Vieraisilla

Eilinen ja tämä päivä on kulunut vieraisilla. On mukava tavata ystäviä vielä viimeisillä lomaviikoilla. Paluu työhön jo häämöttää reilun viikon päästä.

Eilen olin kesämökillä, jossa maisemat olivat muuttuneet viime käynnistä. Oli kiva katsella pihapiirin kukkia, kuulla uusista suunnitelmista sekä katsella vanhoja valokuvia. Kyllä aika kuluu nopeasti! Tuntuu, että aina vain nopeammin, mitä vanhemmaksi elää.

Tänään oli vuorossa vierailu kaupunkiin. Juttelimme, juttelimme, juttelimme... Paluumatkalla syötiin kalaravintolan herkullisia antimia. Ralliviikonlopun liikenne oli vielä varsin leppoisaa, mutta huomenna voi olla jo toisin.

Molempina päivinä on tullut ukkoskuuroja. Amppelimansikkani yrittää tehdä marjoja, mutta aurinkoa sateen sijaan sekin kaipaisi, samoin minä. Olisi mukava viettää viimeistä lomaviikkoa aurinkoisessa säässä. Keltainen lehdistö eilen kiljui sään muutoksesta lööpeissään, mutta saa nähdä, miten käy. Ainakin viikonloppu taitaa olla samaa epävakaisuutta. Silti ihana nauttia mökkikesän puuhailuista - oli sää sitten mikä tahansa!

Luontoelämyksiä

Eilen retkeiltiin vähän erilaisissa maisemissa. Ilma oli kaunis ja aurinkokin paisteli. 

Ensimmäistä kertaa näin kymmenittäin pieniä, noin sentin mittaisia sammakonpoikia maalla loikkimassa. Oli ihan vaikea astella, ettei tallonut niitä. Muutama suurempikin taivalsi joukossa.

Horsma kukkii kauniisti. Tien vierustoilla on suuria kasvustoja tätä palokukaksikin nimitettyä kasvia. 

Alkukesän äänekäs viserrys on lehvistöissä vaiennut, linnunpoikaset ovat varttuneet eikä emojen tarvitse niitä enää kovaäänisesti ohjailla. Loppukesän hiljaisuus hivelee korvia. Ei kuulu ääntäkään...

... paitsi joskus kurkien komeita trumpetteja. Neljä yksilöä oli ruokailemassa mökkitien varrella.

Tänään söin mustikoita kourakaupalla, ja löysin lisää kantarelleja. Niistä tehtiin ihanaa muhennosta erilaisilla sipuleilla ja pippurikermalla maustettuna. Oli mielettömän hyvää! Huomiseksikin riittää, joten sitä on aamupalaksi tarjolla ruisleivän kera.

Sadetta oli ennustettu, mutta meillä sitä ei tullut kuin muutama tippa. Huomenna ehkä lisää ukkoskuurojen muodossa, vaikka en yhtään sateesta kyllä välittäisi.

Kesän satoa

Hurjan suuria, jopa ennätysisoja mansikoita on syöty ja säilötty viime viikkojen aikana. Pakastaminenkin oli todella helppoa, kun putsaaminen sujui kuin tanssi marjojen suuren koon vuoksi.

Ensimmäinen kantarellisato on jo vatsassa. Nam, miten oli ihanaa sienimunakasta ruisleivän päällä! Tätä herkkua sekä muita sieniä saadaan varmasti suuret määrät tänä syksynä. Suppilovahverot jätän väliin, mutta kantarelleja kerään mieluusti.

Eilisen saunareissun aikana pihaan oli ilmestynyt mustikanpoimijoita - sadesäällä! Pikkupoimija ei ollut malttanut odottaa parempaa säätä, joten isä ja isosisko lähtivät tihkusateessa toteuttamaan kolmivuotiaan toivetta. Mökin pihapiiristä saatiin kunnon saalis, ja minullekin jäi vielä syömämarjoja rappusten tuntumaan. Kun muut vielä poimivat, tuli nuorimmainen sisälle nälkäisenä kuin susi. Kaksi voileipää, puolikas banaani ja omena upposivat pieneen mahaan sekä kotona tietenkin äidin tekemä mustikkapiirakka.

