Syyskuun viimeisenä

Töiden jälkeen nukuin pienet päiväunet ja sitten intouduin pesemään parvekelasit. Ne olivatkin tosi likaiset kesän jäljiltä, kun isot naakkaparvet ovat lennelleet edestakaisin ja tervapääskyt samoin. Samalla seurasin, kun poliisit antoivat kadunvarressa huomautuksia ja ehkä sakkojakin poikien viritetyistä mopoista.

Illalla nappasin äitini mukaan ja ajelimme mökille hakemaan pakasteet pois. Ihme, että äiti suostui lähtemään. Kivaa oli ja vaihtelua hänenkin päiväänsä. Oli kaunis, aurinkoinen syysilta ja mökillä oli vielä niin mukavan oloista. Toisenlaiselta tuntuu, kun säät viilenevät. Ensi viikolla käännämme veneen, nappaamme laiturin ylös ja puhallamme vesiputket tyhjiksi. Sitten jää mökki odottelemaan uutta kevättä ja minä myös!

Ihania kääpiä oli puun kyljessä, ihan kuin taideteoksia!

***Kukkia***

Viikonloppuna sain ihanan kimpun puhtaan valkoisia ruusuja. Valkoiset kukat ovat mielikukkiani ja joku oli näköjään painanut sen hyvin mieleensä...

Tänään sain syksyn viimeiset siankärsämöt ja apilat keittiön pöydälle. Nekin niin kauniita ja toivat häivähdyksen kesästä.

Kiitos, niin suloisia molemmat!

Rauhallisen viikonlopun sukkela sunnuntai-ilta

Ihanan ja levollisen viikonlopun sunnuntaista tulikin sitten oikein kunnon härdelli! Lähdin aamulla kuoron kanssa messuun - Senioreiden kirkkopyhä - ja kirkko oli aivan täynnä vanhempaa väkeä. Messu oli ihastuttava ja lauloimme moneen otteeseen. Loppumusiikin jälkeen väki alkoi spontaanisti aplodeerata! Tuntui kivalta.

Iltapäivällä lähdin vielä takaisin mökille ja nukuin pitkät päiväunet. Pesin auton ja sää oli leppeän ihana: lämmintä, tyyni järvenpinta, auringon laskeva kajo pilvien lomasta ja hiljaisuus. Keräilin ruokatavaroita pois vietäväksi, kun sisareni soitti. Miehensä oli kotona yksin pikku Sampan kanssa ja oli tullut päivän aikana todella huonovointiseksi. Lähdin tuulispäänä auttamaan Sampan kanssa, jotta pääsee lääkäriin. Diagnoosina oli asentohuimauskohtaus - onneksi ei pahempaa. Tarpeeksi kamalaa kuitenkin, kun ei pysy pystyssä!

Sisareni luota lähdin äidille. Hän kävi suihkussa ja minä rullasin hiukset, syötiin iltapala ja tehtiin kaikki muut iltatoimet. Kun tulin kotiin, oli kello jo yhdeksän. Sain tekstarilla lempeän muistutuksen siitä, että nukkumaan pitää ehtiä ajoissa - katsotaan, miten käy! ;=)

Äsken laittelin mökin ruokatavaroita kaappiin. Lämmöt jäi vielä päälle, joten mökille voi päiväseltään mennä, tuskin kuitenkaan enää yöksi. Lokakuu lähenee...

Mökin syksy

                              

Aurinkoa, puhuria, vesisadetta, leppoisan lempeää tuulta... Viikonloppuun mökillä on sisältynyt monenlaista säätä. Syksyiseltä näyttää maisema ja järven vesi on todella matalalla. Onkohan koskaan ollut syksyllä näin alhaalla?

On ollut ihanaa vain olla takkatulen lämmössä sekä kynttilöiden valossa. Lepoa ja lepoa kiireisen viikon jälkeen, joka sisälsi palotarkastusta, pelastautumisharjoitusta, koulukuvauskin osui tälle viikolle sekä perjantain Kodin ja koulun päivä. Aika tyhjä oli takki viikonlopun alkaessa!

Akut ovat latautuneet, yksinkertaista mutta niin maukasta ruokaa on ollut tarjolla sekä syksyinen luonto seurattavana. Aika paljon olen viettänyt aikaa vaakatasossa, jospa huomenna olisi jo reippaampi olo. Tänään pienoinen migreenikin vaivasi, mutta onneksi meni lääkityksellä ja hyvällä hoidolla :) ohitse. 

