Se päivä

"Jo joutui armas aika..."

Kiire, vipellys, paine ja väsymys kulminoitui kevätjuhlaan. "Kesä, kesä, kesä, ihana aika", räppäsivät ekaluokkalaiseni ja kirmasivat kesälaitumille. Minä jäin haahuilemaan tyhjään ja hiljaiseen kouluun ja nautin tunteesta, että koko loma on edessä.  

Viime päiviä on maustanut työtoverin saattaminen eläkepäiville. Eilen toimme hänet näkötorniin aamukahville ja seurasimme kurkien lentoa lintuperspektiivistä. 

Tänään kokoonnuimme juhlan jälkeen  työporukalla näkötornin lähellä olevaan pieneen kahvila/viinitupaan. Tapa on kestänyt vuosikymmeniä. Oli kiva jutella, nauttia pysähtyneestä tunnelmasta ja kuulla kesäsuunnitelmista.

Täällä mökillä olen ihastellut oppilaiden kortteja ja piirustuksia. Kummallinen olotila -ihmettely kiireen päättymisestä - kestänee pari päivää. Aamulla nukun pitkään ja humpsuttelen yöpaidassa vaikka iltaan saakka. Teen mitä mieleen juolahtaa tai olen tekemättä. Sitä sanotaan lomaksi ;>)

Ruohon tuoksu

 

Pitkän työpäivän päätteeksi leikkasin nurmikon. Ilta oli mitä ihanin: tyyntä, linnun laulua, aurinkoa, heleän vihreää joka paikassa. Leikattu ruoho tuoksui ja käsikäyttöistä vanhanaikaista leikkuria oli kiva työnnellä. 

Viimeiset työpäivät ennen kesälomaa ovat olleet hektisiä ja aika rankkojakin. Paljon muistettavaa, oppilaat kuin lentoon lähdössä ja itselläkin voimat vähissä. 

Enpä ole näin rasittavaa toukokuuta ennen kokenut. Työ kiireisimmillään ja lonkkaleikatun äidin kotiutus kaikkine käänteineen. Äidin asiat ovat nyt hoidossa ja hänellä käy kotipalvelu kolme kertaa päivässä, joka on helpottanut minun vastuutani ratkaisevasti. Tuntuu hyvältä tietää, että äidistä pidetään huolta. 

Huomenna juhlitaan työtoverin viimeistä koulupäivää ennen häneen eläkkeelle siirtymistään. Lauantaina on kevätjuhla. Sen jälkeen olenkin ihan pyörryksissä monta päivää, kun kiire päättyy kuin seinään.

Ilta-aurinko paistaa puitten lomasta kullaten maiseman...

Susia!

                                         

Kuoromme oli tänään retkellä Ähtärissä. Lauloimme messussa, söimme maittavaa lohikeittoa ja kuoromme mieskvartetti lauloi 75-vuotiaiden synttärijuhlassa. Sen jälkeen liukenimme muihin maisemiin eli eläinpuistoon. 

 Vaikka sää oli osaksi aurinkoinen, ilma oli viileä ja kierroksen alkupuolella makkaranpaisto laavulla lämmitti mukavasti. Minulla olisi saanut olla hieman enemmän vaatetta päällä, mutta ripeä kävely onneksi lämmitti. Loppujen lopuksi ei ehtinyt palella. 

Pöllöt, ilvekset, sudet... Kyllä oli taas niin kiva nähdä luontomme eläimiä livenä. Niin upean näköisiä otuksia! Tällä kertaa en viitsinyt raahata kunnon kameraa, joten piti tyytyä huonolaatuisiin kännykkäkuviin. (Pöllö, ilves ja majava kuvattu edellisellä kerralla.)

Kiva retki päätti laulukauden. 

Varis varkaissa

Eilen olimme oppilaiden kanssa luontoretkellä järven rannalla. Tutkimme kasveja ja tiirailimme lintuja. Leikimme ja pelasimme uimarannan läheisyydessä. Niin... ja tietenkin söimme moneen otteeseen eväitä!

