keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Möyrintää


Erämaamökillä möyrästää koneet. Siellä on menossa metsänhakkuut ja puuta on kaadettu useammasta paikasta. Työt on tehty metsäsuunnitelman mukaisesti, mutta silti minua vähän kauhistuttaa. Aukot ovat kamalia, vaikka tiedänkin niitä tarvittavan metsän uudistumisen vuoksi.

Jos olisin diktaattori, kieltäisin aukkohakkuut. Kaistalehakkuu tai jatkuvan kasvun menetelmä olisi minusta maisemallisesti parempi, mutta ne eivät sovellu kaikille alueille. Oppineet metsäasiantuntijat näistä kiistelevät ihan yhtä lailla kuin minun kaltaiset "metsänkasvatuksesta mitään ymmärtämättömät".

Vähän jännittää mennä mökille katsomaan. Rantaan on jätetty suojapuut ja nopeastihan taimikko kasvaa. Silti on vähän haikea olo, sillä metsä isoine puineen on niin kaunis myllättyyn aukkoon verrattuna. No, metsää erämaamökillä riittää, joten turha parkua kaadettujen puiden perään!

tiistai 29. lokakuuta 2013

15 000


KIITOS
KAIKILLE VIERAILIJOILLE
SEKÄ 
KOMMENTOIJILLE!

Ihan sattumalta osuin vilkaisemaan blogia, kun laskuri näytti mielenkiintoista lukemaa! Tällaiselle numerofriikille se oli hauska näkymä. Tosin blogin alusta saakka laskettuna määrä olisi ollut jo yli 30 000, sillä Vuodatuksen puolella tuli samanmoinen määrä vastaan ennen tänne Bloggeriin siirtymistä. Veikeää!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Avustamassa


Tänään olin messussa avustamassa. Toivotin tulijoita tervetulleeksi kirkkoon, jaoin virsikirjoja ja luin tekstejä flunssasta huolimatta. Onneksi ei alkanut yskittää kesken lukemisen!

Messun jälkeen oli kirkkokahvit: pullaa, kahdenlaista piirakkaa, kakkua, voileipiä... Ja kaikki yhden ahkeran miehen aikaansaannosta! Kyllä nautiskelimme ja myös kehuimme leipuria. Väkeä olisi vain saanut olla enemmän. No, tästä johtuen meidän onneksemme loppuja leivonnaisia myytiin mukaan ja minäkin lähdin pullapussi toisessa ja kakku toisessa kainalossa kotiin.

Seuraava avustusvuoro on ensimmäisenä adventtina. Samassa messussa pitäisi laulaa vielä kuoronkin kanssa. Oikein havahduin tänään asiaan: Kuukauden päästä juhlitaan alkavaa adventtiaikaa! Kyllä syksy on kulunut nopeasti.

Puuhapäivä


Sateinen päivä ja flunssa... Mielenkiintoinen tunnelma!

Aamutoimien jälkeen lähdin ostamaan äidille uutta telkkaria rikkimenneen tilalle. Hän on katsellut mökin pienestä TV:stä ohjelmia tämän viikon ja vihjaisi jo isommasta! Sainkin hänelle ihan ok telkkarin ja sisareni mies kävi kokoamassa jalustan ja viritteli kanavat paikalleen. Minä roudasin sillä aikaa vanhan jäteasemalle ja vein samalla muutakin roinaa pois. Kuvittelin, että maksaa jotain, mutta ilmainen keikka oli yllätykseksi.

Kotona pesin iltapäivällä olohuoneen kaksi ikkunaa. Muut pesevät, kun on hyvä ilma, minä silloin, kun ehdin tai tulee inspiraatio. Flunssaisena on olo muutenkin tyhmä, joten siivoushommat sopivat hyvin kuvioon. Nyt on huushollista puolet ikkunoista pesty, toinen puoli odottaa. Jospa ensi viikolla saisi urakan päätökseen.

