Ukkossunnuntai

                 

Nukuin aamulla myöhään. En eilen saunonut, vaan päätin tehdä sen tänään puolen päivän maissa, kun saisin muutaman homman valmiiksi.

Vaikka oli sunnuntai, lakaisin vanhan liiterin katon lehdistä ja neulasista. Tein homman tikkailta ja sain kaikki roskat päälleni, kun tuuli oli jotenkin pyörivä. En uskaltanut nousta katolle, kun satuin olemaan yksin mökillä. Samalla tyhjensin myös ulkohuussin suotokanisterin.

                 

Näiden hommien jälkeen oli ihana mennä saunaan. Tuulikin tyyntyi täysin ja ukkonen alkoi jytistellä. Välillä maisema oli synkkä, välillä aurinko paistoi. Saunan jälkeenkin on tummia pilviä lipunut sieltä, täältä ja koko ajan jyrisee jossain.

Paistoin ruoaksi sisarentyttären virvelöimän hauen (sitruunaa, sitr.pippuria, basilikaa ja yrttikermaa). Oli todella hyvää, ja vien kalastajalle maistiaiset, kun illalla lähden kaupunkiin.

Ulkona on synkän kaunista. Toinen puoli taivaasta ukkosen tummentama, toinen heleän pilvetön ja sininen. Syyskuu alkaa, mutta jotenkin on vielä kesäfiilis päällä. Kukatkin kukoistavat pihamaalla täyttä päätä.

Kurkia mökkitien varrella

Uusi härveli

                                

Sain joitain viikkoja sitten kaupunkikotiin uuden kahvinkeittimen. Koska olen ollut mökillä, sitä ei vielä ole käytetty. 

Tänään keitin ensimmäiset kahvit uudella keittimellä. Hyvältä maistui, vaikka kahviseura puuttuikin. 

Paras juttu on automaattinen virrankatkaisu, sillä olen aika neuroottinen sähkölaitteiden kanssa. Nyt voi johdon jättää seinään. Vanhasta kiskoin sen aina pois, sillä kytkin oli lepsu ja saattoi helposti mennä päälle pöytää pyyhkiessä, jos vahingossa keitintä huitaisi. 

Kotona kahvinjuonnin lisäksi pesin pyykkiä ja siivosin vaatekaappeja. Tämän inspiraation saan hyvin harvoin, joten pitää aina takoa, kun rauta on kuumaa. Kolme vaatepussia meni roskiin ja saman verran UFFin keräykseen. 

Järjestelin paikkoja maanantaista siivousta varten. Mökille tullessani nappasin viimeisen päiväpostin, sillä viikon alusta se tulee kaupunkiin. En kyllä vielä tiedä, milloin mökkikauteni päättyy, mutta eiköhän  "routa porsaan kotiin aja".

Harjoitukset alkoivat

                 

Kuorokassi mukaan ja harjoituksiin...

Tänään alkoi kuoromme syyskausi. Oli mukava mennä laulamaan kesätauon jälkeen, vaikka huomasinkin, että lauluääni oli aika kummallinen. Käytön puutetta!

Kunnon harjoitukset saimme aikaiseksi, vaikka alussa menikin ruhtinaallisesti aikaa tiedotusasioihin sekä muutamiin käytännön järjestelyihin. Olimme saaneet uuden, nuoren laulajankin riveihimme, josta erityisesti iloitsin. Ohjelmisto syyskaudelle on jo mietittynä, sillä suurin ponnistus on kuoromme 90-vuotisjuhla lokakuussa. Aika kuluu nopeasti, joten on tosissaan aloitettava treenit.

Kuoron jälkeen ajelin takaisin mökille. Takkatuli ja siihen sopiva iltapala oli mukava yllätys. Oli kiva katsella liekkejä, kun monta viikkoa on ollut niin lämmin sää, ettei ole viitsinyt sisälle tulta tehdä, kun muutenkin on ollut niin kuuma. 

Missään muualla ei näy ihmisen aikaansaamaa valoa kuin meillä. Kuunsilta ilmestyi alkuillasta järven ylle, mutta nyt ei näy sitäkään. Ikkunan takana pihavalojen ulkopuolella on melkein pimeää. Aavistus syksystä...

Viimeinen hellepäivä

                

Olikohan tänään tämän kesän viimeinen hellepäivä?

