tiistai 31. heinäkuuta 2012

Puuhastelua


Eilen nautin auringosta, kävelin postiretken ja vain oleilin, kunnes taivas meni pilveen. Nukuin pihalla peiton alla päiväunet ja sen jälkeen ryhdyin hommiin: Sain kuurattua juuriharjalla veneen. Painepesuri ei sitä kunnolla pese, joten otin vanhan kunnon tavan käyttööni. Sai olla tarkkana, ettei kupsahtanut kumoon märällä, liukkaalla pinnalla. Urakan jälkeen olin ihan musta jaloista ja käsistä, joten lopuksi kuurasin järvessä myös itseni. Kyllä nyt kelpaa soudella puhtoisella paatilla!



Tartuin myös oksasaksiin ja sahaan. Raivasin saunan edestä rantapuiden oksia ja nyt näkee taas järvelle. Kyllä puut kasvavat nopeasti! Joka kesä nyhdän satoja puuntaimia rinteestämme ja tuntuu, ettei se seuraavana kesänä näy missään: Uuudet jo odottavat! Luonnolla on mahtava elinvoima.



Vielä pitäisi käyttää vähän moottorisahaa, joka on Karin heiniä. Niillä hommilla ei ole kiire, sitten joskus! Nyt taidan vain nauttia viimeiset lomapäivät, jos sää on kaunis. Sateella siivoan smiley!



maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kuutamosoutelua


Kello on puolenyön tietämissä. Ulkona vieläkin lämmintä pitkälti yli 20 astetta. Vihdoin todellisia kesäöitä!



Kolme päivää olen kipristellyt vatsani kanssa. Ruokamyrkytyksestä ei varmaankaan ole kyse, sillä kellään muulla ei ole oireita. Viime yönä kuuntelin lähestyvää ukkosta useammankin kerran ulkohuussin puolelta. Tänään päätinkin olla totaalisesti syömättä ja olen vain juonut erilaisia nesteitä. Nyt tuntuu, että vatsa on kunnolla rauhoittunut. Tämä herkkävatsaisen elämä on joskus -  sanonko mistä!



Illalla kymmenen jälkeen katselin rannassa nousevaa kuuta. Pieni usva leijui kauempana tyynellä järvellä. Työnsin veneen vesille ja kävin soutelemassa tunnin verran hämärtyvässä illassa. Yksi uisteluvene oli liikkeellä minun lisäkseni.



Lähimökeillä joko nukuttiin tai sitten lomat ovat loppuneet. Vain meiltä ja yhdeltä muulta kajasti valoa. Elokuun alkaessa mökit hiljenevät, enkä sitä yhtään pistä pahakseni. Toukokuussa ja elokuussa mökkeillessä on se hyvä puoli, että rannalla rauhaa riittää. Viikonloppuisin sitten taas elämä vilkastuu.



Härkälinnut poikasineen ja kuikat olivat seuranani. Kuikkia näkyi enemmänkin ja yhdellä pariskunnalla oli poikanen. Ne eivät juurikaan soutuveneestä hätkähdä. Härkälintujen mylvintä kuului kauas, muuten oli hiljaista. Oli todella lämmintä ja olisin voinut soudella vaikka kuinka kauan. Kaunista, hiljaista ja tunnelmallista!



sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Koiruuksia






Sisareni perhe oli laivamatkalla, joten sain koiran hoitooni. Nella on sekarotuinen jo toisessa polvessa, saksanpaimenkoiran väritteinen mutta hintelämpi ruumiinrakenteeltaan. Muuten aivan ihana koira, mutta metsästysviettiä on sen verran, etten uskalla vapaana pitää mökillä, kun en koiralle ole kuitenkaan se varsinainen isäntä. Nellalla on pitkä naru, joten pääsee kuljeskelemaan pihassa ympäriinsä halunsa mukaan.



