Vuosi vaihtuu

Uudenvuodenaaton kunniaksi otimme muutamia kuvia parvekkeelta. Läheisellä kukkulalla tai "vuorella", kuten meillä sanotaan, on torni, joka paljaalla silmällä juuri ja juuri meille erottuu. Se on hieno hirsirakennus, jolle tietenkin valmistuttuaan yritettiin tehdä ilkivaltaa, kun se oli jatkuvasti auki yleisölle. Pahanteon vuoksi aukiolo taitaa olla nyt rajoitettu.

Ei ole vielä pahemmin raketit paukkuneet. Meiltä ei tarvitse lähteä ulos raketteja katsomaan, vaan joka ikkunasta niitä näkyy, jos vain viitsii katsoa. Oikeastaan niitä näkyy, vaikkei katsoisikaan! Ihan hienoa, jos aikarajat edes jotenkin pitävät ampumisen kohdalla. Mitäs meistä ihmisistä, mutta koirat pelkäävät.

Mukavaa aattoa!

Prahan jouluseimi

Vuonna 2005 vietimme joulun Prahassa. Olimme viisi vuotta aiemmin olleet siellä adventtiaikaan ja ihastuin kovasti kaupungin joulutunnelmaan. Niinpä sitten päätimme olla joulun ensimmäistä kertaa pois Suomesta.

Joulu oli mukava - mutta erilainen. Praha on oikea joulukaupunki kuten monet muutkin Keski-Euroopan kaupungit. Ihanat torit, vanhat rakennukset, koristellut puistot ja erityisesti jouluseimet, joita oli lähes joka kadunkulmassa, toivat todellista joulutunnelmaa. En tarkoita kaupallisen joulun kliseitä, vaan kristillisen joulun sanoma oli esillä ihan eri lailla kaupunkikuvassa kuin meillä Suomessa. Kuvasinkin jouluseimiä ja ihmettelin, miten ne pysyivät koskemattomina viikosta toiseen. Epäilen, että meillä Suomessa aamulla olisi lampaat pitkin katuja ja paimenet ojissa öisen mellastelun seurauksena!

Mieleeni jäi erityisesti jouluaaton retki 1600-luvulla rakennettuun Voittoisan Neitsyt Marian barokkikirkkoon, jossa sijaitsee Jeesus-lasta esittävä vahanukke. Nukella sanotaan olevan parantavia voimia. Kirkon tunnelma oli erikoinen ja sitä esittelevä munkki oli sydämellisen ystävällinen. Söimme läheisessä ravintolassa lounaaksi keittoa, joka oli leipäkuoren sisällä. Nam, miten se oli maukasta! Illalla kävimme vielä syömässä seitsemän ruokalajin jouluillallisen hulppeissa Vlatava-joen rinnemaisemissa ja osallistuimme jouluyön messuun.

Kaikki tämä muistui mieleeni eilistä piparkakkukuvaa etsiessäni, sillä samassa kansiossa oli myös Prahan kuvia. Joulu Prahassa oli ainutlaatuinen, mutta ei tietenkään tuntunut samalta kuin kotijoulu Suomessa - eikä kyllä pitänytkään tuntua!

Piparkakkutaloja

Tämän päivän Aamulehdessä esiteltiin lukijoiden piparkakkutaloja. 13 erilaista oli näytillä ja niistä saivat lukijat äänestää mieleisensä. Osa oli todella hienoja ja taidokkaita.

Piparitaloja katsellessa tuli yhtäkkiä mieleeni Karin monta vuotta sitten väsäämä piparikirkko. Meni vähän aikaa, ennen kuin löysin kuvan, mutta tässä se komeilee. Oli aika hieno ainakin minusta, vaikka taidan olla kyllä jäävi arvostelemaan! Vuotta aiemmin hän teki pieniä mökkejä kummilapsille ja sitten seuraavana vuonna rima nousikin korkeammalle ja kirkko oli tuloksena.

Tänä jouluna ei meillä leivottu pipareita laisinkaan. Onneksi niitä löytyi maailmalta ja syötykin on!

Todellinen lomapäivä

Tänään olen viettänyt hemmottelupäivää. Aamulla olin kampaajalla ja sen jälkeen menin Samuelia katsomaan.  Hän söi suurella nautinnolla rusinoita pikkuruisesta paketista. Kulkiessaan hänen peräänsä jäi lattialle rusinavana, jonka hän takaisin tullessa noukki suuhunsa!

Vaihdoimme sisarentyttäreni huoneeseen uudet verhot, jotka hän oli itse valinnut joulun alla. Verhot olivat harmaasävyiset kaupunkiprofiililla aiheena New York. Vapaudenpatsas oli viehättänyt kuvioinnissa ja sopivatkin hyvin nuoren neidin huoneeseen samansävyisen maton kanssa. Poistullessa poikkesin äitiäni katsomassa.

Iltapäivällä nukuin päiväunet ja vielä toiset illan suussa. Ihanaa! Mitään kunnollista en ole saanut aikaiseksi eikä ole tarvinnutkaan. Olen nauttinut kuusen katveessa kynttilän valosta ja kauniista joulukukista. Todellinen lomapäivä!

Lapsellisia touhuja

Joulun pyhien jälkeen ensimmäinen arkipäivä on sujunut leppoisasti. Kari lähti maalle ihmettelemään ystävänsä talon lämmitysongelmia. Isäntäväki asuu Englannissa ja aattona tuli tieto, että heidän täällä Suomessa sijaitsevassa talossaan on lämmityksen kanssa ongelmia. Kari on ollut siellä "talonmiehenä" ja pari päivää sitten kaikki oli vielä kunnossa. Aattona selvisi, että lämmitys oli mennyt pois päältä ja syytä on pähkätty monta päivää. Onneksi mitään suurta katastrofia ei päässyt tapahtumaan. Tänään tuli putkimies paikalle.

Minä sain vieraakseni pikku Samuelin äitinsä kanssa. Poika oli iloinen oma itsensä. Hän katseli ja ihmetteli pitkään eteisen ovessa olevia joulukortteja sekä palavia kynttilöitä. Lauloimme ja soitimme pianoa sekä leikimme pehmoeläimillä.

Joka kerta, kun tapaamme, Samuel on oppinut jotain uutta. Nyt hän osaa sanoa "sukka". "Nam-nam" taitaa olla kyllä useimmin hänen suustaan kuultu sana! Hyvällä ruokahalulla pisteli poskeensa tarjolla olleita herkkuja. Sanat ovat vielä harvassa, mutta ymmärrystä on sitäkin enemmän.

Saatoin kävellen vieraat kotimatkalle. Ilma on lauhtunut ja mittari näyttää nollaa. Tuntuikin todella leppeältä keliltä. Toivotaan kuitenkin, ettei sää käänny vesisateiden puolelle. Sitä lajia on tullut jo ihan tarpeeksi koettua kesän ja syksyn aikana.

Tapaninajelulla

Nosta orhi jalkaa,

rekiretki alkaa,

helkkää tiu`ut pienet, iloiset.

(Rauni Kouta)

Tapaninpäivän kunniaksi lähdimme ajelulle - autolla tällä kertaa, kun sitä hevosta ei omisteta. Menimme Karin mökille, joka sijaitsee korvessa kaukana kaikesta sivistyksestä. Radiosta tuli Pähkinänsärkijää, joten ajomatka oli varsin jouluinen.

Toivoimme, että metsäautoteitä olisi aurattu ja olihan niitä. Vain oma pikkutie oli ummessa. Siinäkin oli juossut jokin eläin. "Susi!" ajattelin toivorikkaana, mutta ehkä oli liian kaukaa haettu. Luultavimmin koira oli poikennut isäntänsä läheltä kauemmaksi ja viilettänyt omin päin jonkin matkaa.

