Haudoilla

Uuvuttava iltapäivä! Käytin äidin kampaajalla, toimitin hänen asioitaan sekä kaupungilla että kotona, istutin pihaan vielä kanervia, kävin ruokakaupassa kaksi kertaa ja isovanhempien haudalla. Kotiin tulin vasta kuuden maissa illalla, kun aamulla olin kahdeksaan töihin lähtenyt. Nopsasti vielä imuroin.

Myöhemmin illalla kävimme isän haudalla. Oli todella kaunista, kun jo nyt sadat kynttilät valaisivat pimeää iltaa. Vaikka olin väsynyt päivästä, kävely kauniilla hautausmaalla voimaannutti. Hyräilimme Maa on niis kaunis -laulua ja oli jotenkin sydämeen painuva hetki.

Huomenna pyhäinpäivä:

"Teitä rauhan saannehia, laannehia 

taisteluista tämän maan,

nyt me mielin muistelemme,

siunailemme.

Niinkuin syksy suveaan..."

                                                                                                    (Lauri Kalliala)

Ennakkoäänestystä

Kirkollisvaalit ovat menossa, joten sain tiistaina olla osan päivästä ennakkoäänestyspaikalla vaalitoimitsijana. Alku omasta ajastani oli vilkasta, mutta viimeisen tunnin olimme tyhjän panttina ja juttelimme mukavia. Yhtään äänestäjää ei silloin käynyt.

Äänestin itsekin ennakkoon ennen oman vuoroni alkamista. Aina ennen olen halunnut käydä varsinaisena päivänä suorittamassa velvollisuuteni, mutta nyt hairahduin. Huomasin taas kerran, miten mutkikas tapahtuma ennakkoäänen antaminen on ja myös kallis. Tarvitaanhan lipun lisäksi kaksi kirjekuorta ja saatekirje per ääni. Leimauskin on jotenkin epäloogista, kun äänestyshetkellä kuori leimataan eikä lippu. Kukahan järjestelmän on keksinyt?

Isänpäivän iltana urakka jatkuu, sillä olen lupautunut laskemaan ääniä. Aloitamme ennakkoäänillä ja jatkamme myöhemmin varsinaisten äänien laskemisella. Mielenkiintoista!

                                           

Vadelmaveneilyä

Vadelmaveneitä on syöty jo kauan karkinhimoon...

Tänään käytiin katsomassa suomalais-ruotsalainen elokuva Vadelmavenepakolainen, jonka on ohjannut Leif Lindblom. Elokuva pohjautuu Miika Nousiaisen esikoisromaaniin ja kertoo suomalaisesta Mikko Virtasesta, joka lapsesta lähtien ihannoi Ruotsia ja myöhemmin kokee syntyneensä väärään kansallisuuteen.

Päähenkilö, jota esittää Jonas Karlsson,  tapaa ruotsalaisen psykologi Mikael Anderssonin, joka lahjoittaa hänelle henkilöllisyytensä. Sitten toteutuukin Mikon fantasia elämästä Ruotsissa ruotsalaisella identiteetillä varustettuna. Elokuvan Mikko on lempeä tyyppi toisin kuin romaanissa, jossa on synkkä pohjavire: Päähenkilö tekee murhia ja joutuu niistä myös vastuuseen.

Elokuva oli hauska ja kirjan idea omintakeinen sekä elokuvaksi käännettynä viihdyttävä. Ruotsalaisnäyttelijä tekee varsin hyvän roolin Ruotsiin muuttaneena suomalaisena ja on joutunut opettelemaan elokuvaa varten myös suomen kieltä. Naispääosassa on Solsidan-sarjasta tuttu Josephine Bornebusch, jonka näyttelijäsuoritukseen erityisesti ihastuin. Mukava oli myös kuunnella Tuomas Kantelisen musiikkia.

Koleaan, tuuliseen ja kosteaan sunnuntaihin sopi hyvin tämä leffa, vaikka kaikki seurueemme jäsenet eivät pitäneetkään elokuvasta yhtä paljon kuin minä.

Lentopalloa

                                     

Sisarentyttäreni lentopalloturnaus oli tänään. Tossut siivittivät voittoon joukkueen joka pelissä. Hienoa, tytöt!

