Kalinka, kalinka...

Vie minut, Koster-valssi, Amarillo, Tuolta saapuu Charlie Brown, Kalinka, Saaremaa valss, Kesäilta...

Olin naiskuoron konsertissa, jossa rytmien pyörteissä vaellettiin ympäri maailman. Bändi säesti ja välillä oli myös vahvistettu mieskvartetti äänessä. Ihan oli mukavaa, tosin vähän pitkä, joten epämukavilla tuoleilla istuminen tuntui loppupuolella hankalalta. Teki mieli kiemurrella ;=)

Mukaan oli ympätty myös pieni, kolmen parin tanssiryhmä, joka lavatanssimaiseen tapaan elävöitti kappaleita. Itse olisin heitä käyttänyt vähän säästeliäämmin, mutta hyvin onnistui näinkin.

Yleisö, johon kuului paljon myös vähemmän konserteissa käyvää väkeä, taputti joka välissä, josta en itse pidä laisinkaan. Se mielestäni katkaisee tunnelman pahasti. Lopuksi sitten on kiva antaa vaikka kuinka raikuvat aplodit.

Iltapäivällä huomasin, että kurkkua kutittaa. Konsertissakin piti yskäistä useamman kerran. Voihan...! Huomenna on oman kuoron kanssa laulamisia, joten on kurja juttu, jos ääni alkaa raakkua. Toivottavasti en kuitenkaan vielä aamuksi ehdi muuttua varikseksi!

Sain ohjeita kurlata 40 % vodkalla! Uskallankohan???

Sininen valo

Uh! Ihan alkoi ahdistaa äskeinen googlailu. Etsin tietoa sinisen valon vaikutuksista elimistöön. Tätä valoahan saamme älypuhelimista, tietokoneista ja tableteista. Tutkijoiden tähänastiset tulokset ovat aika merkittäviä.

Sininen valo vähentää melatoniinin eritystä, joten illalla tietokoneen ääressä tapahtunut oleilu vaikeuttaa nukahtamista. Tämä on kokeilla todistettu. Lapset ja nuoret saattavat roikkua netissä eri laitteilla vielä sängystä käsinkin, joten ei ole ihme, jos lampaita lasketaan.

Eniten minua mietitytti tieto sinisen valon silmänpohjaa rappeuttavasta vaikutuksesta. Tästä on saatu näyttöä, mutta lisätutkimuksia tarvitaan. Tiedeartikkeleissa puhuttiin 12 tunnin alitistuksesta vuorokaudessa, jota en ihan ymmärtänyt. Sain käsityksen, että näin pitkä yhtämittainen sinisen valon katselu turmelee silmän soluja.

Monessa työssä istutaan lähes koko työaika näyttöä tuijotellen. Minun ikäiset ihmiset ovat altistuneet näytöille vasta myöhempään aikuisena, mutta nykynuoret ihan lapsuudesta asti. Vähän pelonsekaisia ajatuksia alkoi päässä risteillä tiededokumenttien lukemisen jälkeen. Toisaalta... Melkein kaikkihan maailmassa riskin sisältää: ruoan lisäaineet, kosmetiikan ja hiusvärien myrkyt, katupöly, jopa mökkisaunan savut. Kaikkea ei voi pelätä tai vältellä, sillä silloinhan lakkaa elämästä. Ehkä se kohtuus kaikessa pätee näissäkin asioissa...

Vaalipaneeli

Illalla osallistuin yleisönä kulttuuripainotteiseen vaalipaneeliin. Eduskuntavaalikiertue 2015 oli Aamulehden ja paikallislehtien järjestämä ja mukana oli seitsemän eduskuntavaaliehdokasta. 

Paikka oli kulttuurikeskustelulle mitä parhain, sillä olimme uuden museorakennuksemme suojissa. Aluksi tarjolla oli kahvia ja vapaata jutustelua ehdokkaiden kanssa. Minutkin bongasi eräs, jonka kanssa keskustellessa huomasimme, että hän oli oppilaani kummisetä! Maailma on niin pieni...

Paneelikeskustelun lomassa yleisö sai äänestää kaukosäätimen näköisellä vempeleellä. Myös punaisia ja vihreitä lappuja käytettiin. 