Kahlasimme parin sadan metrin matkan mökille ja kuvasin kauniita lumimaisemia. Kaikkialla oli valkoinen, lähes koskematon hanki. Eläinten jälkiä näkyi - kettu ja jänis- ja sitten ne arvoitukselliset suuret, koiramaiset jäljet. Metsäautotiellä ei kyllä ihmisen jälkiä siinä kohdassa ollut. Jospa se sittenkin olisi ollut susi!

Poistullessa näimme peltoaukealla hirven. Pysähdyimme sitä vähäksi aikaa seuraamaan. On se iso ja komea otus! Ilvekset jäivät näkemättä, vaikka ajelimme juuri sellaisessa paikassa, jossa niitä liikuskelee. Kari on nähnyt niitä aiemmin, minä en.

Elää saa niin riemullisen hetken

se, ken tekee reippaan rekiretken.

Orhi, parhaas koita!

Soita, tiuku, soita

hilpeät ja hauskat sävelet!

(Rauni Kouta)

Joulupäivänä

Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa.

Kirkkaat joulukynttilät

lempeästi hymyyvät:

Jeesus tullut on.

(Helmi Auvinen)

Tämä tunnettu joululaulu syntyi lauantai-iltana tyhjässä luokkahuoneessa syksyllä 1897 kirkonkellojen soittaessa pyhää alkavaksi. Helmi Roos, myöhemmin Auvinen, kansakoulunopettaja,  kirjoitti tunnetuimman runonsa vapisevin käsin siinä paikassa: "Sieluuni säteili pohjoinen joulukuun taivas tuhansine tähtineen."

(Similä, M. 2005. Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät. Gummerus: Jyväskylä)

Ihanaa joulua!

Taas kaikki kauniit muistot

mun tulee mielehen:

lumivalkeat pellot, puistot

ja juhla Jeesuksen.

(Viljo Kojo)

Tunnelmallista ja ihanaa joulua!

Aaton aattona

Huikean kauniissa pakkassäässä on tehty viimeiset jouluvalmistelut. Imelletty perunalaatikko on paistettu, rosolli ja kalasalaatti tehty. Isovanhempiemme haudoille vietiin kynttilät ja matkalla laulettiin autossa "Kello löi jo viisi". Onhan laulu syntynyt juuri tämän kirkkotien varrella Immi Hellenin kynästä.

Pakkanen on puraissut poskia ja sormenpäitä, varsinkin, kun vielä heiluin kameran kanssa ulkona. -25 oli mittarissa, kun lähdimme maalta Karin vanhempia tervehtimästä takaisin kaupunkiin. Täällä on pakkasta enää -17. Uskomattoman kaunis, aurinkoinen päivä on ollut ja luonto ihanimmillaan valkoisessa huurteessaan.

Kaikki alkaa olla valmista. Joulu saa tulla!

Siinä se nyt törröttää!

Upean aamuruskon saattelemana lähdin viimeiseen työpäivään: joulukirkkoon. Kävelimme 19 asteen kirpeässä pakkasessa puolen kilometrin matkan kirkkoon. Tilaisuus oli oikein mukava näille pienille. Saarnana oli kirkkoherramme näyttelemä tarina jouluvieraasta, jota oppilaat tietenkin seurasivat ihan eri tavalla kuin pelkästään puhuttuna. Luokkamme lauloi "Pieni lapsi nukkuu seimen oljilla" ja kirkosta tultuamme oli jaossa vielä vanhanajan joulupussit.

Odottelin, että koulutalo hiljenee ja sitten laitoin valot sammuksiin ja ovet säppiin. Koulutonttu jäi vahtimaan autiota pihapiiriä rakennuksineen. Loma alkoi!

Kun tulin kotiin, oli "taaton" retki onnistunut ja kuusi törrötti jo olohuoneessa. Se oli tiheäoksainen, tavallinen metsän kuusi ja oikein kaunis. Ainut erikoisuus oli, että se tuoksui todella voimakkaasti. Taitaa, raukka, olla perin säikähtynyt ilmaston vaihdoksesta. Voi hyvinkin olla, että neulaset karisevat pikavauhtia, kun lämpötilan vaihtelu oli niin suurta. Toimme sen suoraan ulkoa sisälle, emmekä oikeaoppisesti sulatelleet viileässä, kuten pitäisi. Nyt ei vaan ollut aikaa ja voimia monensorttiseen vekslaukseen. Kyllä se meidän joulun kestää!

Iltapäivällä  käytin äitini kaupassa ja hain tilaamiani kukkia puodista sekä juoksentelin viemässä joulutervehdyksiä. Kotiin palatessani olin ihan lättäjalkainen ja poikki!

Loppuilta onkin kulunut kuusta koristellesssa, Teemalta Pähkinänsärkijää katsellessa ja Ylen 1:n Sävel on vapaa -konserttia kuunnellen. Ihanaa alkaa rauhoittua oman joulun viettoon!

Valmisteluja

Tänään on valmisteltu joulua. Vaikka kuinka oli kiireen tuntua ilmassa, kävelin koulusta suoraan iäkkään ystäväni luo joulutervehdykselle. Hän on menettänyt jo kokonaan näkönsä, joten kuulumiset juteltuamme kysyin, mitä hän haluaisi minun tekevän. Hän pyysi minua lukemaan paikallislehteä, jota sitten kävimmekin läpi pitkän aikaa. Laitoin myös puhtaat lakanat kaappiin, luin Raamatusta jouluevankeliumin ja lauloimme yhdessä Maa on niin kaunis. Hänen äänensä oli vielä yhtä kirkas kuin kuoropäivinä aikoinaan.

Sieltä kävelin äitiäni katsomaan, poikkesin paluumatkalla kahdessa kaupassa ja söin kotona häthätää. Nappasin korin kainalooni ja lähdin ruokaostoksille. Matkalla kävin vielä koululla valmistelemassa paria työasiaa ja soitin yhden oppilaan kotiin. Koululta kävelin kauppaan. Päätin tehdä ostokset ihan rauhassa, jotta ei puolet unohtuisi. Onneksi ei ollut kassoilla kovin pitkiä jonoja. Suurin osa jouluksi tarvittavaa tulikin mukaan, ainoastaan muutamia juttuja haetaan vielä huomenna tai sunnuntaina.

Kotona oikaisin raatona itseni sohvalle ja silloin Kari saapui maalta peruna- ja lanttulaatikon kera. Perunalaatikon hän oli tehnyt eilen paistamista vaille valmiiksi ja lanttulaatikko oli ollut uunissa tänään.

Hain kellarista kuusenjalan sisälle. Päätimmekin vaihtaa perinteisen kuusen paikan toiseen. Saa nähdä, kadummeko myöhemmin. Suunnittelimme huomista: Minulla on aamulla oppilaiden kanssa joulukirkko ja sillä aikaa "Taatto lähtee, lähtee innoissaan..." Saa nähdä, löytyykö retkeltä mitään!

Pakkashaloja

Maisema on mielettömän hieno! Valkoinen ja  huurteinen pakkaskeli on vallannut koko luonnon. Eipä enää parempaa säätä voisi toivoa jouluksi!

Tulimme myöhempään illalla kuoromme joulujuhlasta. Oli hauska ilta jouluruuan, ohjelman ja laulujen parissa. Poisajellessamme kiinnitin huomion valoista lähteviin pystysuoriin heijastumiin: Hienoja pakkashaloja näkyi kaupungin yllä joka puolella. Todella kaunista! Täältä sisältäkin niitä ihailin, vaikka näkyivätkin laimeasti.

Voi, miten rakastankaan kunnon pakkasia!