Ihana viimeinen mökkiviikonloppu! Keho ja sielu on saanut lepoa...

Viimeinen mökkiviikonloppu

Tänään kiireisen koulupäivän ja työnohjauksen jälkeen piipahdettiin mökillä. Nostin lämpöjä ja virittelin muutaman patterinkin päälle, sillä tarkoituksena olisi viettää tuleva viikonloppu siellä. Taitaa olla viimeinen tänä syksynä.

Järvi oli kaunis, kukat vielä kukkivat täyttä päätä ja joutsenet lensivät rantaviivaa hipoen. Maisema oli syksyinen. Lehtiä oli jo varissut jonkin verran, sillä näkymä järvelle oli avoimempi kuin vielä viikko sitten.

Haikeaa laittaa mökkiä talvikuntoon! Onneksi voi vielä pari päivää nauttia siellä takkatulen ja kynttilöiden loisteessa ja fiilistellä mennyttä upeaa kesää. "Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan..."

Nam, kantarellimuhennosta!

Tänään tein viime sieniretken kantarelleista muhennosta sipulin ja kerman kanssa. Oli mahtavan hyvää ruisleivän päällä. Nams, nams! Onneksi sitä tuli suhteellisen reilusti, joten herkuttelua voi jatkaa vielä huomennakin.

Puolitoista vuotta sitten lopetin sienien syönnin kokonaan, mutta nyt olen taas ryhtynyt varovasti nautiskelemaan tästä syksyn herkusta. Näyttää vahvasti siltä, etten kestä supilovahveroita, mutta muita sieniä kyllä kohtuudella nautittuna. Yhtään ei ole ollut vatsavaivoja tänä syksynä, kun olen kiertänyt suppikset kaukaa.

Päivään on sisältynyt rakkaan äidin "paapomista", mukava iltapäivähetki ystävän kanssa, pyykinpesua ja mammuttipitkä kokous illalla. Siinähän sitä on ollut puuhaa yhdelle päivälle ihan tarpeeksi, kun lisäksi on tehty normi työpäiväkin. Kohta unten maille...

Jos metsään haluat mennä nyt...

                                  

... niin hirvikärpäsistä yllätyt! Niitä on aivan kamalasti. Kun auton oven sai auki, niin otukset hyökkäsivät. Niitä tunki silmiin, korviin, nenään ja tietenkin vaatteiden alle. Olin kuvitellut olevani paljain päin sienimetsässä, mutta pakko oli laittaa huppu päähän ja silti kärpäsiä mönki päähänkin.

                                                 

Minua ei hirvikärpästen massiivihyökkäys kuitenkaan estä liikkumasta metsässä. Parisen tuntia kerättiin sieniä ja saatiin tosi hyvä saalis: kantarelleja, kehnäsieniä, rouskuja, hieman suppilovahveroita ja haperoita. Liikuimme hirvialueella, joten takkiin vain ropisi lentävät hirvikärpäset ja välillä oli pakko pysähtyä niitä nyppimään pois.

Takaisin tullessa autossa mönkiäisiä löytyi kymmeniä, samoin kodin pihassa, kun riisuin takkini. Onnettomat olivat änkeneet itsensä takin hupun verkkovuorin ja kankaan väliin, eikä niitä saa sieltä pois ratkomatta saumoja. Laitoin päällysvaatteet parvekkeelle ja toivoin, että osaisivat tulla pois sieltä, mistä menivätkin. Turha toivo! Sisälläkin kärpäsiä löytyi vielä hiuksista ja alusvaatteiden alta. Muutamia kutisevia puremajälkiäkin tuli.

Eipä ole koskaan ennen näillä leveyspiireillä näin tiheää hirvikärpäskantaa ollut. Huh!

Merimaisemia

Meri - järven rannalla elämänsä viettäneelle kaunis mutta vähän pelottavan suuri elementti. Silti niin nautittava...

Viikonloppuna ihania merimaisemia, mielettömän hyvää ruokaa, aikaa, jonka toivoisi vain jatkuvan ja jatkuvan...