Kinesioteippaukset auttoivat jaloissa. Pikkuveli kävi välillä halaamassa isoasiskoa ja kannusti tietenkin joukkuetta panemaan parastaan.

Kun pelit olivat ohitse ja sali tyhjä, pääsi pikkuveli viilettämään ympäriinsä hiki päässä. Kuinka ihanaa onkaan juosta suuressa tilassa! Minullekin tuli niin hyvä mieli toisen iloa katsellessa. Liikunta on kivaa!

Vaatekomerossa

                                      

Äidin vaatekaapin siivouksella aloitin viikonlopun. Sieltä ei näin hienoa poliisin paitaa löytynyt, kuten kuvassa olevan kolmivuotiaan, mutta jätesäkillinen ihan pois heitettävää kuitenkin. En edes ryhtynyt lajittelemaan kierrätykseen sopivia, vain putsasin pois rikkinäiset ja kuluneet. 

Voi hyvänen aika, kuinka vanhalla kansakoulunopella on vaatetta! Vielä kun hänen luonteensa on "pahan päivän varalle" jemmaava, niin kaapit ovat tupaten täynnä kaikenlaista. Alkuun hän istui vieressä ja jokaisesta ripaleesta keskusteltiin. Vasta sitten alkoi siivous luistaa, kun hän malttoi mennä tv:n ääreen toiseen huoneeseen. Vielä samaa puuhaa riittää jatkossakin!

Nyt nautiskelen kotona viikonlopun alkamista. Väsyttävä viikko takana ja niin ihanaa huilata taas muutama päivä. Ei mitään pakollista tiedossa, vain kivoja juttuja. *** Kynttilät palavat ikkunan takana...

Ollin seurassa

Olli Mustonen on monipuolinen persoona: pianisti, säveltäjä ja kapellimestari. Tänään sain seurata häntä niin pianon ääressä kuin orkesterin edessäkin. 

Konsertin ohjelmistona oli unenomainen Joonas Kokkosen "Kuvastimessa", jossa cembaloa soitti Elina Mustonen. Sen verran uupunut olin viikosta ja tämän päivän tohinoista, että sain hieman taistella väsymystä vastaan tämän teoksen aikana. Sävellys oli ihan jännä ja pidin siitä kovasti.

Mozartin pianokonsertto nro 23 ja Beethovenin toinen sinfonia kuultiin myös. Beethovenista en niin välittänyt, mutta Mozartia oli hauska seurata, kun maestro itse sekä johti että toimi pianistina. Kiirettä piti ja hikikin näytti tulevan ;=)

Mustosen energinen, eläytyvä ja mahtipontinen johtamis- ja soittamistyyli on ehkä minun makuuni vähän liian hupaisaa seurattavaa. Kirkon lattia tärisi, kun Olli pisti parastaan... Mielestäni kapellimestarin seuraaminen vie mielenkiintoa pois itse musiikilta. Silti konsertti oli hieno nautinto ja Jyväskylän sinfonia soitti hyvin. Onneksi olin Mustosta ennenkin kuullut, joten tiesin, mitä on tulossa. 

Kotiin ajellessani näin pöllön auton valoissa!

Joululauluja lokakuussa

Kuorossa olemme jo kuukauden harjoitelleet Kauneimmat Joululaulut -messua. Se on jumalanpalvelus, jossa suurin osa musiikista on tuttuja joululauluja ja liturgisetkin osat perustuvat tuttuihin melodioihin. Messu tehtiin juhlavuoden kunniaksi jouluksi 2012, jolloin tuli kuluneeksi 40 vuotta Kauneimmat Joululaulut -tapahtumaa. 

Onhan se vähän hassua laulaa joululauluja koko syksy. Tällaiselle jouluihmiselle se ei kuitenkaan ole ylivoimaista ja tuskin haalentaa tulevaa joulutunnelmaa millään lailla. Messu toteutetaan meillä toisena adventtina.

Kuinka nopeasti syksy kuluukaan! Ensi viikolla alkaa jo marraskuu. Siitä on enää kivenheitto jouluhössötyksen alkamiseen koulussa:  Juhlaohjelman harjoittelua, askarteluja, laulujen opettelua, joulutarinoita... Ihanaa! Rakastan joulua!