Joulupata

Lapsuudesta muistan hyvin pikkukaupunkimme Säästöpankin edessä sijainneen Pelastusarmeijan joulupadan. Se ilmestyi omalle paikalleen joulun alla ja monta kertaa kävin sinne pudottamassa rahalahjan. Toimitus oli jännittävä ja minua ujostutti kuunnella pataa vartioineen henkilön arvokas kiitos minulle pienelle tytölle.Muistan miettineeni, mitä padan vieressä olevissa salaperäisissä paketeissa mahtaa olla.

Myöhemmin Pelastusarmeija lopetti toimintansa kaupungissamme ja padat hävisivät katukuvasta. Vieläkin niitä kaipaan. Ne jotenkin kuuluivat jouluun ja ihmettelin aina, miten kukaan voi jaksaa seistä kaikennäköisillä keleillä niiden vieressä. Kunnioitukseni oli suuri keräystä kohtaan lapsena ja yhä vieläkin. Padoilla saadaan jouluihmeitä aikaiseksi.

Jos liikuskelen joulun alla isommissa kaupungeissa, käyn aina laittamassa pataan rahaa, jos se näköpiiriin ilmestyy. Välillä olen laittanut netin välityksellä rahasumman samaan tarkoitukseen.

Joulupata - tavalla tai toisella toteutettuna - tuo joulumielen!

Tolpillaan taas

Mahatauti on voitettu! En ole edes varma, oliko se jotain kulkutautia vai sisäsyntyistä. Minulla on niin herkkä vatsa, että voi olla kyse yksinkertaisesti siitä, etten kestä lipeäkalaa. Taisi olla viimeinen joulunalus, kun sitä syön. Kerran aiemminkin olen saanut vatsani siitä kipeäksi. Voi, voi: Ensin piti jättää sienet, nyt joulukala!

Ilma pakastuu. Lumisateita onkin tullut riittämiin, joten ihan mukavaa vaihteeksi. Ei ole pelkoa, että tästä joulusta lumet katoaisivat.

Tänään kävin hankkimassa viimeiset joululahjat. Yhden kanssa juoksutettiinkin ympäri kaupunkia, kunnes onnistui. Nyt pitääkin sitten ryhtyä väsäämään runoja paketteihin. Meillä kun on sellainen tapa, että läheisten lahjoissa pitää olla itsetehty runo saatteena. Sitten niitä aattona ääneen luetaan. Saa nähdä, miten runosuoni tällä kertaan kukkii!

Itku pitkästä ilosta!

Eilisten lipeäkalakutsujen jälkeen iski yöllä vatsatauti: Molemmista päistä on tullut tuutin täydeltä ja kuumeessakin olen! Voihan räkä! En ole oksentanut sitten vuoden -01, jolloin syynä olivat sytostaatit. Nyt on pönttöä halailtu oikein kunnolla.

Olen ihan rätti. Koko päivä on kulunut sängyssä. Lohdutuksena on ajatus, että tavallisen oksennustaudin kyllä kestää, kun tietää, että se kohta helpottaa. Olen lämmöllä ajatellut kaikkia niitä, joilla paha olo johtuu sytostaateista. Minulla ei täällä kertaa ole mitään hätää, vaikka kamala olo onkin!

Lipeäkalaa

Joulun alla meillä on tapana kutsua vieraita ja pitää lipeakalakutsut. Tänään tätä herkkua syötiin ja olipa hyvää! Kari oli tehnyt maukkaan valkokastikkeen ja kypsensi uunissa kalat. Yli neljä kiloa kalaa hävisi nautiskelijoiden suihin. Minä vastasin salaatista ja jälkiruokakahvien leivonnaisista.

Oli mukava syödä pitkään ja nautiskellen, kun töissä arkisin tulee väkisinkin hotkittua. Kun pitää huolen, että 16 7-vuotiasta saa vatsaansa jotain jokseenkin säädyllisin ruokailutavoin, jostain pitää tinkiä ja se on oma ruokarauha. Sen vuoksi nautin suuresti, kun voi kiireettä aterioida ilman velvollisuutta tarkkailla muiden ruokailua.

Sain tuliaisiksi kukkia ja itsetehtyjä Euran pikkuleipiä. Valkoinen orkidea on niin kaunis ja punainen neilikkakimppu havuineen niin jouluinen.

Nyt sulatellaan vatsaa!

Sinertävä hämäryys

Vuoden pimeimpiä päiviä eletään. Ulkona hämäryys päivälläkin, joten kuvista tulee sinertäviä näillä puutteellisilla taidoilla.

Katoin juuri ruokapöytään astiat valmiiksi huomista varten. Meillä on lipeäkalakutsut kuten joka joulu adventtiaikaan. Mukava tavata vanhempiamme ja tällä kertaa Karin tätikin on tulossa mukaan. Tämä herkku jakaa mielipiteitä, mutta me pidämme siitä kovasti. Nam, odotan huomista!

Vapaata hengailua

Tänään työpäivän jälkeen kävelin kotiin heittämään repun sisälle, otin korin mukaan ja kävin ammattikoulun myyjäisissä. Mukaan tarttui yksi joululaatikko ja savulohipiirakka. Söin myös riisipuuroa ja rusinasoppaa. Ne maistuivat tosi hyviltä, kun ruokailusta oli jo pitkä aika.

Kun tulin kotiin, muistin heti unohtaneeni postittaa viimeisen joulukortin. Muut olinkin jo aiemmin vienyt. Ei muuta kuin uudelleen matkaan. Samalla päätin hoitaa muutamia ostoksia, kun kerran liikenteessä olin. Lunta satoi, jota inhoan, mutta muuten oli ihan hauskaa kävellä raikkaassa ulkoilmassa.

Poikkesin käsityökeskuksessa, jossa oli äidille ajattelemani joululahja alennuksessa. No, johan sattui! Samalla nappasin mukaan savesta tehdyn sydänjoulukoristeen, joka on mukava viedä lahjaksi, jos joulun aikaan tulee yllätyskutsuja vieraisille. Poikkesin lisäksi lahjatavaraliikkeessä katselemassa kynttilöitä ja löysin aivan ihanan, suuren, valkohopeisen mansetin kookkaalle pöytäkynttilälle. Tällaista olin etsinyt jo pitkään ja se oli juuri täydellinen meille.

Kotona olen vapaan illan tunnelmissa jutellut pitkään (= 1 h) ystäväni kanssa puhelimessa. Kiva, kun joskus on aikaa vain olla ja tehdä, mitä mieleen juolahtaa.

Mikä päivä!

Vau, mikä päivämäärä! Aamulla en edes muistanut koko juttua, mutta töissä jouduin kirjoittamaan numerot näkyviin ja johan näytti hienolta. Olen monesti blogissa päivitellyt mieltymystäni erilaisiin numerosarjoihin, joten minulle tämä on ihan erityinen päivä.

Hassua, että myös tänne blogiin tullessani laskuri näytti erikoista numerosarjaa: pelkkiä kakkosia. Hauskojen numeroiden päivä, joten en pilaa sitä turhilla jaaritteluilla!

Vilisemällä tonttuja

Tänään illalla oli koulumme joulujuhla. Menin aamulla jo kahdeksaksi, vaikka lapset tulivat tuntia myöhemmin. Meillä oli poikkeuksellisen lyhyt koulupäivä juhlan vuoksi ja arvasin, että joku tai jotkut eivät tätä muista tiedottamisesta huolimatta. Oikeassa olin: Päästin kylmissään olevia lapsia sisälle, ettei tarvinnut värjotellä tuntia koulun pihassa.

Kenraaliharjoituksen ja ruokailun jälkeen muut opettajat lähtivät puolen päivän jälkeen huokaisemaan kotiin ennen illan koitosta, mutta minä jäin raatamaan. Emokoulumme musiikintunnit sattuivat minulla olemaan klo12-15 ja rehtorimme oli sitä mieltä, että ne on pidettävä. Murrr! Niinpä hoidin homman ja sen päälle vielä laitoin musiikin numerot tietokoneelle talteen. Ehdin kotiin häthätää syömään sekä vaihtamaan vaatteet ja taas pyyhälsin koululle sytyttelemään ulkotulia ja pukemaan tonttuja.

