maanantai 30. syyskuuta 2013

Värejä


Ruska on meillä parhaimmillaan. Viikonloppuna oli pakko syödä aamiaiset keittiön ikkunan edessä olevan työpöydän ääressä ja ihailla samalla silmien edessä olevaa syksyistä maisemaa. On niin värikylläistä ja kaunista silmän kantamattomiin! Joskus tavaroiden raahaaminen hissillä tänne seitsemänteen kerrokseen rasittaa, mutta nyt korkealla sijaitsevan kodin edut ovat parhaimmillaan. Kaikista ikkunoista näkyy syksyistä luontoa kilometrikaupalla.


Tänäänkin töiden jälkeen istuin pitkään katselemassa syksyn ruskaa. Harvinaisen värikästä! Koivutkin ovat kauniita eivätkä likaisen ruskehtavia niin kuin joinain syksyinä. Nautitaan maisemista. Kohta tuulet puhaltavat puut lehdettömiksi...

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Metsässä


Viikonloppuna olen tehnyt kaksi metsäretkeä: Perjantaina kersäsin suppilovahveroita ja eilen oltiin erämaamökillä. Suppiksia sain vakipaikaltani ison erän ja kiikutin ne naapurilleni, joka on entinen oma ekaluokan opettajani. Hän oli iloinen saaliista, kun ei jaksa enää itse metsään mennä. Itselleni otin sieniä vain sen verran, että sain kanttarellien kanssa Karille iltapalan.


Eilen aamupalan jälkeen lähdettiin erämaamökille. Kari tutkaili lautataapeleitaan ja minä kuvasin kantoja, jotka ovat mielenkiintoisen hienoja taideteoksia.


Jostain kauempaa kuului koiran haukku. Hirvenmetsästys oli varmaan avauspäivänä menossa. Välillä ääni kuului aika läheltäkin. Saa nähdä, onko tänä syksynä tulossa hirvipaistia. Muutamana vuonna metsästysseura on kaatanut meidän maalle hirven, joten palkaksi on kiikutettu paistia. Kerran löysin kävelyretkellä suoletkin :=(  Kaato oli tapahtunut niin hiljan, että metsän elävät eivät olleet vielä ehtineet tehdä puhdistustyötään.

Suhtaudun metsästykseen kaksinaamaisesti: Inhoan eläinten tappamista, mutta hyvällä ruokahalulla syön hirvipaistia! Tosin voin tulla toimeen pelkillä kasviksilla, joten voisin vaikka heti huomispäivänä luopua lihasta, jos en olisi niin laiska ruuanlaittaja. Kasvisruokavalio vaatii vähän paneutumista!


Kolme isoa lautataapelia oli kunnossa. Söimme kyläkaupan pizzaa verannalla ja nautimme maisemasta. Iso kuusi kaadettiin mökin edestä pois, joten nyt on avara maisema katsella pienelle järvelle.


Jossain vaiheessa pysähdyimme kuvaamaan joutsenia, joita oli kokonainen perhe tien varrella olevassa järvessä rauhallisesti ruokailemassa. Eivät häiriintyneet yhtään, vaikka rannalta niitä kameralla tähtäilin. 

lauantai 28. syyskuuta 2013

Herkuttelua


Illalla syötiin täytettyjä paprikoita, leipäjuusto- ja tonnikalasalaattia kera suppis-kanttarellipaistoksen (jonka minä jätin väliin). Palan painikkeena oli Lindeman´s pinot noir. Kyllä oli ihanaa! Juhlimme viikon rääkkäyksistä selviämisiä: minulla gastroskopia ja Karilla magneettikuvaus.

Karilla on ahtaanpaikankammo, joten pienessä putkessä kovalla metelillä varustettu tutkimus on sangen epämiellyttävä. Selvisi onneksi syy lonkan kipeyteen: nivelpussin tulehdus! Lääkitystä lisättiin ja toivottavasti auttaa.

Tänään meidän kokki valmistaa kuhaa. Ihanat ruokanautinnot siis saavat jatkoa!

torstai 26. syyskuuta 2013

Ei signaalia


Taloyhtiössämme ei toimi kaapeli-tv. Mummelit olivat sen iltapäivällä huomanneet ja tehneet vikailmoituksen.