Kesken kaiken eräs oppilaista ihmetteli, kuka oli heittänyt hänen eväspussinsa maahan kauaksi repusta. Toiset tuumasivat, että tuuli se on ollut. Ihmettelin itsekin, koska niin voimakkaasti ei puhaltanut, että eväspussi olisi voinut tuulen mukaan lähteä.

Yhtäkkiä huomasimme, kuinka rohkea varis nappasi erään oppilaan keksipaketin nokkaansa ja vei sen mennessään muina miehinä. Oppilaat seurasivat ällistyneenä tilannetta ja minä myös. Olipa röyhkeä lintu! Ei auttanut muu kuin laittaa ope varisvartioon oppilaiden leikkiessä ja pelatessa.

Älykkäänä lintuna tämä yksilö oli varmasti oppinut aiempina kesinä helpon ruoan makuun. Nytkin se koko ajan yritti käyttää kaikki tilanteet hyväkseen ja napata saalista itselleen. Ihan oikeasti piti olla tarkkana!

Varis aiheutti hauskan välikohtauksen. Muistan erään retken, kun oravan poikanen pyöri lasten jaloissa ja yritti kiivetä lahjetta pitkin. Silloinkin sain vartijan roolin, mutta sekasorto oli hurjan paljon suurempi kuin nyt variksen aiheuttamana. 

Retkellä mielessä pyöri laulu Kolme varista, istui aidalla...

Hulabaloo

          

Viimeisten viikkojen koulutyökiireet vain kiihtyvät kesäloman lähetessä. Alkuviikko on ollut ihan mahdoton. Äidillä olen juossut 2-3 kertaa päivässä. Kokousta, kuoronjohtoa, Veso-päivän puolikasta... 

Eilen sentään sain ihanan illan pikku-Sampan hoitajana. Teimme kaikkea mukavaa ja nautimme yhdessäolosta. Tällä kertaa pehmokissa seurasi meitä joka askeleella ja täytyy sanoa, että se oli minusta kivempaa kuin kevättalvella metrisen käärmeen raahaaminen kainalossa! ;>) (No, on käärmeetkin kivoja. Oikean kyyn kanssa olen istunut samassa autossa 6 km. Käärme oli tosin saavissa!)

Olisikohan huominen vähän rauhallisempi päivä?

Tyyntä

               

Kaunis puolipilvinen sunnuntai on ollut. Aina välillä aurinkokin paisteli lämpimästi ja tyyni järvenpinta oli hivelevän kaunista katseltavaa. Söinkin ulkona ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Mökillä on tapana aterioida niin aamupalat kuin muutkin ruokailut verannalla, jos vain siellä tarkenee sään puolesta.

               

Alamökin ympäristö rannassa oli vielä haravoimatta. Tänään sain sen tehtyä, joten nyt on kaikki pakolliset haravoimiset tehty. Ruskeita viimevuoden saniaisia (vai mitähän ne nyt ovat?) voisi vielä raastaa ylämökin tuvan ikkunan alta, jos metsän haravointi kiinnostaa. Saa nähdä.

               

Olin messussa kuuntelemassa, kun kuoromme miehet lauloivat kvartetilla. Hyvin esitetyt isänmaalliset  laulut olivat komeaa kuultavaa. Samalla kävin äitiä katsomassa ja auttelemassa päiväruoan lämmittämisessä. Eipä hän tänä keväänä näe mökin valkovuokkoja kuin kuvasta. Voi olla, että vasta myöhemmin kesällä uskallamme häntä tuoda tänne epätasaisille poluille.

               

Myyrät tai pakkanen ovat tuhonneet suurimman osan narsisseistani. Vain nämä kukkivat kauniisti. Tetet ovat hävinneet lähes kokonaan, vaikka viime keväänä kukkivat ihanasti. No, pitää laittaa uusia syksyllä. Pääsiäisnarsissit jo istutin. 