Aamulla töihin lähtiessä iso määrä kurkia lähti mökkipellolta lentoon. Siinä me sitten etenimme samaan suuntaan - minä autolla ja kurjet siivillä. Olihan uljas näky ja hieno kokemus! En muista täällä päin nähneeni tähän aikaan kurkiparvia, yleensä vain pariskuntia poikineen.

Töiden jälkeen lähdin heti mökille ja vietin koko iltapäivän ja illan ulkona. Luin postin, torkuin pienet päiväunet, korjasin kokeita, hoidin pari työpuhelua ja nautin hiljaisuudesta sekä järvimaisemasta. Päiväkahvit mustikkapiirakalla nautin verannalla ja muistelin samalla kaikkia ihania kesän kahvihetkiä luonnon helmassa.

Aurinkoinen elokuu kruunasi kesän. Ilman tätä ajanjaksoa kesästä olisi jäänyt halju muisto. Nyt ei haittaa, vaikka säät muuttuvat, sillä kesän tuntu on vahvasti koettuna eväänä syksyn sateisiin. 

Kissa yleisönä

                     

Harjoittelimme tänään oppilaiden kanssa tekstejä koulurauhan julistamista varten. Menimme koulun rappusille, josta julistus luetaan ja kokeilimme myös mikkejä. 

Koko homman varasti pantakaulainen kissa, joka muina miehinä käveli koulun pihalle yleisöksi. Se oli kovin ihmisrakas, kiehnasi oppilaiden jalkoihin turkkiaan ja lopuksi kiepsahti selälleen kerjäämään rapsutuksia. Harjoittele nyt siinä, kun suloinen katti vie kaikkien huomion!

Onneksi kissa lähti omille teilleen eikä ängennyt sisälle koulutaloon. Muistanpa sellaisenkin päivän, kun välituntivalvojan hommiin kuului oppilaiden lisäksi kissan vahtiminen, joka väkisin yritti sisälle myös oppia saamaan. Ei kyllä huolittu, vaikka ihana koululainen olisi varmaan ollutkin!

Helleviikonloppu

                 

Kyllä on mukavaa, kun elokuusta tuli näin kaunis ja aurinkoinen kuukausi! Meidän korkeuksilla tämä viikonloppu oli varmasti lämpimin koko kesänä. Pilvettömältä taivaalta on aurinko paistanut, lauantaina järvi oli aivan tyyni koko päivän ja lämpöä on riittänyt.

Sisareni kahden lapsensa kanssa on viettänyt aikaa täällä mökillä. Minä olen nauttinut heidän seurastaan, mutta humpsinut myös omia menojani. Eilen pääsin yllätyksenä aamukahville joen rantaan, tänään olen ollut messussa ja illalla urkuviikon päättäneessä Susanne Kujalan konsertissa. Äitiäkin kävin  katsomassa ja vähän pakastin mustikoita samalla reissulla kotona.

Pikkumiehen seura on ollut hervottoman hauskaa. Hän telkesi ison siskonsa ulkohuussiin laittamalla haan kiinni ja juoksemalla karkuun. Sisar oli kuitenkin nokkela ja ujutti huussikirjan (sisältää vitsejä ;>) kannen ovenrakoon ja sai sillä nostettua haan pois paikoiltaan. 

Ihana olo, kun on saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Pari päivää vielä riittää kaunista säätä, sitten taitaa tulla sateita. Ei haittaa...

Ei hassumpi viikko!

Ihana kesäinen viikko on lopuillaan. Aamut ovat olleet viileitä mutta usvaisen kauniita.

Illalla on saanut nauttia maiseman kirjavaksi värjänneistä auringonlaskuista.

Työn jälkeen on ollut tarjolla aurinkoa ja herkkuja iltapäiväkahvin kera.

Tänään kaksitoista kurkea vietti aamupäivää mökin läheisellä pellolla. Kaksi oli lennossa ja muut arvokkaina astelivat ohrapellossa.

Kaiken huipuksi vastarannalla uiskenteli kanadanhanhia, joita meillä ei usein näe. Mukavia luontokokemuksia työpäivän ohessa, kun maalla aikaansa viettää!

