perjantai 29. kesäkuuta 2012

Valkoisia kukkia




Kaupunkikodin piha on ollut kauneimmillaan viime viikon ajan: Suuri juhannusruusupensas kukkii, samoin pallohortensia, jota meillä on kerrostalon pihassa ainakin kymmenen metriä pitkä pätkä.



       

torstai 28. kesäkuuta 2012

Pianon mestarikurssilla




Tänään sain mahdollisuuden osallistua kuunteluoppilaana Eero Heinosen pianon mestarikurssille kaupunkimme musiikkijuhlilla. Eero Heinonen on lied-pianisti, kamarimuusikko ja Sibelius-Akatemian pianonsoiton dosentti. Hänen Sibelius-levytyksensä ovat saaneet paljon kansainvälistä huomiota ja hän pitää säännöllisesti mestarikursseja.



Saimme seurata kahden oppilaan opetusta. Toista oppilasta hän opetti suomeksi, toista englanniksi. Oppilaat soittivat ensin teoksensa läpi ja sen jälkeen sitä kahlattiin uudestaan opettajan huomioiden avulla. Kuulimme yhden Beethovenin pianosonaateista ja bagatelleja.



Oli hienoa seurata pedagogin arvostavaa opetusta. Kaikki sujui myönteisessä ja kannustavassa hengessä. Opettajan kielikuvat sekä oma malli soittamisessa saivat asiat menemään hyvin perille ja oli hienoa huomata, kuinka nuori pianisti ymmärsi opettajansa ajatukset. Hän kannustaa oppilasta ajattelemaan omilla aivoillaan. Se näkyi selvästi koko ajan. Opettaja ei antanut valmiita ratkaisuja vaan vaihtoehtoja.



Kaksi ja puolituntinen kului kuin siivillä. Koin seuraamisen äärettömän mielenkiintoisena ja aion mennä seuraamaan muidenkin mestarikurssien opettajien opetusta, joihin on mahdollista yleisön osallistua. Oli niin kivaa tänään!



keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Käärmettä kuskaamassa




Aamulla, kun herättiin, Kari huomasi kyyn taas samalla kannolla kuin aiemminkin. Hän päätti ryhtyä käärmeenkesyttäjäksi ja pyydystää otuksen saaviin, jotta saamme sen kuskattua autolla kauemmaksi.



Minä olin pelosta jäykkänä, kun Kari haravan ja pihaharjan varren kanssa ryhtyi toimeen. Kyy oli ilmeisesti yöstä vielä niin kohmeessa, että antoi ottaa itsensä hyvin helposti kiinni: Kari vain otti kuin pihdeillä varsien avulla käärmeestä kiinni ja nosti sen saaviin. Saavissa kyy kähisi ja yritti päästä reunaa pitkin ylös, mutta pääsi vain puoleen väliin. Laitoimme kannen, joka ei kyllä ollut tiivis, päälle ja vielä ison roskapussin kannen päälle. Sen sidoimme narulla kiinni.



Kaikki tapahtui niin nopeasti, että huomasin olevani vielä yöpuvussa. Tempaisin takin päälleni ja sitten laitoimme saavin autoon. (Huom! Karin, ei missään tapauksenssa minun!!!!) Tuntui vähän haljulta istua autossa käärmeen kanssa! Pelkäsin, että jos se kuitenkin karkaa saavista.



Veimme kyyn kuuden kilometrin päähän. Linnun tietä sieltä tulee meille 2,5 km ja yksi järvikin on välissä. Päästimme sen hakkuuaukean reunassa vapaaksi. Se raukka oli niin järkyttynyt automatkasta, ettei osannut tulla kyljellään olevasta saavista pois. Se piti kaataa kokonaan ylösalaisin. Sitten se lähti hitaasti lipumaan maastoon. Suunta oli muuten suoraan mökkiämme kohti!



Huh, huh! Olen vieläkin ihan pökerryksissä operaatiosta. Karia ei tietenkään pelottanut, mutta minä olin ihan kauhusta kankea. Pelkäsin eniten sitä, että se karkaa auton sisälle.