Mustikka kukkii ja vihreys valtaa maiseman. Vaahterassa on kauniit, pienet lehtiruusukkeet. Kuikat uiskentelevat rannassa ja koskelonkin näin. Leikkasin pihan ruohon tänään ensimmäistä kertaa työnnettävällä uudella leikkurilla ja kivaa oli vehjettä lykkiä. Hyvä tuoksu jäi leijailemaan pihapiiriin.

Kohta taidan ryhtyä katsomaan jääkiekon kultapeliä ja tekemään samalla vähän arvosteluja.

Seuraneitinä

                

Äiti kotiutettiin kuntoutusosastolta perjantaina. Töiden jälkeen hain hänen tavaransa, kävin kaupassa ja tein viime hetken järjestelyt, mm. soitin ruokapalveluun. Sitten jo äiti tulikin Kela-taksilla. Hyvin päästiin muutamat raput kotiin, vaikka matkan jälkeen äiti aika väsynyt olikin.

Lepäämisen jälkeen juotiin tulokahvit ja äiti oli tosi pirteä koko illan. Harjoiteltiin rollaattorin kanssa kulkemista ja opeteltiin keittiössä ja wc:ssä toimimista sen kanssa. Jäin yöksi ja olin tänään iltapäivään asti hänen seuranaan sekä siivoilin muutamia kaappeja. 

Illalla sisareni perhe kävi äitiä auttamassa iltapuuhissa. Pyrimme kahden tulevan viikon aikana siihen, että siellä käy useamman kerran päivässä apua. Kävely on vielä huteraa ja muistisairaus osaltaan vaikeuttaa toipumista. Aika näyttää, miten käy.

Onneksi äidillä on iso asunto, sillä rollaattorilla kääntyilyt vaativat tilaa. Keittiö on se ahtain paikka. WC:hen äiti ei rollaa otakaan, vaan tukeutuu kahvoihin. Hyvin onneksi onnistui. Silti mietityttää kotona pärjääminen.

Nyt olen mökillä rusottavassa auringonlaskussa. Iltapäivällä tyhjensin mieltäni äidin asioista nauttimalla ystävän (ja jäätelön!) ihanasta seurasta ja illalla kävin Simojoen Pekan & EtCeteran sekä namibialaisen kuoron konsertissa, josta livistin kahden tunnin jälkeen pois. En enää jaksanut istua. Konsertti oli muuten tosi kiva, mutta aivan liian pitkä. Ties milloin päättyi.

Kevätyö on valoisa. En malttaisi mennä nukkumaan...

Sateen sattuessa sateessa

Kaksi vuorokautta on satanut. Vaikka nyt aurinko vähän pilkistää, se ei tarkoita taukoa vedenpaisumuksessa. 

Kuoronjohtajamme sairastui, joten vedin parin tunnin varoitusajalla eilen harjoitukset ja tänään esiintymisen messussa. Mieluusti vain laulaisin, mutta aika usein varajohtajaa tarvitaan. 

Laulut sujuivat hyvin. Mikäs on johtaessa, kun kuorolaiset ovat ihanan positiivisia ja yhteishenki leppoisan mukava! 

Toivottavasti tämä homma ei laajene ensi viikolle. Helluntaina olemme ihan toisella paikkakunnalla laulamassa kevätretkellä ja toivottavasti kuoronjohtajamme on silloin jo remmissä. 

Eilen hoitelin äidin asioita ja tietenkin kastuin moneen otteeseen. Apteekissa ollessani vanha setä tönäisi omallaan autoani. Onneksi ei tullut kuin vaaksan mittainen kumiviiru. Se lähtenee jollain tökötillä pois. Edellispäivänä kiireessä tohelsin itse "läheltä piti"-tilanteen. Onneksi mitään ei sattunut. 

