Runojänis - vapaaehtoistyötä parhaimmillaan

Äitini - 75 v. - on tehnyt vapaaehtoistyötä vanhusten parissa lähes koko ikänsä. Opettajan työn ohella hänellä oli työssäoloaikana aina mummoja, joita hän kävi katsomassa niin vanhainkodissa kuin kotonakin. Eläkkeelle jäätyään hän kävi SPR:n ystäväkurssin ja otti vanhusten luona käymisen vielä vakavammin: Hän aloitti SPR:n ystäväkerhon eräässä hoitolaitoksessa ja piti sitä yli kymmenen vuotta. Sen lisäksi hän kävi vanhainkodissa viikoittain katsomassa useampaa vanhusta. Osa heistä oli ystäviä vuosien takaa, osaan äiti tutustui vasta viime hetkillä ennen heidän siirtymistään ajasta ikuisuuteen.

Viime kuukausina oman syöpädiagnoosinsa kanssa painiskellessaan äiti on jättänyt ystäväpalvelun vähemmälle - onhan hän itsekin jo siinä iässä, että voisi jo vähitellen hellittää ja ottaa itse vastaan auttamista. Vilkkaana karjalaisena hän ei kuitenkaan osaa maata laakereillaan, vaan aloitti viime vuoden lopussa runopiirin uutena harrastuksena. Hän on aina rakastanut runoja - niin kirjoittamista kuin lausumistakin.

Tänään Runomummot olivat naapurikunnan vanhainkodissa ilahduttamassa vanhuksia runoilla. Äiti lausui runon jäniksestä ja oli asianmukaisesti pukeutunut pupuksi: Päiväkodista lainattu rekvisiitta sai ansaittua huomiota ja Runomummojen esitys oli ollut hauska. Samalla esiintyjät olivat viettäneet aikaa vanhusten kanssa seurustellen.

Ihailen äitiäni - runojänistä: Toisten ilahduttamista vierailuilla, runoilla ja kuorolaululla, itsensä virkistämistä englannin keskustelukerhossa, vesijumpassa ja senioritoiminnassa. Siinäpä esimerkki vireästä vanhuksesta, joka useista vastoinkäymisistä huolimatta ei anna periksi, vaan haluaa ilahduttaa muitakin.

Osaisinpa itsekin olla samanlainen!

Remontteja

Tänään olen hoitanut remonttiasioita. Äitini taloyhtiössä vaihdetaan ikkunat, meidän uusitaan hissi ja äidin asunnossa lisäksi tehdään patterin vaihto uuteen. Lisäksi mökille hommataan ilmalämpöpumppu.  Osa on isoja, osa pieniä remontteja, mutta jokaisesta tulee jotain hoidettavaa enemmän tai vähemmän. Tänään olen yhden saanut pakettiin suunnittelun osalta.

Itse toteutukset täytyy yrittää hoitaa vain päivä kerrallaan. Oman talon hissiremppa ei onneksi haittaa muuten kuin kulkemisen osalta: Tänne seitsemänteen kerrokseen ei kovin montaa kertaa päivässä viitsi itseään ja kassejaan raahata. Aloitankin kesän vieton maalla jo toukokuussa ja pääsen sinne hommaa karkuun.

Äidin ikkunaremontti on se suurin juttu. Ajattelinkin, että äiti voi tulla siksi ajaksi meille "lomalle" ja kun huusholli on valmis ja siivottu, palata takaisin. Hermothan vanhemmalta ihmiseltä menee kaaoksen keskellä. Toisaalta ikkunat vaihdetaan nykypäivänä suit sait, hyvässä lykyssä päivässä, mutta silti sotkua ja ääntä tulee.

Karin heiniä on ilmalämpöpumppu. Hän on niiden kanssa kyläyhdistyksessä pelannut, joten luovutan hänelle vastuun siitä urakasta.

Toivottavasti kaikki onnistuu! Olen kyllä sen verran elämässä oppinut, että näissä hommissa "vauhtia ja vaarallisia tilanteita" riittää. Kunhan nyt suurin piirtein putkeen menisivät!

 

Mummin tatskat

Äitini oli tänään sädehoidon suunnittelussa Tayssissa. Hän palasi kotiin tatuoituna: Kolme kohdistuspistettä eri puolilla rintakehää. Yksi niistä oli ison plusmerkin näköinen juttu.