Jonain päivänä taidan hakea metsästä lisää kantarelleja sekä mustikoita. Sinisiä, suuria marjoja on nyt runsaasti. Mustikan poiminta ei ole lempipuuhaani, mutta ajatus ihanasta piirakasta auttaa kummasti marjan keruussa ;=)

Wene-Wiol

Wiipurilaisen Osakunnan Laulajat olivat perinteisellä kirkkovenekuoron konserttikiertueella lähikirkossa. Yöt teltassa, päivät soudellen ja välillä konsertteja. Aika hauskaa kuoroelämää!

Konsertti oli mielenkiintoinen. Se sisälsi paljon minulle entuudestaan tuntematonta musiikkia. Arakel Siunetsi, Dmitri Bortnjanski, Kuldar Sink, Lajos Bardos - ihan tuntemattomia nimiä - mutta hienoa kuoromusiikkia. Toki mukana oli myös Sibeliusta, Madetojaa ja Palmgrenia eli tutumpia kappaleita.

"Näetkö, miten kulmikkaat kummut ovat pukeneet päälleen vihreän hunnun,

näetkö, miten vanamot loistavat mättäillään mäntyjen keskellä

ja kelloillaan kutsuvat kesäillan luokseen."

                              S. Palmgren: En sommarvisa

                              (suom. Vuokko Ranki)

Kuoro soi hienosti. Pidin laajasta dynamiikasta, nuorista äänistä ja mieskuoronjohtajan huikean pitkästä letistä! Pois lähtiessä kirkon rappusilla kuoro kajautti vielä Karjalaisten laulun yhdessä yleisön kanssa. Oli mukava laulaa yhdessä. Karjalaisia sukujuuria on minullakin, joten tutulta tuntui...

Kirkkotien varrella oli hauskoja hahmoja ja kauniita kurjenkelloja, joita taas keräsin ison kimpun. Nyt niitä on sisällä ja ulkona. Ihmeen kauan kestävät maljakossakin.

Päivä oli ihanan aurinkoinen. Nautin konserttia lukuunottamatta kesästä ulkona auringossa, sillä huomenna taas saadaan sadetta, huokaus!

Kylä tanssii ja soi

Meidän pikkukaupungissamme on menossa Koko kylä tanssii ja soi -viikonloppu. Kaikkialla tapahtuu jotain kolmen päivän ajan, joten minäkin hengailin tänään festivaalitunnelmissa vähän siellä ja täällä.

Aloitin aamupäivällä torilta, jossa kuuntelin mm. entisen oppilaani harmonikkaesitystä. Myöhemmin juttelin tapahtumasta suoraa radiolähetystä tehneen tuttavani kanssa sekä maistelin herkkuja sattumalta teltan suojassa, kun ropsahti rankka sadekuuro kastellen paikat hetkessä. Minäpä pysyin kuivana! Työtoverini oli myymässä itse tekemiään kauniita koruja, ja lankesin tietenkin ostamaan yhden :=)

Hoitelin välillä omia asioita pakastaen mansikoita, pesten pyykkiä ja kävinpä jalkahoitajallakin jossain välissä. Äidin asioita toimittelin vinon pinon.

Illalla olin kummitytön kanssa "leirinuotiolla" laulamassa riparilauluja. Tilaisuuden piti olla kirkkopuistossa, mutta sateen uhan vuoksi se siirrettiin sisätiloihin ja hyvä olikin. Väkeä - kaiken ikäistä - oli yllättävän paljon laulamassa, tunnelma oli iloisen rento, ja kaikille tuntui jäävän mukava mieli. Yhdessä laulaminen on kivaa!

