia valitessa!

Terveiset vain leipurille sinne kauas Välimeren rannalle!

Viikonloppuna

Viikonloppu oli erittäin tapahtumarikas. Eipä edes blogia ehtinyt päivittää!

Perjantaina vietettiin koulussa Kodin ja koulun päivää liikunnan parissa. Saliin oli viritetty jos vaikka minkälaisia välineitä, ja oppilaat liikkuivat eri pisteissä kiertäen. Oli todella mukavaa! Tämän mahdollistivat vanhemmat, jotka olivat sekä pystyttämässä että purkamassa salia ja myös valvomassa toiminnan turvallisuutta.

Iltapäivällä sain vieraita Amerikasta asti ja vietimme mukavan hetken sekä äidin että minun luonani. Tämän jälkeen tulikin yllättävä ohjelman muutos: Toinen pakastimistani oli sulanut ja ei auttanut muu kuin ryhtyä sitä tyhjentämään vieraiden lähdettyä. Kaikki sisältö meni roskiin! Roudasin pilalle menneet pakasteet mökille kannellisissa ämpäreissä, sillä taloyhtiön biojäteastiaan niitä ei voinut laittaa. Kaivettiin kuoppa ja sinne meni! Onneksi ei tämän kesän säilömisiä, mutta vuoden takasia oli vielä jonkin verran sekä leivonnaisia ynnä muita. Olipa urakka!

Pakastin ei ole rikki, vaan johto oli pikkuisen irronnut pistorasiasta 4-vuotiaan kiskoessa lelupussiaan samasta nurkasta. Olen ollut niin menossa viime viikot, etten ollut avannut koko arkkua vähään aikaan, joten en huomannut mitään poikkeavaa. Välillä sattuu ja tapahtuu, kun pienistä on kyse!

Muuten viikonloppu kului mökillä leväten ja paikkoja talviteloille laittaessa. Vene käännettiin ja venelaituri nostettiin ylös. katot lakaistiin, rännit putsattiin ja laiturirappuset irroitettiin. Sieniäkin etsittiin, mutta lopputulos oli varsin laiha. Kukkapurkit tyhjensin muutamaa lukuunottamatta. Persilja vielä kukoistaa, samoin orvokit.

Mökille jäi vielä lämmöt ja jääkaappi päälle. Voi olla, että ensi viikonlopun olen siellä, jos ilmat ovat mukavat. Nyt nautittiin kauniista kuutamosta, saunomisesta, sumuaamuista ja hanhien sekä joutsenten lennosta. Kohta mökki kuitenkin hiljenee...

Vieraita kaukaa

                

Tänään sain puhelinsoiton, että huomenna on tulossa vieraita kaukaa, maapallon toiselta puolelta. Suunnitelmat menivät uusiksi, mutta ei haittaa. On mukava tavata pitkästä aikaa.

Huomenna koulussa on Kodin ja koulun päivä, jonka vuoksi työpäivä on hiukan lyhyempi kuin tavallisesti. Se osui hyvään hetkeen, sillä vierailu onnistuu paremmin. Matkalaisilla on kireä aikataulu, joten ehdin töistä heitä tapaamaan. Muuten olisikin ollut ongelmia.

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Ei tunnu syyskuun lopulta, kun sää on ollut lämmin. Hyvä niin. Kyllä niitä sateita ja koleuksia vielä riittää.

Rajan yli

Katselin äsken ajankohtaisohjelmaa pakolaisista. Suomen ja Ruotsin välinen raja tulvii ihmisiä ja viranomaiset ovat helisemässä tilanteen kanssa. EU:ssa mietitään ylintä johtoa myöten, miten Eurooppaan vyöryvästä kansainvaelluksesta selvitään. 

Totta on, että monella tulijalla on hätä. Mukana on varmasti myös niitä, joilla ei ihan "puhtaita jauhoja ole pussissa". Uskon kuitenkin, että suurimmalla osalla pakolaisista on asiat todella huonosti omassa kotimaassaan ja heillä on vilpitön halu elää rauhassa tavallista, työtätekevän ihmisen elämää uudessa maassa perheensä kanssa.

Koskettava kohta ohjelmassa oli Tornioon tulleen perheenisän ja hänen omaistensa tapaaminen. Ensin isää ajateltiin vietäväksi johonkin etelän vastaanottokeskuksista, mutta lopulta hän pääsi onnellisten perheenjäsentensä kanssa kotiin. Onneksi perhe yhdistettiin.

Kyllä Suomeen mahtuu myös pakolaisia. Niitä, joilla on hätä, on autettava. Niin meitäkin autettiin, kun sodan aikana apua tarvittiin. 

Asun pikkukaupungissa 300 maahanmuuttajan kanssa. Katukuva on rauhallisen värikäs ja työssä koulussa maahanmuuttajalapset luokissa ovat arkipäivää. Minulla on henkilökohtaisesti vain positiivisia kokemuksia, vaikka meilläkin nettikeskusteluissa on monenlaista ääntä vallalla.