Sateesta huolimatta on ollut ihana viikko töineen ja harrastuksineen. Kevät on tuonut isot hiirenkorvat ja heleän vihreyden ympärillemme. Illalla on vain nautittu sateen ropinasta (juuri maalatuilla!) katoilla. 

Sadepäivänä voi nukkua vaikka useammatkin päiväunet tai kirjoitella blogia tai saunoa tai kuunnella musiikkia... Taidan toteuttaa kaikki!

Saunan lumo

                   

Äidin asunto alkaa olla valmiina vastaanottamaan lonkkaleikattu kuntoutuksen päättyessä perjantaina. Olen luutunnut kahteen eri otteeseen porauksien jäljiltä kylpyhuoneen. Tänään toivottavasti viimeistä kertaa! Punainen tiilipöly sotki lattian niin, että viidennen pyyhkimisen jälkeen vasta näytti puhtaalta. Nyt on kahvoja, joista ottaa tukea ja esteetön pääsy suihkuun.

Kaiken kotiutusjärjestelyn keskellä on ollut ihana viettää aikaa täällä rannalla. Vaikka en ole mikään saunoja, täällä se tuntuu tosi kivalta. Sauna on lämmennyt jo monta kertaa vapun jälkeen ja eilisen kerran kruunasi käen kukunta - ensimmäisen kerran tänä keväänä. Kuuntelimme sitä lumoutuneena. Käki kukkui koko illan. Varmaan aamulla oli ääni käheänä!

Saunominen järven rannalla on elämän eliksiiriä, joka antaa piristystä ja hyvää oloa moneksi päiväksi. Minullekin on tämä suuri nautinto vihdoin ja viimein avautunut. ;=)

Grillataanko?

            

Kävin sisareni perheen takapihalla. Terassilla huomasin grilliin jääneen ruokia ja juuri, kun olin huomauttamassa niistä, kolmivuotias Samppa sanoi: "Ne on minun!" Siis leikkigrilli muovimakkaroineen!

Minä menin aivan täydellisesti lankaan, kun vähän kauempaa katselin. Makkarat ja kanat grilleineen näyttivät nopeasti vilkaistuna niin aidoilta, ettei tullut mieleenikään epäillä. Enkä ole koskaan aiemmin nähnyt leluina näitä asioita. 

Hyvä, etten mennyt haukkaamaan! ;=) Olen ihan täydellisesti pudonnut kärryiltä näissä leluasioissa. Ilmeisesti niissä löytyy ihan kaikki aikuisten jutut. En ole kyllä varma, pitääkö jokaisella pojalla olla leikkigrilli, joten jään miettimään asiaa...

Eurooppa-päivä

                    

Liputtaminen on hauskaa! Heti aamulla vetäisin lipun salkoon Eurooppa-päivän kunniaksi. Myöhemmin huomasin, että paljon taajaman tankoja seisoi tyhjänä. Monet taloyhtiöt eivät liputa muuta kuin viralliset liputuspäivät. Euroopan rauhan ja yhtenäisyyden päivän kunniaksi ainakin minusta on kuitenkin hyvä liputtaa, vaikka ei liputtamisesta yhtä paljon iloa saisikaan kuin minä! :=)

Seurakunnan strategiapäivä vastuuryhmien kokouksineen lohmaisi tästä päivästä ison osan. Sen jälkeen kävin katsomassa äitiä ja väänsin papiljoteilla hänelle kampauksen. Hyvä tuli ja varmaan piristi mieltä. Lisäksi poikkesin äidin asunnossa kantamassa puretun suihkukaapin osia autotalliin. Saimme myös antaa tiellä olevan, ylimääräisen pikkusohvan hyötykäyttöön muualle.

Päivä on ollut kolea. Ajattelin mennä haravoimaan, mutta eipä huvita tuulessa ja kylmyydessä. Mökin kattomaalauksetkin on aloitettu ja työ valmistuu lähipäivinä, jos kelit antavat myöden. Kiva, kun pelti saa haalistuneen vihreän tilalle alkuperäisen tumman havun värin.

