keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Erilainen vappuaatto


Vappupallojen puhallusta, naamiaisia, kiharaiset serpentiinit... Lasten iloa oli töissä hauska seurata. Erilaisia hahmoja liikkui käytävillä: noitia, teräsmiehiä, koiria, kaiken maailman hippejä sekä prinsessoja. Minä huuhailin kiinalaisessa päähineessä ja aamutakissa koko päivän. Lapsista on niin hauskaa, kun koulun aikuisetkin heittäytyvät täysillä mukaan. Töissä siis varsin perinteinen vappuaatto.

Töiden jälkeen kävin myyjäisistä hakemassa munkkeja ja iPadiini SIM-kortin mökkikautta varten. Olisi ollut ihanaa ottaa pienet nokkaunet, sillä herasin jo viiden maissa aamulla, mutta en ehtinyt. Kuoronharjoitukset kutsuivat!

Niin, enpä muista koskaan aiemmin viettäneeni vappuaaton iltaa kuoronharjoituksissa. Nyt sekin on koettu! Asiasta veisteltiinkin pitkin iltaa hurttia huumoria. Pakko oli harjoitella, sillä meillä on lauantai-iltana konsertti parin muun kuoron kanssa.

Ilta oli kyllä harjoituksista huolimatta tosi hauska. En muista nauraneeni pitkään aikaan niin hervottomasti kuin tänä iltana. Vieläkin hymyilyttää muutamat jutut... Kai me kuplivasta tunnelmasta huolimatta jotain osattiinkin, kun saimme johtajalta roppakaupalla kehuja.

Muuten, en ole koskaan uskonut, että kaupan sima voi olla hyvää. Luin lehdestä sima-arvostelun, jossa Marlin kotisima sai parhaat pisteet. Kaupassa pullo osui silmääni ja päätin kokeilla. Äsken maistelin ja totta tosiaan! Se maistui ihan kotitekoiselta eikä esanssiselta sokerilitkulta. Pullokin oli kaunis, lasinen.

Nyt väsyttää armottomasti! Enpä taida jaksaa enää enempää riekkua hereillä tänä vappuaattona...

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Vertaisoppiminen



Luokkani sai tänään valmiiksi ryhmätyöt kasveista. Olemme niitä ahkeroineet kolmen päivän ajan. Koska on kyseessä pienet tokaluokkalaiset, ohjeistin ensin hyvin. Silti mietin, mitä tuleman pitää...

Homma onnistui yli odotusten. Ensin muutamalla ryhmällä oli erimielisyyksiä työnjaosta, mutta "Maalari maalasi taloa..." toi helpotuksen työskentelyyn. Oppilaat opettivat ja auttoivat toisiaan, erityisesti tiedonhankinnassa ja tekstinkäsittelyssä. Opimme myös mallista piirtämistä. Prosessi ja lopputulos olivat loistavat!

Ryhmätyö innostaa aina kaikenikäisiä oppijoita, vertaisoppimista parhaimmillaan!

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Prinssi Rohkea


Valkovuokot kukkivat meillä mökillä, mutta jotenkin vaivaisemmin kuin aiempina vuosina. Olisiko niukkaluminen talvi vaikuttanut tai sitten ovat muuten vain pitämässä välivuotta runsaassa kukinnassa.

Tänään talkoilimme mökillä. Saimmekin paljon aikaiseksi ja lopuksi joimme hyvät kahvit. Prinssi Rohkea hauskutti meitä ratsastamalla hirnuvalla keppihevosellaan, heiluttamalla vinkuvaa (!) miekkaansa ja höpöttämällä omia 2 ja 1/2 -vuotiaan juttujaan, joista saa jo aika kivasti selvääkin. Kuvassa prinssi on jo väsähtänyt, hukannut kruununsa ja hevosensa. Onneksi vahtikoira vartioi ja on vielä tallessa!


Tosi hauska mökkiviikonloppu takana! Ilmat olivat ihanat ja nyt taitaa viiletä. Ei haittaa!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Mökin siivous

Aamulla lähdin aikaisin viemään neljän tytön lastia 40 km päähän partiotaitokilpailuihin. Heillä oli edessä 6,5 kilometrin patikointi ja ainakin karjalanpiirakoita piti leipoa jollain rastilla. Nuoria näytti olevan paljon kilpailemassa.