Haa, miten ihana ilta ilman töllötintä! Vanhemmat ihmiset ovat mananneet, mutta minulle sopii oikein hyvin. Radio on auki ja sieltä tulee Euroradion konsertti-ilta. No, uutisia olisin televisiosta vain katsellut tänään ja nekin voi lukea netistä tai kuunnella radiosta.

Tarkemmin ottaen voisin luopua koko televisiosta. Läppäriltä tai kännykästä voi katsella Areenasta tai Katsomosta lähes mitä vain ja missä vain. Usein katsonkin Maikkarin ohjelmat kännykän kautta, niin ei tarvitse tuhlata aikaa mainoksille.

Olkoon vain kaapeli poikki minun puolestani!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Selvisin

...taas kerran! Olin gastroskopiassa tänään. Se on kieltämättä epämiellyttävimpien tutkimusten joukossa, joita tiedän. Minulta on otettu luuydinnäytteitä, tehty paksunsuolentähystystä, tähystetty virtsarakkoa, olen ollut nenämahaletkussa vuorokausiseurannassa ja leikkauksissa, mutta tämä toimenpide menee inhottavuudessaan kaikkien edelle. Taas siitä on kuitenkin selvitty, jo neljännen kerran. Kurkku on kipeä, mutta olo niin huojentunut ja iloinen!

Eilen ja tänään aamulla jännitti. Olin puoli yhteentoista töissä ja sitten lähdin sairaalalle. Lääkäri oli uusi, ylilääkärimme ja todella mukava ja asiantunteva. Hoitajat sattuivat olemaan tuttuja, joten sekin helpotti asiaa.

Itse tutkimus sujui ihan hyvin. Olin iloinen, kun tukehtumisen tunnetta tai vellovaa sarjayökintää ei tällä kertaa tullutkaan. Tosin yökkäsin varmaan parikymmentä kertaa tutkimuksen aikana, mutta ne olivat aina yksittäisiä ja väliin mahtui aina rauhallista hengittämistä. Jos ei saa yökintää kuriin, niin ei lääkärikään mitään näe monitoristaan.

Silmämääräisesti kaikki oli kunnossa. Näytteistä tieto tulee myöhemmin. Itse luulen, että koko kesän jatkunut paineen ja takertumisen tunne ruokatorvessa sekä rintakipu johtuvat aikoinaan rintakehän alueelle saadun sädehoidon aiheuttamista hermo- sekä limakalvovaurioista. Lääkäri haluaa kuitenkin vielä vuorokausiseurannan ja manometrian. Hän kysyi mielipidettäni näihin ja sanoin, että tehdään vaan. Nielemistutkimukset ja nanämahaletkun kanssa kotona rekisteröintilaitteessa oleminen on mielestäni aika pikku juttuja tämänpäiväiseen verrattuna. Ne kun ovat minulle tuttuja tutkimuksia 12 vuoden takaa.

On hyvä, että tutkitaan tarkasti. Itse kaksi syöpää sairastaneena osaan arvostaa suomalaista terveydenhoitoa. Vaikka tiedotusvälineissä puhuttaisiin mitä, olen sitä mieltä, että meistä edelleen pidetään erittäin hyvää huolta täällä kotomaassamme. Kiitos vain  ;=) tämänkinpäiväisestä!

maanantai 23. syyskuuta 2013

Kesän viimeinen



Lämpimän syksyn viimeiset kukat vielä kukoistavat ulkona. Tämän kuvasin anopin ruusupenkistä. Nyt säät viilenevät, joten mökin kukatkin varmaan lakastuvat vauhdilla. Ja hyvä niin! Iloa on ollutkin pitkään.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Lauantaipuuhia

Eiliset ötökät mökillä olivat ilmeisesti mäkäräisiä. Punaiset läikät tulivat käsivarteen ja tänään ne ovat kutisseet julmasti. Enpä muista, että aiemmin mäkäräisiä olisi ollut syksyllä. Lämmin sää on varmaan saanut jonkun uuden sukupolven liikkeelle.

Päivä on sujunut kukkapylvästä maalatessa, omenapiirakkaa ja -paistosta tehdessä sekä vain vapaapäivästä nauttien. Niin ja kävinhän etsimässä uusia silmälasikehyksiäkin. Pitkin kesää olen aina silloin tällöin kehyksiä katsellut, mutta sopivia en ole löytänyt. Nyt tärppäsi! Löysin tosi hyvät (ja julmetun kalliit!) Nyt pitää varmaan raottaa kukkaron nyörejä uusia rillejä varten. 800 euroa tulevat maksamaan! Voi, voi...