Taas työssä

Eilen alkoivat työt loman jälkeen. Päivä oli jotenkin takkuinen ja selvästi oli käynnistymisvaikeuksia, varsinkin kun oli paljon hoidettavia asioita päivän aikana. Illalla sain vieraan, joka oli kyllä päivän kohokohta. Kahvittelimme ja päivittelin tietämystäni yhteisen sukumme asioista.

Tänään olikin jo helpompi työpäivä - rauhallista ja selkeää opetustyötä. Iltapäivällä käveltiin äidin kanssa taidenäyttelyä katsomaan ja illalla oli kahden ja puolen tunnin kokous, uh! Nyt olen vähän poikkinainen päivän puuhista.

Koneelta löysin kuvan valkoisista ruusuista, lempikukistani, muutamien viikkojen takaa. Nyt on kyllä antajaa ikävä!***  "Huhuu siellä kaukana..."

Sadesunnuntai

                           

En ole nenääni ulos pistänyt tänään! Aamulla herätessä sade piiskasi ikkunaa, joten vedin peiton tiukemmin korviin ja jatkoin nukkumista. Myöhemmin ylös noustessa sade vain jatkui, kuten koko päivän.

Vaikka oli sunnuntai, leivoin puolukkapiirakan pappilanmummon reseptillä. Kiitos! Tuli maukasta. Iltapäivällä poikkesi kummipojan äiti kyläilemään ja juttelimme hamaan iltaan saakka. Oli mukava tavata ja viettää aikaa yhdessä. Paljon tuli kuulumisia vaihdettua ja maailmaa parannettua!

Illalla korjasin oppilaiden matematiikan kokeet eikä hommassa paljon aikaa kulunut. Pikkuoppilaiden kokeet ovat yksinkertaisia ja kun oppilaitakin on kohtuullisesti, korjaaminen sujui sutjakkaasti. Ajatukset siirtyvät pikku hiljaa työhön, sillä tänään oli loman viimeinen päivä. 

Pakkasaamu

Viime yönä oli reippaasti pakkasta, joten aamu valkeni hivelevän kauniina: Aurinko paistoi, hieman oli sumua ja puut huurteessa.

Päivän aikana aurinko paistoi sen verran lämpöisesti, että huurteet häipyivät. Iltapäivällä mökille ajaessamme näkyi varjoisissa paikoissa valkoista kuuraa maassa. Mökillä tyhjentelin viimeiset vesiastiat, lorautin jäähdytinnestettä viemärin vesilukkoon ja katkaisin sähköt. Valmista alkaa olla talven varalle.

Tänään olen mökkikeikan lisäksi hoidellut Kelaan äitini asioita ja muutenkin autellut häntä. Lisäksi tein muutamia vaateostoksia ja imuroin auton. Hautojakin laitettiin kuntoon mökkimatkalta palatessa.

Nyt olen ihan puhki! Kiva mennä vaakatasoon puuhakkaan päivän jälkeen. Huomenna vain oleilen!

Vilinää

Aaamulla mietin ihmeissäni, miten olen lomaviikolle varannut laboratorioajan jo klo 8.20! Ei auttanut muu kuin vääntäytyä ylös sängystä "kukon laulun" aikaan, jotta pääsi ajoissa paikalle. Samalla kävin tuulettamassa äitini vuodevaatteet ja toin hänelle kauppatavarat.

Paljon ehtii, kun aikaisin herää! Kotona pesin ikkunoita ja kävin naapurissa nimpparikahvilla. Ostin äidille uuden pölynimurinkin jossain vaiheessa. Yksi ystävistä poikkesi ja toi lämpimäisiä. Kiitos!

Neljän jälkeen sain reippaan pikkumiehen kylään ja hänen kanssaan vierähtikin koko ilta. Leikin lomassa syötiin, juotiin, istuttiin potalla useaan otteeseen ja katseltiin naakkoja, jotka hämärän alkaessa esittelivät taitolentoaan. 

Oli hauska huomata, kuinka uudenlaisia leikkejä oli tullut 3-vuotiaan valikoimaan. Hän halusi esittää nukkuvaa, jonka toinen herättää leikkimällä herätyskelloa. Vuoroin vaihdoimme rooleja ja hauskaa oli herätä hämmästyneenä kellon soittoon ainakin kymmenennen kerran peräkkäin! Toisessa leikissä leego-palikat olivat munia, joiden päällä hän istui kanaemona ja hautoi niistä poikasia, jotka koko ajan karkailivat pesästä! Suloista! 