Junalla maailmalle

                                      

Lähes aina omalla autolla matkustavalle junamatka on todella mukavaa. Huoletonta, vaivatonta ja nopeaa. Matkalipun saa ostettua haluamallaan tavalla, syöminenkään ei ole ongelma ja juttuseuraakin saa, jos haluaa ;=) 

Minä juttelin alkumatkasta 7-vuotiaan pojan kanssa koulujuttuja, kun molemmat olimme ekaluokalla. Hän istui äitinsä ja pikkuveljen kanssa viereeni. Huomasimme, että samaa kirjainta ja numeroa opetellaan! Lähtiessään hän sanoi reippaasti: "Toivottavasti tavataan joskus taas junassa!"

Varasin mukaan Padin, lehtiä ja vähän evästä. Mukavasti matka kuluu, kun on tekemistä. Huomaan kyllä välillä vain nauttivani maisemista. Nyt istun koirien vaunussa. Minulla ei ole paikkalippua, joten järkeilin saavani olla täällä paremmin rauhassa ja vielä hyvässä seurassa. Muutama ihminen ja kaksi kilttiä ja suloista koiraa. Mikäs on matkustaessa. Kohta perillä...

Jumissa

             

Pieni kivi, mutta hassut seuraukset: Tarinoita elävästä elämästä...

Tänään välitunnin jälkeen luokkaan mennessäni kiskaisin oven vauhdikkaasti perässäni kiinni. Hyvä, ettei käsi irronnut, mutta ovi ei liikahtanutkaan! En oikein ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Ekaluokkalaiset innokkaasti tulivat avukseni asiaa tutkimaan ja joku huomasi kiven kiilautuneen oven alle. 

Hain vasaran ja kiintoavaimen, jonka avulla yritin naputella kiveä pois, tuloksetta. Pidimme seuraavan tunnin mölyt mahoissamme ja oven pakon edessä auki käytävään. "Ope, miks toi ovi on auki?" 

Välitunnilla mieskollegani teki jonkin verran töitä, ennen kuin kivi irtosi - ja säleitä myös! Tiukassa oli...

Eipä ole tällaista 30-vuotisella urallani ennen tapahtunut!

Heittäytymisiä

Mitenkäs sitä on sanottukaan: "Vierivä kivi ei sammaloidu." Vähän siltä tuntuu, kun koko kesä ja tämä alkusyksy on ollut aikamoista heittäytymistä elämän vietäväksi. Hienoa aikaa, jolloin olen paljolti tehnyt asioita spontaanisti, suunnittelematta, pienellä varoitusajalla, antamalla vain mennä ... 

Ehkä nyt vasta olen ymmärtänyt, mitä tarkoittaa elää päivä kerrallaan. Olosuhteiden pakosta en ole viime aikoina aina tiennyt, mitä ilta tuo tullessaan ja oikeastaan se on ollut mielettömän hienoa. Tällä iällä on viimeistään toteutettava haaveita sekä unelmia ja nyt tuntuu elämä niitä avaavan eteeni. Niin ihmeellistä ja ihanaa!

Viikonloppuna tie vie raiteita pitkin kauas...

3 vee

Pikku-Samppa täytti eilen kolme vuotta. Varsinaiset synttärijuhlat pidetään myöhemmin, mutta eilen kävin häntä onnittelemassa, viemässä lahjan ja syömässä kaupan kakkua perheen kanssa. Pöytään katettiin vain mukit ja lautaset, mutta kakussa piti tietenkin olla jo nyt kynttilät, jotka päivänsankari posket pullollaan puhkui puhaltamalla sammuksiin. Oli aika suloisen näköistä!

Päivää oli juhlistettu käymällä uimahallissa uimassa, kun se on Samuelille niin mieleistä puuhaa. Kun illalla menin lahjoineni, nukkui päivänsankari väsyneenä isänsä sylissä umpiunessa punaisin poskin. Sieltä hän kuitenkin onnittelulauluun virkosi hereille.

Varsinaisena lahjana Samuel sai syysvaatteita, mutta löytyipä kunnon pakettikin, josta ilmestyi traktori. Sillähän sankari ryhtyi heti leikkimään.

"Onnen kyyhky lentää..." laulettiin ennen...

Aikuisten poika

Ihme elokuvabuumi menossa... 