Kari on flunssaani paossa rivitaloilla, joten viettelen viikonloppua yksikseni. Illalla ryhdyin tekemään kouluhommia. Meillä on otettu sähköinen reissuvihko Wilma käyttöön ja päivittelin sinne kaikki syksyn poissaolot ja myöhästymiset. Tarkkaa puuhaa! Sitten laadin vielä yhden tiedotteen ja jos jaksan, tämän blogipostauksen jälkeen toisen. Helpottaa vähän ensi viikkoa, kun on joitain hommia tehty jo etukäteen.

Kellot on käännetty talviaikaan. Hauskaa, kun tuli tunti lisää vuorokauteen ja ottaisin mielelläni sellaisen aina välillä muulloinkin! Elimistöni on hyvin suurpiirteinen. En huomaa kellojen siirtoa yleensä mitenkään eikä se minua harmita millään lailla. Huvittaa taas lukea yleisönosastoista marinaa, kuten aina tähän aikaan!

Sade ropisee ikkunaan vieläkin...

perjantai 25. lokakuuta 2013

Shoppailemassa


Lähdin tänään puolen päivän jälkeen Tampereelle. Suutarista piti hakea talvikenkä, jonka Kari sinne alkuviikosta Taysin matkallaan vei liimattavaksi. Samoin Respectasta aioin ostaa ranteeseen lepo-ortoosin. Ranne on vaivannut öisin sen jälkeen, kun lainalastan palautin takaisin terveyskeskukseen.

Kengän sain, mutta yölasta piti tilata. Haen sen parin viikon päästä, kun menen Taysin tutkimuksiin. Meiltä ei viitsi alvariinsa isossa kaupungissa ravata, kun matkoissa kuitenkin menee aikaa.

Kävin syömässä Mäkkärissä, johon minulla oli vielä yksi lahjakortti. Karin kanssa sinne ei yleensä mennä, sillä hän inhoaa pikaruokapaikkoja. Viime viikon kulinarististen nautintojen jälkeen minulle hyvin kelpasi yllä kuvattu annos! Naapuripöydässä nuoret miehet vetelivät kolme hampurilaista mieheen ja taisi mennä ranskiksiakin tuplana. Huh!

Kiertelin vähän kaupoissa ja löysin työvaatteiksi kolme puseroa, uuden kenkätelineen naulakon alle ja pyjaman itselleni. Lisäksi hankin yhden joululahjan, mutta en kerro, kenelle!

Joka välissä yskin, niistin ja pärskin. Onneksi ei ole huono olo, mutta kunnon flunssa silti. Sain siirrettyä Taysin tutkimukset kahden viikon päähän. Hyvä, etteivät menneet joulukuulle asti, kuten ensin pelkäsin. Saisi vihdoin toukokuussa aloitetun prosessin johonkin päätökseen!

torstai 24. lokakuuta 2013

Plääh!


Kurkku kipeä, nuha niiskuu nenässä, kurkkua kutittaa, tukkoista oloa... Ei mitään suurta, mutta flunssa kuitenkin.

Ja miksi harmittaa? Siksi, kun joudun perumaan maanantaisen Tayssin tutkimuksen. Manometriassa ja vuorokausiseurannassa ei voi olla, jos on hengitystieinfektio päällä. Tätä pelkäsinkin, kun olen ollut koko syksyn ilman räkätautia, vaikka työyhteisössä sitä on kiertänyt koko ajan.

No, saan uuden ajan ja sitten taas jännitetään, olenko terve vai ehtiikö joku uusi pöpö iskeä aiheuttamaan harmitusta.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Turhaa marinaa?


Tulimme Helsingistä viikonloppuna. Kotiin tullessa havahduin siihen, että lämpötila sisällä tuntui hieman viileältä. Sunnuntaina oli kuitenkin sen verran kiireinen päivä, etten ehtinyt asiaan kiinnittää huomiota.

Maanantaiaamuna huomasin, että lämpömittari sisällä näytti 19 astetta. Illalla kotona oli huomattavan vilpoista ja lähdinkin kyselemään naapureista, onko heillä myös.

Sain juttuseuraksi kaksi vanhempaa naishenkilöä, jotka olivat vihaisia ja loukkaantuneita. He olivat aamupäivästä käyneet valittamassa kylmyyttä isännöintitoimistossa, jossa olivat lähtiessään kuulleet toimiston väen kommentoivan "mummojen marinaa"! Tämä kommentti ei ollut ilmeisesti tarkoitettu asianomaisten korviin. No, ihan epäasiallista puhetta isännöintitoimiston väeltä joka tapauksessa.