Myöhään illalla äiti ja sisko palasivat maailmalta ja hakivat pikkumiehen kotiin. Oli niin kiva ilta - taas kerran!

Sienikeittoa ja omenapiirakkaa

                   

Tämä omituinen kuva kännykällä napattuna esittää omenapiirakkaa, jota tein tänään jopa 2 pellillistä. Kun oli aikaa, niin innostuin leipomaan pakkaseen ja äiti sekä naapurinikin saivat lämpimäisiä. Päiväkahvin kera todettiin, että hyvää tuli! 

Ruoka sisälsi tänään myös sienikeittoa, jota minäkin uskalsin syödä eikä vatsavaivoja ole ilmaantunut. Kun vältän suppilovahveroita, niin sieniä voin nauttia kohtuudella. Kiitos maukkaasta keitosta!

Eilen mökkipäivän päätteeksi väänsin  ilmalämpöpumpun pois päältä. Mökki on nyt virallisesti aloittanut talvikauden. Lieden levyt pitää vielä öljytä ja viemäriin kaataa jäänestoainetta, mutta muuten alkaa olla kaikki siellä kunnossa. Ai, niin! Taskuun jäänyt veneen tappi pitää muistaa viedä takaisin. Muuten ollaan keväällä ihmeissään paatin kanssa, enkä todellakaan muista tapin olevan jossain muualla kuin mökillä. 

Kävelylenkki syyssäässä, pyykin pesua, asioiden hoitoa kaupungilla ja hieman työjuttuja, vaikka loma onkin... Lisäksi vain oleilua ja lepäilyä. Päivä illassa ja onnellisen väsyneenä nukkumaan! 

Suppiksia ja lehtiä

Ajelulla

                           

Ihana auringonlasku näkyi järvimaisemassa, kun äsken ajeltiin kotiin. Syksyinen luonto on niin kaunis. Kohta ovat puut paljaana ja alkaa se kuollut kausi - marras. Nautitaan vielä näkymistä!

Päivä on sisältänyt asioiden hoitoa maailmalla, suvun haudoilla käyntiä ja hyvää ruokaa valmiissa pöydässä. Toki on aikaa vierähtänyt myös tien päällä, mutta kauniita syysvärejä ihaillessa  matkat sujuivat lupsakasti. 

Ihana olla päivästä väsyneenä kotona ja tietää, että huomennakin saa nukkua myöhään...

Puuhapäivä

Tänään olen pitänyt puuhapäivän. Aamulla heräsin aikaisin puheluun :=) ja koska en enää saanut unta, ryhdyin pesemään pyykkiä. Puhdasta tuli kaksi koneellista. Vein myös pari mattoa pesulaan ja tein kaiken näköisiä kotihommia. Kivaa puuhaa lomalla!

Sain kummitädin vieraakseni ja iltapäivällä sieniretken sijaan kävinkin laittamassa isän haudalle havut. Kanervat olin vienyt jo aiemmin. Havujenhakuretkellä osuin pellon reunaan, jossa oli lepäilemässä ainakin sata joutsenta ja yksi (!) hanhi. Komean näköinen parvi.

Illan olenkin vain nauttinut hyvästä seurasta leppoisasti oleillen...

Syyslomalla

Syysloma alkoi perjantaina. Ystäväni on ollut loppuviikon meillä, joten jo viimeiset työpäivätkin olivat todella mukavia, kun iltapäivät ja illat saimme parantaa maailmaa ja jutella kaikesta mahdollisesta.  

Lauantaina juhlimme synttäreitä. Tänään vein ystäväni takaisin kotiinsa ja autoin tyttären muutossa. Oli ihana nähdä, kuinka soma asunto nuorta odottaa. Samalla hankin itselleni kirkasvalolampun, jonka toivon auttavan pimeän ajan alavireisyyteen. Hieman minulle hymyiltiin, kun esittelin ostostani. Saa nähdä, osoittautuuko humpuukiksi vai auttaako todella.

Huomenna on tiedossa aamupäivällä pyykinpesua ja iltapäivällä menemme sieniretkelle. Ihanaa, kun saa aamulla nukkua pitkään eikä tarvitse lähteä mihinkään. Mahtavaa, kivaa, ihanaa olla lomalla!