Loppujen lopuksi vanngitseminen oli ihan helppoa. Toivottavasti sillä on mukava, uusi elämä uudessa paikassa ja voi kehuskella muille seudun käärmeille automatkastaan. JA TOIVOTTAVASTI EI OSAA ENÄÄ TAKAISIN MEILLE!



     

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Vieraasta vuokralaiseksi




Aamulla heräsin auringonpaisteeseen. En kuitenkaan jaksanut nousta heti ylös, vaan loikoilin ja kuuntelin radiota. Sieltä tuli mm. mielenkiintoinen ohjelma Suomen romanien historiasta.



Aika ihana päivä, kun ei ole ollut mitään ohjelmassa, pelkää oleilua ja sen toteuttamista, mitä päähän pälkähtää. Lomapäivien pitäisikin olla mielestäni juuri tällaisia.



Kun sain vaatteet päälleni, kävin katsomassa grillin vieressä olevan kannon päältä, näkyisikö juhannusvierasta ja siellähän se käärme köllötteli! Sillä tuntuu olevan hyvin jämptit tavat. Muistan lukeneenikin jostain, että kyyn tapaa aurinkoisina päivinä samasta kohtaa lämmöstä nauttimasta. Hain kameran ja kuvasin sitä taas. Kyy päästi hyvin lähelle. Kuvien oton jälkeen testasin, mitä tapahtuu, kun tömistelen. Ei mitään! Jatkoi vain auringonottoaan hievahtamatta.







Kaikki, joille olen käärmeestä kertonut, ovat olleet sitä mieltä, että omapa on pihasi, mutta jos meille tulisi, niin... Eli käärmeviha on sitkeässä ja kaikki ovat sitä mieltä, että se pitäisi ottaa pois päiviltä. Minä mietin!



Juhannusvieraasta tuli vuokralainen!



sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannusvieras








Tällainen juhannuspäivän vieraamme aiheutti hämmennystä eilen iltapäivällä. Kari oli juuri grillannut ja olimme syöneet. Grillin vieressä olevan kannon päällä köllötteli yhtäkkiä tällainen kyy (kai se kyy on).



Minulla sattui olemaan kamera lähellä ja kuvasin sen yleisen sekasorron keskellä. Sisareni oli kauhuissaan ja mummikin oli hairannut kepin mukaansa siltä varalta, että se hyökkää päälle! Voi, voi! Hiljaa ja rauhallisesti otus mateli kasvillisuuden joukkoon ja hävisi näköpiiristä.



Tämän jälkeen yleinen keskustelu velloi "kauhean otuksen" ympärillä. Itse olen sitä mieltä, että olemme voineet yhteiseloa elää jo kauan, vaikka viimeinen näköhavainto kyistä tällä mäellä on 49 vuotta sitten. En missään tapauksessa halua, että se tapetaan. Täytyy vain muistaa pihapiirin ulkopuolella korkeassa heinikossa tai varvikossa kulkiessa laittaa saappaat jalkaan. Ja tömistely nousee taas kunniaan! Nella-koiran kanssa pitää alla varovainen, ettei pääse sitä tuikkaamaan.



Toukokuussa mökin maalarit sanoivat, että rinteestä kuuluu sihinää ja epäilivät käärmettä. Kun siellä on runsaasti sisiliskoja, en osannut ajatellakaan, että juttu voisi olla todellinen.



No, emmeköhän me mahdu samaan pihapiiriin, kyy ja minä. Jos se alkaa ylenmäärin näyttäytyä, täytyy sitten miettiä, mitä sille tehdään. Käärmeenkesyttäjät voivat sitten ilmoittautua minulle matelijan siirtämissuunnitelmia punomaan!



torstai 21. kesäkuuta 2012

Aaton aattona




Kesäpäivän seisaus! Päivä, jolloin valoisa aika vuorokaudesta on pisimmillään. Aion valvoa myöhään ja vain nauttia valkeasta kesäyöstä. Saatanpa lukea myös Sillanpään ihanaa, verkkaisaa kuvausta vanhanajan kesästä.



Juhannussiivouksen tein eilen. Tänään kävin kaupungissa hakemassa äitini mökille juhannuksen viettoon ja samalla poikkesimme ruokakaupassa. Voi pojat, kuinka oli väkeä liikenteessä! Ostoksista päätellen näytti siltä, että kaupat ovat seuraavan viikon suljettuna.