Äidin kokemuksia päivästä kuunnellessani tuli elävästi mieleen oma Hodgkinin hoitoon liittynyt sädetys. Sytostaattien jälkeen sädehoito tuntui helpolta jutulta. Ainut kurja asia oli ravaaminen täältä lähes sadan kilometrin päästä joka päivä mokoman muutaman minuutin takia. Vai oliko aika edes minuuttia, joka minuun silloin säteinä kohdistui? Iho punoitti, kurkku tuli kipeäksi ja vähän aluksi vatsanportti ärtyi. Muuten hoito oli varsin vaivatonta. Reissaamiseenkin tottui.

Vanhalle ihmiselle kulkeminen joka päivä sädehoidossa ei kuitenkaan ole ihan helppo juttu. Aikaakin siihen äidilläni menee yhteensä kolmisen tuntia päivässä. Työstä käy! Minulla oli aikoinaan 15 sädehoitokertaa, äidilleni niitä tulee vielä kymmenen enemmän. Häntä jännittää tietenkin, mutta asia varmaan arkipäiväistyy hoidon alettua. Onneksi taksi tuo ja vie. Toivottavasti uusi keskitetty taksipalvelu myös toimii!

Vertailimme iltapäivällä tatskojamme. Minulla on kolme pistettä, mutta mummin plusmerkki on kyllä sen verran iso ja komea, että hän vei tässä kisassa voiton!

Tuulen tuivertamat pallot

Torstaina näkyi läheisellä järvellä kumma ilmiö: Suurehkolla selällä oli jään päällä kymmeniä, lähemmäs sata lumipalloa, joiden halkaisija oli suurimmillaan puoli metriä. Pallot olivat hyvin  "höttöisiä".  Rannan asukkaat ihmettelivät moista ilmiötä, sillä ihmisen tekemiä ne eivät olleet.

Keskiviikkoiltana täällä pyrytti kovan tuulen kanssa nuoskalunta. Karikin kävi torstaina palloja ihmettelemässä ja manaili, kun ei ollut kameraa mukana. Perjantaina hänen menessään kuvaamaan pallot olivat jo kadonneet.

Olemme pähkänneet selitystä ja ilmeisesti ne olivat kovan tuulen tekosia. Me emme ole koskaan tavanneet tällaista ilmiötä luonnossa. Oletteko te muut?

--------------------------------------------------------------

Kiitos vinkistä, Olavi!  Aamulehdestä löytyi sama ilmiö ja hieno kuva.

Oksennustauti jyllää

Eilisen Aamulehdessä oli juttu Tampereella jylläävästä Noro-virusepidemiasta. Kyllä sitä taitaa löytyä muualtakin: Täälläkin koulussa oppilaat puklaavat ja sen myötä koko perhe. Poissaoloja on ollut tasaiseen tahtiin ja nyt sama tauti on jo lähipiirissänikin. Aika rajua tuntuu olevan, ainakin aikuisilla.

Olen pessyt käsiä ja käyttänyt käsidesiä. Saa nähdä, auttaako. Lapsia olemme taas muistutelleet pesun tärkeydestä. Aika hyvin monet toteuttavatkin ohjetta kouluun tullessaan ja sieltä lähtiessään. Jospa epidemia olisi kohta ohi. Ja pääsisin itse kuin koira veräjästä...

Vauva

Kolme viikkoa olen sulatellut yhtä maailman ihanimmista asioista: Sisareni perheeseen odotetaan vauvaa! Pieni "iltatähti" syntyy syksyllä syys-lokakuun vaihteessa ja on jo nyt saanut minut ihan sekaisin. Viime aikoina olemme kulkeneet varjostavan pilven alla äidin syövän muodossa ja nyt saamme tällaisen ihanan, valoisan ja niin toivotun uutisen.

Sisareni kielsi minua hössäämästä. No, enhän minä hössää, nautin vain täysin siemauksin tästä pienestä. Eilen Tampereella käydessäni oli ihan pakko ostaa vauvanvaatteita, vaikka tiesinkin, että se on sitä "hössäystä". Tädin rooli on aivan ihana!

Kolmannes raskaudesta on takana päin. Vauvelin äidille se on ollut vaikeaa aikaa. Toivottavasti olo paranee jatkossa. Iäkkäämmällä äidillä on omat riskinsä, mutta ainakin nyt on kaikki hyvin. Rukoilen ja toivon, että myös jatkossa.