Poikkesin samalla kaupoilla ja Rautiassa oli kevätkekkerit. Siellä tarjoiltiin sopivasti makkaraa ja kahvit. Olikin jo vähän nälkä, kun niin aikaisin oli lähdetty liikenteeseen.

Ostin ensimmäiset orvokit mökille. Rakastan orvokkeja ja niitä pitää olla paljon, erityisesti keltaisia, vaikka ne eivät ihan koko kesää aina kuki. Leikkauksella heinäkuussa saan ne usein kukkimaan syyskuulle asti. Muista kukista en niin välitäkään, vaikka samettiruusuja ja miljoonakelloja mökille istutan.

Jatkoin kaupungista mökille. On se kumma, kuinka jokainen paikka pitää mökissä siivota talven jäljiltä ja hyvin! Olen monta viikkoa aina vähän kerrallaan tehnyt ylämökin siivousta. Tänään imuroin ja pyyhin lattiat. Kun odottelin lattioiden kuivumista, söin myöhäisen lounaan ulkona. Järvi oli tyyni, joutsenet lensivät, valkovuokot kukkivat ja sielu lepäsi! Nukuin työrupeaman jälkeen päiväunet puhtaassa mökissä.

Nyt voisi muuttaa päivänä minä hyvänsä!

Ps. Tämä oli tuhannes blogikirjoitus!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Kiireisen viikon kiireetön päätös

Kyllä on ollut työntäyteinen ja kiire viikko: kokouksia, koulutusta, koulutulokkaiden kouluun tutustumista ja vanhempieniltaa. Kotona ei ole ehtinyt käydä kuin kääntymässä.

Tänään lähdin töistä kiireellä viemään autoa huoltoon. Öljyn valuttaminen korjataan ja samalla tehdään huolto. Tuli vähän kiire ja ajelin sakkorajoilla vain huomatakseni, että huoltamolla oli ihmisiä jonoksi asti. Kukaan ei huomannut pientä myöhästymistäni.

Tivasin syytä öljyn tiputteluun, joka laitettiin robotin syyksi. Samaa syytä tarjottiin astianpesukoneen kytkimen rikkoutumiseen talvella. Voi robotti parkaa! Se ei kyllä osaa tehtaassa hommiaan, kun aina syyllistetään. Onneksi on takuut...

Kävelin huoltamolta ABC:lle kahville ja lukemaan lehtiä. Tässä nyt naputtelen päivitystä ja odottelen huollon valmistumista. Kiire päättyi kuin seinään ja viikonloppu edessä. Lähden mökille lopettelemaan siivoukset. Kohta pääsen sinne muuttamaan :=) Jee!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Öljyä

...laineilla, ei kun lattialla! Autosta vuotaa siis vähän öljyä. Olin ihan ällistynyt, kun huomasin sen. Ei minun autoistani ennen ole mitään tippunut. Tämä yksilö on pari vuotta vanha ja vuotaa! Veneestä ymmärtäisin...

Soitin aamulla huoltoon ja pyysivät iltapäivällä tulemaan näytille. Takuu on voimassa, joten en muuten ole huolissani, kunhan ei ala valuttamaan enemmän. Huoltamolla hörpin kahvia ja nojatuolissa lehteä lueskellen odottelin, mikä vika löytyy.

Öljytankissa (säiliössä?) vuotaa sauma. Perjantaina se korjataan ja samalla tehdään 30 000 km huolto. Onneksi olivat todella palvelualttiita sekä ystävällisiä ja aikakin löytyi nopeasti.

Autoilu on hauskaa, mutta saan heti sätkyn, jos jotain epätavallista tapahtuu. Nykyautojen tekniikka menee kasvatustieteilijältä aivan yli ymmärryksen!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Toinen pääsiäispäivä


Peilityyni järvi, lämmintä, krookukset auki parhaimmillaan... Mökillä taas yksi huippuhieno päivä, vaikka meillä ei aurinko päivällä paistanutkaan, illansuussa vasta.

Eväänä oli loput lammaspaistista. Se oli aivan mielettömän hyvää, vaikka itse kehunkin. Laitoin siihen mustaapippuria, rakuunaa, valkosipulia ja punaviiniä öljyyn sekoitettuna sekä suolaa tietenkin. En juurikaan nähnyt vaivaa sen eteen ja paistaminenkin tapahtui ilman valelua pussissa. Maukasta tuli ja helposti! Lampaalla on herkuteltu jo monena päivänä, mutta nyt siitä on enää nökönen jäljellä. Hyvä niin!