Kari oli erämaamökillä miesten kanssa pitämässä talkoita. Taapeloivat sahatut laudat ja lankut sekä aloittivat vanhan varaston tyhjentämisen. Se puretaan myöhemmin ja tilalle rakennetaan uusi, iso varasto. Sinne mahtuu traktori, mahdollinen mönkijä ja puutavaraa vielä lisäksi. Kari leipoi talkoisiin sinihomejuustopuusteja, joista minäkin sain siivellä nauttia. Nam, olivat niin hyviä!

Olen akiteerannut Karia hankkimaan mönkijän, jonka avulla olisi helppo liikkua järven ympäri metsätöissä. Reumajalat eivät yhtään tykkää ylimääräisistä kävelyistä. Muuten inhoan koko rakkinetta, mutta tässä tapauksessa se olisi ihan hyödyllinen. Saa nähdä, toteuttaako hän suunnitelmani.


perjantai 20. syyskuuta 2013

Up By The Laituri


Ensimmäinen kunnon syysviikko takana. "Kunnon" siksi, että nyt ovat harrastukset ynnä muut riennot alkaneet. Enää ei lomailla millään rintamalla!

Töiden jälkeen suuntasin mökille. Olin viikosta jotenkin niin poikki, että autoa ajaessa nukutti mahdottomasti. Sisareni miehensä kanssa oli tulossa auttamaan laitureiden ja veneen talviteloillelaiton kanssa. Ehdin perille ennen heitä. Sataa tihutti vettä ja väsytti, joten heittäydyin mökin sohvalle ja otin puolen tunnin päiväunet. Se oli todella ihanaa ja kun heräsin joutsenten toitotteluun, sadekin oli päättynyt.

Pieni Samuel (2 v.) oli päällysmiehenä. Ihastui joutsenista ja kykki rannassa pitkään niitä katsellen. Muuten osallistui kunnon miehen tavoin kaikkeen mitä teimme, yritti mm. lykätä nostetun laiturin takasin järveen! Ähisi ja puhisi, mutta ihan ei vielä voimat riittäneet. Nella-koira juoksenteli villisti omia menojaan ja kävi moneen otteeseen uimassa.

Teimme kaikki raskaat hommat ja sää oli ihana: tyyni järvi ja ilta lämmin. Sadekin kiersi meidät. Ainut riesa oli pienet itikat, joita oli laumoittain. Outoja otuksia, mutta purivat! Ranteessa on helakan punaiset läiskät.

Istuin vielä illalla pitkään verannalla ja katselin syksyistä maisemaa. Vesi on järvessä todella alhaalla. Hömötiaiset kisailivat katajassa, järvellä lipui joutsenet ja kuikat, mutta muuten oli aika hiljaista. Kesäkukat kukkivat edelleen ja jo pois kaatamani orvokitkin olivat alkaneet kasvattaa uusia kukkia.

Nyt ulkona sataa kaatamalla vettä. Ihanaa, kun on viikonloppu!

torstai 19. syyskuuta 2013

Auringonkukkia


Tällä viikolla olemme oppilaiden kanssa askarrelleet luokan seinälle auringonkukkapellon. Toisella seinällä keikkuvat punaposkiset omput koreissaan ja kolmannella syksyn sienisato, johon on eksynyt oikeiden herkkujen lomaan myös muutama "satusieni".

Pienten opettamisessa on se hyvä puoli, että askarteluja kertyy paljon ja luokassa on runsaat, vaihtuvat taidenäyttelyt. Satunnainen vierailija ei ehkä tule ajatelleeksi, kuinka paljon vaivaa ja aikaa niihin on käytetty. Hauskaa on myös huomata, että lähes poikkeuksetta kaikki oppilaat pitävät käsillä tekemisestä ja nämä tunnit ovat mieluisia.