Me kaikki odotamme pientä suurella rakkaudella!

Iltapäivä tyttöjen kanssa

Töiden jälkeen sisareni tytöt tulivat meille. 13-vuotias ehti ensin suoraan soittotunnilta jalat märkinä sohjossa kulkemisesta. Etsittiin jalkaan ensi töiksi kuivat sukat ja kuivattiin föönillä märkiä. Juteltiin pitkästä aikaa kahdestaan kaiken maailman juttuja.

Ajattelin itsekseni, kuinka ihanaa on olla osana tämän ikäisen nuoren maailmaa. Olemme aina olleet läheiset ja tuntuu mukavalta huomata, että vieläkin hän mielellään tulee kyläilemään ja viettämään aikaa kanssani. Tiedä häntä, kuinka kauan näin jatkuu. Murrosikä on myrskyisää aikaa. Silti ajattelen, että yhdessä koetut hetket ja tieto siitä, että voi aina tulla käymään ja juttelemaan, kantavat myllerrystenkin yli. 13-vuotias on erittäin ihana lapsi, empaattinen, rohkea ja sydämellinen. Olen niin ylpeä hänestä ja siitä että hän on rakas kummityttöni.

Iltapäivällä myöhemmin omalta soittotunniltaan saapui 9-vuotias. Söimme pizzaa ja hän hullutteli tapansa mukaan. Iloinen ja aurinkoinen lapsi, joka ei turhaan kanna huolta mistään! Ison siskon kiusoittelun lomassa hän teki parhaansa sobotoidakseen jokaisen ottamani valokuvan venkoilullaan ja velmuilullaan. Häntä katsoessaan ei voi muuta kuin hymyillä: Kuinka valoisa ja valloittava lapsi!

Iloinen ja sydämellinen iltapäivä! Lapset ja nuoret ovat niin aitoja. Hyvä mieli hyrrää vieläkin sisälläni.

Pikaisesti päivystyksessä

Terveyskeskusten päivystyskäynnit kirvoittavat useasti vihaisia yleisönosastokirjoituksia ja kärkeviä negatiivisesti värittyneitä keskusteluja. Minulla on tänään jaettavana tästä asiasta pelkkää hyvää.

Jouduin illalla käyttämään äitiäni päivystyksessä ja kaikki sujui kuin rasvattu salama. Soitin ensin ja saimme ajan tunnin päähän. Olimme kymmenen minuuttia etuajassa ja heti meidät ohjattiin tutkimushuoneeseen, otettiin muutama koe ja miellyttävä nuori naislääkäri teki tutkimuksen. Sen jälkeen odotimme viitisen minuuttia ja saimme reseptit ja lääkkeistä päivystyspakkaukset mukaan.

Koko juttu oli ohi viidessätoista minuutissa erinomaisella palvelulla höystettynä. Terveyskeskuspäivystys osaa olla parhaimmillaan tehokasta, nopeaa ja miellyttävää. Ei muuta kuin suuret kiitokset!

Väsynyt lumeen

Eilen saimme viettää mukavan päivän nuorimman kummilapsemme ja tämän sisaren seurassa. Kolmivuotissynttärit olivat täynnä leikkiä, vauhtia ja intoa: Välillä oli autokilpailut, välillä rumpalit vauhdissa äidin kattilakaapin antimilla ja sitten taas lennokkikisat olohuoneen poikki! Kyllä pienillä virtaa riittää ihan toisin kuin meillä vanhemmilla. Kun ajokilometrejä tuli yhden päivän osalle yli 500, niin illalla kotiin tullessamme olimme ihan puhki!

Koko matkan mennessä satoi lunta ja loppumatkasta tullessakin. Turun ympäristökin oli ihan talvista. Sellaista ei monena vuonna siellä ole nähtykään tähän aikaan vuodesta. Ajaessa sai välillä olla tarkkana, kun sohjoa oli ajokaistoilla. Muutamia autojakin oli tienposkessa väsähtäneenä tai muuten onnettomuuksien jäljiltä.

Kotona oli lunta tullut päivän aikana ihan tarpeeksi ja minä kun jo odotan maan paljastumista! En enää yhtään jaksaisi katsella valkoista ympärilläni. Tänään herätessä maisema oli kuin parhaimmillaan tammikuussa. Onneksi nyt aurinko paistaa ja räystäät tippuvat. Neljä astetta näytttää olevan mittarissa, joten eiliset lumet kyllä äkkiä sulavat.

