Ihanan aamun jälkeen oli edessä leppoisan mukava työpäivä.
Näin elämäni ensimmäisen kerran sähköauton latauksessa koulumme pihassa: Palokunta oli pitämässä Tulikettua kakkosluokkalaisille ja sillä aikaa ajoneuvo oli piuhan päässä pihassa. Myös postilla taitaa olla käytössään muutamia sähköllä käyviä autoja. Täällä maalla ei juurikaan näitä vielä näe.
(Edit 17.1. Sain viestiä ystävältäni, että auto ei ole sähköauto, vaan tavallinen, mutta sähkökäyttöisiä vempaimia on mukana niin paljon, että niiden toimimisen tähden pitää töpseliä laittaa seinään. Vähän jo ajattelinkin, että mitenkäs sammutustöissä korvessa hommat sujuu sähköautolla... Kiitos oikaisusta!)
Aloitin musakerhon uuden ryhmän ja soitimme rumpuja sekä leikimme erilaisia laululeikkejä. Kivaa oli - myös opella.
Lyhyehkön työpäivän jälkeen tulin kotiin ja keräsin ikkunoilta kyntteliköt kaappiin. Vein kortin postiin, kävin kaupassa ja ilta on ollutkin mitä ihanin, vaikka leppoisan lepäilyn ja juttelun lomassa vähän töitäkin tein. Piti päivitellä koulumme nettisivuille päivyriä.
Pohdin illalla, miten ihanaa on, kun vuosikymmenten jälkeen olen saanut raivattua viikkokalenterini harrastusmäärältään sopivaksi. (Ilmeisesti olen vihdoinkin oppinut sanomaan ei!) Srk:n luottamustoimet vähenivät vuoden alkaessa kohdaltani radikaalisti ja se näkyy lisääntyneinä vapaailtoina. Näin löysää minulla ei ole koskaan ollut työurani aikana ja nautin suunnattomasti. Nyt voin ottaa jotain uutta, mukavaa tekemistä arki-iltoihin kokousten tilalle. Hauskaa, mukavaa, niin uutta ja ihanaa...