Lintuja kesäyössä

Urkuviikko, jonka seurakuntamme järjestää, on parasta aikaa menossa. Kaikki konsertit urkuvarttia lukuunottamatta olen käynyt kuuntelemassa. Vähän tuo työ häiritsee musiikkinautintoja ;>)

Alkukonsertissa sunnuntaina soitti Henri Hersta, eilen kuultiin Matti Pesosta sekä nuorta urkutaituri Jimi Järvistä kaksilla uruilla ja tänään Ville Urposta. Hienoja Suomen eturivin urkureita kaikki mielenkiintoisine ohjelmineen.  

Sibeliusta on kuultu paljon, Finlandiakin uruilla 2 viikon aikana kolme kertaa. Samoin ranskalaisromanttinen musiikki on soinut vahvasti, sillä urkumme edustavat tätä suuntausta. 

Tänään kuulimme mm. lintuaiheista musiikkia. Saint-Saensin Joutsen oli uruilla soitettuna uusi tuttavuus, mutta Sibeliuksen kurjet olen kuullut aikaisemminkin. Eilen jylisi kirkkosalissa kahdet urut esim. Sapelitanssin kiihkeissä rytmeissä. Aika ainutlaatuista kuulla tuplana urkuja!

Eilen oli myös lapsille suunnattu konsertti, jolloin kirkkosalin täyttivät päiväkotilapset sekä pikkuoppilaat. Oli ihanaa vain kuunnella, kun useina vuosina olen juontanut tämän konsertin. Nyt homman hoiti kollega. Kiitos, Hannele!

Vielä on säveliä jäljellä. Sunnuntaina urkuja polkee Susanne Kujala omalla ohjelmistollaan. 

Ensimmäinen saalis

Sunnuntaina mökillä saatiin seurata jännitysnäytelmää, kun sisarentytär sai virvelillä ensimmäisen kalansa, joka oli 65 senttinen hauki. Aikamoinen meteli syntyi laiturilla, kun kiljuttiin haavia ja isää apuun.  Pikkuveli parkui, kun luuli kalan karkaavan, ja koirakin säikähti yllättävää meteliä. 

Kala saatiin maalle ja heti fileiksi. Ne armollisesti luovutettiinkin minulle, kun virvelin varressa olijalle selvisi, ettei hauki olekaan  punainen kala. "Voi hyvä ihme", päivittelin mielessäni! Minulle "oikea" kala on vaalealihainen enkä juurikaan lohesta välitä, mutta nuorisolle näköjään toisin päin. 

Pikkuveljellä oli oma virveli, jossa koukun sijaan oli punainen lätkä. Hän selitti minulle tohkeissaan, että se ei ole lelu eikä ollutkaan. Lätkän tilalle laitetaan oikea kuva ensi kesänä, kun tämä suvi on ensin harjoiteltu. Hyvin pikkumies jo virveliään heitteli, mitä nyt muutaman kerran rantapuista siimaa irti kiskottiin. 

Ensi viikonloppuna herkutellaan hauella. Kiitos onkijalle!

Aurinkoa...

... päivät pääksytysten! Ihanaa! Valoa, lämpöä aamusta iltaan. Kyllä nautin!

Ensimmäinen työviikko on takana. Oikeastaan se kului leppoisissa tunnelmissa, joten yhtään väsynyt en perjantaina ollut. Vähän on hakusessa nukkumisrytmi loman jäljiltä, mutta sekin asettuu oikeisiin uomiin vähitellen - tai sitten ei. Armottomalle yökyöpelille on ainainen ongelma tuo nukkumaan meno ajoissa. ;>)

Eilen lähdin Sibelius-kirjan kanssa ajelemaan ja nautin auringosta sekä lukemisesta vähän erilaisissa maisemissa.  Auringossa oli ihan kuuma, mutta tuulessa oli viileä väre mukana. Yötkin ovat olleet jo kylmähköjä, alle 10 astetta. 

Illalla leivoin pellillisen mustikkapiirakkaa ja sitä oli ihan pakko myös maistella. Tein Pappilanmummon ohjeella, josta kiitos! Aina tulee hyvää. Tänään lupasin tehdä toisen sisareni perheelle. 

Messun jälkeen auringossa tätä naputtelen. Sisällä ei nyt malta olla!

Evakossa

Olen kaupungissa, sillä sisareni perhe on vallannut mökin tänä viikonloppuna. Ihan mukavaa, kun heille sattui näin ihanat säätkin. 