Tänään oli vuorossa Juha Lehtolan elokuva Aikuisten poika. Elokuvalla on aika rankka aihe, sillä se kuvaa 11-vuotiaan pojan selviytymistarinaa vanhempiensa kuoleman jälkeen. Poika kieltäytyy suremasta ja alkaa sen sijaan selvittää syytä vanhempiensa onnettomuuteen. 

Elokuva on hyvin elämänmyönteinen ja vauhdikaskin. Siitä välittyy vahvasti ajatus, että elämä kantaa eteenpäin ja toisesta huolehditaan. Esa Nikkilä pääosassa Oliverina on valloittava ja tekee roolinsa hyvin. Pidin elokuvasta ja se pyöri mielessä myöhemminkin pitkin iltaa.

Kävin iltapäivänäytännössä ja yllätys oli lipun halpa hinta, vain 5 euroa. Meitä katsojia ei kovin montaa ollut, illalla varmaan enemmän. Kiva, kun on taas hyviä kotimaisia elokuvia tarjolla!

Mielensäpahoittaja

Tänään kävin katsomassa Tuomas Kyrön romaaniin perustuvan ja Dome Karukosken ohjaaman elokuvan Mielensäpahoittaja. Elokuva oli koskettava ja hauska, vanhan ihmisen ajatuksiin ja kommelluksiin perustuva komedia, jossa kuitenkin elämän totuudet tulivat esille. Kuten se, miten elämä muuttuu ympärillä, mutta vanhus ei mitenkään pysy muutoksen tahdissa. Pitääkö pysyäkään?

Antti Litja näytteli pääosan hienosti. Eräs pupukohtaus toi kyllä mieleen Risto Jarvan Jäniksen vuoden, mutta ei tuo ainakaan minua haitannut. Vähän mietin katsellessa, että miksiköhän tällainen otos on mukaan haluttu. 

Tänään oli aamulla äidin kanssa härdelliä. Hän ei ollutkaan halunnut lähteä kuntouttavaan päivätoimintaan, minne hoitaja olisi hänet saattanut ja toi hyvin tiukasti esiin oman mielipiteensä. Huokaisin syvään, kun asiasta kuulin. Tilannetta selviteltiin ja jotenkin Mielensäpahoittaja sopi hyvin päivän tunnelmiini.

Huomenna taidan käydä jatkamassa leffaputkea!

Onnea on...

... viettää mökkipäivä aurinkoisessa säässä luonnosta nauttien: marjoja notkuvat pihlajat, huikean kaunis kurkiaura, joutsenten huudot, leppoisa saunominen...

... syödä afrikkalaista ruokaa, juoda päiväkahvit täytekakun kera, jonka eilen tein ja tänään se syötiin viimeistä murua myöten. Hyvää oli, vaikka itse sanonkin ;=)  ...

... saada valmiiksi kerätyt, putsatut ja käsitellyt sienet tuleviin herkutteluhetkiin. Kiitos ystäväiseni! ...

... aloittaa uusi viikko pirteänä ja kiitollisena kaikista viikonlopun ihanuuksista ...

Aamukuvia

Aamulla herätessä usva leijaili kaupungissa. Maisema näytti hivelevän kauniilta, pumpuliselta.

Tehdaskin piirtyi taivasta vasten utuisena ja pehmeänä.

Napsin useita kuvia yöpuvussa ikkunasta ja parvekkeelta.

Kello oli vasta puoli kahdeksan, joten kömmin vielä vähäksi aikaa peiton alle jatkamaan unia. 

Myöhemmin lähdin mökille. Kävelin 5 kilometrin lenkin, nukuin ihanat päiväunet ja söin makoisat valkosipuliporkkanat, siikliä ja silliä. Illalla vielä korjasin matematiikan kokeet kaupunkiin palattuani. Ihana ilma, ihana päivä!

Muistoja

                               

Viikonloppu on alkanut. Työpäivän jälkeen kävin näyttämässä Lapin kuvia sisareni perheelle ja äitiäkin piipahdin katsomassa sekä samalla vein hänelle puhdasta pyykkiä. Vilkas ilta, mutta nyt olen vain ollut, muistellut matkan ihania hetkiä ja puhunut puhelimessa ystävän kanssa, ties kuinka monetta kertaa tänään :=)

                                             

Huomenna lähden mökille, sillä on luvattu aurinkoista säätä. Suunnitelmissa ei ole muuta kuin ruoan laittoa, ulkoilua ja laiskottelua. Eipä sitä muuta tarvitse tehdäkään. Viikonloppuna voi vain ladata akkuja ja nauttia elämästä...