Jatkoin haravoimista, voi käsi parka! En kuitenkaan ahnehtinut, vaan istuskelin välillä ja vain katselin. Tapasin pihassa pyyn, ensimmäisen hyttysen (!) sekä sisiliskon. Kaadoin minun mittakaavassani kaksi puuta (oikeasti varmaan rankoja) ja pesin auton kuramatot, taas kerran. Vasta illalla maltoin lähteä kotiin.

Huomenna palataan taas arkeen!

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäissunnuntaina



"Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti..." Ortodoksinen pääsiäistropari on soinut mielessä aamumessusta lähtien, mutta sehän sopii - pääsiäissunnuntai kun on. Messuun piti lähteä naapurikirkkoon, sillä meillä olisi ollut oma vasta iltapäivällä ja silloin halusin jo olla mökillä.

Olen tehnyt monia linturetkiä viime viikkojen aikana tai paremminkin olen aina sopivissa kohdin käyttänyt aikaa lintujen tarkkailuun, mökkimatkalla pysähtynyt peltoaukeille ja ajanut varta vasten joenrantaan kiikaroimaan. Mitään erikoista mainittavaa en ole nähnyt, vaikka kiva on ollut tavata kerta kerralta enemmän "tavallisia" muuttolintuja. Mutta tänään: Ihan vain ajaessa mökille yhtäkkiä iso pöllö lensi läheltä tien yli. Pysäytin auton heti, mutta se oli jo ehtinyt metsän pimentoon. Vau, miten suuri ja komea ilmestys!


Päivä oli meillä aluksi pilvinen. Vasta kolmen maissa alkoi aurinko paistaa ja lämpömittari kipusi heti 15 asteeseen. Tuo sammakko kahisteli verannan vieressä, kun join päiväkahvia ja antoi ottaa itsestään kuvankin. Suruvaippa lenteli, samoin näin ensimmäistä kertaa kimalaisen. Kurkiakin oli taas taivaalla ja iso haukka liiteli mökin yläpuolella.

Haravoin ja nautin niin! Kesken kaiken omiin ajatuksiini vaipuneena kuulin matalan miesäänen toivottavan selkäni takaa "Päivää!" ja säikähdin pahan päiväisesti. Sain vieraan kesken puuhasteluni. Harmi, että olin jo ehtinyt juoda termarissa olleen kahvin! 


Päivän päätteeksi, ihanassa ilta-auringossa, pulahdin järveen heittämään talviturkin. Vesi oli kylmää mutta ei jäistä kuten joskus, kun olen jäiden seassa kastautunut. Tuntui ihanan virkistävältä haravoinnin ja muun puuhailun jälkeen. Varmuuden vuoksi puin kunnolla vaatetta päälle, etten vilustuisi, vaikka ilma oli vieläkin lämmin. En olisi malttanut lähteä takaisin kaupunkiin lainkaan!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Lankalauantain kukerrusta


Lankalauantaina ovat pahat henget, trullit ja noidat valloillaan. Yksi istuu mökin takan päällä nytkin...

Päivällä olin syömässä kummitytön kanssa. Hänen muu perheensä on Pohjanmaan mökillä, joten toteutimme pitkään suunnitteilla olleen pizzareissun. Oli kiva syödä yhdessä ja jutella kuulumisia. Skootterilla päristellen hän jatkoi matkaansa kotiin Nella-koiraa lenkittämään.

Minä lähdin mökille. Tie on niin kuiva, että perille pääsee jo autolla. Sisällä on herttainen hyrskyn myrskyn, kun siivoukset ovat kesken. Tänään tyhjentelin pesistä tuhkat, tuuletin ryijyt ja täkänät, imuroin seiniä ja kattoja sekä ravistelin verhoja. Itse imurointi ja lattian pesu on nopea juttu, kunhan saa muut "nuohoukset" ensin tehtyä.

Pihalla vaeltaessani kuulin vastarannalla teerien kukertavan ensi kerran. Mökin yllä otti korkeutta 26-päinen kurkiaura. Metsiköstä kuului peipposen, mustarastaan ja yläilmoista kiurun huumaava konsertto. Pihassa olivat kukintansa aloittaneet jo krookukset ja narsissitkin olivat viikossa venyneet pituutta. Valkovuokon nykeröitä nousee nurmikolla. Oi, ihan sekoan tästä kevään ihmeestä!

Ihana päivä! Kotiin ajellessa kuuntelin autossa Mozartin Requiemia, nyt tulee Teemalta Matteus-passio. Hemmottelua upealla musiikilla!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkäperjantaina


"Minun tähteni..."