En nyt tiedä, oliko panelistien keskustelu kovin antoisa. Sujuvasanaisia olivat kaikki, joten helppo oli kuunnella.  Aiheina olivat esim. säätiöiden mahdollinen verotus, edellisten kulttuuriministerien onnistumiset sekä kulttuurisektorin säästöt. Mielenkiintoisinta taisi kuitenkin olla jutustelu tuttavapariskunnan kanssa kahvilla. ;=)

Uuvuttava päivä

Uh! Onneksi ei aamulla tiedä, mitä työpäivä tuo tullessaan...

Kiire on ollut koko päivän. Eilen illalla laadin kirkuvan väriselle muistilapulle listan kaikista töistä, jotka tänään tulee koulussa hoitaa. Kun sain nenäni oven sisäpuolelle, odotti jo opehuoneessa monta uutta hoidettavaa asiaa. 

Ensimmäisen kerran ehdin istahtaa hetkeksi yhden välitunnilla, mutta siitäkin nautinnosta minut haettiin jo setvimään jotain juttua. Osaksi kiireen tunteen aiheuttaa - ja ihan oikean hopun - työpaikan vaihto keskellä päivää. Tuntuukin, että maanantain jälkeen viikko kuluu kuin itsestään. 

Päivästä kuitenkin selvittiin. Kyllä työelämä imee meidät työntekijät usein viimeistä voimanripettä myöten kuiviin. Vaikka yritän pitää työnohjaajani sanat kirkkaana mielessä: "Keskity perustehtävään", kaiken maailman rönsyt yrittävät upottaa minut hyllyvään suohon. Tänään kuitenkin karskisti delegoin kaksi odottavaa hommaa muille, kun ne eivät oikeastaan edes minulle kuuluneet. Hyvä, kun on oppinut sanomaan "ei".

Pöydän tulppaanit rauhoittavat, samoin ystävän kuunteleva korva. Huomenna uusi päivä ja uudet voimat - sekä uudet härdellit! ;=)

Herkuttelua Päiväkummun hyväksi

                                   

Tänään saimme nauttia messun jälkeen maittavan lounaan lohikeittoineen Lähetysseuran kurssikeskus Päiväkummun työn tukemiseksi. Samalla kuulimme tietoiskun paikasta toiminnanjohtaja Tuula Gueissazin ja kurssisihteeri Sari Palomäen pitämänä.

Päiväkumpu on ollut minulle aina rakas paikka. Minut on siellä konfirmoitu ja olin aikoinaan monet kesät rippikoululeireillä isosena 1970-luvun loppupuolella. Tärkeänä muistona mielessä on myös hyvän ystäväni vihkiminen Päiväkummun Riihikirkossa, jolloin sain toimia kanttorina, sekä koulutusviikonloput ja kesäsunnuntain messut.

                                

Oli mukavaa syödä yhdessä, nauttia jälkiruoaksi täytekakkukahvit sekä kuulla ajankohtaisista Päiväkummun asioista. Arpajaispalkintoja oli niin paljon, että ainakin joka toinen arpa voitti.

Kesällä Päiväkummussa järjestetään keskiviikkoiltaisin messuja, joihin ainakin joku ilta aiomme kesällä osallistua. Syksyllä naisten- ja miestenillat ovat olleet suosittuja. Toivottavasti jotkut seurakuntamme nuorista löytäisivät tiensä Päiväkummun ripareille, joista itselläni on niin ihanat muistot.

Kun laulan Riihikirkkohymniä "Maksettu on velkani mun...", ajatukset aina palaavat Längelmäveden rannan maisemiin Päiväkummun leppoisaan ilmapiiriin.

Lintuja, lintuja, lintuja...

Oi, aivan halkean onnesta! 

Tänään aamupalaa syödessäni näin ikkunasta ensimmäiset lokit lennossa. Lisää lintumaailman ihanuuksia ja kevään merkkejä sain katsella myöhemmin: Maalaismaiseman keskellä nähtiin paljon joutsenia ja ensimmäiset töyhtöhyypät. Kaiken kukkuraksi eräällä pellolla ruokaili kolme valkohäntäkaurista!

