perjantai 31. joulukuuta 2010

Siunauksellista uutta vuotta 2011!




Vieköön vanha vuosi sen,

mikä kiristää, ahdistaa,

mitä taakkana kantanut olen.

Säilyttäköön tuleva sen,

mitä eniten rakastan,

kun tulevaa polkua polen.

Tuokoon uusi tullessaan

rauhan, ilon, onnen,

sen mitä toivon, kaipaan, anon.

Vuosi uusi, tuntematon,

vielä kuin valkoinen kangas,

mutta kohta sen näen: valon!


(JP 31.12.2010)  

torstai 30. joulukuuta 2010

по русски!


Olin kummityttöäni viemässä tänään laskettelemaan Himokselle. Jo Jämsää lähestyttäessä venäläisrekisterissä olevat autot lisääntyivät liikenteessä ja itse kaupunki tuntui vilisevän itärajan takaista väkeä. Virolaisia kuului olevan myös runsaasti.


Himoksen laskettelukeskuksen parkkipaikalla joka toinen auto oli itärekisterissä. Tytöt kertoivat rinteessä kuuluneen enemmän venäjää kuin suomea. Minä humputin sillä aikaa kaupungilla ja kävin syömässä. Ravintolassa tunsin kuuluvani vähemmistöön, kun kaikki muut asiakkaat puhuivat по русски!


Ok juttu, että venäläiset viettävät uutta vuotta meillä maksaen palveluista ja tekemällä ostoksia. Tuntui vain hassulta: Ihan niin kuin yhtäkkiä olisin käväissyt ulkomailla!

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Lauleskelua


Tänään iltapäivällä lähdin pitkälle kävelylenkille ja poikkesin tullessa äitini luo. Siellä oli sisareni tytöt kyläilemässä ja mummin joulua katsomassa. Olivat pelanneet sikaa (mummin lempipeli)  jo monta kertaa.


Tytöt soittivat nelikätisesti meille joululaulun, jonka aattona olivat esittäneet jouluvieraille,  ja sen jälkeen laulettiin. Emma halusi Juicen Sian, ja Annan sekä minun mielestä se oli ihan kamala. Laulettiin kuitenkin ja sanathan siinä on osuvat, vaikka karmea onkin. Sitten lauloimme melkein kurkkumme käheäksi monta joululaulua. Annalla on todella kaunis ääni ja Emmakin laulaa ihan mukavasti. Mummista oli mukavaa, kun olimme kaikki siellä ja hän otti valokuvia.


Kävelin kotiin ja nyt olen puuhastellut kotiaskareita. Kiva, kun on kerrankin aikaa ihan tavallisille asioille.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Mukava arki


Joulunpyhät on ohi ja ihana arki alkanut. Lomaa on vielä runsaasti jäljellä, joten olo on mitä mukavin. Tänään Kari lähti maalle "bisneksien" pariin eli hoitamaan taloyhtiön ja kyläyhdistyksen asioita. Minä sain iltapäivällä aikaiseksi pestä koneellisen pyykkiä ja tehdä vähän ompelutöitä.


Pari vuotta sitten vaihdoin ruokapöydän ja nykyinen on hieman pienempi kuin entinen. Minulla on ollut vain yksi sopiva liina siihen, kun muut ovat olleet liian isoja. Tänään sain vihdoin pienennettyä kaksi valkoista pöytäliinaa ja olen niin tyytyväinen itseeni. Vanha ompelukonekin (polkukoneesta seuraava!) pelitti oikein hyvin. Nyt on sitten uudeksi vuodeksi ruokapöytään liinoja, joita liata!



Soitin myös ystävälleni, josta en ollut kuullut vähään aikaan mitään. Juttelimme pitkän kaavan mukaan ja oli kiva vaihtaa kuulumiset joulusta.


Nyt aion vain laiskotella, lukea ja vähän kutoa villasukkia. Ihanaa tehdä näitä asioita ajoissa. Työaikana ehdin näiden puuhien pariin vasta iltamyöhällä ja aina on huono omatunto siitä, että pitäisi oikeasti olla jo nukkumassa.


Kyllä loma on mukavaa!!!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Jouluvoro


Eipä ehtinyt Korvatunturille poro,

kun iski meidän taloomme jouluvoro:

Mummoilta ovikoristeet mukaansa vei,

rapusta sammutuspeitteitä, ja sitten, hei,

puuttuupa minultakin jotain, kappas,

uksestani enkelin, mokoma, nappas.

Suuresti paheksumme mokomaa tekoa,

taitaapa pääsi olla ihan sekoa.

Tulkoon sulle teostasi hammassärky, poru!

Tosi on tää juttu eikä mikään joululoru.