Heikoimmista pitää huolehtia, myös niistä, jotka ovat lähteneet syystä tai toisesta pakoon omasta maastaan.  Kyllä meillä siihen on varaa!

Mökkikuulumisia

               

Mukavan iltapäivän päätteeksi lähdin vielä illansuussa käväisemään mökillä. Ilta-aurinko paistoi, auringonlasku oli kaunis ja ympärillä syksyn hiiskumaton hiljaisuus. Oli todella kaunista!

                            

Draamaakin oli. Verannalla olevasta vesiämpäristä löytyi kuollut lepakko. Voi raukkaa! Jostain syystä oli hukkunut kukkien kasteluveteen. Eipä ole aiemmin moista tapahtunut! Täytyy muistaa jatkossa pitää kantta päällä, joka nyt oli jostain syystä unohtunut laittaa paikoilleen.

               

Tulevan viikonlopun aion mökkeillä, kun vielä on ihan kohtalaista säätä luvassa. Toin tänään viimeisiä tavaroita pois kesän jäljiltä, mutta kaikki tarpeellinen vielä löytyy paikan päältä. Eipä sinne oikeastaan tarvitsisi viedäkään kuin ruoka ja vaatteet, mutta aina tulee kesäksi raahattua kaikenlaista, osa täysin tarpeetontakin.

Viikonloppuna pitää ainakin tyhjennellä kukkalaatikoita, ajaa nurmikko ja ... nauttia!

Tänään kotona

Ihanaa olla kotona!

Viime viikkoina on tullut kuljettua pitkin ja poikin Suomenmaata, muutettua majaa mökiltä kaupunkiin ja hoidettua kaikenlaisia juoksevia asioita. Tänään nautin ilolla koti-illasta.

Ihanaa olla uusissa maisemissa, mutta kotiin palaaminenkin on juhlaa - varsinkin kun saa vain olla. Töiden jälkeen keitin kahvia ja join sen rauhassa nautiskellen hyvän pullan kera. Laitoin pesukoneen päälle, soitin puhelun, luin lehdet ja tein pieniä arkisia juttuja. Tuntuu todella mukavalta. Ei tarvitse lähteä mihinkään, vaan koko ilta on vain itselle. Mahtavaa!

Muutenkin tämä viikko tuntuu väljältä, eikä iltamenojakaan ole kuin keskiviikkona. Nautin... Tulee mieleen vanha sanonta: "Oma koti kullan kallis!"

Väriloistoa

Synttäreitä on juhlittu ja syöty aivan liiaksikin. Ensi viikko paastotaan!

Viikonlopun kävelyretkillä näin kauniita kaupunkimaisemia, ja syksyn väriloistokin alkaa olla silmien edessä. En ole syksyihminen, mutta mukavaa on katsella, kun luonto muuttuu vihreästä keltaisen, punaisen ja ruskean kirjavaksi.

Villiviini on yksi syksyn suosikeistani. Sen kauniinmuotoiset lehdet saavat ihanan punaruskean värityksen ja suurina mattoina seiniä ja kiviä peittäessään se on todella kaunis katsella. Myös vaahteran värikkäät lehdet hivelevät silmää. 

Jokaisessa vuodenajassa on hyvät puolensa - myös syksyssä!

Synttärit

                    

Tänä viikonloppuna juhlitaan ystäväni synttäreitä. Ikää tulee meille kaikille - halusi tai ei. Syntymäpäivä ei ole enää tärkeä, niin kuin lapsena, mutta juhliminen on. On mukavaa syödä hyvin ja viettää aikaa yhdessä.

Viime viikolla oli 4-vuotissynttärit ja niissä sankari ei meinannut pysyä nahoissaan, oli niin jännittävää. Tämä vähän vanhempi sankari vaikuttaa hyvin tyyneltä. Mistä lie johtuu!

Sade on lakannut, vieraat maisemat näyttävät aina mielenkiintoisilta ja meren läheisyys tuntuu mukavalta. Hauska viikonloppu menossa, varsinkin kun aurinkokin jo pilkistää pilvien välistä. Kaunista syyssäätä täällä.

Mökkimuistoja

Syksy toi mökkiläisen kotiin! 

Yli neljä kuukautta kului kuin huomaamatta järven rannalla, mutta nyt on aika muuttaa maja kaupunkiin. Tänään olen purkanut kasseja ja laukkuja ihmetellen, miten hirveästi kamaa on tullut rahdatuksi mökille - ja taas takaisin.

Mökillä kukat vielä kukoistavat, jopa keväiset orvokit, joista niin pidän. Vaikka säät olivat kesä-heinäkuussa kurjat lomailijoille, niin kasvit ovat olleet tyytyväisiä. Mökillä ei ainakaan miesmuistiin ole kukkineet pihakukat niin komeasti ja pitkään kuin tänä kesänä.