Harvoilla työpaikoilla eletään näin runsaiden taideteosten keskellä kuin mitä meillä kouluissa on. Mukavan työn mukavia etuja!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Sienikanto nro 2


Taas löytyi sienikanto, tällä kertaa mökin pihasta. Tämä korkea koivun kanto on jätetty pihapiiriin tarkoituksella ja sen päällä on milloin kukkia, posliinilintuja tai lyhtyjä. Taitaa olla kohta laho, kun sienet ovat sen näin pahasti vallanneet!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Vauhdikas viikonloppu


Mukava, paljon tapahtumia sisältänyt viikonloppu takana. Olen
- auttanut sisartani hänen nuorimmaisensa 2-vuotisjuhlien järjestämisessä
- tietenkin myös osallistunut pikkuherran juhliin
- käynyt äidillä selvittämässä TV:n oikuttelua, onneksi ei ollutkaan rikki
- tehty ihanaa ruokaa hauesta kapriksien, oliivien ja tillin kera
- pistäytynyt mökillä ja tuonut ystävän omalta mökiltään tänne kaupunkiin
- osallistunut kirkkomme 85-vuotisjuhliin
- kerännyt kummitätini puutarhasta lisää talviomenoita ja tehnyt uuden erän ihanaa hilloa
- kyläillyt Karin vanhempien luona
- käynyt kannustamassa sisarentytärtäni lentopalloturnauksessa, jossa tulivat neljänsiksi vanhempien sarjassa

Äsken kävin vielä kävelemässä. Suloiset, lähes kesäiset viikot taitavat vähitellen kääntyä syksyisemmiksi. Ei haittaa, kyllä on nautittukin lämmöstä ja auringosta.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Pihan maalaus


Tänään oli töissä jännää, kun maalausfirma tuli maalaamaan koulun pihan asfalttiin leikki- ja pelirajoja: ruutuja, ympyröitä ja viivoja. Niissä voi sitten hypellä, pelata polttopalloa ja tervapataa sekä taiteilla tasapainoviivoja pitkin. Lapset keksivät kuvioille tietysti luovia käyttötapoja lisää.

Työtä seurasi koko päivän kymmeniä silmäpareja. Ohjeeksi pitikin antaa, että hiekka-alueella pitää varpaiden pysyä, jotta tekijät saavat työskentelyrauhan. Todella huolellisesti ja tarkasti maalarit hommaansa hoitivat.


Samalla opittiin, miten ja millaisilla välineillä tämän tyylistä maalaustyötä tehdään. Siinäkin oli ihmettelemistä, kun narun avulla piirrettiin ympyrää.


Kovasti mielenkiintoinen oli myös "lakaisukone", jolla asfaltti putsattiin ennen maalausta. (Tiedä häntä, onko tuo kone sellainen, mutta näin luokkamme pojat minulle tohkeissaan selittivät.)

Nyt jännityksellä odotamme, kuinka hieno koulupiha meitä maanantaina odottaa.

torstai 12. syyskuuta 2013

Omppuhilloa

Minä, joka en erityisemmin viihdy keittiössä, innostuin tänään tekemään omenahilloa!

Poistin siemenkodat ja palastelin mehumaijaan omenanlohkoja kuorineen sekä heitin sekaan muutaman kanelitangon. Mehustin pehmeäksi ja sitten tein sauvasekoittimella soseen, johon lisäsin valuneen mehun ja vähän vielä vettäkin sekä sitruunaa. Hillosokeria sekaan ja sitten keittelin ja purkitin. Nyt odottavat pakastimeen laittoa.

Netissä keskustelupalstoilla on puheet velloneet omenahillon äärellä siitä, voiko kuoret soseuttaa mukaan. Toiset eivät voi sietää kuorineen tehtyä hilloa. Minä jätin kuoret, sillä en halunnut hyvien kuitujen ja muiden arvokkaiden aineiden häipyvän.

Hyvää tuli ja hyytyi sopivasti. En edes muista, koska olisin omenoista hilloa tehnyt edellisen kerran. Taitaa olla aikaa jo pari vuosikymmentä! Äitini meillä aina ennen omenahillot keitteli. Nyt oli pakko tehdä itse, kun kummitäti toi kassillisen ihanan hapokkaita talviomenia omasta puutarhastaan. Kiitos Terttu!

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Vain aavistus


Mahtava syyskuun alku ollut! Vaikka tänään ei paistanut aurinko, oli silti melko lämmintä. Kuinkahan kauan tätä kaunista säätä riittää?