Ps. Nuoret olivat juhlineet tapaninpäivän vastaisena yönä ja tehneet tuiterissa pöhköyksiä! Tällaisessa rauhallisessa taloyhtiössä asia aiheutti hämmennystä. Meille naapuri kertoi aamulla ja silloin vasta huomasin, että meiltäkin puuttui ovesta jotain. No, tekijät ovat tiedossa! Laitoin alaoveen rosvolle lapun, jotta hän loppiaisen jälkeen osaisi tulla hakemaan loputkin joulukoristeet! Tai annan rahana, että saa ostaa ensi jouluksi ihan omat, ettei tarvitse mummoilta pölliä!


Itseäni asia lähinnä huvittaa, mutta vanhemmat ihmiset olivat ihan aiheesta harmissaan.

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Ihana joulu!



Aattosauna kynttilän valossa, joulurauhan julistuksen kuunteleminen ja sen jälkeen sävelin  "Taas kaikki kauniit muistot", hautausmaalla isän haudalle kynttilät satojen muiden kynttilän liekkien kera kertomaan kaipauksesta, joulupäivällinen maukkaiden Karin loihtimien herkkujen ääressä ja myöhäisilta joululauluja kuunnellen sekä paketteja availlen, yöllä pukin tuoman kaukoputken läpi kuuta ihaillen (Kiitos sinne Helsinkiin, Jukka, avustasi pukille!)...



Jouluaamuna aikainen herätys kirkkoon, "Maa on niin kaunis" kynttilät kädessä vaeltaen, kotona vielä takaisin peiton alle ja ihanat unet pitkälle iltapäivään ja sitten vain oleilua, nauttimista, jouluisia säveliä, hyvää ruokaa ja nameja, joulun kiireetöntä tunnelmaa...



Tapanina ajelu lumisateen keskellä, perheen kanssa yhdessä oloa, kuusen katveessa hiljaa olemista ajatusten levätessä kynttilän liekkiä katsellen...


JOULU - IHANA!

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulun iloa ja rauhaa kaikille!


PIENI KYNTTILÄ



Katselen pientä kynttilää,

se kaunista loistetta suo.

Pienet ja isot ihmiset

se johdattaa Jeesuksen luo.




Katselen pientä kynttilää,

se hiukkasen lämmittää.

Seimi, Joosef ja Maria


jo silmiimme häämöttää.



Katselen pientä kynttilää,

niin lempeä on sen valo.

Näetkö enkelit yllämme?

Täyttyy laulusta koko talo.



Katselen pientä kynttilää,

sen viesti mua lohduttaa:

Meitä kaikkia hyvä Jumala

niin paljon rakastaa.


JP 9.12.2010



 

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulun iloa välittämässä


Kuorollamme on iät ja ajat ollut tapana vierailla joulun alla sairaalassa ja vanhainkodilla. Tänään oli se päivä. Koulun joulukirkon jälkeen saattelin oppilaat joululomalle ja suljin koulun ovet kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Sitten ehdin juuri kotiin syömään ja puolen tunnin kuoron harjoituksiin. Sen jälkeen lähdimme "kierrokselle".


Kummassakin paikassa oli ystävällinen vastaanotto. Seurakunnasta piti olla mukana pappi, mutta hän oli sairastunut, joten vedimme tilaisuuden vähän ex tempore omalla väellä. Ihan hyvä siitä tuli. Laulutkin sujuivat ok. Sairaalassa saimme kahvit ja sitten suuntasimme vanhainkodille. Siellä lauloimme kolmessa paikassa.


Vaikka vähän tökkii lähteä omien joulukiireiden keskeltä kuoron hommiin, niin palatessa tuntuu aina mukavalta: Olen saanut olla tuomassa joulua niille, joille elämä tällä hetkellä näyttää varjoisat kasvonsa. Eräs kuoroystäväni sanoikin kauniisti, että hänelle tämä retki on aina tärkein asia joulussa.


Laulamisten jälkeen olen käynyt kaupoissa ostamassa viimeiset puuttuvat asiat. Huomenna on ruuanlaittopäivä aamusta alkaen. Illalla käymme tervehtimässä vielä Karin vanhempia ja sitten toivottavasti voi keskittyä omaan jouluun.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Joulu tullut on


Oskar Merikannon laulu "Joulu tullut on" soi mielessä: Tulin koulusta SIIVOTTUUN kotiin! Ihanaa! Aivan sellainen tunne, että joulu olisi tullut oikeasti. Raikas tuoksu ja niin siistiä. Auta armias sitä, joka nyt sotkee heti paikat!


Sunnuntaina meille tuotiin joulukuusi sisälle ja nyt se on koristeltukin. Nautin siitä, että voi rauhoittua jo hyvissä ajoin joulun tunnelmaan. Kuusi ei ollut ihan sellainen kuin kuvittelimme. Metsässä lumen alla ja jäätyneenä on vaikea saada oikeaa kuvaa. Olisi pitänyt jo sulan maan aikana käydä katsomassa. Mutta nyt koristeltuna se on ihan hieno kuusi! Minä ainakin olen varsin tyytyväinen. Karin rima kuusen suhteen on niin korkealla, että hänen mielestään olisi tietysti voinut parempikin olla...


