Sibeliuksen helmiä koululaisille

Ihana konsertti! Vieläkin ajatukset viipyilevät työpäivän tähtihetkessä...

Tänään kaupunki tarjosi perusopetuksen oppilaille Konserttikeskuksen tuottaman konsertin Sibeliuksen helmiä. Esiintyjinä olivat sellisti Jussi Makkonen, joka myös juonsi konsertin, ja pianisti Rait Karm. Konsertti oli upea. Parisataa vuotta vanha sello soi niin hienosti, vaikka liikuntasalissa oltiinkin. Ainoa miinus oli salin vanha piano, joka ei ihan täydellisesti tukenut soittajaansa, mutta ei nyt ihan häirinnytkään. Se soitin meni tietenkin koulun piikkiin!

Konsertissa kuultiin Sibeliukselta tuttuja kappaleita kuten Kuusi, Valse triste ja Finlandia mielenkiintoisesti sekä lapsentajuisesti juonnettuna. Finlandian olen kuullut tavallisten orkesteriversioiden lisäksi urkuversiona ja myös hanurilla soitettuna, mutta piano & sello -yhdistelmä oli ihan uusi. Oppilaat käyttäytyivät hyvin ja varmasti osasyy oli hienosti suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus. Toki heitä myös luokissa ennalta muistutettiin konserttikäyttäytymisestä. Juonnossa tuli muutama yksityiskohta, jotka olivat minullekin uusia. Oli kaikenkaikkiaan mieleenpainuva kokemus!

Hienoa, että kaupunki satsaa lasten taideopetukseen! Tämä oli jo toinen konsertti alakoululaisille, sillä elokuussa olimme seurakunnan Urkuviikon tarjoamassa koululaiskonsertissa. Meillä on kuvataiteen puolelta menossa myös projekti, joka jalkauttaa taiteilijat kouluun. Meidän koulussa asia järjestetään taidepäivän muodossa ilmeisesti jo ennen syyslomaa. Iloitsen kovasti taiteen vahvasta läsnäolosta koulupäivissämme. Toivottavasti siitä jää oppilaille siemeniä tulevaisuutta varten ja voisivat tavalla tai toisella nauttia taiteen suomista elämyksistä jatkossakin!

Siivouksen ihanuus

Mikä siinä on, että siivouspäivänä askel on hidas töistä kotiin tullessa ja helposti harhaantuu muiden tekemisten poluille? Miksi ei voi ajatella: "Ihanaa! Kipin kapin kotiin, kun pääsen puunaaman huushollin siistiksi!" Ei, minun aivoni eivät kyllä vahingossakaan ajattele noin.

Tänään koulussa vitkastelin ja keksin kaiken näköisiä hommia. Olihan ne ihan tärkeitä, mutta ei niitä olisi tarvinnut heti nyt tehdä. Ja sillä seurauksella, että kotona siivouksen kanssa tuli lopulta kiire, kun illalla oli vielä kuoronharjoituksetkin. Kaiken lisäksi kesken imuroinnin suulake hajosi. Nyt se ei pysy kiinni vaan irtoaa jatkuvasti. Huomenna mentävä etsimään uutta!

Siivous ei todellakaan ole mielipuuhiani. Pyykkiä tykkään pestä, ikkunoiden pesu on ihan kivaa hommaa, pölyjen pyyhintäkin sujuu leikiten, MUTTA imurointi ja lattian pesu on jotain ihan tolkuttoman tylsää! Onneksi on aikuishuusholli ja viikolla olen vielä usein ihan yksinkin, niin ei tarvitse joka viikko siivota. Lisäksi olen antanut itselleni parhaan lahjan, mitä tiedän: Kolmesti vuodessa, jouluna, pääsiäisenä ja mökkikauden jälkeen syyskuussa, meille tulee siivoojat, jotka tekevät suursellaisen. Se on niin ihana asia, että syön vaikka viikon kaurapuuroa, jos muuten ei kukkaron nyörit asiaan aukene. No, ei ole kuitenkaan puurolinjalle tarvinnut heittäytyä! Siivoojarouvat ovat käyneet meillä jo 7 vuotta ja olen ylen kiitollinen heidän työstään. Kotitalousvähennys on kiva bonus! Viime jouluna tilasin heidät äidilleni myös ja nyt hän on vihdoinkin suostunut siihen, että säännöllisen epäsäännöllisesti he siivoavat, jolloin äiti itse selviää pelkällä imuroinnilla.