Olen väsynyt lumeen! Kevät tänne äkkiä mulle heti!

---------------------------------------------------------------------------------------

Piti palata kertomaan:

Äsken näin JOUTSENEN lentävän pohjoiseen päin kaupungin yllä! Se, jos mikä, on kevään merkki. Tuntuu niin ihanalta!

Ihanaa!

Koulutarviketilaukset tehty - ihanaa!

Kiireisestä työviikosta selvitty - ihanaa!

Japanilaiset serkukset löysivät toisensa surun ja kaaoksen keskellä - ihanaa!

Äitini leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin -ihanaa!

Sain väsättyä roikkumassa olleen kirjallisen työn valmiiksi - ihanaa!

Viikonloppu alkanut - ihanaa!

Huomenna mennään kummipojan 3-v. synttäreille 250 kilometrin päähän - ihanaa!

Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Talven viimeiset hiihtokilpailut

Yli kaksisataa lasta hiihtämässä kilpaa ja aikuiset kannustamassa! Siinä sitä oli suuren urheilujuhlan tuntua. Koulumme hiihtokilpailut pidettiin auringon hellimässä säässä ja luisto oli mitä parhain.

Aina jälkeen päin ihmettelen, miten tuollainen spektaakkeli saadaan juohevasti järjestettyä, mutta koulumme miesopettajat ovat käytännöt hioneet vuosien aikana pettämättömiksi. Hyvin sujui nytkin. Tuloslaskentakin oli tunnin päästä viimeisestä maaliintulijasta suoritettuna.

Ilolla seurasin, kuinka kuudennen luokan tytöt spontaanisti järjestivät lähdön tiimellyksessä pienemmälle kolmasluokkalaiselle sukset, kun tämä oli omansa unohtanut kotiin. Samoin sauvansa katkaiseelle pojalle löytyi alta aikayksikön lainasauvat. (Niillä muuten hiihdettiin hopeaa!) Tällainen toisesta oppilaasta välittäminen saa aina lämpimän läikähdyksen aikaan sydämessäni.

Toiset oppilaat hiihtivät tosissaan, toiset ottivat rennommin. Tunnelma oli mukava ja lämmin mehu kisojen jälkeen maistui. Mielessä pyöri vanha totuus: "Ei se voitto, vaan rehti kilpailu..."

56079, 11724...

Pölypastelliliidut, kirjoitusvihkot, sormivärit, huopakangas... ja tuotenumerot vain vilisee silmissä. Vuoden ikävin työtehtävä meneillään: Koulutarvikkeiden tilaus!

Tänään töiden jälkeen sulkeuduin varastoon, aloitin inventaarion ja ryhdyin tilaamaan puuttuvia tavaroita. Ikkunan toisella puolella aurinko paistoi heleästi. Minä silmät sikkurassa yritin osua oikealle riville tilausluettelossa ja selvitä tuotenumeroiden viidakossa. Kolme tuntia jaksoin ahertaa, sitten tuntui, että pökertyminen on lähellä ja lopetin. Viiden jälkeen suljin koulun oven ja lähdin kotiin.

Työ on vielä kesken. Huomenna ja torstaina jatkan, sillä DL. on perjantaina. Mutta ehkä se valmistuu ajoissa, jos näin ahkera jaksan olla!

Japanin katastrofi

Epätodelliselta on tuntunut seurata viime päivinä uutisia Japanista. Luonto on taas kerran näyttänyt kauhistuttavan voimansa ja ihminen voi vain parsia kokoon, mitä tuhon keskellä pystyy.

Japanissa maanjäristykset ja tsunamit ovat olleet realistisia mahdollisuuksia ja niihin on varustauduttu hyvin. Maan tärinän mahdollisuus on otettu rakentamisessa, liikenteessä ja energiahuollossa hyvin huomioon, mutta silti luonto yllätti. Ydinvoimalatkin on hyvin suojattu. Silti henki kurkussa seuraamme, mitä saarivaltiossa tapahtuu. Hyvin pahalta näyttää jo ilman ydinvoimalaonnettomuuttakin.

Ihminen ei voi kesyttää luontoa. Nämä onnettomuudet ovat meille taas muistutus siitä, että jäämme ja tulemme aina jäämään toiseksi silloin, kun luonto iskee.