Lohdutin naapurin rouvia ja lupasin hoitaa seuraavana aamuna asiaa itse. Illalla katselin uutisia villatakissa ja -sukissa sekä lisäksi shaaliin kääriytyneenä. En yhtään ihmettele, että vanhempien rouvien mitta oli täynnä. Minä olin ollut viileydessä vain pari päivää, he olivat kärvistelleet jo loppuviikosta saakka.

Soittelin heti aamulla huoltomiehelle, joka sanoi asian selvitetyksi jo eilen ja lämpöä oli lisätty. Kerroin, että mitään parannusta tilanteeseen ei kuitenkaan tullut meille 7. kerrokseen asti. Huoltomies ihmetteli kovin mutta lupasi käydä katsomassa uudelleen.

Tunnin päästä sain kiitosviestin naapurista. Lämpö oli palannut! Vika oli ollut tukkeutunut venttiili lämpökeskuksessa. Niin, ei siis "mummojen höpinöitä" vaan ihan oikea vika!

Kurjaa, että vanhempien ihmisten asialliseen palautteeseen joskus suhtaudutaan epäilevästi. Minuakin suututti, kun tajusin, että minun valitukseni otettiin todesta, mutta yli kahdeksankymppisten puheet niputettiin otsikon Turhaa marinaa alle. Ikärasismiako?

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Sunnuntaina


Tänään oli kirkossamme sadonkorjuun kiitosmessu. Ehtoollisleipänä oli tavallista leipää ja jumalanpalveluksen jälkeen srk-talolla uutispuuro. Hyvää oli, vaikka en ruispuuron ystävä juuri olekaan. Samalla tapasin tuttavia ja oli mukava jutella pitkästä aikaa puuron ja kahvin lomassa.

Messusta tullessa kävin katsomassa äitiäni. Hampaanpoistosta on huomenna viikko, mutta vielä särkyä on välillä. Onneksi on hyvät kipulääkkeet.

Iltapäivällä kävelin hautausmaalle. Aurinko paistoi, mutta viileää oli. Ensimmäisen kerran tänä syksynä piti laittaa päähinekin päähän. Hautausmaalla haravoin isän haudalta lehdet ja kiertelin katsomassa uusia hautakiviä. Paljon oli tuttuja. Kävelyretkellä kului puolitoista tuntia ihan huomaamatta!

Nyt olen lukenut urakalla Helsingin reissun aikana kertyneitä lehtiä. Miten postia voikin tulla niin paljon pienessä ajassa! Sanomalehdet sain jo laitettua pois, mutta vielä pitää lukaista muu posti.

Mukava oli olla lomalla muualla, mutta nyt tuntuu taas kivalta olla kotona. Huomenna alkaa tavallinen arki koulutöineen. Totuuden nimessä on sanottava, että tämän syksyinen "tynkäloma" ei kyllä ollut kestonsa puolesta mistään kotoisin! Toivottavasti saamme ensi vuonna taas viikon mittaisen syysloman.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Kulttuuria kerrakseen


Torstaina vietin monta tuntia Musiikkitalossa. Voi, mikä ihana rakennus! Ensin olin Organossa urkumatineassa, jossa nuori urkuri Matti Pohjoisaho soitti Verschueren-uruilla Sweelinckin, Bachin ja Pachelbelin musiikkia. Organossa en ollut aiemmin käynytkään, kun aina on ollut liput varattuna ison salin puolelle. Konsertin jälkeen vaeltelin itsekseni ympäri taloa ja vain nautin tunnelmasta. Pohjoismaiset musiikkipäivät olivat menossa ja talossa oli monenlaista tapahtumaa. Siellä täällä vilahteli tuttuja musiikkipersoonia! Fugassa katselin levyvalikoimaa ja tietenkin sorruin ostamaan kolme cd:tä ja vähän muutakin.