Olen mietiskellyt ihmisen pahuutta: valehtelu, juonittelu, tunteettomuus, itsekkyys...

"Uskon ristin salaisuuteen.
Yöstä johdat aamuun uuteen."

(virsi 73:7)

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kiirastorstaina


"Ei niin,
että pyrkisin ymmärtämään,
jotta uskoisin,
vaan uskon,
jotta ymmärtäisin."

(Anselm Canterburylainen)

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kellokeskiviikon sekoilua


Voi, mikä päivä! Samaistuin niin tuohon Samuelin tekemään pääsiäistipuun.

Koulussa päivän jutut ontuivat aamusta alkaen. Kaikki saatiin kyllä hoidetuksi, mutta jotenkin takkuista oli. Iltapäivän viimeisellä tiimitunnilla puuttui materiaali, joka meille piti toimittaa juuri tätä työskentelyä varten. Saatiin asiat tehtyä, mutta ensi viikolla niitä pitää paikkailla, harmi!

Tulin kaupan kautta kotiin ja ajattelin, että on tunti aikaa syödä ja lukea rauhassa päivän lehdet. Enpä ehtinyt, sillä sisareni soitti työmaaltaan hätäsoiton, josko voisin hakea Samuelin tarhasta. Totta kai täti ehti! Lähdin siitä paikasta, syömättä, ja tulimme pääsiäistipua raahaten leikkikentän kautta kotiin. Tipu oli niin tärkeä, että sitä ei voinut reppuun laittaa!

Pojan syötin, mutta itse en ehtinyt! Äitinsä haki hänet myöhemmin ja minä lennossa parissa minuutissa hotkin jotain murua rinnan alle. Sitten ryntäsin reilusti myöhässä kuoroon, jossa en ehtinyt harjoitella kuin muutaman minuutin ja sitten alkoikin jo iltakirkko. Koulussa paimennan työkseni pikkupoikia ja kuorossa vähän isommilla, tenoreilla oli sellainen "puheripuli", että joku jo uhkasi jälki-istunnolla, jos ei tule hiljaista! Se uhkaaja en ollut minä ;=) Laulut menivät hieman niin ja näin... Kaiken huipuksi kuulin, että pitkänperjantain harjoitus on jo kello 8!

Kun pääsin kotiin, olin puhelimessa yli tunnin yhteen menoon, mikä kyllä oli päivän parhaita juttuja. Nyt vähän silmittelen tätä iltaa, joka yöksi jo kääntyy...

Onneksi pääsiäislammas on jo marinoitumassa jääkaapissa. Myös kirkkomme pienin kello, joka ei soinut ollenkaan, vaan pelkästään kolisi, on saatu korjattua. Jotkut asiat sentään onnistuneetkin!

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Pääsiäislaulut

"Vieraalla maalla kaukana..."

Tänään olen laulattanut pääsiäisvirsiä ja lauluja kolmen tunnin ajan, eilen saman verran. Ihanaa ja mukavaa... mutta rajansa kaikella! Niin kivaa kuin musiikin opetus monta tuntia viikossa onkin, tämä on se varjopuoli. Aina pelkään, että alkaa omista korvista pian pursuta yli.

Ymmärrän hyvin kanttoreita, joiden oman juhlan viettoon eivät kuulu samat laulut, joita työkseen pyörittää päivät pitkät. Onneksi minulla riittää yleensä yö palautumiseen, jonka jälkeen taas samat biisit raikuvat omastakin suusta ihan iloisesti.

"Lensi maahan enkeli..."
                     "... hän kanssamme käy tuleville teille..."
                                         "Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme."
                       

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Hiljainen viikko


Tänään oppilaiden kanssa puhuimme koulussa alkaneesta hiljaisesta viikosta. Jo lapsesta saakka se on ollut minulle erilainen verrattuna vuoden kaikkiin muihin viikkoihin. Ahtisaarnat kuljettavat kohti kiirastorstaina alkavaa hämmennystä ja surua, pitkäperjantain kärsimystä ja vihdoin pääsiäisen riemukkaaseen valoon.

Suurimmalle osalle ihmisistä hiljainen viikko on samanlainen kuin vuoden muutkin viikot eikä juhlapyhät merkitse muuta kuin vapaata työstä. Paastonaika ei kosketa millään tavalla.

