lauantai 28. helmikuuta 2015

Harmaa ulkoilusää

                 

Tosi harmaa päivä oli taas tänään ulkona. Eipä tällä talvilomalla juuri ole aurinko näyttäytynyt.

                 

Niin hämärää oli, että kännykkäkuvat jäivät surkean näköisiksi, kun Nella-koiran kanssa mökillä käveltiin. Taivaaltakin ripsi välillä räntää. 

                 

Nella taisi olla ainoa, jota ankea harmaus ei haitannut. Se juoksenteli innoissaan vapaana ja leikki riehuen kävyillä, vaikka onkin jo 9-vuotias. 

Surkeaa säätä uhmaten käveltiin vielä illalla pieni lenkki. Nastat ropisivat asfalttiin, mutta jäisillä pätkillä askeltaessa ne olivat kyllä tarpeen.

Kalevalan päivän liput liehuivat. 
"Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi, 
unelmoida auringosta,
kaipaella keväästä.
Sulaisipa lumet sukkelasti,
lehahtaisi lämpö lakeuksille."

Kevättä niin odottelen...

perjantai 27. helmikuuta 2015

Kotoilua

                            

Aamulla sain hauskan tehtävän. Päästin sisärentyttären lukkojen takaa vapauteen. Ei vaiskaan! Muu perhe lähti mökille 200 km päähän ja laittoivat lähtiessään ulko-oven turvalukon päälle. Kun esikoinen palasi kotiin, hänellä ei ollutkaan avainta tähän lukkoon, joten piti kulkea takaoven kautta. Elämä helpottui, kun pelastin hänet pulasta.

Tänään olen pitänyt kotipäivän. Aamupäivän toimittelin asioita, mutta iltapäivästä asti olen vain ottanut rennosti. Viikko on sisältänyt paljon puuhaa, matkusteluakin, joten nyt on kiva vain olla kotona.

Katselin miesten viestin :>( ja nyt olen kutonut sukkaa, pitkästä aikaa. Sain joulun jälkeen toisen käteni kipeäksi, kun ahnehdin käsitöitä liiaksi ja nyt olen pitänyt monta viikkoa taukoa. Täytyy muistaa kohtuus kaikessa - kutomisessakin. Helpommin sanottu kuin tehty, kun omaa tällaisen nopeatempoisen, keskeneräisyyksiä inhoavan luonteen...

Niin mukavaa, kun on lomaa vielä pari päivää jäljellä eikä mitään pakollisia suunnitelmia. Kotikin on siivottu, joten nautin! 

torstai 26. helmikuuta 2015

Kahvilla


Vuosi sitten en olisi uskonut, että vaihdan teen kahviin. Niin vain sattui käymään viime maaliskuussa. Luin artikkelin kahvin hyvistä terveydellisistä vaikutuksista ja päätin kokeilla. Artikkelin mukaan kolme kuppia päivässä on ideaali annos ja nopeatempoisena ihmisenä päätin juoda sen kerralla. Enhän nyt montaa kertaa päivässä viitsi ruveta kannua ja suodatinta pesemään!

                         

Ensin hurja kofeiiniannos sai levottoman ja tärisevän olon aikaiseksi sydämentykytyksineen. Vähitellen se hellitti.

                         

Nyt on kohta vuosi kahvinjuontia takana. Kahvin juon maidon kanssa eikä se vieläkään hyvältä maistu - tuskinpa koskaan tulee maistumaankaan. 

                         

Minua viehättää iltapäivän kahvihetki, sillä se on ihan uusi asia elämässäni. Teetä join ennen milloin sattui, mutta koskaan en sitä erityisemmin kaivannut. Kahvin kera voi myöskin syödä leivonnaisen tai muun herkun ja sehän vasta hauskaa onkin! 

Jos kahvia en saa päivän aikana, se ei haittaa. Mitenkään riippuvaiseksi siitä en ole tullut. Aamulla en sitä pysty juomaan ja illalla juotuna se vie yöunet. Siispä iltapäivä on hyvä hetki. 