En ole koskaan kannattanut ydinvoimaa. Silti ymmärrän ydinvoiman tarpeen. Paha ydinvoimalaonnettomuus Japanissa olisi niin tuhoisa, että en edes uskalla ajatella seurauksia. Toivottavasti ongelmat ratkotaan ajoissa ja tilanne siellä ydinvoiman osalta rauhoittuisi. Niin paljon muita ongelmiakin on ratkaistavana.

Täällä Suomessa eläminen tuntuu tällä hetkellä niin turvalliselta. Joitain vuosia sitten Islannissa vieraillessani huomasin, kuinka pelottava asia on elää mannerlaattojen yhtymäkohdassa. Me suomalaiset saamme olla kuin lintukodossa tältä osin. Osaammeko arvostaa turvallista sijaintiamme?

Syntymäpäivää viettämässä

Eilen kävimme viettämässä syntymäpäivääni hyvän ruoan merkeissä Hirvikartanossa. Matkailutila Hirvikartano tarjoaa "konstailematonta maalaisgourmet-ruokaa" ja lisänä oikeita eläviä hirviä pihapiirissä sijaitsevassa tarhassa. Niitä oli tällä hetkellä 4, joista yksi oli kantava naaras, joka keväällä toivottavasti synnyttää kaksoset.

Meille kerrottiin hirvistä faktaa ja tarinoita, joita oli mielenkiintoista kuunnella. En ole esimerkiksi tiennyt, että uroshirvien sarvista näkee suoraan "mieskunnon" eli testosteronin määrän. Lisäksi oli hauska huomata, että tarhassa oli iso punainen pallo, Australiasta asti tuotu, jolla uroshirvet pelasivat jalkapalloa! Naaras laumanjohtajana ei alennu sellaiseen hulivilitouhuun. Hirvet ovat tilalla "lemmikkejä", joiden tarpeita kunnioitetaan ja niistä pidetään hyvä huoli.

Tila on vanha maalaistalo, jonka pirtissä on ravintola. Seinällä oli iso hirven pää ja komea vanha pirtin muuri takkoineen hallitsi huonetta. Söimme hyvää ruokaa pidemmän kaavan  mukaan. Itse istuin niin, että samalla saatoin katsella, mitä hirvitarhassa tapahtuu.

Varsin hauska synttäripäivä! Oikeat juhlat ovat sitten Karin kanssa yhdessä tuonnempana.

11.3.11

ONNEN MURUSIA, ILOA JA TÄHTIHETKIÄ KOEN JUURI NYT...

LÄMMIN KIITOS PERHE, SUKULAISET, YSTÄVÄT JA TYÖTOVERIT!

T. Jaana

                                                                            

Mielenkiintoinen retki

Mukava retkipäivä takana. Aamulla yhdeksältä lähdettiin kahdella bussilla Seitsemisen kansallispuistoon. Matka sujui hyvin ja luontokeskuksessa näimme ensin auditoriossa kohteen esittelyfilmin ja elokuvan Metsä palaa. Tämän jälkeen tutustuimme näyttelyihin, jotka olivat erittäin mielenkiintoiset. Niihin parissa olisi viettänyt aikaa enemmänkin. Tämän jälkeen söimme retkieväät nuotion äärellä ja lähdimme luontopolulle.

 

Luontopolulla tutustuimme vanhaan metsään. Kauniit kelot ja mielenkiintoiset kulojäljet puiden kyljissä kiinnostivat lapsia. Oppaamme kertoi paljon asioita ympäröivästä metsästä, luonnon monimuotoisuudesta ja jokamiehen oikeuksista. Toivottavasti jotain jäi myös muistiimme!

 

Päivä oli oikein onnistunut. Retken järjesti ja kustansi 4H-yhdistys ja heille suurkiitokset. Hienoa, että koululaisille halutaan tarjota mielenkiintoisia luontoelämyksiä. 

Seitsemiseen

Huomenna koko koulu pakkautuu busseihin ja lähdemme laskiaisretkelle Seitsemisen kansallispuistoon.

Ylöjärven ja Ikaalisten alueella sijaitseva kansallispuisto on perustettu vuonna 1982 ja sitä hoitaa Metsähallitus. Alue sijaitsee karulla Suomenselän vedenjakajaseudulla ja on kooltaan 45,5 neliökilometriä.  Maisemalle on tyypillistä suot, metsäalueet ja harjut. Eliölajistossa tavataan monia pohjoisia lajeja.