Sekä kaupunkiasunnon että myös äitini asunnon taloyhtiöt ovat tehneet kesän aikana piharemonttia. Erinäiset kerrat on hypitty sorakasojen yli ja kierrelty kaivantoja. Meillä on jo valmista, mutta äidin pihassa on täysi meno päällä. Viime viikolla lattia jyrähteli räjäytyksistä. Taitaa kestää vielä useampia viikoja, ennen kuin on valmista. 

Kävimme äidin kanssa ulkoilemassa pihassa. Samoin teemme huomenna ja sunnuntainakin. Nyt kun minulla on aikaa ja hyvät säät, on kiva viedä häntä pihaan istuskelemaan. Kun huonot syysilmat alkavat, ei ulkoilemaankaan päästä yhtä helposti kuin nyt.  

Viikko koulutyötä on takana. On ollut tosi mukavaa tavata oppilaat ja työkaverit sekä nauttia kesäisen kauniista ilmoista iltapäivisin. Eriskummallisen helpolta on viikko tuntunut. Ehkä kevät oli niin epätavallisen raskas, että tämä normaali vipinä tuntuu helpolta edelliseen verrattuna.  Säätkin suosivat, joten hiukan saamme lohtua viileiden kuukausien jälkeen. Onhan se mukavaa, kun kesä jatkuu. 

Suunnittelua

            

Koulun piha odottaa iloisia välituntipuuhailijoita...

Tänään me opettajat kunnassamme palasimme töihin ja suunnittelimme alkavaa lukuvuotta. Ensin kokoonnuimme yhteisten asioiden äärelle, mutta iltapäivällä oli muutama tunti käyttää myös oman luokan asioihin. Siitäkin ajasta osa meni kuitenkin pariin infoon.

Miten vähän sitä ehtikään! Olin kuvitellut saavani paljon enemmän aikaiseksi, mutta aika paljon jäi huomiselle. Onneksi on aamulla mahdollisuus rauhassa puuhailla ennen kuin oppilaat saapuvat. 

Ilta on ihana! Järvi on tyyni ja kaunis auringonlasku värjää taivaanrantaa. Tekisi mieli vain vaellella pihalla, mutta ei auta, sillä aamulla on aikainen herätys. Nyt pitää hiipiä nukkumaan. Vähän vaikea kääntää lomarytmiä toiseksi, sillä olen yökyöpeli. Eiköhän onnistu, kun tietoisesti yrittää. 

Iloa ja voimia opintielle kaikille niille, jotka huomenna kouluun astelevat!

Viimeinen lomapäivä

 

Kaikella on aikansa - myös lomalla! Viimeinen lomapäivä on illassa. Ihanasta säästä on saanut nauttia: aurinkoa, lämpöä, kesän tuntua. Huomenna alkavat työt suunnittelupäivällä.

Aamulla olin kotikirkossa taidemessussa, joka oli todella vaikuttava. Martti Laitinen oli laatinut messun ja hyödyntänyt Widorin kuudennetta urkusinfoniaa, joka messussa kohtasi virret ja gregoriaaniseen laulun. Virsien alkusoitot olivat katkelmia sinfoniasta, samoin vastausmusiikki, "kolehtivirsi", poisnukkuneiden nimien lukemisen jälkeen kuultu musiikki, ehtoollis- sekä päätösmusiikki. Varsin koskettavaa ja upeaa, ainakin tällaisen Widor-fanin mielestä.

Messun jälkeen roudasin autolla kotiin kolme leiriläistä, jotka myös olivat viikonloppunsa päätteeksi messussa. Äitiä kävin kurkkaamassa, ja loppupäivä kului mökillä sisareni sekä hänen kahden lapsensa seurasta nauttien.

Vaikka kesän säät ovat olleet poikkeuksellisen koleat, hyvillä mielin lähden töihin. Kesä näyttää jatkuvan vihdoin lämpimänä, ja täällä mökillä siitä voi vielä kovasti nauttia työpäivän päätteeksi.

Järvi on tyyni, samoin mieli. Mukava tavata huomenna työkaverit ja tiistaina oppilaat. Villi ja vapaa loma-aika muuttuu nyt säännölliseksi työajaksi. Mukavaa sekin. 

Mielessä soi laulun sanat: "Taas se alkaa, nosta jalkaa, koulutietä kuljetaan..."