Luonnossa näkyy jo niin paljon syksyn merkkejä. Kun katson ikkunasta, alkaa maisema vähitellen muuttua keltaiseksi. Aamuisin kadulla pörräävät vihaamani lehtipuhaltimet. Kuitenkin sienistä, kellastuvista kasveista ja metsän hiljaisuudesta huolimatta mielessäni on vasta aavistus syksystä. Se oikea syys alkaa vasta vesisateiden ja koleuden myötä.

Siispä humpsin vielä ilman sukkia crocsit jalassa puolipukeissa. Niin kauan nautitaan, kunnes syysmyrsky vangitsee shaalin alle sohvan nurkkaan kynttilän tuikkeeseen!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Sieniä, sieniä...


Metsästä löytyy satoa: Niin herkullisia...


... kilo kaupalla kuusien alukset notkuen...


... sekä niitä pettävän kauniita, jotka kannattaa jättää luonnon koristukseksi.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Sienikanto


Eilen ja tänään kävin mökillä ollessani sieniretkillä. Tämä kanto oli komea ilmestys metsän keskellä, vaikka saalistani se ei kerryttänytkään.

Oli hienoa samoilla kaikessa rauhassa metsässä ja tutkia, mitä kaikkea luonto on saanut aikaan. Puolukoita näkyi aika vähän, sieniä sen sijaan sitäkin enemmän. Lampaankääpiä keräsin kaksi isoa pussillista anopille ja Karille rouskuja. Suppilovahverot antavat vielä odotuttaa itseään. 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kesän päättäjäiset


Aamulla nukuin pitkään ja nautin mökkielämän verkkaisuudesta. Kävin kävelemässä tunnin lenkin ja sitten vielä keräilemässä metsästä sieniä. Kiipesin myös korkealle kalliolle, josta näkee järvelle. Lapsena se oli aina jotenkin erityisen hieno paikka. Edellisen kerran olen siellä käynyt vuosia sitten, mutta samalta näytti maisemat. 

Vasta pois tullessani havahduin siihen, että kännykkä ei ollutkaan mukana. Jos olisin kallioilla liukastunut ja taittanut vaikkapa jalkani, sinne olisin jäänyt. Kukaan ei olisi ehkä hoksannut sieltäpäin lähteä etsimään. Ajattelematonta minulta! Onneksi mitään ei sattunut. 

Mökillä on aina vietetty kesäkauden päättäjäisiä. Viime viikonloppuna päästimme ilmaan punaisen kiinalaisen lyhdyn keskeltä järveä. Se kohosi korkealle. Toiset ampuivat raketteja ja niitä katselimme sekä poltimme soihtuja pihalla. 

Tänään kuitenkin vasta oli mökkikesän päättäjäistunnelmat. Kävimme syömässä rantaravintolassa katkarapusalaattia, aurajuustokanaa sekä marjoja kuumassa kinuskikastikkeessa. Oli mukava syödä terassilla oman järven rannalla aurinkoista maisemaa katsellen. 

Illalla vielä paistettiin lättyjä, jotka lapsuudesta asti ovat liittyneet niin mökkikauden avaukseen kuin päättäjäisiinkin. Perinteitä pitää vaalia...   

Huomenna lähden taas kaupunkiin. Kuinkahan kauan näitä hienoja säitä riittää?

perjantai 6. syyskuuta 2013

Takkatulen loisteessa

Mökillä ollaan! Niin kaunista viikonloppua luvattiin, etten millään malttanut jäädä kaupunkiin. Töiden jälkeen pakkasin vähän kimpsuja mukaani ja lähdin tänne. Toin samalla kummitätini kyläilemään ystävänsä luokse. 

Täällä on kaikki ok. Kukat olivat vähän kuivia, kun sunnuntaina ne lähtiessä kastelin. Aurinkoinen ilta oli kaunis ja muitakin mökkiläisiä näkyy tulleen rannoille. Naapurin Eeroltakin näkyy valo. Viime viikonloppuna hän järjesti komean ilotulituksen venetsialaisten kunniaksi. Oli hienoja raketteja ja kauhea pauke. Kaiku vastasi moneen kertaan vastarannoilta. 

Illalla poltettiin kynttilöitä ja takassa oli tuli. Kaunista! Elävä tuli on niin hypnoottinen. 