Toivottavasti retkemme sujuu mukavasti eli että kukaan ei 1) oksenna bussissa 2) hukkaa reppuaan 3) telo itseään 4) sairastu kesken kaiken... jne. Eläimiä tuskin näemme, sillä sen verran kauas tulee kuulumaan lähestymisemme. Muuten päivä on varmaan mielenkiintoinen, kunhan ei aiemmin mainittuja takaiskuja ilmene.  Peukut pystyyn!

Kevät

Loma on jo mulla loppu

ja kouluun siksi taasen hoppu.

Onneksi on maaliskuu

ja hymyssä leveässä suu:

Kylmyys mennyt kauas on,

kevät tuonut auringon.

Siivet selkään kasvaa mun.

Keväästä aina hurmaannun!

                           (JP 6.3.11)

Tuulee...

Kävin tänään taas hiihtämässä jäällä. Tuuli oli eilistäkin kovempi, joten hiihtämisestä vastatuuleen ei meinannut tulla mitään. Myötätuulessa olisi taas voinut päästellä helposti kilometri tolkulla. Ei tarvinnut kuin polvia vähän koukistaa ja silloin tällöin työntää sauvoilla. Tuntui kuin olisi ollut purjevene!

Hanki kesti hyvin ja suksin siellä täällä. Nyt taitaa olla hiihtelyt hiihdelty lähipäiviltä, sillä huomenna pitää siirtyä kaupunkiin. Loma on loppu ja työt odottaa...

Fenkolilohta, nam-nam!

Aamulla käytin äitiä tikkien poistossa. Toinen haavoista oli vähän auki, mutta onneksi "kotihoitsumme" (=sisareni) palaa huomenna talvilomalta ja saa ryhtyä vuorostaan hoivaamaan äitsykkää. Toivottavasti haavasta ei tule mitään riesaa. Sitä hartaasti toivon!

Kun tulimme tänne maalle takaisin, ryhdyimme heiti laittamaan ruokaa. TÄMÄ EI OLE MIKÄÄN RUOKABLOGI, mutta pakko on hehkuttaa äskeistä lounasta. Ostin heräteostoksena norjalaista lohifilettä palan. En edes pidä lohesta, mutta ajattelin, että siitä saa nopeasti ruokaa. Kotona huomasimme, etten muistanut ostaa purjoa, en sitruunaa, en tillä, en siis mitään mukavaa lohen kanssa! On tämäkin ruuanlaittoa!

Kaapista löytyi sitruunapippuria ja sitä laitoimme suolan lisäksi. Sitten osui käteen myöskin fenkolia ja lisäsimme sitäkin ja paistoimme kalan uunissa. Tein perunamuusin ja salaatin.

Ja voi, miten oli hyvää! En ole koskaan fenkolia käyttänyt, mutta sehän tekee lohestakin ihan syötävän makuisen. Kari keitti eilen taas punajuuria ja laittoi mausteliemeen ja niitä söimme lisukkeena salaatin kanssa. Oli todella hyvää ja nopeaa ruokaa. Fenkoli on mukavan makuinen mauste kalan kanssa. Suosittelen!

Lankeamus kylätiellä

Tänään puolilta päivin lähdimme ajelemaan erääseen kirkonkylään, jossa on isoja, vanhoja maalaistaloja. Yhteen niistä meillä oli oikein asiaakin, mutta samalla matkalla ajattelimme käydä katsomassa erästä toista taloa, jossa on aarin kokoinen pirtti. Kari on kiinnostunut näistä vanhoista rakennuksista. Samalla saimme ihailla kauniita maalaismaisemia kumpuilevien peltojen ja järvien keskellä.

Löysimme helposti talon, jota etsimme. Se oli suuri, koristeellinen vanha päärakennus ja tarkoituksenamme oli ottaa siitä muutama kuva. Kun Kari nousi autosta kuvaamaan, huomasimme, että kamera oli unohtunut kotiin. No, ei hätää! Kännykässähän on kamera, joten kyllä sillä jonkunlaiset kuvat saataisiin.