Nyt tuntuu siltä, että vain laiskottelen lopun illan!

Putkia ja apuvälineitä

                       

Enpä ole ehtinyt kauniita krookuksia ihailla. Mökille olen saapunut iltaisin vasta myöhempään, sillä aika on työpäivän jälkeen hurahtanut äidin luona kuntoutusosastolla vieraillessa ja hänen kotiaan kuntoon laittaessa sekä asioita hoitaessa.

Tänään sain paljon juttuja eteenpäin, kun kunto-ohjaaja kävi kartoittamassa apuvälineiden tarpeen ja samaan iltapäivään osui myös putkimies purkamaan suihkukaapin ja laittamaan uuden suihkun paikoilleen. Maanantaina hän tulee kiinnittämään tukikahvoja seinille ja kun vielä suihkuverho saadaan asennettua, on kylpyhuone valmis.

Huomenna käyn hakemassa apuvälinelainaamosta kahvoja, suihkutuolin, istuinkorotuksia ja sängyn reunaan kiinnitettävän kahvan, joka auttaa ylösnousussa. Eipä tarvinnut itse käydä mitään ostelemassa.  Olen kokenut äidin lonkkaleikkauksen ja kuntoutuksen yhteydessä, että olemme saaneet vain hyvää ja ystävällistä kohtelua, josta olen kovin iloinen. Hyvin toimii vanhusten palvelut ainakin näiltä osin kaupungissamme.

Ihana ilma ollut tänään. Tulin juuri saunasta, olen saanut tuliaisena ihanaa jäätelöä ja ilta-aurinko kultaa maiseman ikkunan takana. Kiireisistä päivistä huolimatta pienet hetket ennen nukkumaan menoa täällä rantamaisemissa, kevään edistymisen ja luonnon seuraaminen ovat muuttaneet hieman stressaavien päivien tunteet aina plussan puolelle iltaan mennessä.

Vaikka ensin tuntuukin asiat kaatuvan niskaan hallitsemattomana kaaoksena, kaikki järjestyy... :=)

Saunomassa

                  

Eilen illalla lämpesi mökkisauna ensimmäisen kerran tänä keväänä. Ilta oli mitä ihanin: raesateen jälkeen aurinko paistoi, järvi oli tyyni ja kuikat huutelivat sekä teeret kukersivat. 

Oli ihana istua saunan lauteilla ja katsella järvelle auringon kimallukseen. Ei mihinkään kiirettä. Keho ja mieli lepäsi. Lopuksi heitin talviturkin, johon vähän keräsin rohkeutta, sillä vesi oli todella kylmää. Tuli tunne, että jalat jäätyvät pohjaan kiinni, vaikka en muuta kuin kastelin ja tulin kiireesti pois. Uimiseksi sitä ei kyllä voinut sanoa.

Jälkeenpäin oli ihana tunne. Sen kruunasi kaksi kurkea, jotka lensivät matalalla järven suuntaisesti pohjoiseen päin. Kyllä kelpaa olla täällä rannalla!

Ei vappua ilman rakeita

             

Ihan harakoille mennyt tämä päivä! Postiretken ja lehden lukemisen jälkeen alkoi niin väsyttää, että menin päiväunille ja ruoan jälkeen samoin. Olen siis nukkunut kahdet päikkärit! Mitähän tulee yöstä?

Sain aivan ihanan kala-aterian kaikenmoisine lisukkeineen. On se mukavaa, kun löytyy näitä ruokaorientoituneita ihmisiä elämääni, kun niin inhoan itse kokkausta. Hengissä osaan pitää toiset, mutta teosta en yhtään nauti. Salaatit ja leipominen on ihan kivaa. Tämänpäiväinen ruoka oli kyllä ihan huippua. Kiitos!