Illalla olimme Karin kanssa vielä Oopperassa katsomassa balettia. Prinsessa Ruusunen oli ihan hyvä, mutta Musiikkitalon kahden päivän annin jälkeen  jotenkin vähän kalpea. Johtui ehkä itsestäni, ei niinkään itse esityksestä. Meillä oli paikat parvella, joten oli kiva katsella myös orkesterin työskentelyä.

Perjantaina vaeltelin monta tuntia Ateneumissa. Vuokrasin mukaani kuulokkeet, joista oli mukava kuunnella opastusta useiden taulujen kohdalla. Järven lumo - Tuusulanjärven taiteilijayhteisöstä kertova näyttely oli upea ja hienosti toteutettu. Taulujen lisäksi kerrottiin paljon taiteilijaperheiden elämästä ja arjesta. Esillä oli mm. lasten kotiopetuksessa tuotettua oppimateriaalia, esim. vihkoja ja piirustuksia, joita oli mielenkiintoista katsella. Tauluissa oli paljon tuttuja teoksia, mutta mestariteoksia katselee aina mielellään yhä uudestaan.

Joitain vuosia sitten vierailimme Tuusulanjärven maisemissa, joten Sibeliuksen, Järnefeltien ja Halosten taiteilijakodit olivat tuttuja paikkoja.

torstai 17. lokakuuta 2013

Helsingin ihanuuksia

Eilen saavuttiin pääkaupunkiin. Tulimme omalla autolla ja yksi ylimääräinen kiemura tehtiin, kun käytiin Malmilla Karin opiskelupaikalla. Käännyttiin väärästä liittymästä.

Auto saatiin parkkiin pysäköintitaloon ja siitä suoraan hissillä hotelliin. Helppoa! Samassa hotellissa ollaan viime aikoina oltu muulloinkin, kun tästä on niin kätsyä liikkua joka puolelle.

Pienen shoppailukierroksen jälkeen oli illalla ohjelmassa RSO:n konsertti Musiikkitalossa. Se oli osa PianoEspoo-festivaalia. Talo oli loppuunmyyty ja sain kolmanneksi viimeisen lipun.

Khatia Buniatishvili soitti Chopinin Konserton pianolle ja orkesterille ja hienosti soittikin. Yleisö taputti niin kovasti, että saimme vielä ylimääräisenkin. Sitä en tuntenut, mutta oli varsinainen virtuoosikappale. Hesarin arvosteluissa varmaan nimikin mainitaan. 

RSO soitti väliajan jälkeen Peter Oundjianin johdolla John Adamsin Harmonielehre. Se oli minimalistisen estetiikan sävyttämä, hypnoottinen, rytmisen energinen, mutta vähän romanttisenkin häivähdyksen sisältämä teos, jonka runsaat lyömäsoittimet tekivät siitä erittäin mielenkiintoisen. Oli hauska seurata, miten lyömäsoittajilla oli hallittu kiire rientää soittimelta toiselle ja samalla vaihtaa lennossa malletteja. Kaiken kaikkiaan sävellys oli hurjan hieno ja vaikuttava, etenkin kun se perustui osaltaan säveltäjän näkemään uneen.

Istuin taas kerran henkeä pidätellen parvella viimeisessä rivissä huikean korkealla. Huimasi aluksi, kun jyrkkää pudotusta on alas monta kymmentä metriä! Akustiikka on niin upea, että ihan häkeltyy, miten hienosti pieninkin ääni kuuluu. Mieletön taidenautinto!

Nyt olen lähdössä taloon takaisin puolen päivän urkukonserttiin ja illalla balettiin katsomaan Prinsessa Ruususta. Huomenna Ateneumiin...

Ah, tätä kulttuuritarjonnan ihanuutta!

Ps. Se ylimääräinen oli Prokofjevin 7. sonaatti!

tiistai 15. lokakuuta 2013

Syysloma alkoi


Syyslomalle lähtöä vauhditti koulussa maastojuoksukisat. Jokainen oppilas liikkui kilometrin matkan, - kuka juosten tuhatta ja sataa ja jotkut rauhallisesti omaa tahtia. Sääkin suosi, sillä mittari näytti lähes 10 astetta plussaa eikä mitään tullut taivaalta.