Takaisin mökille palasin vasta iltakymmenen jälkeen. Tätä kirjoittaessani hämärä on laskeutunut ja taivas on kirkas. Puolikuu näkyy matalalla vastarannan metsän yllä. Kaunista!

Aurinkoista kuurausta

Aurinkoisessa ja tuulisessa säässä jatkoin tänään "kuurauksia". Eilen vene, tänään yksi terasseista. Sainkin puhdasta aikaiseksi, kun juuriharjalla hankasin sekä lattian että kaiteet.

Karsin myös pihassa olevaa vaahteraa. Olen joka kesä ottanut muutaman alaoksan pois, ja nyt se alkaa olla halutussa kuosissa. Ei ole onneksi pillastunut sahailuistani. 

Olen nauttinut kauniista kurjenkellokimpuista, joita keräsin pari päivää sitten tien pientareelta. Ihme, että ne vielä ovat hengissä. Luonnonkukat nuukahtavat niin nopeasti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Kauniina kesäpäivänä pitää vain nauttia elämästä! Kyllä olen nauttinutkin. Puuhailun lisäksi aurinkoa, uintia, hyvää ruokaa, päiväunia, kirjan lukemista... Mukavaa kesäelämää!

Venepäivä

Kaunis, aurinkoinen päivä tuli tästä maanantaista. Olen nauttinut yksinolosta ja rauhasta, kun täysi hiljaisuus on vallinnut mökkijärvellämme. Huono viikonlopun sää ilmeisesti ajoi mökkiläiset kaupunkiin, ja nyt olen saanut nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä, josta niin pidän. Tosin ei muut mökkiläiset minua häiritse rauhallisella järvellämme, mutta mukavaa on olla vain luonnonääniä kuunnellen.

Lähdin aamupäivällä pitkälle souturetkelle, sillä järvi oli peilityyni. Ainaisen kovan tuulen vuoksi veneily on jäänyt tänä kesänä vähiin. Jospa nyt sitä voisi enemmän harrastaa. Souturetken jälkeen kiskoin venelaiturin maalta rantakiville, sillä vedenkorkeus ei ole sallinut veneen pitoa oikealla paikallaan. Nyt sain veneen pois pusikosta, jossa se on koko kesän väliaikaisesti lymyillyt.

Aherruksen jälkeen keitin perunoita ja tein salaatin, johon tavallisten aineiden lisäksi lisäsin runsaasti mansikoita. Maistuipa ihanalta!

Vene oli viime kesänä ja pusikossa makoilun vuoksi likaantunut kauhean näköiseksi, joten päätin kuurata sen puhtaaksi juuriharjalla. Olipa homma, mutta siistiksi tuli. Nyt on kiva soudella!

Oppilaalta saamani rönsymansikka tekee satoa. Eilen söin ensimmäisen marjan, ja se oli todella hyvänmakuinen. Nyt on kaksi lisää kypsymässä ja useampia pieniä raakileita. Hauskaa ja marjojen lisäksi kukatkin ilahduttavat. Ne ovat todella kauniita, varsinkin kun niitä nyt on runsaasti. Osaisinpa kastella oikein, etten tapa koko kasvia!

Kädet ovat väsyneet kaikesta kuuraamisesta ja kiskomisesta. Eipä tarvitse illalla puntteja nostella!

Vieraita ja vieraisilla

Vilkas viikonloppu takana!

Eilen vietin ihanan päivän ystäväni luona. Oli kiva ajella kauniissa, aurinkoisessa säässä, viettää mukava musiikkihetki, auttaa arkisessa asiassa ja syödä hyvin, pitkän kaavan mukaan kalaravintolan herkullisia antimia. Kotiinlähdön koittaessa taivas repesi, mutta siirsinkin lähtöä parilla tunnilla, joten pääsin kotiin myöhään illalla poutasäässä. Välillä poikkesin tien pientareelle keräämään ison kimpun kurjenkelloja.