Kaikilla mökeillä tuntuu olevan väkeä, kuten aina juhannuksena, jos on kaunis ilma. Onhan se todella mukavaa, jos voimme nauttia keskikesän juhlasta auringonpaisteessa. Niitä sadejuhliakin on muistissa lähimenneisyydestä!



Poimimme luonnonkukkia kimpuiksi tuvan pöydille. Iltapäivällä otin päiväunet pihakeinussa, tosin shaalin alla, sillä tuuli puhalsi aika viileästi, jos ei ollut suoraan auringonpaisteessa. Siinä torkkuessa alkoi todella tuntua juhannukselta.



tiistai 19. kesäkuuta 2012

Musiikkiforum




Tänään olin kuuntelemassa kansainvälistä erityislahjakkaiden soittajien musiikkitapahtuman Forumin päätöskonserttia. Kauko Sorjosen säätiö on suomalainen järjestävä taho ja osanottajia on mm. Venäjältä, Ukrainasta ja  Baltian maista.



Venäläisen koulukunnan musiikkikasvatuksen sato on mykistyttävän hienoa. Forumin nuorimmat osallistujat ovat alle kouluikäisiä ja kilpailu on kasvanut osanottajamäärältään vuosi vuodelta. Nytkin mukana oli lähes sata pientä ja isompaa muusikkoa.



Konsertin alkamisaika oli suomalaisittain klo 16.00 mutta venäläiseen tapaan "noin". Todellisuudessa taidettiin päästä alkuun klo 16.15. Nuorimmat kilpailijat esiintyivät ensin ja he olivat todella suloisen näköisiä juhlapuvuissaan suurten rusettien keikkuessa päälaella. Soitto oli taidokasta ja eläytyvää, välillä jopa häikäisevän hienoa. Suurin osa säveltäjistä oli minulle jokseenkin vieraita, ilmeisesti venäläisiä. Mukaan mahtui kuitenkin tuttujakin säveltäjiä, tosin sävellykset olivat outoja. Silti oli mukava kuunella taitavia esiintyjiä.



Joillain soittajilla tuli muistikatkoksia, mutta taitavasti he jatkoivat eteenpäin. Osa kuulijoista ei varmasti huomannut mitään. Näihin epäonnistumisiin olivat nuoret saaneet varmasti myös koulutusta, sillä heidän käytöksestään ei juurikaan huomannut, että virheitä tuli. Toivottavasti vaativat opettajat eivät niistä tee suurta numeroa.



Tällä tasolla soittaessaan lapsi tai nuori on joutunut jo harjoittelemaan lähes ammattimaisesti. Taisivat kaikki käydäkin omissa maissaan musiikkiakatemiaa tai musiikkiin erikoistunutta koulua. Harjoittelumäärät ovat valtavia ja vaatimustaso korkea. Neukkulan jäljiltä Venäjällä on edelleen korkeatasoinen musiikkikasvatusjärjestelmä erityislahjakkaille lapsille ja se tuottaa suuret määrät pieniä muusikoita. Onko soittaminen sitten aina kivaa, onkin jo toinen juttu!



maanantai 18. kesäkuuta 2012

Iltauinnilla




Päivä on kulunut osaksi kaupungissa: Olimme hoitelemassa äidin asioita ja sitten jaoin myös hänen lääkkeensä. Päähänpistosta poikkesin myös kampaajalla, uudella sellaisella ja hänellä sattui olemaan heti sopivasti aikaa. Niinpä hellin itseäni hetken siellä ja nyt hiuksissa on kirkastunut värisävy. Hieman nauratti, kun kampaus oli nuoren laittajansa oloinen. Olin kuin yläasteikäinen! Ihan söpöä, kun minustakin vielä saa teinitytön näköisen!



Mökille tultuani luin päivän lehdet ja sitten iskin alamökin kimppuun. Siivosin saunakamarin ja saunan eteisen juhannuskuntoon. Kannoin puukopat täyteen puita ja viikatoin pihaakin.