Onhan se nyt mukavaa, kun on siistiä ja puhdasta taas!

Loppuilta kului lauleskellessa. Oli tosi hyvät harjoitukset jälleen. Vakituinen johtajamme on pois kuvioista ja sijaiskanttori on remmissä. Hän on äänenmuodostuksen ammattilainen ja harjoitukset ovat tehokkaita. Olen kokenut oivalluksen iloa joka kerta, ihan kuin lamppu syttyisi pääkopassa! Minuun tehoaa kielikuvat ja johtajamme Minna osaa niin elävästi kuvailla, mitä haluaa meidän tekevän. Ei voi oppi olla menemättä perille, kun se rautalangasta väännetään! Teimme tekstiä kovin kauniisti tänään, eron oikein huomasi. Raskasta ja intensiivistä oli mutta mukavaa!

Keittiön ikkunasta näkyy tällainen kaunis syysmaisema. Täältä seitsemännestä kerroksesta on ihana seurailla vuoden kiertoon liittyviä maiseman muutoksia. Toiseen suuntaan näkyy varmaan kymmenkunta kilometriä! Ruska on nyt parhaimmillaan. Kohta lehdet putoavat kokonaan ja sitten järvimaisemat näkyvät paremmin. Nautin suunnattomasti, kun jokaisesta ikkunasta näkyy järvi. Viikonloppuna näin kahteen otteeseen joutsenia lennossa. Joskus ne lentävät niin matalalla talon päällä, että tuntuu ihan räpylöiden  hipovan kattoa. Kerran katselin parvekkeelta, kun hirvi juoksi valtatien varressa ja ylitti junaradan järven suuntaan. Jännä tunne, kun olemme kuitenkin ihan kaupungin keskustassa!

Koiruuksia

Päivä oli tosi mukava töissä, vaikka uumoilin eilen ihan muuta. Tiistaisin olen välituntivalvonnassa koko päivän ja  lisäksi on käsitöitä, joten yleensä on kiirettä pitänyt. Nyt teimme oppilaiden kanssa kässässä "Pikku Valpureilla" pujottelumattoa, jonka viime viikolla aloitimme. Nyt se sujui jo hienosti ja minä tunsin yhtäkkiä itseni ihan tarpeettomaksi! Näin kai pitäisi onnistuneella oppitunnilla käydäkin. Lapset tekivät posket innosta punaisina omaa työtään ja minä sain monta rästihommaa luokassa hoidettua.

Välituntivalvontakin oli ihanaa, kun syysaurinko paistoi täydeltä terältä. Lähdinkin koulusta nopsasti kotiin ja hain Nella-koiran sisareltani mukaan. Nella inhoaa autossa oloa ja taas heti vaistosi, että ollaan lähdössä: Hävisi jonnekin, kun etsin koirannamupussia mukaani. Kiersin koko talon, eikä koirasta näkynyt hännänpäätäkään! Ehdin jo ajatella, että pääsikö se livahtamaan ulos, kunnes hoksasin mennä uudestaan vanhimman tytön huoneeseen. Siellä Nella-neiti potkötti hiljaa SÄNGYSSÄ, joka on aivan kielletty paikka. Kun komensin sitä pois, se ei ollut kuulevinaankaan! Ei muulloin käyttäydy näin, mutta auto oli syynä. Jouduin laittamaan hihnan ja kiskomaan pois!