Lopuksi vietimme puolisen tuntia läheisellä, uudella leikkikentällä. Siellä oli hauskoja laitteita, parkour-rata ja monenlaista puuhattavaa. Aikaa olisi siellä voinut tuhlata vaikka kuinka kauan, sillä niin mieleinen paikka se oli pienille oppilaille.

Päivä päättyi jo klo12 ja syysloma alkoi. Ensi töikseni vaihdatin talvirenkaat.Sattui muuten hauska juttu, sillä myöhemmin iltapäivällä löysin etupenkiltä peppuni alta oudon kännykän! Ensin löi aivan tyhjää pääkopassa, kunnes muistin, että rengasliikkeen poika siirsi autoani ja oli varmaan samalla pudottanut puhelimensa penkille. Niinpä lähdin palauttamaan löytöäni, jota liikkeessä oli jo kovasti etsittykin. Omistaja oli kovin kiitollinen, kun sai kännykkänsä takaisin. Minä sain palkkioksi Bridgestone-kaulurin!

Äiti lähti kotiinsa asustelemaan, sillä hammasoperaatiosta johtuva särky oli jo hallinnassa. Nyt olen pessyt pyykkiä ja pakannut laukkua. Huomenna lähdetään pääkaupunkiin.

Helsinki, Here I Come! Musiikkitalon konsertit ja baletti odottavat!

maanantai 14. lokakuuta 2013

Sairaanhoitajana


Äidiltäni vedettiin hammas tänään. Hänellä on vielä omat hampaat tallella ja kai ihan hyväkuntoisetkin tätä yhtä lukuunottamatta, vaikka ikä huitelee jo lähempänä kahdeksaa- kuin seitsemääkymmentä. Burana, Kefexin ja maitohappobakteerit ovat olleet tämän päivän kova sana.

Vein äidin iltapäivällä hammaslääkäriin ja istuin kaksi tuntia odottamassa, kun toimenpidettä tehtiin. Hammas piti poistaa kahtena kappaleena, kun ei muuten lähtenyt. Minä ehdin korjata yhdet kokeet odottaessani ja vähän lehtiäkin lueskella.

Voi äiti raukkaa! Illalla leukaluuta on särkenyt, vaikka 600 mg Buranaa on popsittu. Toin hänet tänne luokseni pariksi päiväksi, jotta voin seurata, miten olo paranee. Nyt otettiin uusi annos antibioottia ja särkylääkettä. Toivottavasti hän saisi yön nukutuksi.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Lauantailounas


Lauantaina kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa, joka sijaitsee järven rannalla, kuitenkin lähes keskellä kaupunkia. Pienen paikan etuja!

Ruoka oli maittavaa: Söimme kukkakaalijuustokeittoa, mantelikalaa, porsaanpaistia, hunajalla maustettuja juureksia, monenlaisia salaatteja ja jälkiruuaksi oli puolukkapannacottaa. Salaattien kanssa oli tarjolla erilaisia siemeniä. Jälkiruokapöydässä oli myös appelsiinikeittoa ja pannaria. Kaikkea ei jaksanut edes maistella.


Ravintola sijatsee vanhassa veturitallissa ja ympärillä on "uniikkeja putiikkeja", kuten he itse mainostavat. Nyt kuitenkin vain ruokailimme. Kesällä oli ihanaa syödä ulkona järvenpuoleisella terassilla, mutta ilmojen viiletessä ulkotilat olivat jo pois käytöstä.


Pihassa vastaan tuli myös autolastillinen rouvia, joiden auto oli hetken päästä pysäytettynä poliisien toimesta kaupungin keskustassa. Kiinnitin huomiota, että yksi rouvista jäi käynnissä olevaan autoon muiden astellessa kaupaan. Lieneekö lähdetty putiikeista maksamatta, kun poliisikin oli heistä kiinnostunut. Surullista!


Maisema ikkunasta oli syksyisen kaunis. Miten voikin olla aina vaan niin värikästä ja aurinkoista! No, lehdet ovat tänään lentäneet siihen malliin, että kohta alkaa lehtipuista suurin osa olla paljaana.