                           

Vielä kuluu aikaa, ennen kuin joutsenet saavat joka paikassa uiskennella sulassa vedessä, kuten yläkuvan joutsenperhe syksyllä otettussa kuvassa. Kevät on kuitenkin edistynyt kovaa vauhtia viime päivinä, vaikka tänään ilma tuntuikin hyytävän kylmältä pohjoistuulen takia. Lämpötilakin taisi olla hieman pakkasen puolella koko päivän.

Huonosti nukutun yön jälkeen päivä on ollut kuitenkin oikein mukava. Shoppailin pitkästä aikaa oikein kunnolla ja löysin uudet, kauniit lakanat, pitkään etsimäni laukun, kevätkengät ja muutamia työvaatteita. Nyt ei tarvitsekaan vähään aikaan ostaa mitään, toivottavasti! ;=)

Matineassa

Eilen olin musiikkikoulun matineassa kuuntelemassa nuoria muusikoita. Esiintymässä oli oman luokkani oppilaita sekä molemmat sisareni tyttäret. 

Sain hoitaa taksin virkaa ennen tilaisuuden alkua, sillä toinen tytöistä oli pelaamassa lentopalloa ennen matineaa. Joukkueen harjoituksia ei voinut jättää väliin! Aika meni tarkoille, mutta ehdimme onneksi ajoissa urheiluhallilta konserttipaikalle. 

Oli mukava kuunnella vajaa tunti oppilaiden esityksiä. Jännitys leijaili ilmassa, niin soittajien kuin sukulaistenkin ;=) Pieniä virheitä sattuu, mutta se ei haittaa. Pääasia on, että uskaltaa ja hallitsee edes jotenkin jännityksen. Mitä enemmän esiintyy, sitä helpommaksi tilanne muodostuu. 

Matinea sujui mukavasti. Pikkuoppilaita oli hauska seurata, kun he olivat niin iloisia esiintyessään. Varttuneemmat ja pidemmällä olevat soittajat tarjosivat jo todella taidokkaita sekä nautinnollisia musiikkielämyksiä meille kuulijoille. Kiitos niistä taitaville musiikkikoulun opettajille! Hyvää työtä teette oppilaittenne kanssa. 

Esi- ja alkuopetusta

Eilinen päivä oli kiireinen mutta mukava. Ensin olin koulussa klo 11 asti ja aamupäivä sisälsi todella hektisen rupeaman normaalista poikkeavia asioita.  Ruokailukin sujui lähes lennossa, sillä puolen päivän jälkeen alkoi koulutus, johon siirtymiseen piti varata aikaa. 

Viikko sitten olin lakikoulutuksessa, nyt tutustuttiin varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen uusiin tuuliin. Yhteisöllinen, osallistava sekä lapsilähtöinen pedagogiikka oli messutyyppisesti esillä koulutus- ja verkostoitumistapahtumassa, jossa esiteltiin tulevan opetussuunnitelman joustavia toimintamalleja. Luennot olivat lyhyitä ja napakoita, joten aikaa jäi riittävästi messukohteiden kiertelyyn. 

Iltapäivä oli mielenkiintoinen. Välillä sai napata mukaansa uusia oivalluksia, välillä todeta, että noinhan mekin jo teemme. Ihastutti, arvelutti, mietitytti, innosti...

Hyvä koulutus tällä kertaa. Nyt saa lähiviikot paneutua vain oman luokan työskentelyyn, joka on todella kivaa maailmalla kiertelyn jälkeen!

Kevätlempeä

Rakkautta ja kiihkeää lempeä...

Naakkapariskunta rakentaa kovaa vauhtia pesäänsä rappukäytävän ilmanvaihtohormiin. Taas on katolta irronneet hatut ja verkot, sillä nämä varislinnut ovat äärettömän nokkelia änkeytymään pienimmästäkin rakosesta mieleiseensä paikkaan. Tämä hormi on yksi lemppareista, sillä useina keväinä olemme olleet painimassa saman ongelman kanssa. 

Perjantaina pesä purettiin ja sotkut siivottiin porraskäytävästä. Kun katolla ei käyty, niin yhdessä päivässä pesä oli taas paikallaan. Putsattavaa riittää kerrostasanteella!