Ihan mukava, uusi harrastus elämässäni! ;>)

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Arkipuuhia



Tämä talviloma on jo alusta saakka osaltaan suunniteltu tekemättömien ja hoittamattomien asioiden viikoksi. Huomasin joitain aikoja sitten, että hoidettavia juttuja on kasaantunut iso pino - suurin osa äitiini liittyviä. Kun en niitä työviikkojen lomassa saanut järjestykseen, olen lomasta varannut kaksi päivää tähän. Tänään oli niistä toinen.

Aaamulla käytin äidin verikokeessa. Iäkkään ihmisen asiointi on tietenkin hitaampaa kuin meidän nuorempien, jota minun on vieläkin vaikea muistaa. Taas tuli vähän kiire, vaikka emme mistään myöhästyneetkään. Nyt pitää vain varata jatkossa reilusti aikaa.

Oikeastaan kävin äidin luona tänään kaksi kertaa. Hoidin myös viimeiset Kelan jutut, pesin äidin pyykkiä ja ehdin itse kampaajalle. Siellä oli nuori harjoittelijatyttö, joka pesun yhteydessä hieroi päänahkaa aivan ihanasti. Kiitinkin nautinnollisesta hetkestä vuolaasti.

Taloyhtiöiden - sekä äidin että omani - villiä autojen parkkeerausta on yritetty saada järjestykseen, palmuvehkaan on vaihdettu multa ja siivottukin on. Nukuin päiväunet siinä vaiheessa, kun sain imurin sammuksiin. Väsytti niin, etten jaksanut edes tavaroita laittaa paikalleen, mutta pienet unet saivat ihmeitä aikaan ja piristivät kummasti. Kuoron harjoituksen jätin tänään väliin.

Minulla on hyvä mieli, kun suunnitellut asiat on saanut tehdyksi. Huomenna on vuorossa pelkästään kivaa tekemistä ja samoin toivottavasti koko loppu viikko.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Tornihotelli

             

Tänään kävin katsastamassa Tampereen uusimman hotellin. Sokos Hotel Torni Tampere on lokakuussa 2014 avattu 25-kerroksinen hotelli, joka kohoaa 88 metrin korkeuteen. Se muodostuu vanhoista veturitalleista ja uudesta hotellirakennuksesta. 


Ylimmässä kerroksessa on seurusteluravintola Moro Sky Bar, jossa joimme kahvit ja istuimme parisen tuntia katselemassa hulppeita maisemia kaupungin yllä. Harmi vain, että sää oli niin harmaa ja näkyvyys rajallinen. Selkeällä ilmalla näköala on varmasti mielettömän huikaiseva. 


Kävimme myös ulkoterassilla, jossa kieltämättä vähän vatsasta otti lasikaiteen vieressä alas katsellessa. Minulla on korkean paikan kammo, mutta se ei estä nauttimasta hienoista maisemista "maailman katoilla". Vähän polvet lyö loukkua, mutta mitäpä siitä...


Paljon oli ihmisiä paikalla. Klo 14 jälkeen oli tarjolla 14 euron hintaan kahvibuffet, jonka herkkuja sai maistella niin paljon kuin halutti. Suomen korkeimmalla sijaitseva baari sekä terassi kiinnostivat selvästi matkailijoita ja hiihtolomalaisia. 

Ennen kahvittelua syötiin lounaaksi kaupungilla rakastamaani thaimaalaista ruokaa. Ah, niin hyviä ja tulisia makuja! Löytämämme uusi ravintola oli viihtyisä sekä kauniisti sisustettu, joten siellä tulee varmasti muulloinkin vierailtua. 

Hauska kaupunkipäivä!

maanantai 23. helmikuuta 2015

Juoksentelua


Aamulla heräsin jo aikaisin mukavaan puheluun, mutta nukahdin uudelleen. Auringon pilkahdus herätti lopullisesti, tosin sitä iloa ei päivän lomaan tullut kuin hieman mausteeksi.

En ole juurikaan ehtinyt nautiskella kevätesikosta olkkarin pöydällä, sillä olin kerännyt tälle päivälle paljon äitiini liittyviä hoidettavia asioita. Niinpä tilasin hänelle jalkahoitajan, juoksin apteekissa, kotihoidon toimistossa ja terveyskeskuksessa sekä soittelin pari Kelan asioihin liittyvää puhelua. Pari valtakirjaakin rustattiin. Uh, olipa ravaamista!