Iltaa kohden pohjoistuuli tyyntyi viileän päivän päätteeksi. Lähdin vihdoin kahvin virkistämänä haravoimaan ja kesken kaiken alkoi sataa 8 mm rakeita. Maa tuli jopa vähän valkeaksi, kuten kuvasta näkyy. Piti keskeyttää hommat ja tulla sisälle.

Nyt jo aurinko taas paistaa. Menen lopettelemaan haravoinnin. Sitten laitan saunan pesään tulet ja saunon ensi kerran tänä keväänä. Talviturkkikin pitää heitää, jostain syystä epätavallisen myöhään. Ah, miten ihana ilta tulossa!

Sadepäivän kiireitä

             

Vaikka aamulla olisi voinut nukkua pitkään, heräsin jo ennen kuutta. No, aikainen lintu madon nappaa! Kun päiväksi oli luvattu sadetta, lähdinkin mökin rauhasta hoitelemaan äidin asioita kaupunkiin.

Kotona laitoin pyykkikoneen päälle, tilasin äidille seniortuolin keittiöön ja kävin ostamassa hänelle television, sillä uudella kuntoutusosastolla ei huoneessa telkkaria ole. Sitten pyyhälsin sen hänelle viemässä ja käyttöönottokin onnistui, vaikka ensin näytti takkuiselta.

Äidin asunnossa mietittiin suihkukaapin purkamista ja verhon asentamista, sillä hän ei enää mihinkään kaappeihin pysty astumaan. Suihkutuoli pitää myös hankkia. Ovenkarmista pitää myös vähän napata pois, jotta rollaattorilla pääsee kylpyhuoneeseen. PIkkusohva viedään pois ja sen tilalle hankitaan korkea lepotuoli. Katsoinkin sen jo valmiiksi huonekaluliikkeestä. Vielä kun saan jostain metsästettyä korotukset sängyn jalkojen alle, alkaa asiat olla jonkinmoisessa järjestyksessä. Sitten tietenkin kotiutuksen ollessa ajankohtaista, pitää miettiä hoitajakäynnit uudelleen, mutta asia kerrallaan. Monta juttua pitää järjestellä, ennen kuin lonkkaleikattu vanhus on turvallisesti kodissaan asumassa. Ja senkin jälkeen mitä tahansa voi tapahtua milloin vaan!

Mökille pöllähti myöhemmin sisareni perhe hakemaan venettään. Syötiin ja kahviteltiin yhdessä ja sain nauttia pienen miehen seurasta. Mukavaa oli ja karavaani pääsi onnellisesti tien isot mäet ylös veneen kanssa.

Nyt kuuntelen Teemalta RSO:n konserttia Romaniasta.

Hyvää vappua!

                    

Ensimmäinen mökkiyö nukuttu ja aamulla herätty ulkoa kantautuvaan kiihkeään linnun viserrykseen. Ei hullumpi herätys! Päivä on ollut pilvinen, mutta aina välillä aurinko paistaa harson läpi. 

On mukava katsella lippua salossa, kun se hulmuaa komeasti. Minusta on hauska liputtaa täällä rannassa, joten aamulla ensimmäiseksi lähdin sitä hommaa hoitamaan. Juuri kun lippu nousi, lensi ohitse kaksi joutsenta. Ihanaa...

                    

Aamupuuron jälkeen lähdin pihalle istuttamaan orvokkeja, lempikukkiani. Kyllä ne ovat kauniita ja niin kevääseen liittyviä. Ajattelin haravoida, mutta tuuli on niin navakka, että luovuin suunnitelmasta. Sen sijaan lähdin postimatkalle ja laatikosta löytyi kuin löytyikin päivän lehti, niin kuin pitikin, ja samalla sain 3 kilometrin kävelylenkin.

Nyt ryhdyn kuuntelemaan Musiikkitalon vappukonserttia, jossa orkesterin solistina ovat Mari Palo ja Jukka Nykänen. Kevyempää musiikkia tiedossa.