Juhlamme sujui hyvin. Se oli oikein vanhanajan kuusijuhla kaikkine pikkuoppilaiden ohjelmineen: evankeliumi, tonttuleikki, runoa ja laulua sekä näytelmä. Hienosti ohjelmat onnistuivat ja yhteislaulut kaikuivat.

Lapset olivat niin täpinöissään! Oli hupaisaa jo aamulla katsella kenraalin jälkeen, miten rutiinien rikkominen ja jännitys vei seitsenvuotiaat lapset raiteiltaan ja puoli luokkaa unohti ruokailussa ottaa lautasen, mille kalakeittoa olisi pitänyt ammentaa. Kauha kädessä ihmeteltiin, että hupsis!

Olimme kuin filmitähdet konsanaan: Ohjelmien aikana salamavalot räiskyivät emmekä pääseet juhlasta heti lähtemään luokkiin, kun isät, äidit, mummot ja kummitädit ryntäsivät kuvaamaan lapsia. Kymmenisen minuuttia poseerasimme. Tämä viimeeksi mainittu oli ihan uutta minun työurallani!

Kärräsin vielä tonttupuvut emokoulullemme ja kahdeksan jälkeen illalla olin kotona. 12-tuntinen työpäivä siinä vierähti, josta 5 tuntia istuin pianon vieressä säestämässä joululauluja! Hauska kokemus tämäkin.

Huomenna alkaa työssä leppoisa arki - toivottavasti!

Valkoinen ihanuus

Olen vannoutunut viherkasvien ystävä. Meiltä ei kukkivia ruukkukasveja löydä. Inhoan saintpaulioita, kiinanruusuja, joulukaktuksia ym. Ihan kauniita ne periaatteessa ovat, mutta jostain syystä en omaan kotiini niitä halua.

Poikkeuksen tekevät joulukukat. Adventin aikaan haalin joulutähtiä, hyasintteja ja amarylliksia. Valkoisena ja paljon! Muutamat värikkäät hyasintit ovat ok, mutta punaisista joulukukista en pidä. Ihmettelen itsekin, miten olen niin rajoittunut värien suhteen.

Valkoinen amaryllis olohuoneen pöydällä on kauneimmillaan. Siinä on tällä hetkellä 8 kukkaa auki. Se on niiiin kaunis!

Lumitähtiä

Meillä askarrellaan! Tai tarkemmin sanottuna Kari askartelee.Tämän päivän Aamulehdessä oli ohjeet, kuinka paperisia lumitähtiä voi tehdä. Kari innostui asiasta ja oli ihmeissään, kun minä en ryhtynyt näpertelykaveriksi. Ehei, en ryhdy hommaan! Askartelu on työtäni ja nyt on viikonloppu.

Insinööri tekee lumitähdetkin ihan eri tavoin kuin tällainen tavallinen luokanope. Kari teki mallin mukaan itselleen pahvista sabluunat, jotka hän armollisesti luovuttaa minulle luokkani käyttöön. ;=) Sitten hän ryhtyi piirtämään ja leikkaamaan. Minulle ei olisi tullut mieleenikään tehdä mitään kaavoja. Olisin vain silmämääräisesti jäljentänyt kuviot taitetulle paperille.

Minä silitin tähdet ja nyt ne odottavat ripustusta. Hienoja tuli!

Torvisoittoa

Olimme kaupungissamme sijaitsevan tehtaan soittokunnan 130-vuotiskonsertissa. Konsertti pdettiin kauniissa Klubi-rakennuksessa, jonka salissa akustiikka on erinomainen. Ainoa miinuspuoli oli viileys: Jostain syystä siellä oli melkein kylmä! Vähän veroitti musiikkinautintoa.

Kuulimme perinteisiä marsseja, kuten 30-vuotisen sodan ja oman kaupunkimme nimikkomarssin. Klassisesta osastosta oli mukana mm. Griegin Vuorenkuninkaan luolassa, elokuvasäveliä Manccinilta sekä Lehtisen On hetki, josta itse pidän kovasti. Puhallinorkesterin viisikko esiintyi myös ja soittikin erityisen hyvin.

Vuonna 1882  perustettiin oman tehtaamme soittokunnan lisäksi kaksi muutakin merkittävää musiikkiin liittyvää: Sibelius-akatemia ja Helsingin kaupunginorkesteri. Juhlapuheen pitäjä kertoi nämä mielenkiintoiset yksityiskohdat ja juontaja Jukka Virtanen nauratti yleisöä muuten vain kaupunkiimme liittyvillä muistoillaan.

Mukava konsertti puhallinmusiikin äärellä, jota en olekaan livenä pitkään aikaan kuullut.

Joulukortteja

Tänään oli joulukorttien kirjoituksen vuoro. Monet inhoavat urakkaa ja ovat siitä jo luopuneetkin. Minä sen sijaan rakastan oikeiden korttien kirjoitusta ja saamista! En koskaan lähetä sähköisiä kortteja tms.

Yleensä ostan suurimman osan hyväntekeväisyyskortteja, jotta samalla voi tukea hyvää asiaa. Syöpäsäätiön ja Sylvan kortteja ostan aina, usein myös Luontoliiton, WWF:n ja partiolaisten. Mietin tarkasti, millaisen kortin lähetän, pöydällä palaa kynttilä ja joululaulut soivat taustalla. Minä laitan osoitteet ja Kari tyrkkäisee nimensä. Hän ei taida pitää sessiosta laisinkaan yhtä paljon kuin minä! ;=)

Muistan joskus 80-luvulla, kuinka jonotin postissa merkkejä ja liimailin niitä kauheassa tungoksessa kortteihin. Silloinhan postimerkit olivat niitä kostutettavia. Monet manailivat tiivistä ja hikistä tunnelmaa, minä nautin silloinkin!

67 korttia sain aikaiseksi. Tapani mukaan huomaan jossain vaiheessa, että pari unohtui. Tällä kertaa kortit loppuivat kesken ja pitää huomenna hakea lisää. Lisäksi pitää kirjoittaa vielä oppilaille luokan postilaatikkoon  sekä työtovereille.

Kirjoittaminen on niiiiin mukavaa!

Hyvää itsenäisyyspäivää

Aamulla lähdimme juhlimaan Suomen itsenäisyyttä aamujuhlaan. Tilaisuuden oli järjestänyt kyläyhdistys pitkän perinteen mukaisesti ja se järjestettiin kylän vanhalla koululla.

Lipunnoston yhteydessä laulettiin Lippulaulu ja sytytettiin kynttilät sankarivainajien muistolle. Hämärä ja puhdas lumi yhdistettyinä pihassa palaviin jätkänkynttilöihin teki hetkestä vaikuttavan.

Sisällä syötiin aamupuuro ja vietettiin ohjelmallinen tuokio, jossa kuultiin puhe, nuorten esityksiä sekä laulettiin yhdessä. Kahviakin saatiin ja lopuksi kajautettiin Maamme-laulu.

Pyrin siihen, että omassa elämässä juhla erottuu arjesta. Osallistumalla yhteisin tilaisuuksiin saa omaankin päivään juhlan tunnun. Kohta ryhdymme syömään Karin valmistamaa perinneruokaa: imellettyä perunalaatikkoa ja palapaistia.

Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille!

Maalla

Koulussa juhlittiin itsenäisyyttä. Onneksi sää oli tyyni, joten lippukin nousi salkoon helposti. Vuosi sitten oli järkyttävä myrskytuuli ja lipun nosto oli yhtä tuskaa. Korkean tangon lippu on aika raskas kovalla puhurilla. Oppilaat huiskuttivat omatekoisia lippujaan ja Maamme-laulu kajahti komeasti.