Päivän päätteeksi kävin äsken iltauinnilla. Vesi on ihan uitavan lämpöistä, tosin lämmintä se ei ole. Koko päivän on tuullut kovasti eikä hyttysistä ole ollut tietoakaan. Nyt tuuli on tyyntynyt jonkin verran ja kas: Itikat olivat ilta-aterialla ja uidessa inisivät pään ympärillä tuulesta huolimatta. Laitoin laiturin samalla kahdesta kohtaa varmuuden vuosi narulla kiinni ja siinä pienessä ajassa hyttyset pureskelivat paljaat nilkkani! Täytyy lähteä laittamaan niihin jotain kutinaa lievittävää.



Huomenna sataa!



sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Velmu kaveri






Eilen sisareni poika Samuel tuli 9 kk syntymäpäivänsä kunniaksi mökille. Tädin kulta! On oppinut poseeraamaan kameralle ja hymyilee silmät viirussa. Yhden aikuisen piti koko ajan olla vahtimassa ja hynttyissä kiinni, kun poika kiipeää joka paikkaan ja punnertaa käsivoimilla itsensä pystyyn. Eteenpäin hän menee "hyljetekniikalla" ja kovaa meneekin. Ihana pieni poika!



Laitoimme yhteisvoimin laiturin paikoilleen, kun vesi oli laskenut sopivasti, samoin kukkaveneen. Isän vanha puuvene on laitettu poikki ja pystyyn. Syksyn myrsky kaatoi sen, joten nyt piti pystyttää uudelleen.



Työntäyteinen mukava päivä, joka päättyi lempeisiin löylyihin saunan lauteilla.



perjantai 15. kesäkuuta 2012

Uitettu






Tyhmyyksiä on tullut tehdyksi: Uitin kamerani! Olimme soutelemassa nyt illalla ja työnsin venettä veteen. Kamera roikkui ranteessa hihnasta ja hipaisi vettä. Kari sitä kuivatteli koko matkan, napsi kuvia ja ilmeisesti siinä vielä henki pihisee, kun kuvatkin onnistuivat. Pieni samea läikkä näkyy joissain kuvissa, kun linssissä taisi olla siinä vaiheessa vähän kosteutta. Saapa nähdä, onko kohta entinen kamera! Onneksi se on minun  halvempi versioni, sillä järkkärin kastelemisesta olisi kyllä tullut tupen rapinat!



Katselen tässä samalla jalkapalloa. Jos pitää valita lätkän ja futiksen välillä, valintani on ehdottomasti vanha kunnon potkupallo. Se on jääkiekkoon verrattuna herrasmiespeli, tosin faneissa olisi hieman toivomisen varaa. Englanti johtaa Ruotsia vastaan. Syvennynpä peliin tarkemmin!



keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Alppikotka




Kummityttöni lähti partiomatkalle Keski-Eurooppaan. Pääkohde on Sveitsin Kandersteg, International Scout Center, jossa on kansainvälinen leiri. Matka on kulkenut Baltian maiden läpi Varsovaan ja Krakovaan. Eilen olivat vierailleet Auschwitzissa. Kohde oli varmasti vaikuttava. En ole itse sillä käynyt, mutta Dachaussa olen, joten voin kuvitella, miltä tuntuu käydä tässä järkyttävässä historiallisessa paikassa.



Matka jatkuu Sveitsistä vielä Saksaan, jossa Hannoverissa retkeläiset tapaavat toisia partiolaisia, kuten ovat tavanneet kaikissa muissakin paikoissa. Kotiin he palaavat juhannussunnuntaina, jolloin yli kaksi viikkoa on vierähtänyt reissussa.



Neljätoistavuotiaalle on varmasti elämys reissata bussilla mielenkiintoisissa paikoissa ja leireillä muiden maiden partiolaisten kanssa. Tätikin saa seurata matkaa netin välityksellä. Nykyajan venpaimet ovat hieno juttu, kun voi lukea matkapäiväkirjaa ja olla ajan hermolla yhdessä matkalaisten kanssa.