Tänään sain vieraita koko päiväksi. Vähän väliä satoi, mutta se ei haitannut, vaikka ulkona ei juurikaan viitsinyt oleilla kuin kuurojen lomassa. Oli mukava viettää aikaa kiireettömästi yhdessä... niin ja syödä monenlaisia herkkuja ;=)  Nyt on kaksi päivää ruokailtu niin hyvin, että ensi viikon pärjääkin uusilla perunoilla ja sillillä!

Kuurosateisen päivän päätteeksi taivaanranta selkeni ja auringonlasku oli mitä mahtavin. Vieläkin on koko taivaanranta tulipunaisena.

Esi-isien mailla

Postilaatikkoon oli kolahtanut Virmailan sukuyhdistyksen jäsenlehti. Kuulun isäni puolelta tähän ja tämä suku on varsin laaja. Valtaisa sukupuu käsittää varmaan puolet maakunnan asukkaista.

Padasjoen Virmailan ratsutilan isännästä Heikki Pietarinpojasta (s. n. 1586) polveudun siis minäkin. Sukua on tutkittu paljon, ja paksut sukukirjat on tullut tutkittua tarkasti. Niistä olen laatinut oman, alenevassa polvessa kulkevan sukupuuni, joka ulottuu jopa 1400-luvun lopulle asti.

Kummitytön ja hänen kaverinsa kanssa lähdettiin suvun alkuperäisille maille retkelle ja vierailtiin samalla haudoilla. Kävimme ihan ensin syömässä yhdessä, sillä kummityttö hyppäsi autoon suoraan kesätöistä. Paikan päällä hän osasikin suunnistaa sukuhaudoille ihan itse, vaikka kovin usein ei siellä ole vieraillutkaan. Haudoissa lepää sekä hänen isoisänsä että isoäitinsä vanhemmat ja näiden vanhemmat. Vaarin äidiltä hän on perinyt nimensäkin.

Muistoksi otettiin kuvia ja ihailtiin pitkin hautausmaata olevia kauniita kukka-asetelmia. Poislähtiessä ostettiin vielä "oman maan" mansikoita: Rasioissa oli valtavan suuria ja makeita marjoja. 

Paluumatkalla tytöt viihdyttivät minua lauleskelemalla radion hittibiisien mukana. Mikäs oli kuunnellessa, kun molemmat ovat todella hyviä laulajia ja esiintyneet paljon erilaisissa tilaisuuksissa.

Meillä oli mukava sukuretki, sillä aurinkoinen sääkin oli matkalla mukana.

Pappilan pidoissa

Aamu oli lähes tyyni ja aurinkokin paisteli aina välillä. Villasukat pois ja aurinkoon, mutta pian lipuu suuri, mustanpuhuva pilvi auringon eteen, joten villasukat takasin jalkaan! Tätä se on ollut suurin osa kesästä. 

Iltapäivällä olin nauttimassa vieraanvaraisuudesta ystäväperheen luona vanhassa pappilassa. Pöytä notkui itsetehdyistä herkuista kauniissa ympäristössä järven rannalla. Oli mukava tavata ja jutella pitkästä aikaa sekä samalla nauttia ihanista piirakoista, tortuista ja kakuista. Aika vierähti siivillä.

Suuri puheenaihe Kreikan tilanteen ohella on suomalainen kesäsää. Voisihan se lämpöisempi olla, mutta täällä veden äärellä on aamut ja illat olleet useasti todella kauniita. Niin tänäänkin. Illalla rannasta ylämökkiin kävellessä vyöryi ylitseni kiitollisuus: Ihanaa saada viettää viileydestä huolimatta kauniin luonnon keskellä kesää, joka onneksi vielä jatkuu. 

Ilo ja riemu täyttää mielen...

Jätskillä naakan kanssa

                             

Pitkästä aikaa söin oikein kunnon tötteröjätskin jäätelökioskilla. Aurinkokin pilkahteli tummien pilvien lomasta.