Minä olen vahvasti sitä mieltä, että juhlan pitää erota arjesta. Tänä paastonaikana olen ihan oikeasti voinut paastota. Pitkällä sairauslomalla olen syönyt kevyesti, juuri minulle sopivalla tavalla ja rytmillä sekä jättänyt pois herkut. Liikuin joka päivä ja annoin aikaa ajatuksille. Olen kuunnellut paljon keskiaikaista musiikkia.

Nyt on hyvin kevyt olo, ei vain fyysisesti, vaan myös mielen päältä on häipynyt jotain turhaa painolastia. Tilalle on tullut ainakin hitunen jotain tärkeää elämän ainutkertaisuudesta.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Noah


Kävin tänään katsomassa kaikkialla kristittyjen mielipiteitä jakaneen elokuvan Noah. Ei vain kristityt vaan myös muslimitkin ovat elokuvaan suuttuneet.

En oikein ymmärrä, miksi on kohistu. Noah kertoo nimensä mukaisesti Vanhan testamentin kertomuksen Nooasta ja vedenpaisumuksesta arkkeineen ja eläimineen. Tietysti elokuvassa on omat sivujuonensa, mutta harvoinpa Raamattuun perustuva elokuva on orjallisesti noudattanut alkuperäisversiotaan.

Ilmeisesti ohjaaja Darren Aronofskyn ajatus Nooasta ympäristön- ja ilmastonsuojelijana sekä viittaukset punaisen lihan syömisen vaaroihin sekä sivilisaatiokritiikkiin ovat olleet liian modernia Raamatun kertomuksen tulkintaa. Toki elokuvassa Nooan kiihkomielisyys tuntuu jopa iljettävältä ja kuusiraajaiset, kiviset enkelihahmot kummallisilta sekä taistelukohtaukset puuduttavilta, mutta mielestäni elokuva on silti ihan katsottava. Varsinkin armon ja rakkauden sanoma elokuvan lopussa on puhutteleva.

Elokuva on 3D-versio. En ole aiemmin näitä katsonut ja ensimmäisenä lasien läpi tirkkiessä tulikin mieleeni, että saanko uuden migreenikohtauksen. Kieltämättä ihan hauskalta tuntui olla ikään kuin keskellä tapahtumia. Sen verran kaksi ja puoli tuntia lasit päässä kuitenkin vaikutti, että poislähtiessä aluksi horjuin kuin olisin ottanut muutaman lasillisen liikaa!

Paljon huonompiakin elokuvia on katsottu ja hyviksi kehuttu!

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Puolikkaita

Matematiikan tunnin alussa kotitehtäviä tarkistaessamme huomasin, että numeroita on vaikea nähdä. Katsoessani luokkaan oppilaiden kasvoista näkyi vain puolet. Itku! Migreenikohtaus tulossa ja aura päällä! Puolet näkökentästä oli kuin väreilevän veden takana.

Olinkin pari päivää sitten mietiskellyt, että edellisestä migreenistä taitaa olla lähes vuosi aikaa. Minulla tämä riesa tulee todella harvoin ja on sikäli helppo, että siihen auttaa tavallinen ibuprofeeni, jos sen ehtii ottaa auran aikana ennen päänsäryn alkamista. En siis voi verrata tautiani niiden kanssa, joilla on kova migreeni.

Onneksi luokassa oli erityisopettaja ja avustaja. Opetin uuden asian loppuun ja sitten kiirehdin hiljaisen työn jakson alkaessa ottamaan lääkkeen. Burana Pore on tällä hetkellä minulle osoittautunut hyväksi, sillä se auttaa nopeasti. Nytkin ehdin lääkitä itseni ajoissa, joten päänsärkyä ei ehtinyt tulla, onneksi.

Mikä kohtauksen laukaisee, jää minulla usein hämärän peittoon. Ehkä nyt on ollut syynä kirkas auringonpaiste, jota on ollut koko viikon ja en ole muistanut käyttää aurinkolaseja. Nyt täytyykin olla tarkkana niiden kanssa.

Kotiin päästyäni nukuin iltapäivällä tunnin verran. Sen jälkeen onkin ollut aivan tavallinen olo. Selvisin tällä kertaa taas todella helposti!

torstai 10. huhtikuuta 2014

Jäät lähtevät


Aurinko paistoi heleästi tänään, mutta kylmä viima puhalsi. Olin välituntivalvonnassa koko päivän ja onneksi oli paljon vaatetta päällä. Olin suunnitellut lähteväni mökille ja melkein muutinkin suunnitelmat viileyden vuoksi. Päätin kuitenkin lähteä ja hyvä niin, sillä mökillä jäät olivat hupenemassa ja järveen oli tullut iso, monen kymmenen metrin levyinen avovesi meidän kohdalta vastarannalle. Myös ranta oli auki. Mielenkiintoista seurattavaa!