Nyt on tiedossa vaellusta tsekkimaastossa vesisateessa. Mutta partiolaisillehan se ei ole ongelma ollenkaan, korkeintaan hidaste!



tiistai 12. kesäkuuta 2012

Iloisia uutisia


Tämä päivä vierähti Tampereella Taysissa. Äidilläni oli vuoden takaisen rintasyövän vuositarkastukseen liittyvät tutkimukset. Lääkäri on heinäkuun alkupuolella.



Äitiäni jännitti, eikä ihme. Muistan, kuinka minuakin nipisteli vatsanpohjasta aina kontrolliin mennessäni. Olimme hyvissä ajoin sairaalassa ja äiti kutsuttiin mammografiaan ja ultraääneen etuajassa.



Olin selittänyt äidille, että tutkimuksen yhteydessä on todennäköistä, että lääkäri ei kerro mitään tuloksista, vaan ne kuulemme sitten myöhemmin lääkäriltä. Tällä kertaa oli kuitenkin vanhan ihmisen tutkimuksissa ymmärtäväiset nuoret lääkärit. He kertoivat tulokset välittömästi: Kuvaukset olivat puhtaat, eikä mitään syöpään viittaavaa löytynyt. Ihanaa! Olimme niin iloisia tuloksista, että menimme heti kahville ja juhlimme uutista mansikkarahkapullilla.



Lopun iltapäivästä käytimme kaupungilla humputteluun. :=) Kyllä oli kevyt askel ja mieli!



maanantai 11. kesäkuuta 2012

Lokinpojat






Ilma oli ihana: Aurinko paistoi ja järvi oli melkein tyyni. Aamupalan jälkeen lähdimme soutelemaan. Minä soudin ja Kari napsi kuvia.



Lokki oli saanut haudottua munansa ja näimme kaksi poikasta. Saattoi niitä olla enemmänkin, mutta loput piilossa. Emot vahtivat tarkoin jokaista liikettämme, mutta eivät kuitenkaan komentaneet palleroisia veteen ohituksemme aikana. Soudimme vähän kauempaa, kuten on aina tapana, ettemme häiritse lintuja.



Vedessä oli kamalasti siitepölyä. Taitaa olla männystä kotoisin.







Iltapäivällä hain postin kävellen tien varresta. Peltojen kohdalla, lehtomaisesta maisemasta kiiri sellainen lintujen liverrys, etten meinannut maltaa lähteä mökille takaisin. Ihan erilaisia ääniä kuin täällä rannassa. Nyt pitää ryhtyä kuuntelemaan, mitä lintuja ne mahtoivat olla. Toivottavasti muisti vielä toimii!



sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Ylipitkä konsertti




Tänään menin mökkiseurakuntamme sanajumalanpalvelukseen ja sen jälkeiseen konserttiin. Konsertti oli toteutettu pääasiassa paikallisin voimin. Mukana oli niin urku-, trumpetti-, kitara- kuin laulumusiikkiakin sekä runoa.



Kun olen itse ollut tekemässä konserttiohjelmaa, olen pitänyt tiukasti kiinni ajatuksesta: "Parempi vähän lyhyempi ohjelma, jonka jälkeen kuulijat olisivat toivoneet vähän lisää kuin pitkä, jonka loppupuolella kaikki ajattelevat, että loppuisi jo!" Tämän päiväinen konserttisessio kesti yli puolitoista tuntia. Se on ilman väliaikaa liian paljon! Kiemurtelin penkissä ja todellakin vilkuilin kelloa viimeiset kaksikymmentä minuuttia. Kirkon penkit harvoin ovat niin hyviä istua, ettei pitkässä konsertissa paikat puudu. Kun konsertti lopulta päättyi ja nousin ylös, olin jäykkä kuin heinäseiväs!



Konserttiin oli yksinkertaisesti ahdettu liian paljon tavaraa. Tuntui jälkeen päin kurjalta, että päällimmäisenä ajatuksena konsertista jäi sen liian pitkä kesto. Mutta näin se vain on: Ihmisen keskittymiskyky on rajallinen ja pitää olla todella huipputason esiintyjät, jos aiotaan vangita kuulijan mieli harpaantumatta näinkin pitkä aika. Nyt sitä ei pystytty. Jos minä olin puuduksissa niin kropaltani kuin mieleltäni, miltähän tuntui vanhuksista, joista kuulijakunta enimmäkseen muodostui? Voi, voi!



lauantai 9. kesäkuuta 2012

Veneilemässä




Vesi on ollut niin korkealla, ettemme ole saaneet venelaituria laitettua. Nyt se on väliaikaisesti paikoillaan, mutta minä en yksin saa vedettyä venettä ylös, joten souteluretket pitää ajoittaa niin, että on vetoapua paikalla.