Istuin annostani nautiskelemaan kioskin pihapiiriin, ja huomasin heti kaksi nakkaa, jotka hivuttautuivat pikku hiljaa lähemmäksi, ihan metrin päähän. Ne olivat mitä ilmeisemmin tottuneet löytämään suuhun pantavaa kioskivieraiden jäljiltä. 

Yhtäkkiä kuului kopsahdus: Toinen naakoista nokkasi vieressäni olevaa mansikkarasiaa! Onneksi se oli muovipussissa, muuten olisi marja kadonnut parempiin suihin. 

Kyseessä oli varmaan emo ja poikanen, vaikka molemmat olivat saman kokoisia. Kun emo löysi jotain, kiiruhti toinen kovalla äänellä kerjäämään osaa itselleen. 

Kovin ovat oppivaisia ja nokkelia nämä varislinnut. Tämäkin kaksikko oli tottunut helppoon ruokailuun, ja olivat varsin rohkeita lähestymisessään. Kuitenkin pitivät minua tarkasti silmällä ja väistivät kauemmaksi heti, kun liikahdin. 

Jäätelöseurani oli siis mielenkiintoista. Mainittakoon myös, että vanhan ajan suklaa-vanilja maistui niiiiiiin hyvältä!

Kesäasukkaiden sunnuntai

Mökkipitäjässämme vietettiin tänään kesäasukkaiden päivää. Aamulla oli messu, ja sen jälkeen kauniilla kirkkoniemellä ulkosalla hyvät kirkkokahvit, joita juodessa oli kiva tavata tuttuja. Juttelin kahden oppilaani isovanhempien kanssa, ja oli kiva kuulla sisarusten kesästä sekä lähettää heille terveiset. 

Kahvin jälkeen oli mahdollisuus tutustua läheiseen, vanhaan viljamakasiiniin. Minäkin kiipesin jyrkät ja vähän vaaralliset rappuset korkeuksiin. Ritarillisia miehiä oli varmuuden vuoksi auttamassa, mutta selvisin ihan omin voimin sekä ylös että alas.

Vanhaa makasiinin esineistöä oli näkyvillä, ja sitä innolla tutkittiin.

Näitä kuvia on kiva näyttää oppilaillekin syksyllä, kun tutustumme aiheeseen Pellolta pöytään. Ruisleivän leipomisesta minulla onkin hyvä kuvasarja jo valmiina viime kesästä.

Mielenkiintoinen "kuilu" oli seinien välissä varkaita varten. Makasiineissa oli kaksinkertaiset seinät, jotta viljaa ei saanut vippaskonsteilla ulos. 

Illalla oli vielä gospel-konsertti, johon osallistuin. Negrospirituaalien letkeä tunnelma sekä lauluryhmän että bändin taitava musisointi oli kiva lopetus mukavalle päivälle. 

Vilkas päivä

Joka toinen vuosi mökkirannallamme pidetään tiekokous, joka on samalla mökkiasukkaiden tapaamis- ja kahvitteluhetki. Kaksi vuotta sitten kokous oli meillä, ja tänään kokoonnuimme naapurissa. 

Itse kokousasiat sujuivat sukkelasti ja sen jälkeen kahviteltiin monenlaisten herkkujen äärellä samalla kuulumisia vaihtaen ja menneitä muistellen. Alun perin tien varressa oli neljä osakasta, nyt jo 17.

Samaan aikaan, kun olin kokouksessa, tulla tupsahti kummityttö kaverinsa kanssa skoottereilla 30 kilometrin päästä. Olin paistanut heille lättyjä ennen kokoukseen menoa, jotka olivatkin maistuneet. Tytöt eivät kauaa ehtineet kanssani olla, kun piti jo lähteä kotimatkalle. Srk:n nuorten ilta odotti.

Vähän aikaa ehdin olla itsekseni, ja sitten pikku-Samppa tuli perheensä kanssa saunomaan. Sillä aikaa, kun paistoin lisää lättyjä, muut pelasivat sikaa vanhoilla lasten pelikorteilla. Samppakin osaa jo ihan itse pelata tätä peliä.