Autolla ajaessa testailin uutta navigaattoria. Se tuntui todella mukavalta ja helppokäyttöiseltä. Toisaalta oli hassua naputella kotikulmilla osoitteita, mutta kymmenen kilometrin matkalla oli hauska kokeilla laitetta, jotta sitten on tuttu, kun todella tarvitaan. Jospa vaikka jo huomenna!

Kotona nukuin ihanat päiväunet ja myöhemmin pääsin retkelle luonnon helmaan. Oli kiva juoda lämmintä kahvia kauniiden maisemien äärellä.

Nyt vain uutisille ja lomaoleilua!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Helmikuun harmautta


Räntää ja vesisadetta! Mielenkiintoiset talviloman kelit...

Aamu ja pitkälti päiväkin kului kuoron kanssa lauleskellessa. Muuten sujui ihan hyvin, mutta oli hieman hankalaa kulkea ympäri kaupunkia kuoropukua räntäsateessa kanniskellen. No, onneksi kimppakyydin kuljettajana toiminut herrasmies ajoi auton ihan oven viereen, joten ei tarvinnut märässä kuoropuvussa heilua. Lauluista saatiin positiivista palautetta, joka aina mieltä lämmittää.

Iltapäivällä poikkesin pikku Samppaa katsomassa. Hän oli juuri syömässä, mutta ruoka ei juurikaan maistunut. Kun hän lähti pois pöydästä ja asiasta mainitsin, hän laittoi etusormen nenänpäähänsä ja alkoi sihistä. Siis kielsi ottamasta asiaa puheeksi! Minua nauratti, kun oli niin velmun näköinen pikkumies.

Lomapäivään kuuluu myös päiväunet, jotka maistuivat suloisilta.  Käveltiin myös yli kahden tunnin lenkki - harmaasta kelistä huolimatta - ja siitä olin todella iloinen kaiken istumisen vastapainoksi. 

Sama ankean kostea keli jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Parina päivänä kai aurinko voi pikkiriikkisen näyttäytyä. Eipä säät haittaa! Pääasia, että voi lomalla tehdä mitä huvittaa.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Lomailua

Ensimmäinen lomapäivä oli kaupunkipäivä. Se kului kahden hyvän ystävän seurassa ensin kyläillen ja sitten hyvää ruokaa nauttien.

                           

Prisman edessä oli tällainen koiraparkki. Kätevää! Koiran voi laittaa lukkojen taakse häkkiin, jossa se voi odotella turvallisesti omistajaansa. Ei meillä maalla näin hienoja järjestelyjä ole. Korkeintaan koukku seinässä...

                                             

Matkan varrelta löytynyt kalabuffet oli todella hyvä rauhallisessa ympäristössä. Lohikeitto erityisesti hiveli makuhermoja, mutta kaikki muukin maistui herkulliselta. 

Vihdoin ja viimein sain hankittua navigaattorin autoon. Kävimme sitä katsomassa kahdesta liikkeestä ja valitsin isommalla 6 tuuman näytöllä varustetun. Olen sen käyttöä vierestä seurannut, joten luulen oppivani sitä itsekin näpelöimään Vaikuttaa ihan järkeenkäyvältä. 

Todella mukava lomapäivä, mutta nyt väsyttää armottomasti. Hiivin nukkumaan!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Juuri alkanut...

                                   

Lomalomalomaloma...
          Ihanaaihanaaihanaaihanaa...
                      Lomalomalomalomaloma...
                                  Ihanaaihanaaihanaaihanaa...
                                             Lomalomalomalomalomaloma...
                                                       Nautin niin!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!                        

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Aurinkoinen talvipäivä

                        

Ulkona paistoi aurinko, mutta yhtään en siitä ehtinyt nauttia. Työtä, äidin hoivaamista, palaveri, joka lopulta meni ihan mönkään aikatauluvirheen vuoksi sekä kuoron vuosikokous sisältyivät tähän puuhakkaaseen päivään. 