Tapasimme myös tuttuja, joiden kanssa vaihdettiin muutama sananen. Ruoka oli todella herkullista! Pitkään iltaan ei jaksanut muuta kuin sulatella.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Koiruuksia


Ihanaa, perjantai! Tavallisesti meillä olisi alkanut tänään syysloma, mutta tänä vuonna loma on vain kolmen päivän mittainen, sillä maanatai ja tiistai työskennellään. Mokomakin älynväläys jollain!

Lähdimme viemään uutta kottikärryä erämaamökille. Siellä oli Karin kummipoika kihlattunsa kanssa koirineen viikonloppua viettämässä. Siis: ei sähköä ja mökki ollut kylmillään koko syksyn. Aikamoista erähenkisyyttä yöpyä siellä tähän aikaan vuodesta! He ovat olleet mökillä useamman kerran kesän ja syksyn aikana ja sanoivat saunomisen lämmittävän takan kanssa nopeasti tilat, mutta minä olisin vähän toista mieltä. Meikäläisen lihakset ovat niin herkät kosteudelle, että varmasti paikkoja särkisi yöllä. No, nuorten keho on toista maata!


Kaupunkilaiskoirat nauttivat vapaana juoksemisesta ja telmimisestä. Toinen kävi uimassakin eikä tuntunut olevan moksiskaan kylmästä vedestä. Onhan se koirille ihanaa, kun saavat olla koko ajan vapaana eikä niitä tarvitse edes vahtiakaan. Ainoa vaara on puolen kilometrin päässä menevä junarata. Onneksi junia menee tosi harvoin eivätkä koirat lähde yksin niin kauas.

Kottikärryt saatiin kasattua ja koirien vouhotusta oli kiva seurata. Vähän ilma viileni illalla ja nyt kotona oli viluinen olo. Kuuma tee kuitenkin auttoi. Nyt vain oleillaan!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Lahjaa ostamassa


Työtoverini täyttää 60 vuotta. Työyhteisönä muistamme häntä ja kaupunki myös. Koska pikkukoulumme on kuitenkin oma yksikkö, vaikka olemmekin osa suurempaa opinahjoa, olemme aina muistaneet meidän koulussa työskenteleviä ihan omalla lahjalla.

Kävin tänään etsiskelemässä suurta lyhtyä. Löysinkin juuri sellaisen, jota olimme ajatelleet: vaalea, pienillä ruusukkeilla koristeltu, mutta kuitenkin yksinkertaisen tyylikäs. Sisälle lyhtyyn valitsin eri ruskean sävyillä ja valkoisella koristellun kookkaan kynttilän. Kokonaisuus oli oikein kaunis ja kaiken lisäksi vielä kotimaista tekoa, niin lyhty kuin kynttiläkin.

Ihme, että näin helpolla löytyi saajansa oloinen ja antajiensa mielikuvaan sopiva lahja. Joskus miettii päänsä puhki ja ravaa kymmenessä liikkeessä eikä kuitenkaan löydä ihan sopivaa. Nyt tärppäsi heti ensimmäisestä paikasta! Vielä kun saisi isokokoisen lahjan ehjänä saajalleen...

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Sadoittain naakkoja


Naakkojen pesintä onnistui kesällä ilmeisen hyvin, sillä meillä lentää kaupungin yllä ilta- ja aamuhämärissä sadoittain naakkoja. Joskus parvi on niin suuri, että ei taida tuhat lintua riittää. Eilen illallakin naapuritalojen katot olivat aivan täynnä lintuja ja toinen mokoma lenteli vielä ilmassa.


Välillä tuntuu kuin eläisi todeksi Hitchcockin Lintuja - paitsi ettei näiden siivekkäiden lähestyminen tunnu pelottavalta. Vähän huimauksen tunnetta tulee, kun katselee niiden lentävän ikkunoiden ohitse katolle tai vinhaa vauhtia ohitse.

Ilta- ja aamuhämärissä alkaa joukkolento, joka on taidokasta seurattavaa. Ihmettelen, miten ne eivät törmää toisiinsa, kun lentävät niin lähekkäin ja kovaa vauhtia. Taas on ikkunan takana harjoitukset menossa!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Joutsenet mökkipellolla


Lähdimme käymään mökillä ja mökkitien varrella oli joutsenia kymmenkunta. Kuvasin niitä mennessä ja tullessa. Upeita lintuja - varsinkin lennossa.