Luonto on ihana asia. Törmäyskursseja kuitenkin tapahtuu ihmisten kanssa, kun eläimet tai linnut tupsahtavat paikkoihin, johon niiden ei pitäisi päästä. Sotku ja meteli on melkoinen, kun naakanpoikaset kuoriutuvat meidän talon pesässä.

Katsotaan, ehditäänkö vielä hätiin vai ovatko naakat ottaneet nopeudellaan meistä selkävoiton!

Käärme kainalossa

Sain tänään hakea pikku Sampan päiväkodista. Menin kävellen, sillä sää oli mitä ihanin ja matka sopiva myös pienelle pojalle. Olimme varmasti näky: Samppa roikotti pitkää lelukäärmettä ja pehmokoiraa kainalossaan ja minulle oli armollisesti luovutettu äidille kerätty muhkea risukimppu ja kivenmosu. Mitään näistä ei saanut laittaa mukana olevaan reppuun! 

Ulkona kiipeiltiin leikkipuiston liukumäessä ja pihassa keinuttiin. Sisällä piirsimme, luimme kirjoja ja katsoimme Pikku-Kakkosta. 

Kun isä ja siskot tulivat hakemaan, poika ratkesi surkeasti itkemään. Ei olisi halunnut lähteä, voi! Sanoin hänelle, että minua pelottaa, kun hän karjuu kuin leijona. Siihen Samppa vastasi kiukkuisesti: "En minä karju, minä itken!" Kyllä täti tunsi itsensä tyhmäksi ja ihan sydämeen koski lapsen surullinen mieli. 

Samppa tulee joku ilta yökylään. Sitä hän nyt kovasti odottaa. :=)

Jäiden laulua

Aamulla olin kuoron kanssa laulamassa. Aurinko helli kotiin kävellessäni, joten muutin suunnitelmia: Vaikka kokous odotti iltapäivällä, päätin (yllätys, yllätys) pistäytyä mökillä. Keitin kahvia termariin ja otin päivän lehden mukaan.

Jäät pitivät mielettömän hienoa ja kovaa ääntä, mulinaa ja rysähdyksiä. Olosuhteet olivat suotuisat, suuria lämmönvaihteluita, joten jännitykset purkautuivat railoina ja murtumina ja niistä syntyi ääntä. Oli kiva kuunnella kahvin juonnin lomassa. Krookukset olivat venyttäneet piippojaan ja viimeiset lumet hupenevat. Millainenhan "talvi" ja lumentulo on vielä edessä?

Iltapäiväksi piti kiirehtiä kotiin, vaikka en millään olisi viitsinyt. Suunnittelimme kuoromme 90-vuotiskonserttia, joten tärkeän asian äärellä mietiskeltiin. Saatiinkiin paljon valmista aikaiseksi.

Illalla piipahdin vierailulla, joka vähän venähti pidemmäksi kuin alun perin olin suunnitellut. Oli mukava jutella. Lopun iltaa olen viettänyt useaan otteeseen puhelimessa. 

Nopeasti vierähti keväinen viikonloppu! Viikon päähän ennustetaan jo aivan toisenlaista säätä. Onneksi nyt oli aikaa auringosta nautiskella ja vielähän viikollakin lämpimät säät jatkuvat. Tosin nuo työt vähän häiritsevät ;=)

Mökillä nautiskelemassa

Ihanan aurinkoinen päivä taas aamusta alkaen! Nyt meitä hellitään... Lähdin puolilta päivin kummitytön ja koiran kanssa mökille mukana herkulliset päiväkahvit, kylläkin ilman kahvia!

 Nella rikkoi heti rantaan saavuttuaan itselleen avovettä, jossa virkistyi sekä kastelemalla vatsaansa että juoden. Rannassa oli mielenkiintoisen näköisiä jäämuodostelmia.

Leikkasin loput kuuset ja sitten istuttiin verannalla ja nautittiin auringosta, joka jo kovasti lämmitti. Jää piti kovaa mulinaa, jota oli hauska kuunnella. Muutama pilkkijä sekä mönkijöitä näkyi jäällä. Me pysyimme maan kamaralla, mutta Nella viiletteli välillä järvellä. Ihme, että pysyi pystyssä peilijäällä kovassa ravissaan!