Jäät näyttivät todella heikoilta ja tuntuu siltä, ettei mene kauaa, kunnes ne lähtevät. Olisi hauska olla paikalla silloin!


Vesi on todella alhaalla. En muista koskaan nähneeni veneenpitopaikassa kiviä paljaana tähän aikaan keväästä. Yleensä on pitänyt odotella toukokuun loppupuolelle, jotta saadaan venelaituri paikoilleen. Nyt sen voisi laittaa vaikka heti!

Niin matalalla vesi ja jäät lähdössä aikaisin. Merkillinen kevät!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Arjen keskellä juhlaa


Tänään töiden jälkeen piti  nopsasti vaihtaa vaatteet ja lähteä juhlimaan. Työn puolesta minut oli kutsuttu yhteistyökumppanimme 5-vuotisjuhliin. En asiasta tiennyt kuin eilen vasta, joten täytyi tehdä suunnitelmien muutos tälle illalle. Kuoronharjoitus sai väistyä. Hauskaa, kun keskellä arkea onkin juhlahetki.

Saimme nauttia musiikkiohjelmasta sekä taikuriesityksestä, joka oli varmaan sekä lasten että aikuisten mieleen. Miten ihmeessä kaikki nähty silmänlume voi olla mahdollista tehdä niin, ettei kukaan huomaa asian todellista toteuttamista? No, sehän on sitä "taikuutta"!

Lopuksi nautittiin hyvästä ruoasta sekä kakkukahveista. Lapsille oli oma herkkuja notkuva tarjoilunsa. Täytyy tunnustaa, että kävimme kahvin jälkeen hakemassa vielä hieman jätskiä, sipsejä ja namusia!

Oli mukava juhlia, jutella työtovereiden kanssa muutakin kuin työasioita ja tavata monia muita tuttuja. Huomenna taas arkisiin askareihin!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Haleja


Tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Paljon haleja oppilailta ja lämpimiä tervetulotoivotuksia vanhemmilta. Neljännen luokan poikien "kvartetti" oli tehnyt minulle musatunnin alkuun laulunkin.

Olen liikuttunut kaikesta tälle päivälle osuneesta ihanuudesta! Alakoulun open työ on ihan parasta!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Viimeinen lomapäivä

Viimeisen lomapäivän kunniaksi ajattelin mennä aamulla messuun. Kirkon piha oli kuitenkin tyhjä ja ilmoitustaululla luki messun kellonajaksi tälle sunnuntaille klo 13. En ollut ainoa, joka oli väärään aikaan tulossa. No, ei haitannut, sillä pihalla juttelin pitkään erään puolitutun kanssa, joka on kokenut kovia elämässään tänä keväänä. Ehkä oli tarkoituskin, että tapaamme!

Vaikka oli sunnuntai, olimme sopineet sisarentyttöjen kanssa menevämme mökille aloittelemaan siivouksia. Arkena meillä ei todellakaan ole yhteistä aikaa ja tämä oli kahteen viikkoon ainut yhteinen sopiva päivä.


Oli todella ihanaa tyttöjen kanssa touhuta koko iltapäivä. He kävivät nauhalla merkkaamassa pari puuta, jotka metsänomistajan olisi syytä kaataa tien varrelta. Ovat menneet kallelleen ja rojahtavat pian tien päälle.

Minä olin työnjohtajana, kun tytöt kantoivat terassikalusteet paikoilleen, ravistelivat matot ja pöllyttivät patjat. Välillä syötiin herkkuja, juteltiin ja naurettiin. Niin ihanaa olla murrosikäisten kanssa! Työt sujuivat joutuisasti ja heistä oli todella paljon apua, kun en vielä voi kaikkea raskasta tehdä tällä kädelläni.

Tyttöjen isä oli tehnyt maanmainiota kalakeittoa, jota söimme kotiin tultuamme. Oli käytetty juustoa sekä voita, joten ilmankos maistui! Olenkohan koskaan syönyt niin maukasta?