Sampalla oli mukanaan susi, joka söi Punahilkan isoäidin. Suusta sisään ja mahasta sai isoäiti raukan pelastettua! Enpä ollut moista ennen nähnyt. Otus oli Ikeasta kotoisin, alennuskorista. Pehmoilla piti leikkiä monta kertaa. Samppa halusi yleensä olla mummo, mutta sainpa minäkin yhden kerran tämän roolin.

Oli kiva olla saunassa pienen miehen ja sisarensa kanssa. Ilta sujui nopeasti. Sadekuuro hätisti lankomiehenkin sisälle virvelöimästä. Kunnollista saalista ei tällä kertaa tullut, mutta ei haitannut. Meni nautinnon puolelle ;=)

Kerroin Sampalle, kuinka heidän Nella-koiransa kesäkuussa nappasi kiinni sisällä juosseen hiiren. Jossain vaiheessa taisin käyttää hiirestä sanaa `kuollut`. Tämän jälkeen Samppa hauskutti meitä ja kertoi pitkät tarinat enkelihiirestä, joka jahtasi häntä pitkin ja poikin. Voi tuota pienen mielikuvitusta, joka on ehtymätön aarreaitta!

Vilkas päivä takana ja nyt tiskausten jälkeen uni maittaa...

Aurinkoa!

Olipa hauska yllätys, kun tänään olikin sadekuurojen sijaan aurinkoinen kesäpäivä!

Aamulla lähdin torille ja join kahvit vohvelilla lähetyskahvilassa ystävien seurassa. Samalla sovittiin tapaaminen ensi viikolle. Torilla tuli paljon tuttuja vastaan, joten aikaa kului jutellessa enemmän kuin ostoksia tehden. Sain myös puristaa tuoreen, kultaa ilmapistoolissa voittaneen Pohjoismaisen mestarin kättä. Loistava suoritus, vaikka en itse ammunnasta mitään ymmärräkään.

Äidillä kävin ja olin iloinen, kun kaikki näytti olevan hyvin. Syötiin mansikoita ja jätskiä, ja hän jäi tyytyväisen oloisena odottelemaan fysioterapeutin kuntoutusta, joka oli myöhemmin iltapäivällä.

Olen niin kiitollinen, että kotihoito toimii eikä tarvitse olla sydän syrjällään koko aikaa hänen pärjäämisestään. Nyt heinäkuussa kesälomien aikaan joitain pieniä kupruja on tullut, jotka johtuvat kiireestä ja kesätyöntekijöistä, mutta nekään eivät ole äidin kohdalla olleet mitään merkittäviä. Ymmärrän hyvin, että uudet työntekijät eivät heti ole sinut työnsä kanssa. Äiti on myös pysynyt pystyssä viimeiset kaksi viikkoa, eikä ole tullut kaatumisia, onneksi!

Mökille tultuani söin (niin ajankohtaisen!) kreikkalaistyyppisen lounaan: ihanaa yrttivalkosipulilla marinoitua lammasta ja uusia perunoita kera fetajuusto-oliivisalaatin. Oli kiva ruokailla ulkona auringon paisteessa ja juoda vielä kahvitkin keinussa. Sitten nautiskelin lämmöstä lehtiä lueskellen ja uiden. Lämpötila oli ehkä +20, mutta auringon paisteessa oli ihan kuuma. Järvi oli tyyni, joka on ollut harvinaista herkkua tänä kesänä.

Huomenna taitaa olla sään osalta samanlainen päivä. Mukavaa!

Matkalla meren taakse

                          

 

Tänään olimme kuuntelemassa jyväskyläläisen Vox Aurea -kuoron Kalifornian kiertueen lähtökonserttia Taulumäen kirkossa. Viime kesänä kuuntelin kuoroa edellisen kerran, ja kokemus oli niin mahtava, että kipin kapin halusin mukaan taas. 

Ohjelmistossa oli ensin keskiaikaista musiikkia, sitten Lapin tunnelmia, eksoottisia sävelmiä ja tietenkin tuulahdusta Amerikan mailta. Konsertti päättyi Finlandiaan. 