Lähdin pitkästä aikaa tänne maalle itsenäisyyspäivän viettoon. Kaikki syksyn viikonloput onkin vietetty kaupungissa ja huomenna illalla pitää jo tulla pois, sillä perjantai on työpäivä. Pihassa oli pieni kinttupolku ovelle, kun isännällä on ollut muita kiireitä. Ei ole ehtinyt harjaa heiluttamaan kolasta nyt puhumattakaan! ;=)

Ulkona on yhtä paljon pakkasta kuin sisällä lämmintä (-21,5). Huomenna menemme juhlimaan itsenäisyyttä kyläyhdistyksen koululle, jossa aamujuhlassa nostetaan lippu pihamaalla ja sisällä jatketaan juhlimista. Lopuksi on aamupala puuroineen ja muine herkkuineen. Ihan kiva perinne! Aikaisin on vain noustava, kun juhla alkaa jo klo 8. Tänään ei siis parane kukkua puolille öille.

Leppoisa ilta

Ostin myyjäisistä valkoisen joulukranssin, joka oli tehty hopeapalloista ja höyhenistä. En kyllä olisi osannut ajatellan höyhenten sopivan jouluun, mutta kranssi on todella kaunis ja yksinkertainen. Laitoin sen heti olohuoneen seinälle, johon se sopi todella hyvin.

Tänä iltana on aikaa nauttia kotona adventista ja rauhallisesta koti-illasta ilman yhtäkään menoa minnekään. Luksusta! Laitoin pyykkikoneen päälle, sytyttelin kynttilöitä ja nautin ajatuksesta, että saan vain olla kotona.

Pöydällä odottaa muutama lahja paketoimista. Taidan laittaa Savonlinnan oopperajuhlakuoron vanhan joululevyn soimaan ja ryhtyä toimeen. Voi, olisipa näitä iltoja enemmänkin arkena!

Kunnon pakkasia

Pitkästä aikaa aamu valkeni kirkkaana - ja pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta. Kylläpä talvi tuli rytinällä! Tuntuu, kuin olisi syksystä siirrytty viikossa ydintalven kylmyyksiin.

Töissä tappelin auton lämpötolpan kanssa ja jäin toiseksi. Vahtimestarille oli soitettava, sillä kello ei vain käynyt. Toivottavasti sai henkeä vehkeeseen ja huomenna jo toimisi. Auto oli hieman traktorimainen, kun puolilta päivin sillä siirryin toiseen kouluun opettamaan.

Illalla kävin kävelemässä toppahousut ensi kertaa tänä talvena jalassa. Poskia nipisteli ja otsaakin kylmäsi, mutta piristävää oli. En koskaan valita kovasta pakkasesta. Sen sijaan lumi ei kuulu toivelistalleni. Tämä 10 senttiä, mitä meiltä löytyy, on ihan sopivasti.

Äsken kerrottiin uutisissa, että pakkaset jatkuvat. Ihan hauskaa vesisateiden ja märkyyden jälkeen. :=)

Hoosianna...

Voglerin Hoosianna ja Maasalon Tie tehkää tulla Herran ihanalla alkusoitolla toivat minulle adventin tänään. Jo yhdeksäksi menin kirkkoon kuoron kanssa harjoittelemaan ja kuorolaulut tuntuivat sujuvan hyvin. Olimme me niitä harjoitelleetkin huolella!

Kun itse toimii kuoronjohdon tehtävissä, tilaisuuteen osallistuminen tuntuu hieman erilaiselta kuin rivikuorolaisena. Silti oma oloni oli varsin rauhallinen ja seesteinen. Tuntui hyvältä laulaa Hoosiannaa ja huomata, että kuorolaulut kajahtivat juuri niin kuin olin toivonutkin. Saimme myönteistä palautetta vähän joka puolelta. Eräs entinen kuorolainen aloitti lauseensa: "Onkohan koskaan kuoro toteuttanut dynamiikan vaihteluita näin hyvin kuin tänään?" Vaikka lauseessa oli ehkä osa liioittelua, se lämmitti sydäntä kovasti. Oikean johtajan puuttuessa minulle langennut toimi on välillä tänä syksynä tuntunut myös raskaalta, mutta onnistuneen esiintymisen jälkeen taas kerran mieli on tietenkin iloinen: "Onnistuin johtajana ja onnistuimme yhdessä!" Nyt viskaan ääniraudan nurkkaan pariksi viikoksi, sillä ensi viikolla itsenäisyyspäivän vuoksi meillä ei ole lainkaan harjoituksia.

Messun jälkeen oli tarjolla riisipuuroa rusinasopalla ja vielä hyvät kahvit päälle. Kävin samalla ostoksilla lähetystorilla ja ostin kortteja, kalenterin sekä pukinpussiin muutamia lahjoja. 

Olisikohan niin, että ansaitut päiväunet odottavat?

Pähkinänsärkijää

Eilen lähdimme ajelemaan kauheassa tuulessa Tampere-taloon Latvian kansallisbaletin esittämää Pähkinänsärkijää katsomaan. Mukanamme oli sisareni tytär Emma ja äitini. Kun lähdimme kotoa, maa oli paljas eikä lunta satanut yhtään. Tampereelle tullessamme olimme jo lumisateessa, mutta mitään kauheaa lumentuloa se ei ollut. Kova tuuli vain teki kelin vähän ikäväksi.

Baletti oli ihana kuten Pähkinänsärkijä aina. Tosin tämä koreografia ei ollut alkuunkaan niitä parhaita, mitä olemme nähneet vuosien varrella. Erityisen pettynyt olin Kukkaisvalssiin, joka oli toteutettu mielestäni jotenkin mitättömän oloisesti. Tanssijat olivat kyllä taitavia.

Parasta antia oli hiirten ja sotilaiden taistelu, jossa laukaus taas säikytti minut pahanpäiväisesti, vaikka luulisi siihen jo tottuneen baletin moneen kertaan nähneenä. Samoin toisen näytöksen tansseista suurin osa oli taitavasti toteutettuja. Arabialainen tanssi varsinkin toi esiin tanssijoiden notkeuden ja huiman osaamisen.

Kokonaisuudessaan baletti oli ilman muuta näkemisen arvoinen ja minun jouluuni se kuuluu, tavalla tai toisella. Kotiin ajellessani päätinkin, että käyn sen aina katsomassa, kun se lähistölle joulun alla saapuu. Musiikki on niin ihanaa ja jouluun kuuluvaa, että kalliin pääsylipun kirpaisunkin kyllä kestää tästä nautinnosta!

Pakkasta, vihdoin!

Meillä on ensimmäistä kertaa tänä talvena pakkasta. Koulusta mökille lähtiessäni auton mittari näytti 5 miinusastetta, tullessa 7 ja nyt on pakkasta jo lähes yhdeksän astetta. Kylmä viima puhaltaa.

Mökillä oli kaikki kunnossa. "Kummituseläin" eli lankomiehen vene oli ilmestynyt talviteloille pihaan pressujen alle ja kaikki lehdet olivat tipotiessään. Viimeeksi käydessä niitä vielä hieman näkyi oksilla. Kylmältä ja kuolleelta tuntui maisema, vaikka kaunistakin oli: Kaislojen korsiin oli ilmestynyt hienoja jäämuodostelmia. Harmitti, kun ei ollut järkkäriä mukana, jotta olisi saanut niistä kuvia. Järvi ei ollut yhtään jäässä, mutta näillä pakkasilla rannat menevät kyllä nopeasti umpeen.