Äsken otin käyttöön uuden iPadin. Vanha, joka ei oikeasti ollut kuin muutaman kuukauden ikäinen, meni tytöille synttäri- ja nimpparilahjaksi toiseksi laitteeksi, kun perheessä on monta käyttäjää. Itse tilasin uuden, tehokkaamman, jolla pääsen nettiin myös mökiltä käsin. Olen niin tottunut tabletin kanssa toimimaan, että tuntuu mahdottomalta ajatella kesää ilman sitä. Todella kätevä laite kaiken kaikkiaan! Sain uuden heräteltyä henkiin ihan omin voimin ja tosi helposti. Viikolla pitää vielä käydä hakemassa siihen sim-kortti.

Kaiken kaikkiaan 4 lastaviikkoa, 3 kipsiä ja 2 kuntoutusta takana käden kanssa. Yhdeksän sairauslomaviikkoa yhteensä tänä kevättalvena, joka tuntuu kyllä ihan ihmeelliseltä, kun yleensä en joudu töistä juurikaan pois olemaan. Peukalo on jo alkanut toimia aika hyvin, vaikka tunnoton puoliksi onkin. Yhden nivelen kanssa on yleensä ongelmaa tämän tyylisen leikkauksen jälkeen ja sitä käsikirurgi toukokuussa vielä tutkii. Uskon, että nivel siihen mennessä jo toimii. Työkykyinen kuitenkin tunnen olevani ja huomenna lasten kanssa aloitetaan taas. 

Ihana palata töihin!

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Esi-isien mailla


Tulimme hautajaisista. Aamulla aikaisin lähdettiin ajelemaan paikkakunnalle, josta isäni ja osaksi äitinikin suku on kotoisin.Siunaus oli puolen päivän aikaan. Ajoitus meni ihan nappiin, eikä tullut kiire eikä oltu liian aikaisinkaan.

Äitini äidin sukuhaaran vanhin, äitini eno, kuoli kunnioitettavassa 92 vuoden iässä. Sukulaisista suurin osa oli minulle aivan tuntemattomia, mutta nytpä tuli ainakin jotenkin heidät hahmotettua. Äiti tuntui olevan mieluinen vieras vainajan lapsille, joista osa ei ollut häntä pitkään aikaan tavannut. Meidät kiiteltiin moneen kertaan, kun olimme jaksaneet täältä vähän kauempaa lähteä mukaan.

Karjalaisissa hautajaisissa on surun keskellä aina ilo läsnä. Voisi sanoa vanhan kansan suulla: "Oli hyvät hautajaiset!" Veteraanikuoro lauloi, papilla oli hyvät puhelahjat ja miellyttävä persoona, kanttori  lauloi ja soitti taidokkaasti ja vainajan lapset sekä lapsenlapset muistelivat ansiokkaasti vainajaa. Tuli hyvä mieli lämminhenkisestä surujuhlasta.

Kanttorin kanssa meillä sukeutui pitkä, hyvä keskustelu. Hauskaa, kun joskus tuntee olevansa ventovieraan kanssa samalla aallonpituudella! Kanttori sattui lisäksi tuntemaan entisen kanttorimme ja nykyinen oli ollut hänen sijaisenaan joitain vuosia sitten. (Piiri pieni pyörii...!) Minusta oli hienoa kuunnella huilua soittavan papin ja miellyttävän baritoniäänen omaavan kanttorin yhteismusisointia, joka oli hyvällä maulla ja taidokkaasti toteutettu. Mahtavaa, että pienellä paikkakunnalla on näin hyvät työntekijät, jotka voivat ottaa käyttöönsä myös oman harrastuneisuutensa.

Muistotilaisuuden jälkeen kävin vielä isovanhempieni haudalle viemässä pääsiäisnarsissit. Maa oli osaksi vielä jäässä, mutta sain kuin sainkin kaivettua kaksi kuoppaa, johon kukat istutin.

Oli niin "helppo hengittää" oman suvun maalla!

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Vipinää


Tänään on pitänyt kiirettä koko päivän. 

Aamulla kävin laittamassa äidin hiukset, sillä huomenna lähdemme hautajaisiin vähän kauemmaksi. Lähtö on sen verran aikaisin, ettei silloin ehdi enää kampauksia laittelemaan alusta pitäen.

Äidiltä lähdin käymään koululla tapaamassa sijaisopea ja päivittämään luokan tilannetta. Sain pihalla monta lämmintä halia! Luokka on ollut hyvissä käsissä ja tästä on mukava jatkaa.