Kanawassa

                                               

Eilen olin ystävieni kanssa kuuntelemassa Kiri Te Kanawaa, oopperamaailman suurta tähteä. Hän oli kolmatta kertaa Suomessa, 70-vuotiskiertueellaan ja todennäköisesti nyt oli viimeinen mahdollisuus nähdä hänet meillä konsertoimassa. Tampere-talo oli aivan tupaten täynnä, kuten arvata saattaa.

Odotin konsertista paljon, mutta en ehkä ihan saanut sitä, mitä luulin. Selkeästi klassinen ohjelmisto, joka sisälsi paljon liedejä, oli hyvä, mutta loppuosa koostui uudemmista lauluista, jotka eivät minua kovinkaan koskettaneet. Silti oli mukava kuunnella suurta tähteä, joka hallitsi laulullaan koko illan ilman mitään suuria kommervenkkejä: pianisti säestäjänä ja lavalla rekvisiittana vain yksi kukkalaite.

Paluumatkaksi sain mukaani ystävättäreni ja nyt olen nauttinut hyvästä seurasta koko päivän. Meillä on yhteistä aikaa jaettavana monta päivää ja siitä nautin. Lisäksi syyslomakin on alkamassa, ihanaa!

Vesiputkien puhallusta

Mökin laiturit, vene ja vesiputket laitettiin tänään talvikuntoon. Aurinko paistoi ja Nella-koira juoksenteli villisti uimareissujensa jälkeen edestakaisin.  Samppa 3-v. oli päällysmiehenä ja seurasi  silmä tarkkana hommien edistymistä. Sukkelasti saatiinkin kaikki hoidettua.

Kun apumiehet koirineen lähtivät, jäimme vielä fiilistelemään syksyn tunnelmaa. Yhtään ei ollut haikeaa, päin vastoin helpottunut olo, kun mökin voi kohta unohtaa omaan rauhaansa. Ihanaa oli toki viettää ilta hämärtyvässä syyssäässä, ehkä viimeistä kertaa ennen talven tuloa. 

Loppumatkan kotiin ajelin poliisisaattueessa. Turvallista, mutta useasti osui silmä nopeusmittariin. Vasta kodin kulmilla hellitti virkavalta otteensa ja häipyi muualle. :=)

Talviteloille

Eilen päivällä kävin mökillä jatkamassa syyshommia. Tyhjensin kukkalaatikot, kannoin verannan tavaroita sisälle, laitoin vesiletkut säilöön ja istutin krookuksia. Huomenna puhalletaan putket, käännetään vene ja napataan laituri ylös. Jätän vielä lämmöt päälle syysloman ajaksi, jos innostumme puusavottaa jatkamaan. 

Mökki alkaa olla valmiina talven tuloon. Kun tarpeeksi pitkään siellä kesäkaudella aikaa viettää, ei yhtään ole haikea mieli. Aikansa kutakin! Nyt on kiva asustella kaupungissa. Kaikki on niin helppoa ja yksinkertaista.

Tänään siivosin ja pesin pyykkiä täällä kotona. Ensi viikko on lomaviikko, enkä aio silloin aikaa haaskata moiseen puuhaan. Silloin on muuta tekemistä ;=)

Kampin laulu

Tänään olimme kuuntelemassa helsinkiläisen kamarikuoro Kampin Laulun kirkkokonserttia. Kuoro on laulanut yhdessä parikymmentä vuotta ja sen ydinosaamista on uusi suomalainen kuoromusiikki. Kilpailuvoittoja kuoro on saavuttanut esim. Tampereen sävelessä,  Irlannin Corkin kansainvälisessä kuorokilpailussa ja Unkarin Bártok-kilpailussa.

Kuulimme konsertissa paljon uutta mutta myös vanhaa: Komulaista, Rautavaaraa, Gustafssonia, Brahmsia, Rahmaninovia... Mielenkiintoisia kappaleita hyvin laulettuna! Erityisen vaikutuksen minuun teki Pärt Uusbergin Jumalaga, joka oli hivelevän kaunis nuorelta säveltäjältä.