Tänään tyynellä kelillä kävimme ensimmäisellä pitkällä souturetkellä. Näimme joutsenia, kalalokkipariskunnan pesällään ja härkälintupariskuntakin sukelteli veneen lähettyvillä. Olipa ihanaa! Vastarannalla olevien uusien mökkiläisten rakennusprojektit olivat edistyneet: Yhdellä oli tehty uutta terassia, toisella rappusia rinteeseen.



Illalla olimme saunassa. Huomenna aion mennä mökkipitäjän kirkkoon ja sen jälkeen on Valkaman taideviikkojen konsertti samassa paikassa. Aion vielä käydä katsomassa kyläyhdistyksen toria, jonne on kyhätty afrikkalainen slummi, jossa myydään oikeita slummissa valmistettuja afrikkalaisia koruja ja vaatteita. Huomenna on  kuurosadepäivä tulossa, joten oivaa puuhaa sunnuntaille.







perjantai 8. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen lomaviikko






Minä ja pörriäiset olemme viettäneet ensimmäistä lomaviikkoa. Kovasti on ollut puuhaa: srk:n juhlaa, äidin vientiä tutkimuksiin ja sisarenpojan hoitoa. Oikeastaan eilen oli ensimmäinen päivä, jolloin ei ollut kalenterissa mitään. Oikein huolestuin aiemmin, kun huomasin, että ensimmäiselle lomaviikolle osuu monenlaista puolipakollista puuhastelua. Minusta loman pitää olla sellainen, että kalenterissa ei ole mitään merkintöjä ja aamulla voi päättää, mitä päivä tuo tullessaan. Onneksi opettajan työssä loma on niin pitkä, että ei syytä huoleen, vaikka ensimmäien viikko olisikin puuhaa täynnä!



Tänään lähdin torille. Pikkukaupunkimme perjantaitori on vilkas ihmisten kohtaamispaikka ja runsaasti myyjiäkin on aina esittelemässä tuotteitaan. Ostin tällä kertaa pelkästään kukkia: 30 samettiruusua. Ne on nyt laitettu mökin pihamaalle orvokkien seuraksi. Olen niin "tylsä" tyyppi, että kesäkukkien pitää olla vain keltaisia tai valkoisia väriltään. Punaiset ym. väärän väriset joutuvat huussin verannalle koristeeksi!



Päivä oli ihana, mutta hyttysiä on runsaasti. Meillä on suhteellisen kuiva mökkirinne, mutta alkukesästä ötököitä kyllä esiintyy riesaksi saakka, kun tuuli oli heikkoa. Kukkia istutellessani piti laittaa pitkät housut ja kesätakki päälle. Sääennuste lupaa sadekuuroja pitkälle ensi viikkoon, mutta ei haittaa. Loma on loma, vaikka mitä taivaalta putoilisi!



tiistai 5. kesäkuuta 2012

Raatamispäivä






Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä lähdin aamulla heti herättyäni hakemaan kummityttöä mökille. Anna tuli auttamaan pihatöissä. Hän aloitti kivijalan maalauksella. Minä sillä aikaa kantelin kaadetun männyn oksia kasalle polttamista varten ja rankoja läjälle. Kun Annalta maali loppui, ryhdyimme yhdessä kierittämään pöllejä puupinon jatkoksi.



Kyllä olimme ahkeria! Välillä meitä kävi tervehtimässä tuttava, jolla on mökki saman tien varrella. Hänellä oli tyttärensä koira hoidossa ja olivat lenkillä. Koira on Viron "katulapsia" ja pennusta ei vielä tiennyt, millainen siitä isona tulee. Tuli ISO! Ilmeisesti siinä on paljon kaukaasian paimenkoiraa, on ainakin kovasti sen näköinen.