Kun pääsimme mökille, koira juoksenteli vapaana ja nautti joka hetkestä. Se kävi kolme kertaa uimassa ja sai joka kerran jälkeen "hulluuuskohtauksen" ja ravasi tuulispäänä ympäri pihamaata. Kun istutin krookuksia pihaan, sen piti olla nenineen nuuhkimassa joka sipuli! Alamökin hirrenkoloista linnut olivat kiskoneet tilketappuroita ja työntelin niitä takaisin. Nella varasti maahan pudonneita sen kun kerkesi ja kuvitteli, että se on uusi hauska leikki! Pääsimme kyllä yhteisymmärrykseen lopulta niiden paikasta!

Nostelin sisälle kaikki kymmenet kivikissat talven viettoon ja ajattelin, että ompa hullua homma: Punnertaa monen kilon kiviä hiki hatussa sisälle! Kai niiden paikka olisi luonnossa, mutta kun maali ei tahdo kestää, jos ne jää pihalle. Mummin keramiikkalampaat ja oravat kantelin sisään myös, samoin verannan ruokapöydän ja penkit. Ne on papan tekemät ja raskaat, joten punttisalitreeniltä tämä päivä kävi siltä osin.

Nellan kanssa käveltiin mökkitie peltoaukealle asti ja takaisin, ennenkuin lähdettiin ajelemaan kotiin. Keräsin kanttarelleja samalla ja niistä saan ihanan keiton. Sieniä on tosi hyvin, mikä on kummallista, kun oli niin kuuma ja kuiva kesä. Nyt maksoin Nellalle kalavelat ja virittelin  omat "koiruuteni" huippuunsa, jotta sain otuksen kiinni niin, ettei se tajua joutuvansa taas autoon. Kyllä se taas veti lyhyemmän korren kanssani ja joutui takapenkille!

Nyt posket ihan kuumottaa ulkoilmasta. Kun vein koiran kotiinsa, varasimme sisareni kanssa ihania hoitoja syyslomaa varten. Olemme lähdössä lomalla kylpylään lasten kanssa ja mummi tulee mukaan. Koirat ja miehet saavat jäädä kotivahdeiksi!

  

Joululauluja syyskuussa!

Tulin juuri kuoron harjoituksista. Naislaulajissa harjoittelemme jo täyttä häkää joululauluja joulukuun puolessa välissä olevaan jouluiseen kirkkokonserttiin. Tuntuuhan se vähän hassulta, mutta kerrankin ihanaa keskittyä vain yhteen esiintymiseen. Kirkkokuoron puolella on monta tilaisuutta syksyn aikana, joihin osallistumme, joten usein on vähän keskeneräinen olo, kun lähdetään "esiintymään".

Tänään harjoittelimme erityisesti äänetöntä hengitystä ja luontevaa laulutapaa. Puskeminen oli kiellettyä! Meillä oli myös väliajalla arpajaiset. Oli minun vuoroni viedä arpajaisvoitto, sillä viime kerralla voitin sukat (Ihanat villaiset mustat! Juuri sopiva voitto tällaiselle villasukkafriikille!). Vein syksyisen kukkakimpun ja kaksi kynttilää.

Laulaminen on aina virkistävää, vaikkakin usein ottaa ihan voimille, jos on paljon uusia stemmoja harjoiteltavana. Laulan kolmiäänisissä väliääntä tai neliäänisessä toista sopraanoa. Se on ihan mukavaa. Saa olla skarpimpana kuin pelkkää sopraanoa laulaessa. Korva kehittyy ja saa enemmän haastetta. Äsken vielä kotona pianon kanssa piti tarkistaa muutaman laulun stemma, kun jäi hiukan epävarmaksi harjoituksissa.

Lauloin naiskuorossa 90-luvulla, mutta jäin pois muistaakseni - 96. Silloin oli niin monta kuoroa, että yhdestä oli luovuttava. Aina olen kuitenkin haikaillut takaisin, ja kun harjoituspäivä muuttui minulle sopivammaksi, päätin aloittaa uudelleen. Oli mukavaa, kun otettiin niin avosylin vastaan! Suurin osa oli ihan tuttuja laulajia.