Eteisestä sai ostaa kuoron levyjä todella halvalla, melkein pilkkahintaan. Mukaani lähti kuoron uusin, suomalaista musiikkia sisältävä levy sekä joululauluja, Toivottavasti huomenna ehdin kuunnella niistä toisen. Joululevyn voi säästää myöhemmäksi ;=)

Takaisin ajelimme pimenevässä illassa kuutamon valaistessa tietä... Oli kaunista!

Ikkunoita

Viikonlopun alku - tavallista vaisumpi, sillä huomenna on Veso-koulutus. Iloinen ja vapautunut perjantaifiilis on tänään vähän erilainen, sillä työviikko jatkuu huomenna.

Koulutukseen pitäisi kai suhtautua innostuneesti, mutta kolmatta kertaa uuden opetussuunnitelman teko työurani aikana ei oikein hehkutusta minulta saa. No, ehkä huominen päivä kuitenkin on ihan mukava.

Iltapäiväunien jälkeen kävin äidillä ja sitten ryhdyin pesemään olohuoneen ikkunoita. Naakat olivat tuoneet tervehdyksensä, joten toinen ikkunoista oli ihan pakkokin putsia. Ikkunanpesu oli oikein hyvää puuhaa tällaiseen latteaan perjantaitunnelmaan.

Kilpaa pimentyvän illan heilutin rättiä ja lastaa. Saa nähdä, nauraako valkeus tämän iltaisille hämäryyden puuhille!

Uusi aamu

Vaikka yritän välttää aamuisin kameran kanssa heilumista, tänään oli pakko aamutouhujen lomassa napsia muutama kuva. Oli taas niin hieno näkymä! 

Töiden jälkeen vietin suloisen iltapäivän ystävän kanssa ja vielä suloisemman illan pikkupoika seuranani. Hain Sampan päiväkodista tarkoituksena viedä hänet kotiin sisarensa hoiviin, mutta toisin kävi. Poika sanoi päättäväisesti tulevansa minun kotiini leikkimään, joten muutimme suunnitelmia. Syötiin välipalaa, leikittiin ja luettiin kirjoja. "Lohikäärmeen piilopaikka" on lemppari!

Äsken avasin koneen ja vähän aikaa koko läppäri oli ihan sekaisin. Vanha konsti - virrat pois - auttoi taas kerran ja nyt kuvien siirtäminenkin onnistuu, joka tökki ensin oikein kunnolla. IPadin kanssa toimiminen houkuttaa usein, kun kaikki on nopeampaa. Silti oikea tietokone on monessa asiassa kätevämpi. Yhtä kaikki: Kivoja laitteita silloin, kun toimivat moitteettomasti!

Härdelliä

Kuoronharjoituksista kotiuduttuani tajusin, että kännykkäni oli hukassa. Tai tarkemmin ajateltuna se ei ollut hukassa vaan ajattelin unohtaneeni sen harjoitussalin pöydälle. Olin ihan varma, että se olisi siellä.

Ystävät auttavat hädässä! Yksi heistä tarjosi apuaan ja soitti kuoronjohtajallemme, jotta saisin avaimen saliin. Minä en tietenkään voinut soittaa kellekään, kun numerot, joita en muista, olivat tallella hukassa olevassa puhelimessa. Elämä heittäytyi kerralla oikein hankalaksi! (Olisihan numeroita löytynyt esim. netistä, mutta hieman enemmän aikaa se olisi vienyt!)

Lähdin hakemaan kuoronjohtajaltamme avainta. Sillä aikaa ystäväni oli soittanut puhelimeeni ja yllätys, yllätys! Puhelin ei ollut jäänyt mihinkään vaan oli lipaston päällä kotona hyvässä turvassa. Tosin tässä paikassa en puhelinta yleensä koskaan pidä. Voi hyvänen aika! Olin niin varma siitä, että olin jättänyt puhelimen harjoitussaliin, etten edes hoksannut soittaa siihen lankapuhelimesta.

Kun sain kuoronjohtajamme käsiini, hän ystävällisesti kertoi, että kännykkä oli löytynyt. Ystäväni oli siitäkin jo ehtinyt informoida, jotta en turhaan juoksentelisi avaimen kanssa ympäri kyliä. Suurkiitos!

Voi, voi! Kaikkea sitä sattuu, kun lyhyestä yöunesta ja pitkästä työpäivästä poikkinaisena lähtee vielä harrastamaankin.