Kari lähti myöhempään illalla yöksi kotiin, sillä reuma ei pidä alku- ja loppukesän ilmanalasta täällä mökillä. Niinpä saan olla itseni seurassa huomiseen asti. 

Nyt taidan kömpiä yöpuulle. 

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Lämmintä


Katselin säätiedotusta. Vieläkin vain kesäisiä lämpötiloja luvataan. Todella ihanaa! Ei taida syksy ikkunasta kurkistaa, vaikka kesäkuukaudet ovatkin jo takana. Eipä kukaan vesisateita kaipaa, joten ilolla vastaanotetaan kesäisten säiden jatkuminen.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Höpöttelyä



Kun opettaa 25 alakoululaista päivät pitkät ja on samalla suuren työyhteisön jäsen, tulee väkisinkin ajan myötä hieman epäsosiaaliseksi. Vapaa-ajalla nauttii hiljaisuudesta ja useimmiten haluaa vain olla kaukana ihmisjoukoista eikä jaksa olla kauhean seurallinen.

En ole lainkaan erakko, mutta yllä olevia piirteitä huomaan itsessäni. Kun harrastuksetkin ovat sellaisia, jossa on muiden ihmisten kanssa aika tiiviisti, 4 kuukautta kesällä metsän keskellä mökillä sopii luonteelleni oikein hyvin.

Ehkä "mökkihöperyys" on tehnyt tehtävänsä, sillä eilen ja tänään olen tavannut vieraita. Eilen oli kummitätini luonani ja tänään kutsuin serkkuni kahvittelemaan meille. Ollaan vaihdettu kuulumisia ja höpötelty kaiken maailman asioista. Molempina iltoina lähes kolme tuntia on kulunut hujauksessa. Terapeuttista ja mukavaa vaihteeksi.

Huomenna taidan kutsua äitini iltateelle. Ihan ihmetyttää, kuinka näin sosiaaliseksi olen heittäytynyt työviikon lomassa! ;=)

Ps. Nuo kuvassa näkyvät piharuusut taittelin maljakkoon lähes kolme viikkoa sitten ja vielä ne vain maljakossa sinnittelevät. Ovat avanneet kaikki nuppunsakin.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Oma koti kullan kallis


Ihanaa olla taas kaupungissa! Kivaa oli mökillä, mutta hauska on palata taas sivistyksen pariin. Erityisesti olen nauttinut
- hanasta tulevasta kuumasta vedestä
- vesivessasta ;=)
- astianpesukoneen tuottamasta siisteydestä keittiön pöydillä
- väljistä neliöistä ympärilläni sisätiloissa
- nopeasta nettiyhteydestä!

Töistä tulin helmat heiluen vinhaa vauhtia kotiin. Kun avasin ulko-oven, vastaan tulvahti puhdas, aavistuksen omainen sitruunan tuoksu siivoojaystävieni jäljiltä. Päivi ja Leena olivat tehneet taas niin hyvää työtä. Suurkiitos suursiivouksesta! Nyt selviän taas omin päin pitkän aikaa. Lämpimästi suosittelen siivouspalvelun käyttöä. Se on suuria iloja arjen keskellä.

Onneksi tällä viikolla ei ole yhtään iltamenoa. Saan vain nautiskella kotona.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Amiraali


Hienon mökkikesän huipentuma lenteli päivällä pihamaalla ja verannan kukissa.

Amiraali, koreimpiin päiväperhosiimme kuuluva taitava lentelijä, ilmestyy loppukesällä kukkien ja pilaantuneiden hedelmien lähistölle. Joskus jo toukokuussa saattaa nähdä ilmavirtausten mukana liitäneitä vaeltajia, jotka saapuvat muilta mailta. Niiden jälkeläiset kuoriutuvat heinäkuun lopussa tai elokuun alkupuolella, mutta ne eivät pysty talvehtimaan. Toukat elävät nokkosen lehdillä. (Laine, L. 2000: Suomen Luonto-opas,WSOY)


Tämä yksilö pyöri pitkän aikaa pihassa ja sain siitä monta hyvää otosta, yhteensä 80 kuvaa. Kun ottaa tarpeeksi paljon, niin pari onnistuu :=)


Todella kaunis ja näyttävä perhonen, jota ei voi olla ihastelematta, kun sen näkee.