Iltapäivällä hain äidin mukaan ja kävimme omahoitajalla kuuntelemassa hänen labrakokeidensa tuloksia. Arvot olivat suhteellisen hyviä, mistä iloitsimme. Reseptejä päiviteltiin nettimuotoon.

Illansuussa vielä lähdin mökille ja siellä oli kaikki hyvin. Ilmalämpöpumppu oli nostanut sisälämpötilan jo 13 asteeseen. Kiva, kun kosteus vähitellen häipyy.

Äsken päivittelin luokan nettisivuja. Maanantaina työt alkavat. Ihan kivaa!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Se käynnistyi taas!


Yksi kevään ehdoton merkki on, kun mökin ilmalämpöpumppu käynnistetään. Tänään oli se päivä. Aina vähän mietityttää, miten aparaatti herää henkiin pitkän talven jäljiltä, mutta hyvin onnistui. Lämpötila ehti jo nousta siinäkin ajassa, minkä mökillä tänään vietin. Huomenna pistäydyn katsomassa, että pumppu toimii oikein. Vähän vainoharhainen olen metsän keskellä näiden sähkölaitteiden kanssa.


Kissakin pääsi ulos kiikkumaan verannan oksaan. Kantelin jo vähän tavaroita ulos paikoilleen, jotta vähitellen pääsee aloittelemaan siivouksia. Alamökin ovien lukot temppuilivat, enkä meinannut saada niitä auki. Muutama tukeva tömäytys jalalla oviin ja aukenihan ne. Sama riesa joka kevät, kun on ikivanhat lukot. Niille pitää tänä keväänä tehdä jotain!


Uskaltauduin vähän haravoimaan ylämökin rappujen edestä. Ihan pikkuisen vain ja kättä varoen!

Aika kului siivillä! Joutsenia lenteli ja tiellä kiikaroin taas isoa kettua, jonka tapasin jo aiemminkin. Sillä oli merkillisen kellertävä väritys kaulan ympärillä. Se ei pitänyt yhtään tulostani peltoaukealle vaan lähti taakseen vilkuillen löntystelemään metsän siimekseen.

Ilma oli viileää, suorastaan koleaa. Onneksi oli paljon vaatetta päällä. Paluumatkalla oli muutama lumihiutalekin ilmassa.  Silti sormet ja mieli syyhyää laittamaan kesäkotia kuntoon. Tuskin pysyn nahoissani!

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Aprilliako?


Huhtikuun ensimmäinen - aprillipäivä - on kiva olla kotona. Vuosien varrella töissä on tottunut tänä päivänä jatkuvaan aprillaukseen. "Ope, sun päässä on kärpänen!" Mitä pienemmät oppilaat, sen innokkaampaa touhua.

Aprillipäivän tarkoituksena Suomessa oli vanhan kansan mukaan saada aprillattava juoksemaan: Siis ostamaan vaikka makaronin seimeniä tai lutikanlänkiä. Tänään päivä koetaan yleisenä valehtelu- tai petkutuspäivänä.

Minä sain aprillipäivän kunniaksi vakuutusyhtiöltä kirjeen, jossa tapaturmavakuutukseni korvasi käden leikkauksesta johtuvia kuluja - yhtä lukuunottamatta. Lasku kipsinpoiston poliklinikkamaksusta ei ollut mennyt läpi, kun ei käsittelijän mukaan kuulunut tähän vahinkoon. Laskusta oli ympyröity sana PAPA. Käsittelijä luuli, että lasku oli naisille tutusta papa-kokeesta, sillä hän ei ollut vaivautunut lukemaan laskua loppuun saakka, jossa kerrottiin lyhenteen olevan käsikirurgin nimestä. Terveydenhoitoalallahan on yleinen tapa lyhentää henkilökunnan nimet ottamalla kaksi ensimmäistä kirjainta sekä etu- että sukunimestä. Aika erikoista, että laskuja työkseen käsittelevä ei tiennyt tästä käytännöstä mitään vaan sekoili oikein kunnolla!

Tartuin puhelimeen ja soitin vakuutusyhtiöön. Puhelimen toisessa päässä oleva käsittelijä kuunteli selitykseni ja sanoi oitis: "Maksamme korvauksen heti tilillesi!" Hyvä juttu! Ei tarvinnut edes tiukentaa äänenpainoa. Yleensäkin olen ollut todella tyytyväinen vakuutusyhtiöni toimintaan. Kerran näinkin: sutjakkaa asioiden hoitoa!