                       

Mieli olisi tehnyt mökille! Saa nähdä, ehdinkö edes talvilomalla sinne. Sen aika näyttää. Kalenteriin on kertynyt monenlaista sille viikolle, enimmäkseen mukavia ja ihania suunnitelmia. 

Tämä ilta sisälsi taas merkityksellisen keskusteluhetken. Kyllä olen niin onnellinen, kun ympärilläni on ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa kaiken, saada voimaa ja ymmärrystä sekä toivottavasti myös antaa heille vastavuoroisesti samoja asioita. Eikä yhtään vähempiarvoista ole hassuttelu, ilo ja nauru! Sitäkin tarvitaan ja tänään sain suuren annoksen voimauttavaa hulluttelua! *Kiitos!*

tiistai 17. helmikuuta 2015

Laskiainen


"Laskiainen lasketaan, paastonaika alkaa..." lauletaan laulussa Kohti pääsiäistä. 

Tänään vietettiin töissä laskiaistiistaita pullia syöden. Oli niin kylmä viima, että mäkeen ei ollut asiaa. Onneksi oppilaat eivät olleet pettyneitä, vaan puuhailivat innolla muita hommia.

Alkavana paastonaikana voi paastota monella tavalla. Olen miettinyt, mikä minulle olisi se tarpeellinen keino. Karkki- vai somelakko vaiko pidättäytyminen jostain muusta orjuuttavasta asiasta? Luulen, että minulle hyvä paastoidea olisi luopua myöhään illalla mieleen tulevista puuhista, jotta ehtisin ajoissa nukkumaan. 

Yritän... siis aloitan tänään!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Sydän


Tänä aamuna töihin mennessäni huomasin kummallisen ilmiön: Kahdeksalta aamulla on jo valoisaa! Viikonloppu oli vaikuttanut asiaan paljon. Tässä vaiheessa talvea alkaa jo uskoa, että kyllä se kevät sieltä tulee. 

Pakkasta oli töihin mennessä parikymmentä astetta. Auton johtoa lämpötolppaan kiinnittäessä huomasin yhtäkkiä jaloissani maahan piirretyn sydämen. Näytti hauskalta ja sai mielen iloiseksi. Ei ollut "maanantaiangstista" tietoakaan! 

Talviloma alkaa perjantaina, valo lisääntyy, kevät lähestyy, kaikenlaisia mukavia juttuja on suunnitteilla... Ihanaa!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Pakkasaamun kuvia


Aamulla heräsin aikaisin. Oli kaunis pakkasaamu ja oli ihan pakko ottaa muutamia kuvia - ikkunan läpi - kun en viitsinyt mennä parvekkeelle palelemaan. Sen jälkeen sain vielä unen päästä kiinni, onneksi.


Aamupäivä sisälsi lämminhenkisen juhlahetken ja kakkukahvit. Piipahdin myös nopsasti äidin luona katsomassa, että kaikki oli ok ja muistuttamassa syömisestä. Sieltä on aina mukava lähteä, kun äiti kiittää huolenpidosta. "Olet hyvä tytär!" Välillä kyllä selvästi myös häiritsen, kun käyn "komentelemassa" ;=)



Iltapäivällä käytiin mökillä. Nella-koira sai taas juosta vapaana ja ilmeisesti tarpeekseen, koska istui auton vierellä jo odottamassa pois lähtöä. Mukavia tällaiset otukset, joita voi lainata, kun itselle sopii! Oli myös kiva vaihtaa kuulumisia sisaren perheen kanssa, kun myöhemmin koiran palautin kotiinsa.


Illalla vielä käytiin kävelemässä pirteässä pakkassäässä tähtikirkkaan taivaan alla ja myöhemmin puhuin pitkän työpuhelun. Nyt on vähän raukea olo päivän ulkoiluista. Kiva lähteä ajoissa (!) nukkumaan.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Iloa ystävänpäivään!