Yhdessä rantakoivussa on loisen tai sienen aiheuttama "pallo". Mikä lie mahtaa olla nimeltään. Nyt se näkyi hyvin, kun ei ole lehtiä tiellä. Muuten puu vaikutti ihan hyväkuntoiselta. Linnut lauloivat, mutta teeren kukerrusta emme vielä kuulleet, vaikka radiossa aamulla siitä jo kerrottiinkin.

Kyllä kevät on ihan parasta aikaa vuodessa. Synkän talven jälkeen mieli lepää auringossa, harmitukset häviävät kilpaa sulavan lumen ja ajatukset vaeltelevat vapaina ja selkeinä. Rakastan kevättä!

Ps. Yleltä tulee radiosta vanhan musiikin toivekonsertti, jota kuuntelen tässä kirjoittaessani. Ihanaa musiikkia... Olisi mennyt ohi, jos ei olisi ystävä muistuttanut. Kiitos!

Täydellistä...

Viikonloppu alkamassa, ihanaa, varsinkin kun saa aloittaa sen ihan täydellisesti! Aurinkoa, hyvää ja kevyttä (?) ruokaa, lasillinen Evergreenia (luomusellaista), keskustelua, kuuntelua, kiireettömyyttä... 

*Kiitos!*

Mieli ja ajatukset tuntuvat onnellisilta, iloisilta ja voimaantuneilta. On hyvä unohtaa työ huolineen sekä vain nauttia alkaneesta viikonlopusta, keväästä ja auringosta.

Mökin auringossa

Kotona aamupalaa syödessä kuulin joutsenten toitotusta. Ihanaa, ihanaa! Aurinko paistoi koko päivän, joten oli ihan pakko päästä mökille.

Töiden ja muutamien asioiden hoitamisten jälkeen otin Nellan mukaan ja lähdimme nautiskelemaan keväästä. Mökkitie oli aivan jäinen, mutta onneksi pysyimme autolla ja jalkaisin ojan oikealla puolella. Pihassa näkyi jo krookuksen piippoja. Otin haravan ja haravoin lehdet päältä pois.

Leikkasin pihapiirissä olevia kuusia, jotka ovat näkösuojana. Nella ei yhtään ymmärrä sitä hommaa ja käy välillä urputtamassa mielipiteensä minulle. 

Rannassa oli sen verran sulaa, että nelijalkainen ystäväni heitti talviturkkinsa. Minäkin teen sen heti, kunhan jäässä on tarpeeksi iso reikä. Vesi on alhaalla.

Ihana iltapäivä työn vastapainoksi! Lauantaina ehkä uudelleen mökille...

Lakipykäliä

                      

Muutaman oppitunnin jälkeen lähdin lakikoulutukseen. Aurinko lämmitti kaunista kevätpäivää, mutta paras osa siitä meni sisätiloissa. Onneksi matkojen aikana sai nauttia maisemista, kun ei tarvinnut itse edes ajaa. Pelloilla näkyi useassa paikassa joutsenia, jotka saivat sydämessä aikaiseksi ihanan läikähdyksen.

Vähemmän läikähteli lakipykälien viidakossa. Tärkeitä asioita, mutta osa meni kyllä yli ymmärryksen. Silti oli hyvä kuulla näistäkin päivitystä, varsinkin kun uusia opetustoimeen liittyviä lakeja on viime vuosina otettu käyttöön.

Nyt on tosi väsy olo. Ei tarvitse varmaankaan unta odotella, kun vaakatasoon pääsen.

Upside down

Tätilässä vauhtia ja vaarallisia tilanteita...Ihana ilta eläväisen pikkupojan kanssa! 

Tekniikka se vain tunkee itsensä jokaiselle elämän alueelle: Joku Daisy-lätkä olisi pitänyt olla mukana, kun päiväkodista pojan noudin. Onneksi onnistui ilman tätä vempainta, kun isänsä ei ollutkaan ylimääräistä mokkulaa minua varten vielä ehtinyt lunastaa. No, ensi kerralla minäkin jo pääsen tutustumaan uuteen haku- ja tuontisysteemiin, jossa lapsen läsnäolo kirjautuu tietokantaan lätkää heiluttelemalla...