Otin lähtiessäni puolukan ja mustikanvarpuja maljakkoon. Sormia palelsi ja ennestään karhea kurkkuni ei varmaan pitänyt paljain käsin keräämisestä. Olenkin nyt juonut kuumaa monta mukillista, mutta epäilen, että iltayö kuluu yskiessä.

Karikin tuli ja meni. Huomenna lähdemme Tampereelle katsomaan Pähkinänsärkijä-balettia. Ah, mikä ihana nautinto! Toivottavasti lumipyry ei ole niin kauhea kuin mitä ennustetaan.

Mökille

Ajattelin huomenna heti koulusta lähteä käymään mökillä. Lumisadetta on tiedossa perjantaille, joten tiet muuttuvat helposti sellaisiksi, ettei mökille enää ole asiaa. Meillä on niin isot ylämäet, että paksussa lumessa on toivotonta yrittää sinne autoilla. Tai siis alas aina pääsee, mutta ylös on toinen juttu! Tosin voi aina kävellä viimeisen puoli kilometriä. Aurautan tien vasta hiihtolomaksi.

Tältä näytti kaksi vuotta sitten marraskuussa. Lunta oli jo tullut vähän maahan ja oli todella hämärää keskipäivälläkin.

Viime syksynä samana ajankohtana ei ollut vielä lunta, mutta sama alkutalven hämäryys leijaili järven yllä.
Saapa nähdä, millaisena maailma siellä huomenna näyttäytyy?

Sesam!

Tulin juuri taloyhtiömme syyskokouksesta. Kokousasioiden joukossa oli ulko-oven avauksen muuttaminen kaukosäädöllä toimivaksi. Siis oven halutaan aukenevan itsestään. Taloyhtiössämme on paljon vanhoja ihmisiä, joille ulkoa porraskäytävään johtava ovi on raskas avata heikoilla käsivoimilla. On tullut myös viestiä, että joku on jäänyt pihalle odottamaan, kun ei kerta kaikkiaan saa ovea auki omin voimin.

"Pihaparlamentti" oli asiasta jo keskustellut ja hallituksessa päätimme viedä asian nopeasti yhtiökokouksen päätettäväksi. Kun kerran apuja on saatavilla, niitä tulee myös hankkia. Kustannusarvio on kahden tonnin luokkaa. Yhtiökokous päätti toteuttaa suunnitelman yksimielisesti. Hyvä juttu!

Jokainen voi ostaa muutamalla kympillä huoneistoonsa kaukosäätimen, joka on varsin kätevä esim. kassien tai rollaattorin kanssa sisälle tullessa. Ei tarvitse avata lukkoa eikä kiskoa ovea auki. Ilman kaukosäädintä voi sisältä ulos tullessa käyttää seinäpainiketta, joten pakko ei ole kaukosäädintä hankkia. Itse ajattelin sen ilman muuta ottaa ja tuplana, jotta Karikin saa omansa, jos haluaa.

Monelle vanhukselle painava ulko-ovi on pelottava asia. Nyt siitä pulmasta päästään. Autohallimme oven kaukosäädin, joka on ollut jo vuosia käytössä, on aivan loistava juttu. Aivan varmasti tämä ulko-ovenkin! Nykyajan tekniika on todella hienoa, kun se valjastetaan ihan oikeasti auttamaan ihmistä. 

Juhlaharjoituksia

Tänään menin töihin aikaisemmin kuten aina maanantaisin. Etsin pöydille kynttilöitä ja luokan ikkunoille jouluvalot. Adventtikalenterinkin kaivelin valmiiksi joulukuun ensimmäistä päivää varten.

Oppilaiden kanssa opeteltiin Hoosiannaa. Kumma, miten hauska laulu se on pienistä. Ei tarvitse koskaan houkutella laulamaan, vaan laulu itsessään innostaa. Muistanpa kerran, kuinka sitä pyydettiin laulettavaksi toukokuussa toivelaulutunnillakin.

Adventtijuhlassa meidän luokka sytyttää oikeat kynttilät laulun ja runon siivin. Voi, kuinka jännittyneitä ilmeitä on pienillä kasvoilla elävän kynttilän ollessa kädessä! Lisäksi laulamme pienen aasin askeleista ja huiskutamme "palmunlehviä", jotka todellisuudessa ovat muovisia viherkasvin oksia opettajan kylppäristä kaapin päältä. Hyvä, että kerran vuodessa niistä häipyy pölyt taivaan tuuliin!

Juhlaviikot ovat aina niin mukavia koulussa! Yhteiset harjoitukset ja itse juhla luovat oikean tunnelman omaankin mieleen.

Adventin valmisteluita ja lapsen hoitoa

Eilen laitoin kyntteliköt ikkunoille ja jouluvaloja muutenkin näkyville. Oikeita kynttilöitä jo onkin eri puolilla kotia. Viikko ensimmäiseen adventtiin ja vielä vähemmän joulukuun alkuun. Kylläpä syksy on kulunut nopeasti!

Kynttilän valo on niin ihanan rauhoittava ja tunnelman luoja. Mökillä niitä palaa loppukesästä ja alkusyksystä joka ilta niin sisällä kuin ulkonakin. Täällä kaupungissa hieman harvemmin, mutta parvekkeella lyhdyissä on tuli lähes aina hämärän ja pimeän aikaan. Ilman kynttilöitä tästä synkeydestä ei tulisi mitään!

Samuel tuli hoitoon iltapäivällä. Isä ja Emma-sisko olivat pelireissulla, Anna yökylässä ystävänsä luona, joten haimme Sampan, jotta äiti pystyisi vähän siivoamaan ja tekemään muita rästihommia.

Hauskaa oli. Samuel oli taas oma iloinen itsensä, söi hyvin ja leikki mielileikkiään: Hän kantoi pehmoleluja edestakaisin Karille ja minulle. Sitten sanottiin kiitos ja ihasteltiin kovasti. Niin ihana vekara!

Yllätyskukkia

Tänään töistä kotiin raahauduttuani sain Karilta "muuten vain" kauniin kukkakimpun: Peikonlehden kyljestä lähti gerberoita ja neilikoita, heiniä ja jokin tuntematon karahka. Todella kaunis, josta vain osa näkyy tuossa kuvassa. Kiitos *!

Ihanaa, viikonloppu edessä! Kynttilöitä, glogiä ja vain oleilua tänä iltana...

Shoppailemassa

Tänään olin sisareni kanssa Tampereella. Kiersimme kauppoja ja löysimme lahjoja lapsille pukinkonttiin. Olinkin ihan tyytyväinen, etteivät jää viime tippaan.

En ole mikään shoppailija luonteeltani. Joskus harvakseltaan on kiva käydä kaupungilla pyörimässä ja katselemassa, mitä uutta on tarjolla. Ruokakaupassa käyntiä inhoan. Kun neljä päivää viikosta olen yksikseni kotona, niin syön alkuviikosta viikonlopun jämiä ja käyn yleensä kaupassa keskiviikkona tai torstaina, vasta kun on ihan pakko. Toisen kerran sitten perjantaina viikonlopun ostoksia varten.

Kodin-Anttilassa kassalla oli uusia jouluapulaisia. Minulta otettiin 15 euroa liikaa rahaa, sillä yksi tuote oli mennyt kahteen kertaan. Huomasin sen kassan jälkeen. Vasta kotona tajusin, että yhdestä alennustuotteesta oli lisäksi otettu täysi hinta. Siinä meni 5 euroa! Täältä 90 kilometrin päästä ei ihan heti huomenna lähdetä kauppaan takaisin asiaa parsimaan.

Tänään oli muuten kyllä ihan hauskaa! Kävimme syömässä Hesessä, johon en Karin kanssa koskaan pääse, koska hän INHOAA pikaruokaa. Oli myös mukava höpötella rauhassa sisareni kanssa. Hänkin varmasti nautti, kun muu perhe hoiti yksivuotiasta kotona.