Töissä oli tänään kiire päivä: valokuvaus! Jotenkin inhoan sitä, mutta kuvat saatiin ja sitten oli kiire vaihtaa puolilta päivin toiseen kouluun. Opetan siellä loppupäivän (3 h) musiikkia. Koulun jälkeen pesin kaksi koneellista pyykkiä. Mökin pyyhkeitä suurin osa. Nyt pitäisi muistaa hakea alhaalta pesuhuoneesta pois osa kuivumasta. Loput onkin omassa pesuhuoneessa.

Huomenna on taas kiire päivä töissä: välituntivalvontaa koko päivä ja neljä tuntia käsitöitä! Sen jälkeen mökille Nellan kanssa. 

Aurinkoinen sunnuntai

Voi, mikä ihana syysilma ollut aamusta alkaen. Lähdin kirkkoon ja siellä oli nimikkolähetin matkaansiunaaminen. Siunausta tarvitaan maapallon toisella puolella aivan erilaisissa olosuhteissa ja kulttuurissa tärkeää työtä tehdessä. Olisi ollut myös lähetyslounas, jonne äiti olisi vielä minut piffannut, mutta minun piti kiirehtiä kierrätyspäivään.

Kyläyhdistyksen vanhalla koululla vietettiin kierrätyspäivää ja sinne lastasin auton takapenkin täyteen vaatteita ja muita tavaroita. Myöhemmin huomasin, että yksi lampunvarjostin vielä unohtui! Ihana oli päästä näistä tavaroista eroon ja jospa ne vielä ilahduttaisivat jotain muuta ihmistä. Kuunneltiin esitys kierrättämisestä ja jätteiden lajittelusta, syötiin hyvää hernekeittoa ja ostin vielä mukaani pussin munkkeja sisareni perheeseen vietäväksi. Katsoin voitokseni, että koppaan ei lähtenyt MITÄÄN muuta tavaraa mukaan! (Vielä olisi alavarastossa ja komeroissa roinaa vaikka millä mitalla pois vietäväksi. Kun vain saisi aikaiseksi niitä lajitella.)

Kari jäi sinne vielä nauttimaan sosiaalisesta tapahtumasta, mutta minä ajelin mökille. Mökkitien varrelle oli pysäköity auto ja hirvimies punaisessa liivissään seisoskeli tien vieressä. Alue oli pitkään riistanrauhoitusaluetta, mutta nyt taitaa olla toisin. Pienenä huutelin laiturilla:"Tulkaa sorsat tänne turvaan, täällä ei teitä ammuta!" Kauhean suopeasti en pyssymiehistä ajattele, mutta jokainen saa tietenkin harrastaa, mitä haluaa.

Kuvasin kauniita rantoja ja mökillä kantelin tavaroita talvisäilöön. Lämmöt jo katkaistiin viikolla sisältä. Oli niin kaunista ja syksyistä. Ruska loistaa jo heleästi. Pihassa oli neljä isoa kärpässientä ja koivun kannossa kamalasti jotain muita. Vesi on noussut järvessä.

     

Tiistaina taidan tulla Nella-koiran kanssa mökille uudelleen. On luvattu kivaa ilmaa ja Nella saa juosta vapaana. Nautitaan varmaan molemmat.

Siistejä siikoja

Lauantai näytti herätessä harmaalta, mutta ei satanut. Lähdimme heti aamupalan jälkeen ajelemaan kalanviljelylaitokselle hakemaan siianpoikasia istutettavaksi Karin suvun mökkijärveen. Ajelimme pikkuteitä ja luonto näytti kauniilta. Perille päästyämme oli vastassa mukava nuorimies, joka jutusteli niitä näitä kalankasvatuksesta samalla, kun odottelimme omistajaa paikalle. Hän kertoi, että kalat ovat voimakkaita ja hyväkuntoisia ja siltä ne näyttivätkin. Otin luvan kysymisen jälkeen muutamia kuvia altailta. Altaiden välit olivat ahtaat. Ajattelinkin, että työntekijöitä haettaessa kyseiseen paikkaan haastattelussa varmaan mitataan ensimmäisenä vyötärönympärys!