Taideiltapäivä

                              

Perinteinen taidemuseomme opettajailtapäivä pidettiin tänään upouudessa laajennusosassa. Uusi museorakennus on upea, täydellisesti maisemaan ja vanhaan kartanomiljööseen istuva, moderni ja valoisa paviljonki. Kaikesta näki, että rahasta ja suunnittelusta ei ole tingitty piiruakaan.

                              

Läheinen saarikin on liitetty uudella sillalla museon pihapiiriin. Siellä on myös taidetta nähtävillä, esim. tämä vedestä nouseva Urho Heinäsen mieshahmo Kosto. Nyt vesi oli niin alhaalla, että veistos oli lähes kuivilla.

                              

Iltapäivämme ohjelmoidun osuuden jälkeen sai kierrellä vapaasti museotiloissa niin sisällä kuin ulkona. Uudesta taiteesta en niinkään nauttinut, mutta kartanon puolella olevat vanhat, tutut teokset uudella ripustuksella olivat niin mielettömän hienoja. Yläkerran runojen ja teosten yhdistäminen kokonaisuudeksi oli elämys. Tätä näyttelyä pitää tulla katsomaan ajan kanssa vielä uudestaan.

                             

Museo antaa mahtavan tuen yhteistyökumppanimme muodossa opetukselle. Oppilaita on mukava viedä museoomme, sillä oppilaille suunnatut taidepaketit ovat viimeisen päälle laadukkaita, toiminnallisia ja valinnan varaa on monenlaista. Olen tosi ylpeä, että kaupungissamme on tällainen taiteen mekka ja ainutlaatuinen yksityinen taidemuseo, joka osaa uudistua ja yllättää yhä uudelleen!

Outamaita ja auvikoita...

Kaikki ihana päättyy aikanaan... Taas kotona!

Lapin lasten laitumilla sain matkata ja mielettömän hienoa oli! En ole vähään aikaan ollut Lapissa, joten senkin vuoksi elämys oli suuri.

Ruskaa jo näimme, kauniit suot, porolaumat ja tunturin rinteet, rakkaudella tehtyä ruokaa, vain oleilua ja kiireettömyyttä. Sielu lepäsi ja mieli voimaantui, mistä voi pitkäksi aikaa ammentaa voimia työviikoille.

Kiitos, Lappi! Koin jotain sydämeenkäyvää ja ikimuistoista...

Korkealla

                             

Matkakaverit

Vielä kauempana...

Kaukana kotoa...

Sieniä, sieniä...

Olimme sienessä. Mustia torvisieniä iso pussillinen todella pienellä vaivalla...

Kehnäsieniä, joita en koskaan aiemmin ole uskaltanut kerätä yksin. 

Tatteja ja kanttarelleja niin paljon, että sain kolme isoa purkkia pakkaseenkin. Kiitos kerääjälle! Vaikka en yhtään siedä suppilovahveroita, olen syönyt sienimuhennosta muista sienistä ja hyvin on vatsa kestänyt. Ihanaa!

Pitkästä aikaa kotona

            

Kotona ollaan! Töiden jälkeen tulin kiireesti laittamaan matot paikoilleen siivouksen jälkeen. Kiitos Päivi ja Leena! Heti ulko-ovella tulvahti puhdas tuoksu vastaan, niin ihanaa. 

Kauaa en ehtinyt siististä kodista nauttia, kun lähdin päiväkodista hakemaan pikku-Samppaa. Kävelimme yhdessä ja katselimme lentäviä naakkoja. Kotona syötiin välipala, käytiin potalla ja sitten oli kiire katsomaan Pikku-Kakkosta. Enpä ole sitä nähnyt viime kevään jälkeen ja yllätyksekseni bongasin juontajan paikalta Semmareista tutun Tuomo Rannankarin. Minunkin mielenkiintoni heräsi kummasti ;=)

Samppa mönkii sohvalla ja minä kirjoittelen. Kun Pikku-Kakkonen päättyy, alamme rakentaa palikoista kivoja juttuja. 

Mukava ilta siis tiedossa! Huomenna taas mökille...