Meillä oli kirjojen lukemisen ja leikkimisen ohella hauskoja keskusteluja monelta elämän alueelta: "Mitä tämä on?" "No, kalkkunaleikettä. Pistä poskeesi vain. Se on hyvää!" "Eikä ole mitään kalkkunaa vaan kinkkua." Tämän päättäväisen lauseen jälkeen Samppa lauleskeli pitkän aikaa laulua "... sinä ja minä, sinä ja minä!" Siis joululaulua Porsaita äidin oomme kaikki! :=D

Ilta kului liian nopeasti.  Ei ehditty piirtää eikä soittaa pianoa eikä laulaa eikä... No, seuraavalla kerralla sitten. Toivotaan, että pian!

Ihana aurinko!

Kuinka auringolla käyvä tyyppi sitä voikaan olla! Eilen oli alakuloa ilmassa, tänään aurinkoisessa säässä mieli oli riemuinen ja siiventyngät alkoivat kasvaa selkään kovaa vauhtia. Ihanan keväinen päivä!

Oli ihan pakko päästä töiden jälkeen mökille. Keitin mukaan termariin kahvit ja kävin nappaamassa Nella-koiran mukaani. Se oli innoissaan jäällä olevasta vedestä ja juosta ryntäili rannassa edestakaisin veden pärskyessä ympärillä. 

Lumi oli rinteestä sulanut lähes kokonaan ja aurinko lämmitti ihanasti. Oli niin kiva juoda kahvia verannalla. Katseltiin vähän puita, joita voisi jossain vaiheessa kevättä kaataa pois. En halua kasvattaa isoksi sellaisia, joiden kaataminen myöhemmin on työlästä. 

Leikkasin näkösuojana olevia kuusia ja Nella varasti sakset, kun selkäni käänsin. Onneksi niissä oli oranssia, joten näin, mihin koira ne pudotti. Rasvattiin myös aseöljyllä ylämökin oven lukkoa, jotta talven jäljiltä aukeaa notkeammin. 

Taas alkaa se aika, jolloin en meinaa kevään edetessä  pysyä nahoissani. Olen niin kiitollinen, kun piiiiiitkä talvi on ohitse. Kunnialla siitäkin selvittiin! Nyt saa vain nauttia kevään etenemisestä ja sen ihmeistä. Ihanaa!

Alakuloa

Pisarat kastelevat ikkunaa. Taas sataa - tai oikeammin  tihkuttaa. Harmaa  on maisema. Naistenpäivää hehkutetaan radiossa, mutta sitä en oikein osaa viettää. Se on minusta turhanpäiväinen, sillä samalla ajatuskaavalla pitäisi tietenkin kalenterista löytää myös miestenpäivä.  

Kaktus taitaa sopia mielentilaani tänään. Keittiön pöydällä se kukkii ihanasti, vaikka ei kaikkia nuppujaan jaksa aukaista. Vähän kuin minä tänään: Ajatukset ovat alakuloiset, hieman ärtyneetkin. Ne mukavatkaan "ajatusnuput" eivät jostain syystä tahdo kehittyä kukiksi, sillä piikit taitavat olla tänään päällimmäisenä näkyvissä.

Tunteilleen ei välillä voi mitään. Niitä tulee ja menee. Joskus on energiaa väkisin vääntää ne toisille urille, mutta usein on parempi vain kokea ja elää ne todeksi. Hyvä, kun voi tuntea erilaisia olotiloja, sillä alavireisyyden jälkeen iloinen mieli tuntuu entistä paremmalta.

Tähän päivään iloa toi kolme joutsenta, jotka bongasin ikkunasta uiskentelemassa läheisellä lahdella. Tärkeintä minulle on ollut kuitenkin kiireinen mutta lämmin halaus. *Kiitos*! 

Pohdintoja

                     

Lauantaipäivä on kulunut srk:n tulevaisuusstrategioita vuoteen 2020 miettiessä. Pohdintoja ryhmissä, mietiskelyjä kuvien ja tekstien äärellä, hyvää ruokaa, naurua, uusia tuttavuuksia...

Joulun jälkeen tämä oli jo kolmas lauantai samojen teemojen äärellä. Ihan kivaa, mutta rajansa kaikella, ainakin työläisen kohdalla. Ansiotyö viikon aikana puristaa tehokkaasti pellolle suurimman osan voimavaroista.