  

Omistajalla oli mukava saksanseisoja mukana. Se oli kuonoinensa seuraamassa, kun kaloja laitettiin pussiin. Otimme n. 200 kpl eli nelisen kiloa. Pussiin laitettiin happea mukaan ja varmuuden vuoksi pussi oli vielä saavissa. Veimme otukset kahdella saavilla. Vähän samanlaista kuin akvaariokalojen kuljetus.(Sitähän harrastin kymmenisen vuotta, siis akvaariokaloja, en kuskausta!) Loiske vain kuului peräkontista, kun pikkuteitä ajelimme mökkijärvelle. Tiet olivat tosi pieniä ja kartta oli mukana. Yksin olisin kyllä varmaan eksynyt! Maisemat näyttivät syksyisiltä, kun haavat, vaahterat ja pihlajat värjäsivät metsää kirkkailla väreillä koivujen haaleamman keltaisen seassa.

Mökkirannassa päästimme kalat vapauteen. Kaikki näyttivät ihan hyväkuntoisilta, vaikka muutamat yrittivät pontevasti uida maalle päin sammalikon seassa. Kyllä ne siitä kuitenkin järkiintyivät lopulta. Onhan se varmaan kummallista päästä altaan voimakkaasta virtauksesta luonnon veden avaruuteen. Ainakin minä kalana olisin haltioissani! Onneksi ovat isompia kuin yli kymmenen vuotta sitten, jolloin viimeeksi veimme. Näitä ei varmaan ahvenet enää napsi.

     

Kiertelin rannan tuntumassa ja otin kuvia. Kärpässieniä on kamalasti joka puolella. Suppilovahverot ovat vielä pieniä. Pakasteessa on vielä viimesyksyisiäkin ja kuivattuna purkissa. Pidän sienistä, mutta niitä pitää kypsentää aina ruuaksi kauan, muuten saan vatsani kipeäksi.

Muistelin matkalla, kuinka edellisellä kalankuskauskerralla jäimme viikonlopuksi mökille. Ihmettelin silloin, kuinka iltaisin tuli huono olo. Viimeisenä iltana tajusin, että olin kuumeessa ja jaloissa oli punaisia läikkiä. Olin sairastunut YERSINIAAN! Meillä oli koulussa epidemia ja minun näytteestäni pöpö saatiin oikein kiinnikin. Sain vatsakivun lisäksi jälkitautina kyhmyruusun ja lonkkanivel oli monta kuukautta kipeä.

Kotona syötiin ja tein jälkiruuaksi paistettuja omenanlohkoja pannussa.(Rasvaa, fariinisokeria ja mausteita.) Se on hyvää jätskin tai vaniljakastikkeen kanssa. Katselin ottamani kuvat koneelta. Sitten piti lähteä IHANILLE päiväunille! 

Kone taas kotona

Läppäri palasi korjauksesta.Voi näitä uusia kapistuksia! Bios (???) piti päivittää ja iltapäivällä haettiin vehje kotiin. Näyttää todella pelaavan, mikä on tietysti mukava juttu, kun on ihka uudesta kyse.

Viikonloppua aloitellaan. Ei mitään pakollista PAITSI kalanistutusta lauantaina ja kierrätyspäivää sunnuntaina. Ne voisivat olla vapaaehtoisia mutta käytännössä ei. Voisin kyllä vaan pidellä sadetta sisällä sohvan nurkassa shaaliin kietoutuneena vaikkapa hyvä kirja seurana. Sen verran taas otti työviikko koville.

Kynttilä palaa parvekkeella ja sisällä pöydällä... 