Kaikki tämän maailman kunnia ei vastaa yhtä hyvää ystävää.
(Voltaire)

Mitäpä hyödyttää omistaa mitään hyvää, ellei ole ystävää, jonka kanssa voisi sen jakaa.
(Seneca)

Parhaiten ystävyyden saavuttaa osoittamalla ystävyyttä.
(Baltasar Gracian)

Ystäväsi on ihminen, joka tietää sinusta kaiken ja pitää sinusta silti.
(Elbert Hubbard)

Jos haluat löytää ystävän, parasta sulkea toinen silmä. 
Jos haluat pitää hänet, parasta sulkea molemmat.
(Norman Douglas)

Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa.
(Aristoteles)

perjantai 13. helmikuuta 2015

Wanhojenpäivätanssit


Tänään koulumme oli kutsuttu seuraamaan lukion Wanhojen tanssiaisia. Eilen penkkariasuiset abit näkyivät koulualueella, tänään viimeisen päälle pukeutuneet kakkosluokkalaiset.

Tanssiaiset ovat aina hienoa katsottavaa. Puvut loistivat toinen toistaan kauniimpina, samoin kantajansa. Viimeistellyt kampaukset sekä komeat nuoret miehet: vau - taas kerran! Pikkuoppilaat olivat häikäistyneitä. "Ihania prinsessoja!" tokaisi yksi ekaluokan poika ihastuneena. Hyvin oppilaat jaksoivat katsoa tunnin kestävää esitystä.

Loppuhuipennus oli karkkien jako. Taskuihin ja paidan helmoihin säilöttiin saaliit. Minäkin sain luottamustehtävänä vartioida hetken yhtä karkkikasaa. Myöhemmin luokassa minulta kysyttiin, kuinka monta karkkia minä sain. Vastasin: "Kolme." Se oli ilmeisesti niin säälittävä karkkimäärä, että vähitellen minun pöydälleni ilmestyi namu jos toinenkin osaaottavin katsein. ;=)

Kotiin tullessani odotti pöydällä ystävänpäivän ruusuja valtava kimppu, herkkuja sekä "jumalten juomaa".  Ehkä ne saivat minussa aikaan saman huumaavan tunteen kuin karkit lapsissa!

torstai 12. helmikuuta 2015

Aamurusko


Ihania aamumaisemia on ollut viime päivinä. Auringon noustessa taivanrannan takaa luonto on kylpenyt keltaisen, oranssin ja punaisen väreissä.

Aamurusko syntyy auringonvalon heijastuessa pilvistä, jos kosteutta ei ole liiaksi. Hassua, mutta ilmansaasteet ja hiukkaset kaupungeissa lisäävät väriloistoa. Kovalla pakkasella aamuruskoa ei synny, koska silloin yläpilvet puuttuvat. Näin luin tänään Aamulehdestä.

Saa nähdä, millainen on huomisaamu. Pakkanen kiristyy, mutta iltapäivällä on taas nollassa. Vaihtelevaa on sään suhteen.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

... ja taas mökillä


Eilen piipahdettiin Nellan kanssa mökillä. Laitoin viestiä sisareni perheeseen, että käyn hakemassa koiran mukaani. Olisivat varmaan muutenkin arvanneet kotiin tullessaan, mihin Nella on hävinnyt. Mukava seuralainen!


Aurinko hieman paisteli, mutta lämmintä oli kuin myöhemmin keväällä. Räystäät tippuivat ja lumi oli sulanut rappusilta ja poluilta, jotka lauantaina tein.


Nella juoksenteli rinteessä, jäällä ja tiellä sekä silmin nähden nautti vapaudesta. Iloinen koira!


Seuraavalla kerralla otan sukset mukaan, sillä latu, parikin, kulkee ihan läheltä. Hiihtäjiä ei nyt näkynyt, mutta tuulikin oli aika kova. Tosin se ei ollut yhtään kylmä. Nopeasti aurinko hävisi vastarannan taakse. Matalalta vielä paistelee, mutta pääasia, että näyttäytyy. Ihan oli keväinen sää!

tiistai 10. helmikuuta 2015

Tähdet, tähdet

Tähtikirkas yö, föhn-tuulen aiheuttama lämmin virtaus talven keskellä, maaseudun pimeys ilman kaupungin valosaastetta...

Olimme äsken katsomassa tähtiä. Ihan sydän pakahtuu mahtavaan elämykseen!  Kun lähtee tarpeeksi kauas keinovalojen loisteesta, näkee häikäisevän selvästi kaikki miljoonat tähdet hiljaisuuden keskellä tummalla yötaivaalla. 