Sibeliusta täysin palkein

Musiikkijuhlilla olin tänään kuuntelemassa kirkkokonserttia. Sibeliuksen musiikkia soittivat Ville Urponen uruilla ja Aale Lindgren englannintorvella. Sopraano Helena Juntunen tulkitsi yksinlauluja.

Konsertti oli ihan mukava. Muut taisivat olla haltioituneempia kuin minä, sillä jostain syystä en syttynyt, en edes Finlandialle. 

Sibelius itse kutsui Finlandiaa vähäpätöiseksi sävellykseksi. No, me muut olemme eri mieltä, sillä tämä sävellys taitaa olla säveltäjän tunnetuin. Nyt kuulin sen kolmatta kertaa uruilla ja taas vähän erilaisella tulkinnalla, mielenkiintoista.

Minulle koskettavin sävellys oli Kurkikohtaus op. 44. Yhä uudelleen ihmettelen, miten konkreettisesti ja taiturimaisesti säveltäjämestarimme on osannut loihtia säveliksi kurkien äänet. Yhä uudelleen se hämmästyttää!

Konsertissa tapasin sattumalta tuttavani, jonka kanssa emme ole nähneet vuosiin. Oli mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Juttelumme jälkeen kiirehdin ripustamaan pyykkiä, jota olen pessyt koko loppuviikon konserttien lomassa. Taisi olla kuudes koneellinen! Nyt on kesäloman päätteeksi kaikki mahdollinen pesty niin minulla kuin äidilläkin.

Mökillä söin ruoaksi eilen keräämäni kantarellit ja viimeiset jääkaapissa olevat, pihasta poimitut mustikat. Kiitos noukkijalle sinne kauas vieraalle maalle!

Illalla olen valmistellut koulun aloitusta. Sainkin paljon tehtyä, joten huomenna voi huolettomana viettää viimeistä lomapäivää.  

Kilpailuvoittajat

Tänään olin Musiikkijuhlien urkuvartissa kirkossa kuuntelemassa ranskalaisromanttista urkumusiikkia. Oli ihanaa! Meidän kirkkomme uruille se sopii  niin loistavasti ja pidän muutenkin esim. Widorin ja Duboisin sävellyksistä. 

Myöhemmin illansuussa kuulimme ensimmäisen Jean Sibelius -sävellyskilpailun pianoteossarjan kärkisävellykset. Sävellyksiä kilpailuun oli tullut peräti 639, joka on huikea määrä. Voitto meni Fado-Gestalt -sävellykselle, joka espanjalaisen  tekijänsä mukaan pyrkii välittämään henkilökohtaisella tavalla fadon, perinteisen portugalilaisen musiikinlajin, spontaania syvällisyyttä. Toisen palkinnon sai italialainen ja kolmannen taiwanilainen säveltäjä. 

Sävellykset olivat mielenkiintoisia, mutta eivät ainakaan ensikuulemalta minulle avautuneet. Vähän pöllähtäneissä tunnelmissa lähdin konsertista, ja onkin mielenkiintoista lukea myöhemmin arvostelut. Ainakin pianistit Juhani Lagerspetz ja Paavali Jumppanen joutuivat koville vaikeita sävellyksiä tulkitessaan.

Välillä kävin mökillä nauttimassa auringosta ja keräämässä kantarelleja. Niitä on nyt hurjan paljon. Huomenna tiedossa herkkuja ruisleivän kera. 

Musiikkijuhlia ja Hiroshimaa

Kaupunkimme omat musiikkijuhlat ovat alkaneet eilen. Tänään olin kahdessa konsertissa, ja niiden välissä vaihdoin äidin sänkyyn lakanat ja pesin kaksi koneellista hänen pyykkiään. Päivään kuului siis taidenautintoja ja arkipäivän asioita. 

Ensimmäisessä konsertissa kuultiin mm. Bachia, toisessa Kosmopoliittien Suomea. Tässä konsertissa oli Palmgrenin, Melartinin, Rautavaaran ja Nordgrenin musiikkia. Lisäksi tarjoiltiin Hämeenniemeltä kaksi kappaletta, joista toinen oli kantaesitys. Pianistina toimi taitava Risto-Matti Marin loistavasti soittaen. 

Mökillä oli ihana ilta: järvi tyyni ja yli 20 lämmintä. Teinkin pihahommia, ja lopuksi kävin iltauinnilla.