Virkistävät vieraat

Takana kaksi päivää harvoin tavattujen vieraiden kanssa. Serkkuni saapui virkeänä, eikä Atlannin ylitys pahemmin vielä haitannut. Edellisestä tapaamisesta on vuosia, joten oli ihana nähdä ja jutella kuulumiset. Ilta vierähti pitkälle puolen yön toiselle puolelle, ennen kuin maltoimme kömpiä nukkumaan.

Aamulla kävimme kirkossa. Oli kiva olla oman seurakunnan sadonkorjuujuhlassa mukana, kun koko kesä huideltiin muilla mailla. Omaan kotikirkkoon oikein kaipasi. Nautin suunnattomasti, kun kotini ikkunaan näkyy oma kirkko. Sitä on aina mukava katsella vaikkapa töiden jälkeen teekupposta juodessa. Serkkuni tapasi kirkossa vanhan tuttunsa lähetysmailla olon ajalta. Niin sitä töitä tehdään maapallon toisella puolella ja kuitenkin tavataan pienen kylän kirkossa vuosikymmenten päästä ja vielä tunnetaan ulkonäöstä! Loppujen lopuksi vanha fraasi "Maapallo on pieni" pitää paikkansa.

Olisin toivonut vieraiden viihtyvän pidempään, mutta lento takaisin kotiin on jo keskiviikkona, joten lounaan jälkeen lähtivät ajelemaan  etelää kohti. Tuntui haikealta! Koskahan seuraavaksi tavataan?

Sisareni soitteli mökiltä. Sisälle oli tullut kaksi ampiaista ja toinen oli istunut muitta mutkitta sisarentyttäreni niskaan ja PISTÄNYT! Voi sitä huudon määrää. Onneksi kortisonia löytyi avuksi. Ei ne otukset kyllä kesällä noin äreitä olleet. Minäkin kiikutin niitä kahdella kupilla kymmeniä pihalle (Meillä ei niitä koskaan tapeta!) ja koskaan eivät käyttäytyneet vihaisesti.

Nella-koira on saanut juosta vapaana mökillä ja nauttinut varmasti.

Tiellä oli ollut iso sinisenmusta metso perjantaina. Minä olen nähnyt siellä paljon teeriä ja pyitä mutta en metsoa.  Varmaan metsälintukanta on elpynyt tänä kesänä. Lankomies oli käyttänyt ajan uisteluun ja saamme valmiiksi fileoitua kalaa. Ihanaa! Voisin luopua lihasta ja syödä pelkkää kalaa, jos en olisi niin laiska ruokani suhteen. Erikoisruokavaliot vaativat vähän vaivaa ja on jotenkin helpompaa syödä sekaravintoa. Mieleltäni olisin kyllä enemmän kasvissyöjä.

Tiistaina pitää päästä mökille käymään... On jo vähän ikävä!

 

 

 

Ihana tietotekniikka!

Tiistaina ostin uuden kannettavan. Hankin vähän laadukkaamman, jotta pelittäisi paremmin ja kauemmin. Kaksi päivää toimi kuin unelma, mutta perjantaina käynnistäessäni vain hurisi ja muuten oli mykkä. Ei auttanut muu, kuin lähteä liikkeeseen, jossa on myös huolto. Kokeilivat siellä ja saivat saman tuloksen: Ei henkeä! Kone jäi sinne. Myöhemmin illalla soitettiin, että ei löytynyt mitään vikaa ja laitteen voi hakea. Haimme ja olimme vähän ihmeissämme.

Kotona kokeilimme uudelleen ja käynnistyi hyvin. Kun myöhemmin illalla käynnistettiin, taas oli sama vika. Tajusimme, että langaton hiiri on syynä. Hiiri vaihdettiin, mutta sama peli jatkuu. Ja nyt ei toimi enää tulostinkaan, vaikka toisen koneen kanssa tulostus kyllä onnistuu. Jipii!! Taas kiikutetaan viikon alkaessa konetta huoltoon. Mistähän näitä maanantaikappaleita kasvaa? Onneksi on takuu. Palvelu liikkeessä on kuitenkin ollut oikein ystävällistä ja ovat valitelleet asiasta johtuvaa ravaamista.