Iso karhu, Orionin vyö, Sirius... Harmitti, ettei ollut tähtikarttaa vaikka iPadilla mukana. Olisi voinut oppia havainnoimaan taas jotain uutta.

Kello on jo paljon, mutta ei malttaisi lähteä nukkumaan hienon yllätysretken jälkeen. Kiitos ihanista elämyksistä pimeässä yössä tuhansien tähtien alla!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Rakas läppäri


Puolitoista viikkoa sitten kannettavani kieltäytyi käynnistymästä. Ajattelin heti, että grande katastrofe oli iskenyt. Läppärini on jo elinkaarensa loppupuolella, mutta en vain millään viitsisi uutta hankkia ihan vielä. Se toimii muuten melko hyvin, paitsi käynnistyminen on tosi hidasta verrattuna uudehkoon työkannettavaan, joka on salamana käyttövalmiina. 

On älykännykkää, iPadia ja tietokonetta, joihin kaikkiin pätee sama ilmiö: Käyttöikä ei ole kovin monta vuotta. Tuntuu, että koko ajan olet ostamassa jotain vehjettä, sillä tällä alalla laitteet, ohjelmat sekä sovellukset vanhenevat hurjan nopeasti. 

Vanha, rakas läppärini herätettiin henkiin! Todellisuudessa vika oli pieni, sillä muistikammoissa oli jokin kosketushäiriö. Korjaaminenkin maksoi vain kolmekymppiä. Olin iloinen ja korjaushinnasta ihan ihmeissäni! Kuvittelin, että pelkän kynnyksen yli tuominenkin maksaa jo saman, puhumattakaan korjaamisesta.

Vaikka kännykällä ja iPadillä on kiva tehdä monenlaista, tietokone kunnon näytöllä ja näppäimistöllä on ihan ehdoton tiettyihin asioihin, kuten esim. valokuvien käsittelyyn. Kyllä kaipasin jo tätä konetta ja olen niiiiiin iloinen, kun se nyt on taas käytössä. 

Luopumisprosessiin pitää kyllä ryhtyä, sillä tämä läppäri voi tietenkin hajota koska vain. Varmuuskopioin eilen loput tiedostot, joille en ollut sitä vielä tehnyt. Hajotkoon kone rauhassa sitten, kun on sen aika - mutta ei vielä huomenna eikä ensi viikolla eikä ... No, tapahtuu milloin tapahtuu! Pitää vain muistaa aina tasaisin väliajoin varmuuskopiot.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Mökkimaisemissa


Vihdoin tänään nuhanenäni oli hellittämään päin, joten lähdin Nella-koiran kanssa mökille. 
Tie oli aurattu nurkalle saakka, mutta isojen mäkien vuoksi en talvella sinne autolla aja, joten kävelimmepuolisen kilometriä. Nella juoksenteli aluksi hullun lailla, kun ei ole vähään aikaan saanut olla vapaana. Tuli hyvä mieli koiran iloa katsellessa.


Ensimmäiseksi piti tehdä järven jäälle sydän. Nella tosin häiritsi hommaa parhaansa mukaan pomppimalla jaloissa ja spurttimalla sinne tänne. Kun polku oli valmis, se kiltisti lönkytteli sitä pitkin kauemmaksi jäälle.


Koirassa on selvää pomoainesta. Kun lapioin mökin polkuja, se hömpötteli omia menojaan. Annas olla, kun lapionti päättyi ja lepäilin, se tuli viereen urputtamaan: "Vauhtia, vauhtia! Ei tänne laiskottelemaan tultu!" Samoin kävi yläverannalla kahvia ja laskiaispullaa nautiskellessani. Nella vinkui pihassa tylsistyneenä ja olisi halunnut minun vain puuhaavan koko ajan jotain.


Ilma oli harmaa, mutta mitään ei satanut. Nautin niin suunnattomasti talvisen luonnon hiljaisuudesta ja yleensäkin mökillä olosta. Sain lapioitua kaikki polut ja tyhjensin yläverannan alaosan lumesta. Pari tuntia vierähti siivillä ja autolle tullessa Nella hyppäsi suoraan takapenkille. Yleensä se pitää sinne houkutella, mutta taisi silläkin liikunta painaa vanhan koiran kehossa. 