Nousin pois autosta ja nappasin muutaman kuvan. Päätin kävellä tietä vähän kauemmaksi, jotta saisin toisesta kuvakulmasta myös kuvan. Juuri kun pysähdyin ja nostin kameraa kuvausasentoon, tapahtui jotain. Ennen kuin ehdin öötä sanoa, olin rähmälläni tien poskessa: Tie oli aurattu tyhjän päälle ja astuessani askeleen reunaan päin jalka humpsahti ojaan puolireittä myöten. Menetin tasapainoni ja kaaduin tielle jääneen jalkani päälle ja polveen sattui. Kaiken kukkuraksi olin jäänyt pahaan asentoon, kun toinen jalka oli syvällä ojassa ja muuten olin mykkyrässä toisen jalkani päällä. Osaksi nauratti, kun en meinannut saada kangettua itseäni pystyyn, toisaalta harmitti, sillä polvi tuntui kipeältä. Kari katseli  kauempaa huolestuneena rypemistäni. Hän luuli, että olin liukastunut.

Nilkuttaen linkkasin autolle ja loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että henkiin jään ja polvikin taisi säästyä suuremmilta kolhuilta. Kengässä oli lunta kilo kaupalla ja kännykässä myös. Talven ensimmäinen kaatuminen koettu!

Myöhemmin iltapäivällä kävin mökillä hiihtämässä. Tai ei sitä hiihtämiseksi oikein voinut sanoa: Tuuli oli navakka ja latu jäällä ummessa. Hiihdin = kävelin sukset jalassa vastatuuleen niin pitkälle kuin jaksoin ja sitten käännyin takaisin. Paluumatka olikin helppo. Tuulenpuuskan tullessa levitin käteni ja tuuli työnsi minua pitkän matkan eteenpäin.

Ilma oli muutenkin metka, vähän kuin kesällä ennen ukkosta. Pilvet olivat tummat ja välillä niiden lomasta pilkahti aurinko. Oli ihan uhkaavan synkän näköistä välillä. Olisi voinut kuvitella, että kohta voisi alkaa kova lumisade. Mitään ei kuitenkaan taivaalta satanut.

Tuuliset päivät jatkuvat, sanottiin sääennustuksessa.

 

Kävelyllä ilta-auringossa

Tänään olimme Tampereella ja kotiin pääsimme vasta neljän maissa, joten oli myöhäistä lähteä mökille hiihtämään. Oli kuitenkin niin ihana ilma, että otin potkukelkan ja kävin kylän rannassa kelkottelemassa. Jatkoin vielä kävellen jäälle ja siellä moottorikelkan jäljissä oli ihan hyvä tallustella.

Oli niin kaunista maiseman kylpiessä ilta-auringossa! Kävelin pitkän lenkin ja otin kuvia. Harmi vain, että mukana sattui olemaan vain kännykkä eikä oikeaa kameraa.

Tuntui keväältä ensimmäisen kerran!

Laskettelun iloa

Tänään kävimme toimittelemassa asioita lähikaupungissa ja samalla meillä oli treffit erään muusikon kanssa kahvilassa. Hän piffasi meille hyvät laskiaispullakahvit ja saimme hoidettua asian, jonka vuoksi olimme liikkeellä.

Sen jälkeen ajelimme läheiseen laskettelukeskukseen. Meillä on aina hiihtolomalla tapana käydä siellä. Väkeä oli paikat pullollaan, nyt kylläkin enimmäkseen suomalaisia. Joululomalla venäläiset olivat pääosassa. Kaikkiin rinteisiin näytti riittävän väkeä ja pikkuväen rinteessä oli ihan tungostakin.

Ihmettelen aina hurjapäitä, jotka kovalla vauhdilla päästelevät rinteen lähes suorin suksin alas. Toinen hämmästyksen aihe ovat pienet tiitiäiset, jotka kokonsa puolesta meinaavat hukkua suuren kypäränsä alle. Nuorena jotkut aloittavat harrastuksensa! Oikeastaan on kumma, että rinteissä niin vähän tapahtuu mitään pahoja turmia, kun ottaa huomioon, miten monenlaista laskijaa mukana on ja väkeä paljon pienellä alueella.

Porojakin oli paikalla. Kyytiin olisi päässyt, jos olisi ollut valmis maksamaan - sievoisen summan, luulisin! Eläimet olivat kauniita sarvipäitä, mutta jotenkin näyttivät oudoilta täällä etelämmässä. Sesongista otetaan kaikki irti, ymmärrän kyllä sen.

Pilvistä oli koko päivän ja hiihtoretkikin jäi välistä. Nyt aion mennä saunaan. Ja sen jälkeen seurata, miten Heikkisen Matti saa kultansa. Hyvä Matti ja Suomen mieshiihto!