Koira nukkuu yöt kuin tukki. Aamulla lähdemme heti herättyämme pissalenkille ja myöhemmin postilenkille, joka on sitten kunnon pidempi retki. Illalla olemme vielä myöhempään käväisseet pienellä kävelyllä. Lenkkien jälkeen koira mielellään käy uimassa ja vaikka 6-vuotias onkin, leikkii myös omilla leluillaan "viskomisleikkejä".



Etsiminen on Nellalle mieluisaa. Sanon "paikka" ja hän istuu hievahtamatta ja odottaa. Sillä aikaa piilotan makupaloja ja "etsi" käskyllä Nella alkaa nuuskuttaa pitkin ja poikin. Välillä olen mytännyt makupalat wc-hylsyn sisään, jolloin lisäaktiviteettina makupala pitää vielä kaivella pahvipaketista esiin.



Näin kuumalla aikaa kuluu vain makoiluun joko sisällä tai pihalla varjossa. Pesin aamupäivällä mattoja ja Nella oli pomona vieressä - kuitenkin tarpeeksi kaukana vesisuihkusta. Kun homma alkoi häntä tylsistyttämään, hän meni rinteeseen kyttimään sisiliskoja. Välillä käytiin uimassa ja istuttiin laiturilla ja katseltiin järvelle. Vastarannan koiran haukkuun piti vähän urahtaa, vaikka muuten Nella on varsin hiljainen koira.



Iltapäivällä perhe tuli noutamaan omansa kotiin. Paistoin kahden litran lettutaikinan ja se katosi parempiin suihin. Saunottiin ja paimennettiin nuorimmaista, Samuelia, joka pitää yhden aikuisen kiireisenä. Niin valloittava poika, mutta alle vuoden ikäisenä herkeämättä vahdittava joka hetki.



Nella lähti perheensä mukana kotiin ja yhteiset neljän päivän lenkkiretket ovat ohi tältä erää. Koira on kyllä tosi kiva, mutta silti koen - edelleen - olevani enemmän kissaihminen!



Ps. Kuvat eivät vieläkään suostu siirtymään, joten joudun tyytymään pelkkään tylsään tekstiin! Monet ovat vaihtaneet palveluntuottajan toiseen, mutta minä haluaisin pysyä vielä Vuodatuksessa, suomalaisessa systeemissä. Katsotaan nyt, jos tämä palvelin alkaisi toimia normaalisti vähitellen.



perjantai 27. heinäkuuta 2012

Takaisin


Suuresta hiljaisuudesta on palattu takaisin. Tauko johtui palvelun tuottajasta eli Vuodatuksesta, jonka laitteet hajosivat ja korjaus on kestänyt kauan. Kuvat ovat hävyyksissä ja voi olla, että Vuodatus ei niitä pysty palauttamaan. Laittelen itse niitä, kunhan kerkeän. Äsken vielä en mitään kuvia saanut siirrettyä.



Ihanat kesäpäivät menossa. Kyllä sitä sadetta onkin tullut ihan tarpeeksi! Kaivuriurakkamme mökin pihassa jäi kesken, kun vettä tunki kaivettuun kuoppaan kuin kaivoon konsanaan. Annetaan kuivua ja sitten vasta tehdään autopaikka loppuun. Sillähän ei mitään kiirettä ole. Toista on perunankasvattajilla, joilla perunasato taitaa olla vaarassa ja osaksi jo menetettykin kauhean kosteuden vuoksi.



Sisareni koira on mökillä hoidossa, samoin mummi wink. Nyt pitää nauttia auringosta ja kesästä, sillä minunkin lomani alkaa kohta vedellä viimeisiään. Elokuun kahdeksas ollaan jo suunnittelupäivässä ja seuraavana päivänä tulevat oppilaat. Mutta vielä on kesää ja lomaa jäljellä...



tiistai 3. heinäkuuta 2012

Hymy






Aurinko paistaa, vihdoin on lämmintä ja hymy herkässä! Ainakin pienillä miehillä...



maanantai 2. heinäkuuta 2012

Kummitytön kanssa




Sain tänään aamulla kummityttöni seuraksi tänne mökille. Anna ei keväällä saanut kesätöitä uutterasta etsimisestä ja aktiivisuudesta huolimatta. 14-vuotiaan ohi menevät vanhemmat koululaiset ja suru oli tietysti suuri. Onhan tämän ikäisellä kuitenkin jo rahanreikiäkin.