Vielä voi mökille mennä viikonloppuina, jos huvittaa. Nyt nautin kuitenkin kuumasta vedestä, sisävessasta, pesukoneista ja elämän helppoudesta, kuten joka syksy mökiltä kotiin palatessa. Kivaa...

Nam!

Mielenkiintoista

Vielä kesää...

Ihanaa auringonpaistetta ja kesän viimeisiä lämpöjä, vaikka jo syksyä eletäänkin. Viikonloppuna on uitu monessa paikassa, niin tunturipurossa kuin järven lämpimällä hiekkarannallakin. 

Elämyksiä ihania

Silmä lepää

Perillä

 

Tie vie edelleen...

Tie vie...

 

                    

Pupunen

                       

"Minä silitän pupua, niin sitä ei pelota." 

Sain tänään hakea pikkumiehen hoidosta, kun äiti teki 11 tuntista työpäivää ja isi oli kuntoutuksessa. Ihana, ison siskon Tanskan tuliaisina tuoma pitkäkorvainen pupu oli kaikki kaikessa kainalossa suurimman osan ajasta. Pupun nimi oli Apila! Aika hieno nimi.

Söimme välipalaa, leikimme, luimme kirjoja ja juttelimme. Iso asia oli tuleva 4-vuotissynttäripäivä. Samppa tiesi, että siihen on kaksi viikkoa ja hienosti osasi näyttää sormillaan, kuinka monta vuotta hän täyttää.

Yöksi vein hänet isovanhemmille ja poika oli asiasta niin innoissaan, että hyppi tasajalkaa pupunsa kansa. "Kivaa, kivaa", hän kiljui hyppyjen lomassa. 

On hienoa, kun vanhemmilla on tukiverkostoa ympärillään auttamassa lastenhoidossa. Aina välillä tulee tiukkoja päiviä, jolloin todella tarvitaan apua. Samppa on sisaruksineen onnellinen lapsi, kun samalta paikkakunnalta löytyy isovanhemmat sekä tädit, jotka auttavat kiperissä tilanteissa. Ja niitähän tulee aina silloin, kun varaa ei olisi minkäänlaisiin yllätyksiin!

Syksykö?

                  

Oppilaiden kanssa käännettiin tänään kalenteriin syyskuu esille. Syyskuu - ensimmäinen syksyn kuukausista...

Tällä viikolla olen muuttanut pikku hiljaa majaani kaupungin suuntaan. Hassua, miten paljon kaikkea kamaa tulee tänne rantaan alkukesästä kannettua ja loppukesästä takaisin. "Ei mitään järkeä!" ajattelin aamulla käsipainoja autoon raahatessani.

Miten kesä = neljä kuukautta voikin täällä mökillä kulua niin nopeasti! Sitä aina tähän aikaan ihmettelen. Mikään kiire kaupunkiin ei ole, mutta säiden mukaan sinne siirryn sitten, kun hyvältä tuntuu. Muutamia öitä olen jo silloin tällöin siellä ollut.

Suursiivous oli eilen, joten koti on siisti. Huomenna saan hoitooni kolmivuotiaan, joka kuun puolivälissä täyttää jo neljä. Saa nähdä, muistaako hän kesän jäljiltä kaupunkikotini lelut, kun koko kesän on minua mökillä tavannut ja mökin vanhoilla leluilla leikkinyt.

Päivä oli hektinen työn suhteen, sillä koulutustakin oli iltapäivällä ja monta ylimääräistä juttua hoidettavana. Kaiken mausti vielä äidille puhjennut vyöruusu. Jokseenkin haastavaa viedä häntä lääkäriin, kun piharemontti jyllää ja ulos taksiin pääsee vain takaoven kautta useiden rappusten jälkeen. Kotihoitajat hänet veivät, mutta urakkaa oli, kun äiti kävelee niin huonosti lonkkaleikkauksen jäljiltä. Iloitsen, että onnistui kuitenkin ja minun tehtäväkseni jäi vain hakea lääkkeet apteekista.

Illansuussa vietettiin luokan kanssa vielä pelihetkeä. Oppilaat vahvistettuna sisaruksilla voittivat vanhemmat leikkimielisessä jalkapallopelissä 2-1, ja kevääksi jo suunniteltiin uutta matsia. Oli mukavaa viettää toiminnallista iltaa koko perheen kanssa, kun sääkin oli mitä parhain. 

Ilta on rauhoittunut tyyneksi, niin mieleltä kuin luonnonkin osalta. Järvi on viimeisissä auringonsäteissä mielettömän kaunis. Kuikat huutelevat, jossain lähipellolla kurjet, muuten on hiljaista. Lähden iltauinnille.