Hiroshiman muistopäivä on mietityttänyt. Mitä kaikkia kauheuksia ihmiskunta onkaan tehnyt olemassaolonsa aikana! Vähän ristiriitainen olo, kun samalla on pähkäilty Suomen medioissa Pyhäjoen ydinvoimalan rakentamista. Minä haluaisin uusiutuvien energiamuotojen lisäämistä Suomessa enkä todellakaan ydinvoimaa. Mutta minultahan ei asiaa kysytä... Toivon vain viisaita tekoja päättäjiltä ja voimia japanilaisille, joista osa vieläkin kantaa kehossaan ydinpommin aiheuttamia tuskia. 

Souturetkellä

Ps. Souturetken jälkeen söimme nopsasti loihditun kolmen ruokalajin lounaan, jossa jälkkärinä oli mustikoita, mansikoita ja banaania kermavaahdolla ja lorauksella Vana Tallinnaa. Oli kieltämättä hyvää, vaikka itse sanonkin ;=)

Kesä alkoi uudelleen

                 

Ihan tuntuu siltä, että kesä on palannut! Ihana, lämmin ja aurinkoinen päivä takana. Tyyntäkin oli aina välillä. 

Päivä kului kaupungissa. Nuoret saivat olla rauhassa mökillä, kun minä hoitelin kaiken maailman asioita. Olimme äidin kanssa ulkoilemassa ja samalla, kun hän istuskeli penkillä pihassa, minä kiskoin taloyhtiön suuresta ruusupenkistä karhunputket ja muut ylimääräiset pois. Kävimme myös kurkkaamassa takapihan suureen kaivantoon. Piharemontti on alkanut ja koneet pörräävät. On siinä äidillä ihmettelemistä.

Vein maton pesulaan, jaoin urkuviikon mainoksia, lakaisin oman paikkani autohallista puhtaaksi ja siistin kotia kesän ravaamisten jäljiltä. Hoidin kauppa-asioita niin äidille kuin itsellenikin ja olin tyytyväinen, kun sain paljon tehdyksi. Erityisen iloinen olin kummipojan sekä hänen perheensä tapaamisesta.

Myöhemmin iltapäivällä nuorison lähdettyä palasin mökille. Nautin auringosta lehtiä lukien ja uiden. Ystäväkin piipahti katsomassa. Myöhemmin illalla tartuin imuriin ja tein pikasiivouksen ;>) vaikka nuoret olivat muuten jättäneet mökin siistiin kuntoon.

Kaunis auringonlasku värjäsi taivaanrannan. Mukavaa, kun saa nauttia kesäisistä säistä - vihdoin!

Kaupungissa

                 

Lähimmässä suuressa kaupungissa kului tämä päivä. Kävelin kauniissa maisemissa keskustassa, jossa veden äärellä oli paljon istutuksia. Kyllä kaupungissakin on kesällä kaunista ja viihtyisää. Oli mukava juoda kakkukahvit auringonpaisteessa ja katsella kesäpäivän ihmisvirtaa.

Pääasiani oli käydä lääkärissä. Mukavan oloinen verisuonikirurgi katsoi jalkaani ja operaatiohan siitä tulee. Syksyllä joskus... Onneksi lääketiede on taas mennyt harppauksella eteenpäin, joten sama leikkaus, joka tehtiin toiseen jalkaan 7 vuotta sitten 5 viikon sairauslomalla, operoidaan nyt laserilla ja viikossa selviän työkykyiseksi. Mukavaa!

Käytin tilaisuutta hyväkseni ja tein samalla reissulla ostoksia. Muutama työvaate tarttui mukaan, ja löysin magneesiumsuihkeen, jota olin ajatellut kokeilla, sekä vein kengät suutariin takuukorjaukseen. Mökin makuuhuoneen sänkyihin löytyi uudet päiväpeitot, juuri sellaiset kuin halusin ja ilokseni puoleen hintaan.

Olen evakossa mökiltä. Kummityttö valtasi kavereineen kesäkotini, joten ensi yön vietän täällä vakiasunnossa. Ihan kivaa vaihteeksi olla kotona korkeuksissa mutta vähän outoa. (Edellinen yö on ollut toukokuun alussa.) Huomenna jo pääsen takaisin järven rannalle, joka on mukavaa, kun säät ovat lämmenneet ja aurinkokin paistaa. Ihana viimeinen lomaviikko tulossa säiden suhteen. Nyt meidän "koululaisten" pitää nauttia!