Kummitäti tuli avuksi. Lupasin maksaa saman kuin minkä hän olisi saanut nuorten työllistämisprojektissa kahdelta viikolta. Edellytyksenä on kuitenkin työnteko täällä mökillä. Alkukesästä hän oli jo täällä huhkimassa ja nyt on toinen rupeama.



Anna maalasi kivijalan loppuun ylämökistä, jota hän jo aiemmin oli aloittanut. Sitten kärräsimme klapuja ja hän pinosi ne hienosti. Välissä kävimme rantaravintolassa pizzalla. Työtahti oli leppoisaa. Minun hommani oli nurmikon ja heinän leikkaus. Saunoimme ja uimme kaiken uurastuksen jälkeen ja iltapalana oli pannaria. Tuumasimmekin, että täällä on paremmat työpaikkaedut kuin missään muualla oikeissa töissä!



Nyt hän lukee sängyssä jännäriä ja lupasin, että aamulla saa nukkua niin pitkään kuin vain huvittaa. Huomenna on vielä auton pesu edessä. Menen musiikkijuhlien konserttiin ja samalla palautan ahkeran apulaisen kotiinsa.



Työhommat jatkuvat vielä tulevaisuudessakin. Kyllä on mukavaa, kun "työläinen" tekee hymyssä suin hommia ja hommat sujuvat.



Minulla on maailman ihanin kummityttö!

--------------------------------------------

Ystäväni Luikertelija ei ole tullut takaisin - ainakaan vielä! Muitakaan kyitä ei ole näkynyt ja viime päivinä olen liikkunut aika paljon pihapiirissä ja vähän metsänkin puolella. Sen meidän kohtaamisemme sai aikaiseksi, että joka kerta "käärmekannon" ohi kulkiessani sinne vilkaisen!



sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Mestarikurssilaisia kuuntelemassa




Eilen olimme kuuntelemassa musiikkijuhlien mestarikurssilaisten konserttia. Se oli sangen mielenkiintoinen, sillä nyt soittivat oppilaat, joiden kurssia olin perjantaina seuraamassa. Lisänä oli vielä monta muuta pianistia.



Kaikista hienoin oli mielestäni Franz Lisztin Kuolemantanssi- Totentanz - Danse macabre, jonka soitti nuori Ilmari Lehtonen (s. 1990). Hän on Turun musiikkiakatemian kasvatti, osallistunut jo lukuisille pianon mestarikursseille ja pitänyt useita omia konsertteja. Kuoleman- tai kalmantanssissa, kuten sitä myös kutsutaan, säestäjänä toimi Yang Liu, joka on Juilliard Schoolin oppilas. Kappale soitettiin siis kahdella flyygelillä. Olen kuullut teoksen useasti eri taiteilijoiden soittamana.



Vihan päivä kauhistavan, virren 158  teema kuului selkeästi moneen otteeseen. Tämä keskiaikainen sävelmä oli siis Lisztin tiedossa. Hans Holbeinin puupiirros aiheesta on ollut ilmeisesti myös osaltaan tämän teoksen innoittajana. Teos sisältää julmaa sointia, mutta myös kauniita, seesteisiä hetkiä. Teos on koskettava ja Ilmari Lehtonen soitti sen upeasti! Kyllä me taputettiinkin!!!



Tänään on taas Virtuoosit irti - uusi sukupolvi- konserttisarjan toinen osa. Tarkoituksenani on mennä myös sitä kuuntelemaan. Ensi viikolla on viimeinen osa tästä konserttisarjasta.



Ps. Blogini kuvat puuttuvat. Johtuu Vuodatuksesta, ei minusta. Asiaa korjataan...