Sen verran arka parvi oli, että kovin kauaa linnut eivät sietäneet kuvaussessiotani. Lähtivät lentoon, vaikka en lähellä ollutkaan.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Veljesjäynää

Maalla olevasta rivitalonpätkästämme meni sähköt eilen. Kari istui koneella ja ihmetteli, kun yhtäkkiä sammui läppäri. Hänellä meni vähän aikaa, kunnes tajusi koko huoneiston olevan ilman sähköjä.

Kari on talossaan isännöitsijä, joten ryhtyi heti selvittämään, onko muilla sama juttu. Ei ollut. Ainoa asunto, joka oli ilman sähköjä, oli meidän. Eipä auttanut muu kuin tehdä sähköyhtiölle vikailmoitus.

Myöhemmin illalla selvisi, että Karin veli, joka asuu samassa taloyhtiössä, oli käynyt ihmettelemässä sähköpääkeskuksessa toisen asukkaan kanssa uutta etäluettavaa sähkömittaria vähän aikaisemmin. Veli sanoi, että he olivat painaneet jotain nappia. "Ei me koskettu tuolta, vaan tästä vähän hipaistiin ja ei se varmaan mitään voinut aiheuttaa..." No, joo...

Kari soitti sähköyhtiölle ja sieltä todella vahvistettiin, että sähköpääkeskuksesta oli käännetty meidän asunnon sähköt pois päältä. Koska mittari oli tuliterä, ei Karikaan ollut siihen vielä tutustunut. Puhelimessa neuvottiin, miten sähköt saa takasin. Tiettyä nappia piti painaa tietyn ajan.

Miehet ovat ikuisia pikkupoikia! Pitää vähän kokeilla, kun nappulan vieressä on houkuttelevasti sormen kuva. Onneksi sähköt menivät pois meiltä eikä esim. viereisestä asunnosta, joka on "kesämökkinä" helsinkiläisperheellä. Olisi tullut jonkin verran vahinkoa, kun omistajat olisivat kuukauden päästä tulleet kylmään kämppään pakastimen sulamisvesien keskelle...

Pikkuisen ollaan naureskeltu jutulle tänään!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Metsän otuksia


Metsän akka - harvahammas,
väkäleuka, suuri suu.
Ihmeotus, juurikutri,
tunteekohan kukaan muu?

                                                                                                  (JP 2.10.13)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Vilinää


Töiden jälkeen lähdin päiväkodista hakemaan itselleni kaverin. Samuel tuli illaksi meille, sillä olen ajatellut hoitaa häntä kerran viikossa, jotta sisareni miehensä kanssa saavat vähän omaa aikaa. Tänään oli minulla ja pikkuviikarilla yhteinen, mukava iltapäivä ja ilta.

Kävelimme päiväkodista meille ja poikkesimme leikkikentällä. Siellä on liukumäki, joka on kovasti Samuelin mieleen. Hississä hän osaa painaa oikeaa nappia ja kävelee isännän elkein tätilään etsimään lelupussia ja työhuoneen pehmoeläimiä. Niiden kanssa kuluikin välipalan jälkeen pitkä tovi.

Pikkukakkostakin katsottiin yhdessä jonkin aikaa, laulettiin, leikittiin sekä piirrettiin. Ensi viikolla maalataan vesiväreillä taulu. Isot siskotkin ovat kaksivuotiaana tehneet minulle omat taideteoksensa ja nyt Samuel liittyy joukkoon.

Hauskaa oli myös seurata kaupungilla kulkevia autoja sekä lenteleviä naakkoja. Yksi haaveri tuli, kun illalla myöhemmin pikkumies kupsahti nurin ja kopsautti vähän päätänsä lattiaan. Onneksi oli matto, joten mitään isompaa harmia ei tullut.

Kun palautin Sampan seitsemän jälkeen kotiinsa, tämä jäi nyyhkimään perääni. Ei edes suostunut heiluttamaan. Voi sentään, miten ihana pikkumies! Ensi viikolla viimeistään tavataan...