Huomenna saankin alkaa paketoida kummilasten lahjoja!

Nikkeliallergiaa vai jotain muuta?

Olen aina sanonut, että ihoni on kuin haarniska: Se kestää mitä vain! Ei pitäisi mennä päästelemään suustaan kaikenlaista!

Olen jo vuoden verran huomannut, että aina joskus kellon hihnan alta rannetta kutittaa. Minulla on metalliranneke kellossa. Nyt viikon verran kohtaa on kutittanut oikein kunnolla. Olen ryhtynyt sitä oikein voitelemaankin ja aamulla muutin kellon toiseen käteen sillä seuraamuksella, että olen koko päivän tuntenut itseni vasenkätiseksi.

Kai pitää mennä vaihdattamaan kelloon nahkahihna, jos tämä kihinä ei muuten helpota. En nikkeliallergiasta juuri mitään tiedä, mutta voisin olettaa, että se ehkä alkaisi näin. Tai sitten kutina on jotain ihan muuta ihottumaa. Toivottavasti ei kirppuja kuitenkaan!  ;=)

Harmaata

...Bond, James Bond...

Tänään menimme töiden jälkeen työporukan kanssa syömään yhdessä ja sen jälkeen katsomaan uusimman Bond-elokuvan Skyfallin. Kaupunki on aiemmin järjestänyt työntekijöille yhteiset joulupäivälliset, mutta tänä vuonna jokainen yksikkö sai tietyn rahasumman ja valtuudet tehdä, mitä haluavat. Me siis olimme "pikkujoulujen" merkeissä liikkeellä.

Ruoka oli hyvää. Aikataulu oli niin väljä, että ennen elokuvaa istuimme pitkään yhdessä ja vain juteltiin. Mukavaa, kun töissä tuntuu aina olevan se alituinen kiire eikä toisten kanssa ehdi koskaan kunnolla vaihtaa ajatuksia. Juttelimme kaikesta muusta, mutta ei työstä!

Skyfall oli vauhdikas ja räiskintää sain monen vuoden edestä. En edes muista, milloin olen nähnyt edellisen Bondin, ehkä TV:stä monta vuotta sitten. Tässä näytännössä en kyllä kertaakaan katsonut kelloa, sillä sen verran mukaansatempaava tarina oli. Skotlannin maisemat olivat hienot!

Parkkipaikalta minun autoni ei kyllä lähtenyt yhtään niin notkeasti ja vauhdikkaasti kuin Bondin. Työkavereiden kanssa tirkistelimme likaisten lasien läpi ja yritimme telepaattisilla kyvyillä saada selville, kuka peruuttaa ensin parkkipaikan pimennoista itsensä ihmisten ilmoille. Onneksi ei kolahtanut!

Ihan hauska ja erilainen ilta! Tällaista oikeastaan tervitsinkin rankkojen työpäivien lomaan.

Ps. Tämä on kuudessadas (600) blogikirjoitus Open kolossa!

Konsertissa

Eilen pesin ikkunoita ja tänään vielä yhden. Sitten tulikin jo kiire lähteä konserttiin. Omasta kuorostamme oli miehiä "lainassa" naapurikuoron 100-vuotisjuhlakonsertissa ja ajattelin käydä kuuntelemassa.

Ihan kiva konsertti ja ihmisiäkin oli runsaasti paikalla. Avustamassa oli alttoviulisti ja trumpetisti, jotka toivat mukavaa vaihtelua laulujen lomaan. Kuoron alkutaipaleista kuulimme myös historiikkia.

Lopuksi olisi ollut vielä kahvitarjoilu, mutta ajelin suoraan kotiin. Kävin äitiäni katsomassa ja toin pyyheliinoja pesuun. Olen kesästä asti pessyt hänen pyykkinsä.

Huomenna töihin. Saapa nähdä, mitä siellä odottaa!

Tuikkulampetti

Aamupäivästä lähdin käymään myyjäisissä. Entinen vanhainkotirakennus on yksityisellä yrittäjällä ja hän oli järjestänyt Jouluhuiskaus-nimisen tapahtuman. Myyjiä oli paikalla parisen kymmentä, oma puoti avattiin, tarjolla oli kahviossa puuroa sekä kahvia ja alpakoiden ruokkimistakin olisi saanut seurata.

Rakennuksen yläkerran juhlahuoneistoa ryhdytään ilmeisesti vuokraamaan ja majoitustiloja samaten. Perhe asuu alakerrassa. Tilaa on!

Minä kiersin vain myyjäispöydät. Mukaan tarttui valkoisista höyhenistä ja hopeapalloista tehty kranssi, leivonnaisia ja tuo kuvassa oleva vanhasta lusikasta tehty tuikkulampetti. Työtoverini tytär väsää ruokailuvälineistä koruja sekä muuta hauskasti keksittyä. Ostin näitä lampetteja kaksi, toisen valkoisen, toisen mustan. Jälkimmäisen laitan joulupakettiin.

Tästä se myyjäiskausi alkaa. Eihän adventtiinkaan ole kuin kaksi viikkoa.

Huojuu...

...heinät ulkona tuulessa. Vesisateista tihrua välillä tai jos hyvin sattuu muutama kuiva tunti iltapäivällä. Luksusta on auringonsäde pilven lomasta. Vesi vain nousee järvessä ja kaikki litsuu märkyyttään. Kummallinen syksy!

...myös päässä. Vaikein työviikko ikinä takana! Päässä surisee ja kiertää. Mitähän sitä vielä kokee ennen kuin eläkkeelle pääsee? Kun työvuosia alkaa olla rutkasti takana, kuvittelee nähneensä jo kaiken, mutta ei. Aina uudet asiat yllättävät.

Ihanaa, että saa hengähtää edes muutaman päivän!

Kunnallispolitiikan käsittämättömät käänteet

Pikkukaupunkimme valtuusto on puhunut. Käsittämätön päätös korventaa sisuksissani. En yleensä polta päreitäni valtuutettujen päätöksistä, mutta nyt on kärsineet jo melkein yöunetkin!

Kaupunkimme on suunnitellut sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamista naapurikunnan kanssa ensi vuoden alusta, sillä sairaanhoitopiiri, joka on perusterveydenhuollostakin vastannut, on ilmoittanut luopuvansa asian järjestämisestä. Sote-yhteistyötä on valmisteltu yli vuosi yhteistyössä naapurin kanssa ja keväällä tehtiin aiesopimus.  Siis vakaa tahto oli lyödä hynttyyt yhteen. Rahaa on palanut rutkasti suunnitteluun ja toteutus oli jo viittä vaille valmis.

Jostain kumman syystä lopullinen päätös asiaan tehtiin vasta viime maanantaina. Sopimus oli lähes sama kuin keväällä. Ja mitä tekivät samat valtuutetut: Osa käänsi takkinsa ja äänestikin nyt sopimusta vastaan. Tulos: Kuntamme järjestää ensi vuoden alusta sote-palvelut yksin ja järjestämiseen on aikaa tasan puolitoista kuukautta. Paniikki iskee!

Päätös muutti puolentoista miljoonan säästöt yli kolmen miljoonan menoiksi, veroprosentti taisi nousta Suomen suurimmaksi ja rahaa on palanut turhaan. Aluesairaalamme käyttö jää nyt lähes yksin kaupunkimme maksettavaksi, joten senkin tulevaisuus näyttää huonolta. Kaiken lisäksi ratkaisu on vastoin kuntia ohjaavaa Paras-lakia, sillä väestöpohjamme on liian pieni.  Sosiaali- ja terveysministeriökin älähti meille heti päätöksen tultua julkisuuteen.

Auta armias, miten korpeaa!

Vau, mitkä numerot!

Tämän maanantain päivämäärä on niin kaunis, että sitä voisi katsella vaikka kuinka kauan!