Illalla Karin avustuksella laitoimme vielä vesipumpun toimimaan. Jostain syystä yksi liitäntä vähän tiputtaa, mutta ei käyttöä haittaa. Kiva, kun kraanasta tulee vettä sisälle kumpaankin mökkiin!



Saunoimme Annan kanssa. Huomenna vien hänet kotiinsa, sillä viikonloppuna hän lähtee kansainväliselle partioleirille Puolaan.



Kylläpä kaiken touhuamisen jälkeen jo väsyttääkin!



lauantai 2. kesäkuuta 2012

Suvivirren päivänä








Jo joutui armas aika...

Aamulla heräsin puoli kuudelta ja lähdin täältä mökiltä kaupunkiin pukemaan juhlavaatteita kotiin. Sataa tihutti jo lupaavasti!



... ja suvi suloinen.

Kesään kuuluu myös vesisade ja sitä on tänään saatu! Kevätjuhlamme aikaan satoi pienen pieniä pisaroita, mutta heti sen jälkeen alkoi kaatosade. Voi juhlijoita! Muuten ei vesisade tänään olisi haitannut, mutta monet perheet olivat ajatelleen saavansa pihamaasta lisää juhlatilaa. Harmittaa heidän puolestaan, kun juhlajärjestelyt ovat menneet uusiin puihin.



Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.

Oppilaat muistivat minua kauniilla kukilla, joita olen koko iltapäivän ihaillut täällä mökin pöydillä. Pihalla on soma "yrttiasetus", josta voin poimia mausteeksi kolmenlaisia yrttejä kokailuihin. Tosi ihana lahja!



Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon.

Eipä ole aurinkoa tänään näkynyt! Toisaalta hyvä, sillä huono sää hillitsee nuorison koulunpäättäjäisjuhlintaa. Jospa keksittäisiin jotain mukavampaa ulkona kännäämisen tilalle!



Se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.

Kevät on ryöpsähtänyt kesäksi. Onneksi tammen lehdet ovat vielä pieniä, sillä jotenkin haluaisin pitää vielä keväästä kiinni. Alkukesän vaalean vihreä heleys näkyy ikkunasta. Kesäloma on alkanut!





perjantai 1. kesäkuuta 2012

Aatto juhlista jaloin






Kevätjuhlan ja kesäloman aatto... Miten nopeasti vuosi onkaan taas koulussa kulunut! Pieni haikeus täyttää mielen: Kolme yhteistä vuotta mukavien oppilaiden kanssa on kohta takana ja huomenna enää juhlitaan. Sitten luovutan heidät uuden opettajan hoiviin. Kuivin silmin en huomisesta selviä, mutta ei tarvitsekaan. Tunteet ovat osa elämää koulussakin!



Illalla keräsin isot kimput koivunoksia ja vein ne lasipurkkien kanssa autoon odottamaan. Samoin peräkontissa viettää yönsä kaksi orvokkiastiaa. Kuorma tulee koristeeksi koulutalon rappusille. Juhla oli tarkoitus pitää ulkona pihalla, mutta aamuun ennustettu kaatosade siirtää tilaisuuden sisätiloihin.



Kävin äsken saunassa. Istuskelin pitkään lempeissä löylyissä ja ajattelin mennyttä työvuotta ja tulevaa lomaa. Kiirettä on pitänyt loppuun asti, niin kuin aina opettajan työssä. (Tänään koulusta lähtiessä hajosi vielä ulko-oven ovenkahva!!! Piti soitella laitosmiehille, jotta ovi saadaan yöksi varmasti lukkoon.) Loman odottaminen on mukavaa, kun koko ihana kesä on edessä, eikä yhtään lomapäivää vielä ole kulutettu. Toisaalta tällaista hulinaa, kuin tämä viikko on ollut, ei kyllä jaksasi kovin kauaa. Huomenna kiire päättyy kuin seinään ja pöllähtänyt olo seuraa mukana monta päivää.



Pöydällä tuoksuu kollegalta saatu omenankukkakimppu. Se kertoo mukavasta työyhteisöstä, reilusta työtoveruudesta ja toistemme tukemisesta. Huomenna voi unohtaa työelämän ja upota korviaan myöten mökkiläisen elämään luonnon helmassa!