Silmälasit ja tietokoneet ostan aina kotipaikkakunnalta juuri tämän takia. Missähän minäkin juoksisin, jos kone olisi kotoisin sadan kilometrin päästä? Olisi kiva kannattaa aina oman paikkakunnan liikkeitä, mutta valitettavasti kaikkea ei saa täältä. Yritän kyllä ostaa mahdollisimman paljon kotikaupungista.

Kari teki hyvää ruokaa sienistä. Nyt odotellaan serkkua Usasta vierailulle äitinsä kanssa ja on kiva nähdä monien vuosien jälkeen.Ulkona sataa ja paistaa vuorotellen. Sateenkaari näkyy ikkunasta.

 

 

 

 

 

Takaisin kaupunkiin

Kaksi viikkoa sitten päätin mökkikauden ja siirryin takaisin kaupunkiin. Ystävättäreni ihana kortti ylösalaisin käännetystä veneestä, jota kannetaan rantamaisemasta, kuvasi siirtymistä takaisin tänne kerrostaloelämään. Onhan tämä koti ollut huoleton jättää oman onnensa nojaan melkein neljäksi kuukaudeksi. Kukkia käytiin kastelemassa, mutta yhtään yötä täällä ei edes oltu kesän aikana. Haikeaa on jättää mökkielämä, mutta toisaalta oli kiva tulla kotiin "sivistyksen ja mukavuuksien" pariin. Olihan se kiva taas käyttää tiskikonetta ja vesivessaa!

Työkin on jotenkin mukavampaa, kun voi kävellen aloittaa aamun autoilun sijaan. Arki alkaa asettua uomiinsa, nyytit ja nyssykät on purettu kaappeihin ja huusholli siivottu kesän jäljiltä. Mistä sitä pölyä tuli, vaikka kukaan ei ollut täällä sotkemassa?

Keskiviikkona päättyi tulevien seurakuntavaalien ehdokasasettelu. Mietin pitkään ehdokkaaksi lähtöä. Kolme kautta on kohta takana kirkkovaltuutettuna ja kuntaliitoksen myötä tullut seurakuntaliitos oli tällä vaalikaudella työllistänyt ja tuonut todella vaikeitakin asioita käsiteltäväksi. Vähän jo väsymys iski. Teki mieli luopua, mutta koko kesän asiaa mietittyäni viime metreillä lupauduin kuitenkin mukaan.  Kristittynä en olisi kokenut oikeaksi "pistää päätä pensaaseen heti kun vähän ahdistaa"! Isänpäivän tienoo näyttää, mitä tulee tapahtumaan. Käy kuinka tahansa, se on minulle niin tarkoitettu ja suuremmassa kädessä kuin minun! Tuntuu hyvältä ajatella näin.

Tuttavani taistelu rintasyöpää vastaan päättyi viime viikolla. Olen surullinen. Kuolema pysäyttää varsinkin silloin, kun se tulee nuoremmalla iällä.Olen muistellut häntä useana päivänä. Toivottavasti hänen perheensä saa voimia näihin suuriin surun viikkoihin. 

Minun taisteluni vuonna 2001 "Herra Hodgkinia" vastaan päättyi siinä erässä voitooni, mutta kyllä sairaus pysyy mukana aina: Kerran syöpäpotilas, aina syöpäpotilas. Aika jakautuu ennen sairastumista ja sen jälkeen. Toivon, että sairastamisaika ja siihen liittyneet suuret asiat ovat kääntyneet voimavaraksi vuosien myötä. Mutta sairaus ei tule koskaan unohtumaan!

Viikonloppu edessä... Ihanaa! Ei mitään pakollista. Lepäilen ja keräilen voimia kiireisen viikon jälkeen. En mene edes mökille. Siellä on sisareni perhe nauttimassa syksyisestä luonnosta.