Nyt saa riittää vähäksi aikaa valmiiksi ohjelmoituja viikonloppuja, sillä ihan oikeasti työviikon jälkeen tarvitsisi kaksi kokonaista vapaapäivää vain itselleen. Toukokuussa olisi vielä yksi lauantai, tosin vain muutamia tunteja kestävä puristus.

Onneksi huomenna ei ole mitään pakollista...

Nuotiolla

                          

Kävelyretki metsän reunaan, nuotiolla makkaran paistoa ja eväiden syöntiä. Makkaraa riitti vatsan täydeltä... Oppilaat innoissaan, kun vielä leikkipaikaksi löytyi isot lumikasat, joissa saattoi puuhailla vaikka mitä. 

Elämyksellinen koulupäivä, joka oli kaikkien mielestä tosi kiva. Ei haitannut ajoittainen räntäsade eikä matalalla roikkuneet pilvet. "Koska tullaan seuraavan kerran nuotiolle?" kysyttiin päivän päätteeksi monesta suusta.

Voi sitä näinkin palkkansa ansaita ;=) Kotona eteisessä tuoksuu savulta...

Terveisiä Kalevalasta

                                                                           
Tänään kaupunkimme tarjosi lapsille ja nuorille osana koulupäivää Konserttikeskuksen järjestämän mielettömän hienon musiikkiteatteriesityksen Terveisiä Kalevalasta. Teos on Jukka Nykäsen säveltämä ja hän itse toimi säestäjänä. Laulusta huolehti Elli Vallinoja, Hanna Kaila, Ari-Matti Hedman ja Jyri Lahtinen.

Esitys pohjautui Kalevalaan, mutta esitettiin hyvällä maulla ja raikkaasti modernisoiden. Runot olivat Juha Itkosen käsialaa ja teema pyöri rakkauden, vihanpidon ja ystävyyden ympärillä. Esitys oli juonellinen, joten pikkuoppilaatkin pysyivät hyvin kärryillä.

Musiikkijuhliemme esiintyjäkaartiin kuului osa taiteilijoista ja korkeatasoinen musiikki häikäisi. Oli myöskin hieno huomata, miten pienellä rekvisiitalla saadaan tunnelma luotua. Väinämöinen suri Ainoaan, Sampoa taottiin ja Pohjolan häitä vietettiin.

Oppilaat jaksoivat hyvin seurata esityksen ja nykyelämää koskettavat viittaukset saivat naurunremahdukset aikaiseksi katsomossa, erityisesti OMG! Itse nautin eläytyvästä esityksestä, laulun korkeasta tasosta ja erityisesti Jukka Nykäsen virtuoosimaisesta pianotaituruudesta.

Vau, oli hieno elämys meille kaikille! Muistoksi saimme postikortin ja hyvän mielen koko päiväksi. Kiitos kaupungillemme, kun satsaa kouluihin korkeatasoisilla kulttuuriesityksillä.

Vihdoin maaliskuu!

Kaksi vuoden kurjinta kuukautta on takana: tammi- ja helmikuu. Riemumielin aloitan maaliskuun - onhan se kevään ensimmäinen kuukausi. "Maaliskuu tuo kevään sanoman", sanoo Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto -kirjakin. Maa alkaa paljastua, josta kertoo kuukauden nimi.

Yläkuva on napattu näinä päivinä vuonna 2013. Silloin oli täysi talvi ja hyvät hiihtokelit järvelläkin. Alakuva on viime vuoden maaliskuusta. Silloin ei ollut lunta juuri laisinkaan ja mökillä rantaa huuhtoi jo sula vesi.

Nyt on tältä väliltä. Eipä ollut mökillä eilen rinteessä enää juurikaan lunta, mutta tasaisilla alueilla kylläkin. Jäällä oli vettä, joten siellä ei viitsinyt kävellä eikä koirakaan juosta.

"Maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää. Maaliskuu maksaa helmikuun heliät päivät." Aika näyttää, millainen kuukausi on edessä. Minulle se on ihan sama. Talvesta ollaan kuitenkin jo paremmalla puolella. Kaamos on takana, päivä ja valo voittaa.

Kevät - kuinka mukava sana!