Hyvää isänpäivää!

Muotokuva susta,
olet kiva musta!

Toivon hyvää päivää
vailla huolen häivää.
                (JP 7.11.12)

Onnea kaikille isille! Lapsena aina ihmettelin, miksi äitejä juhlitaan muttei isiä. Jo vuonna 1970 päivä merkittiin joihinkin kalentereihin ilman Helsingin yliopiston päätöstä ja vuonna 1987 isänpäivästä tuli liputuspäivä.

Teimme koulussa ekaluokkalaisten kanssa kortin, johon sai kanteen piirtää muotokuvan jostain henkilöstä, mm. isästä. Jotkut piirsivät papasta, jotkut äidistä. Niistä tuli varsin veikeitä ja hauskoja. Kehyksenä oli tapetin pala ja varsinainen korttipohja oli värillistä kartonkia.

Kotona kaivelin askartelutarpeet esille ja Kari sai luvan tehdä samanlaisen kortin isälleen. Eipä viisikymppinen mies paljon hätkähtänyt, kun löin puuvärit eteen työtä varten. On vuosien varrella tottunut monenlaiseen ;=)  Kiltisti piirsi muotokuvan omasta, 87-vuotiaasta isästään. Hieno tuli, ihan näköinenkin!

Oma rakas isäni kuoli leukemiaan v. 1984 51-vuotiaana. Olin silloin 23. Hän oli turvallinen, huolehtiva, iloinen ja huumorintajuinen isä. Paras isä minulle. Vieläkin on ikävä, vaikka hänen poismenostaan on jo 28 vuotta.

Minä vien oman isäni haudalle kynttilän ja sitten jatkamme juhlimaan Karin isää. Annamme tuon yllä olevan muotokuvan. Saa nähdä, riittääkö päivänsankarin huumorintaju. Toivottavasti!

Pupunen

Tämä pieni pupu oli päivähoidossa tädillä tänään. Kaikki sujui hienosti ja lopuksi vetäisi vielä lähes kahden ja puolen tunnin päiväunet. Äitinsä tuli sillä aikaa hakemaan ja saimmekin jutella pitkästä aikaa rauhassa, kun pieni herra vain nukkui ja nukkui.

Nyt on minun vuoroni! Siis mennä päiväunille  :=)

Valion mainos

Tänään perjantai-iltana A-studion Stream keskusteli Valion maitomainoksesta nousseesta kohusta. Ohjelmassa oli mukana Valion edustaja, maitotilallinen ja kirjailija, joka kritisoi voimakkaasti mainoksen väitettä lehmistä perheenjäseninä ja yleensäkin lehmien pitoa parsinavetoissa.

Voi hyvät ihmiset! Kaikesta kohu nousee. Olen katsonut mainoksen monta kertaa, eikä se mielestäni anna väärää tietoa, ruusuista unelmaa tai mitään muutakaan ärsyttävää. Lehmät näytetään kauniina kesäpäivänä laitumella ja tuodaan esille, että niistä pidetään hyvää huolta ja niillä on nimi. (Lehmän nimi minua huvittaakin mainoksessa, kun äidilläni on sama!)

Mainos on aina mainos, ei dokumentti. Samaa idyllistä lehmän kesäarkea seuraan joka suvi mökkitien varrella, josta tuo kuvakin on. Lehmät nauttivat ulkona olostaan lehmämäisellä tavalla, mutta eivät varmasti nauttisi esim. enää tänään. Hyvä, että pääsevät talveksi navettaan.

Kumpi sitten on parempi: parsi vai pihatto? Kummassakin on hyvät ja huonot puolensa, mutta siitä olen varma, että suurin osa maitotilallisista ihan oikeasti huolehtii hyvin lehmistään. Aina on poikkeuksia kuten jokaisessa ammattiryhmässä.

Niin eläinystävä kuin olenkin sydänjuuriani myöten, haluan tiedostaa, että eläin on eläin, ei ihminen. Suuri ongelma tänä päivänä onkin eläinten inhimillistäminen liikaa. Siitä vasta ongelmia tuleekin!

Valion mainoksessa ei ole minun mielestäni mitään vikaa!

Ps. Kannattaa lukea esim. Navetan ovelta -blogia, jonka kautta huomaa, kuinka tärkeää eläinten hyvinvointi on tilalliselle.

Pakkaspäivän piikki

Aamulla herätessä oli taivaanrannassa selkeää. Työmatkalla taivas jo kirkastui ja päivällä paistoi aurinkokin hetken aikaa. Tämän syksyn valtavien vesisade- ja sumupäivien jälkeen kirkas pakkaspäivä tuntui virkistävältä. Toisaalta kotiin tullessa aurinkoa ei enää missään näkynyt. Savut nousivat lähes pystysuoraan ja pakkasella pysytään vielä yökin.

Sain tänään influenssarokotteen. Olen taudin ehkä kaksi kertaa saanut aikuisiällä ja oli aika kamalaa viikon kestävine korkeine kuumeineen ja särkyineen. Olen Hodgkinin lymfooman sairastamisen jälkeen ottanut joka vuosi rokotteen ja ollut siihen tosi tyytyväinen. En pelkää narkolepsiaa enkä mitään muutakaan sivuvaikutusta, mitä rokote voisi tuoda tullessaan. Haluan säilyä talven terveenä ja siihen työnantajan tarjoama rokote on oiva apu.

Eikä piikitys sattunut yhtään...

Klassikko

Tänään erityiskoulun musiikkitunnilla soitimme oppilaiden kanssa improvisoiden pianolla "kiinalaista" musiikkia. Sai käyttää vain mustia koskettimia, joilla siis syntyy pentatonista musiikkia, jota voisi kuvitella aasialaissävyitteiseksi. Minä säestin ja jokainen oppilas sai tulla painelemaan mustia koskettimia vuorollaan. Kuulosti ihan kiinalaiselta!

Pieni poika tuli kasvot loistaen omalla vuorollaan soittamaan. Kun hänen osuutensa loppui, hän kääntyi yleisöön päin ja kajautti kovalla äänellä: "Se oli klassikko!"

Kyllä kutkutti meidän aikuisten nauruhermoa!

Malakiaksen päivä

Vuodesta 1708 vuoteen 1928 tämä päivä oli Malakiaksen päivä. Nykyisin kalenterissa lukee Reima tämän päivän kohdalla.

Vanhat nimet ovat palanneet muotiin. Malakiasta ei kylläkään koulun ekaluokalla istu, mutta Leevit, Hildat, Aatut, Severit ja Elsat ovat tämän päivän ekaluokkalaisten nimiä. Jotenkin ihania minun korvaani!

Vuosituhannen lopussa oli buumina napata ulkolaisia nimiä. Suomalaisissa nimissäkin koot korvattiin c-kirjaimin, joten Lucas oli ihan tavallinen kirjoitusasu ja Pricillaa huudettiin välitunnilla.

Tänään vanhojen nimien rinnalla annetaan paljon keksittyjä tai luontoon liittyviä nimiä. Vauva halutaan pitää täysin ainutkertaisena antamalla sille nimi, jota ei ole kellään muulla. Viikonloppuna bongasin lehdestä kastettujen joukosta mm. Jooan ja Caspian sulassa sovussa Einon, Viljan sekä Kaarlon kanssa.

Meidän suvun nuorimmainen sai viime syksynä näihin aikoihin nimekseen Samuel. Olin ihastuksissani nimestä. Sisarillaan on myös vanhat sukumme nimet. Samuel opettelee juuri puhumista. Saapa nähdä, mihin muotoon hän omansa vääntää.

Toisaalta pitää muistaa nimistä puhuttaessa vanha totuus: "Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä." Omaani, joka on peräisin Aleksis Kiven Nummisuutareista, olen ollut ihan tyytyväinen!