Taitavaa laulua, eläytymistä ja hauskoja koreografioita. Mukava mauste oli esimerkiksi kuoron johtajan Sanna Salmisen laulu Like me, jossa vitsailtiin kännykkävillityksellä, erityisesti selfieillä. Huikaisevan hauska parodia!

Näin korkeatasoinen kuorolaulu on edellyttänyt hurjan määrän harjoittelua. Siinä vaaditaan nuoren lisäksi sitoutumista koko perheeltä. Vastineeksi saadaan mielettömän ainutlaatuisia kokemuksia ja musiikillista taitoa, joka joillain laulajilla myöhemmin jalostuu ammatiksi saakka. 

Kyllä tällaisen kuoron kelpaa lähettää Suomea edustamaan maailman turuille ja toreille. Hyvää matkaa ja mielenkiintoisia konsertteja Amerikan mantereella!

Sateen jälkeen 2

"Sataa, sataa ropisee...", kuten Nalle Puhin laulussa sanotaan. Vähän väliä on tullut vettä, tihkuttanut tai satanut kunnolla mutta ei kuitenkaan rankasti.

Mökin katto onneksi pitää vettä! Päivä oli sopiva saunomiselle ja hyvälle ruoalle. Mikkelin musiikkijuhlien ihana avajaiskonsertti kuului illalla radiosta, Tsaikovskia ja Sibeliusta. Nyt vähän kaduttaa, kun en lähtenyt paikan päälle kuuntelemaan Martti Talvela -saliin. Onhan suuren basson juhlavuosi, sillä hän olisi täyttänyt 80 vuotta, jos vielä eläisi. Radion ääressä oli kuitenkin ihan mukava kuunnella lempisäveliä. Onhan niillä juhlilla tullut aikoinaan käytyä monet monituiset kerrat.

Huomenna taidankin lähteä nuorten laulajien livekonserttiin, sillä monta sadepäivää peräkkäin täällä korven keskellä on jo vähän liikaa...

Sateen jälkeen

Tulin kaupunkiretkeltä iltapäivällä ihan poikkinaisena ja nukuin sateen ropistessa pitkät, ihanat päiväunet.

Kun heräsin, sade oli päättynyt ja aurinkokin paisteli raskaiden, tummien pilvien lomasta.

Järvi oli tyyni ja näytti niin kesäisen kauniilta.

Kuikka sukelteli yksinänsä lähistöllä. Yhtenä päivänä sillä oli 12 kaveria.

Ilta päättyi tunnelmalliseen auringonlaskuun. Prinsessa Ruusunen soi radiosta...

Runon ja suven päivänä

Kell` onni on, se onnen kätkeköön,

kell` aarre on, se aarteen peittäköön,

ja olkoon onnellinen onnestaan

ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit` ihmisten.

Kell`onni on, se käyköön korpehen

ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan

ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

                                                                          

                                                                                      (Eino Leino)

Runoja on tänään Lappeenrannassa luettu lampaille. Minullakin on kaksi posliinista pihassa ja saivat kuulla Leinoa päivän kunniaksi. :=)

Juhannusruusu ja lippu tuulessa hiljaa liehuivat. Yleensä ruusut ovat jo kuihtuneet, mutta nyt on kaikki luonnon antimet vähän myöhässä.

Onnellinen on olo täällä "korvessa" luonnon helmassa, veden äärellä. Aamulla pinosin klapeja, pesin kaksi ikkunaa ja leikkasin heiniä. Iltapäivällä vain nautin kauniista päivästä lehtiä lueskellen, uiden ja luontoa tarkkaillen. Päiväunet torkuskelin keinussa, ja koko kaunis päivä kului ulkosalla. 

Haikein mielin taittelin lipun kaappiin. Seuraavan kerran sitä tarvitaan ensi vuoden toukokuussa. Nyt on mökin liputukset liputettu tältä kesältä.