Ihana, voimaannuttava retki ja lihaksistossa tuntuu mukava raukeus fyysisestä puuhailusta. Mieli tekee jo suunnitella uutta pistäytymistä mökkimaisemissa. Seuraavalla kerralla vien sukset, sillä latukin kulki rannassa.

torstai 5. helmikuuta 2015

Siivottu on


... ei kylläkään näin kesäisissä maisemissa, mutta samat siniset keittiön matot pöllytin ihan ulkona asti. Sain kuin sainkin siivottua, vaikka vielä eilen nuhan keskellä asia ei juurikaan innostanut. Tänään on ollut selvästi parempi päivä flunssan suhteen, joten imuriin tarttuminen onnistui illalla ihan hyvin.

Päivään on sisältynyt työtä, työnohjausta, terveyskeskuksessa piipahtamista äidin asioissa sekä iltapäiväkahvit ystävän kanssa. Runebergin tortut syötiin sekä ihanat, juuri paistetut munkit. Tortuista en juurikaan välitä maun perusteella, mutta jostain syystä ne mielestäni kuuluvat tähän päivään ja olivat tiensä jääkaappiin löytäneet. Olipa energiapläjäystä kerrakseen!

Nuha alkaa hellittää. Onneksi ei ainakaan vielä ole tullut muita oireita. Ehkä yhtenä iltana oli vähän lämmön nousua, mutta seuraava aamu oli taas normaali, joten töihin vain. Hyvin päivät ovat sujuneet, kun vain on niistää jaksanut. 

tiistai 3. helmikuuta 2015

Pärinää luokassa ja päässä


Alkuviikosta on soitettu musiikkitunneilla rumpuja. Oppilaista se on lähes poikkeuksetta aina innostavaa ja mukavaa. Kun käytössä on rodit kapuloiden sijaan on volyymikin ihan kohtuullinen. Torstaina ja perjantaina vielä jatketaan.

Päässä pörisee muutkin kuin rummut. Eilen illalla kävelyretki sujui vielä ihan normaalisti, mutta sen jälkeen yhtäkkiä alkoi kotona nenä valua. Melkein kellonajan minuutilleen voisin tähän kirjata. Ei ollutkaan mitään pientä nuhaa, vaan mitä pitemmälle ilta kului, sen runsaammin räystäs valui. Yölläkin heräsin niistämään.

Tänään olen aivastellut lähes sata kertaa ja nenäliinoja on tässä mahtavassa nuhassa kulunut vino pino. (Oikeastaan Lambi on kaikkein hellävaraisinta niistämiseen!) Onneksi ei muita flunssan oireita ole. Kiva mennä huomenna vetämään kuoronharjoitus tässä kunnossa, mutta ei voi mitään. Aikansa kutakin - kuten niistämistä!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Lumisade ohitse

Vihdoinkin perjantaina alkanut lumisade loppui! Pihoilla on työnnetty lunta tänä viikonloppuna moneen otteeseen.

Aamu kului pitkään nukkuessa ja leppoisasti aamupuuhia tehden. Iltapäivällä oli kokous valmisteluineen ja illalla harjoittelin ensi viikon kuorolaulujen stemmat, kun joudun harjoituksen vetämään johtajan ollessa estynyt.

Soitin mökkitien auraajalle. Ensi viikonloppu on vapaa suunnitelmista, joten siihen sopii hyvin mökillä käynti, jos tie on aurattu. Olisi kiva lapioida polut, katsella talvisia järvimaisemia ja etsiskellä eläinten jälkiä.

Illansuussa minut houkuteltiin kävelylle ja puolitoista tuntia kului ihan huomaamatta. Kun ei lunta enää satanut, oli kiva kävellä muutaman asteen pakkasessa. Luonto oli kaunis, puhtaan valkoinen ja nastalenkkarit pitivät huolen pystyssä pysymisestä sekä rennosta askeltamisesta. Ihana kävelyretki!

Jospa lumi jo riittäisi vähäksi aikaa!