Valoa ja varjoja

Aamulla lähdin mutkittelevaa kylätietä naapurikaupungin kirkkoon messuun. Kirkko oli peltojen keskellä maalaismaisemassa. Matka oli idyllinen ja messu hyvä. Hyvällä tarkoitan sujuvaa messua mielenkiintoisella saarnalla ja taitavalla kanttorin musisoinnilla, messua, josta sai rakennusaineita tulevalle viikolle, lohdutusta ja voimia.

Iltapäivällä olimme mahtavassa konsertissa toisessa kirkossa. En oikein tiennyt mitään esiintyjistä, joten mieli oli vain odottavan utelias.

Valoa ja varjoja -konsertissa esiintyi lauluyhtye Versio. Lisäksi äänessä olivat urut ja nokkahuilut. Ohjelmisto oli vanhaa musiikkia enimmäkseen renessanssiajalta. Gregoriaanisia sävelmiä, Gabrielin, Palestrinan, Victorian, Sweelinckin ja Dufayn musiikkia. Jopa 10-äänistä laulua, kahden kuoron muodostamaa värimaailmaa, nokkahuilujen äänet sulautuneena kuoron hienoon sointiin...

Lempeää, virtaavaa, rytmikästä, ylistävää, herkkää, soivaa, taidokasta, jykevää ja koskettavaa. Itsenäisistä äänistä koostuva moniääninen laulumusiikki keskiaikaisine sävelmineen oli todella mieletön kokemus. Taitava, taitava kuoro ja soittajat tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tätä lauluyhtyettä haluan kuulla muulloinkin!

Kirjoittelen kilpaa ukkosen kanssa. Tekisi mieli ylistää konserttia enemmänkin, mutta nyt ei ehdi. Salamoi, jyrisee...

Leijonaa mä metsästän...

                  

"Leijonaa mä metsästän. Tahdon saada suuren!

Enkä mä yhtään pelkää..."

Näin olemme pikkuoppilaiden kanssa laulaneet ja leikkineet koulussa monet kerrat. Ikivanha leikkilaulu on aina ollut suosittu hitti eka-tokaluokkalaisten mielestä.

Laulu tuli mieleeni seuratessani Cecil-pantaleijonan taposta aiheutunutta kohua maailmalla. Yhdysvaltalainen hammaslääkäri maksoi maltaita saadakseen ampua safarillaan leijonan. Mitä tapahtuikaan? Luoti osui seurannassa olleeseen Zimbabwen kansallispuiston vetonaulaan, pantayksilöön, lauman johtajaan. Tiedon kiiriessä maailmalle ihmiset raivostuivat, ja nyt ampujalle sataa jopa tappouhkauksia. Voi miesparkaa! Elämä on tainnut muuttua aika hankalaksi viime aikoina.

Tyhmä teko! Tuomitsen sen myös oikopäätä. Ymmärrän riistan metsästyksen ja haitta- tai vaarallisten eläinten ampumisen, mutta huvimetsästys on järjetöntä. Erityisen piittaamaton rikos on niiden eläinten ampuminen, jotka ovat vaarassa hävitä maapallolta. Tällaista tekoa ei voi puolustella millään.

Ehkäpä Cecil-leijonan kohtalo kääntyy hupimetsästyksen ja salakaadon vastustajien voitoksi. Tämä ajattelematon teko on antanut asialle suuren huomion, joka toivottavasti poikii myös rahaa suurpetojen suojeluun alueilla, joista ne ovat vaarassa kadota metsästyksen vuoksi. 

Me voisimme puolestamme suomalaisina tehostaa saimaannorppamme suojelua. Pois verkkokalastus pesimäalueilta! Surullista on kuulla keväisin verkkoihin hukkuneista kuuteista, kun lisääntyminen on muutenkin vaikeaa nykytalvien vähäisen lumen vuoksi.

Cecil-juttuja lukiessa on mieleeni tullut myös toisenlainen ajatus: Raivostummeko yhtä lailla ihmisen väkivaltaisesta surmaamisesta? Olen suuri eläinten ystävä, mutta joskus vain tuntuu, että eläimen arvo on suurempi kuin ihmisen, ja se ei ole oikein.