Olen tosi väsynyt ja odotan huomista loman alkua. Onkohan koskaan joulun alus ollut näin kiireinen? Nyt istun alas hetkeksi ja vain nautin kuusen katveessa. Kyllä ne jouluhommat voivat hetken odottaa!


sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Hyväntekeväisyyttä


Kuuntelin eilen radiosta ohjelmaa Suoraa puhetta: Jumalaa ei ole. Siinä ns. uskonnottomat väittivät uskovien ihmisten hyvien tekojen perustaksi pelon. Kuuntelin kummeksuen koko jutun. Ohjelmaan sai myös soittaa. Jos ei olisi vieraita ollut tulossa, olisin ehkä soittanutkin.


Eniten minua risoi uskonnottomien määritelmä esim. ev.luterilaisten moraalista. Eräs henkilö ottikin soittaessaan kantaa siihen. Minustakin tuntui kummalta, että uskonnottomat määrittelevät minun moraalini. Enhän minäkään ryhdy julkisesti kertomaan, millainen on ateistin moraalikäsitys, kun en siitä mitään tiedä. Määritelköön jokainen ryhmä itse omat asiansa.


Ohjelmassa tuotiin esiin, että uskovien hyvät teot perustuvat helvetin pelkoon. Voi sentään! Kyllä olivat huonosti opiskelleet kristittyjen pyhän kirjan.


Kuun alussa ostelin joulukorteiksi Syöpäyhdistyksen, Luonnonsuojeluliiton, Unicefin ja SPR:n kortteja, kuten olen tehnyt monena vuonna. Tänään sitten "helvetin pelossa" kävin nettipankissa laittamassa rahaa hyväntekeväisyyteen kuten ennenkin.


Tuli hyvä mieli, että voi auttaa. Sen saman mielen voi saada verenluovutuksesta, antamalla vaatteita keräyksiin, auttamalla mummoa kotitöissä, käymällä katsomassa vanhuksia laitoksissa jne. Eikä takana kyllä ole mikään pelko vaan puhdas halu auttaa: Minua on autettu, kun olen apua tarvinnut. Nyt voin tehdä saman toisille!


 

lauantai 18. joulukuuta 2010

Hyvää ruokaa ja kuorolaulua


...Livekala, kakut, joulupuuro,

kutsulle ei saa nyt olla kuuro.

Lalalallala...


Näin lauletaan vanhassa joululaulussa Juhla on verraton. Ei oltu kuuroja! Ihanaa lipeäkalaa oli tarjolla tänään ja kyllä se maistuikin hyvältä. Viime kerrasta olikin jo kokonainen vuosi! Ulkona paukkui pakkanen ja kova viima viuhui, mutta sisällä oli lämpöinen tunnelma.


Minä sain tuliaisina suklaalevyn ja Kari solmion made in China. Viimeeksi mainittu oli jouluaiheinen ja kun siitä painoi, alkoi kuulua joululauluja ja tontun lakkiin syttyi valo. Onneksi äänentoisto hajosi melkein heti kättelyssä. Muuten solmiota voi kyllä aattona välkkyvän tonttulakin kera pitää . Ihan hauska kapistus!



Illalla lähdimme vielä joulukonserttiin, jossa esiintyi kaksi kuoroa. Muuten oli mukavaa, mutta koko juttu oli vain liian pitkä. Juontajan höpinöistä olisi voinut leikata puolet pois. Itse kuorot lauloivat hyvin.


Nyt vain oleillaan...


 

perjantai 17. joulukuuta 2010

Jouluvalmisteluja


Tänään raahasin äidin vintiltä joulumatot alas, piiskasin ja tuuletin valmiiksi. Hän on vielä sitä sukupolvea, että on jouluverhoja ja -mattoja. Niitä sitten veivataan edestakaisin! Onneksi hän on suostunut ottamaan siivoojat, jotka tekevät maanantaina muun.


Me valmistelemme lauantaita. Silloin tulee sukua meille "Lipeäkalakutsuille". Kari tekee uunissa ihanaa lipeäkalaa, ja valkokastikkeen sekä mausteiden kanssa se on niin hyvää! Ainoastaan haju on vähän epämiellyttävä.


Kunhan saisin tämän huushollin järjestykseen. Tuoleilla on vaatteita juhlan ja konsertin jäljiltä ja pöydillä ajelehtivaa tavaraa. Muuten en aio siivota mitään, sillä tiistaina on joulusiivous.


Lipeäkalakutsut joulun alla ovat meillä pitkä perinne. Olisikohan jo kymmenes kerta vai ollaanko järjestetty kauemminkin? Siitä oikeastaan alkaa joulu, sillä haluan rauhoittua jo aikaisin joulun viettoon. Pientä puuhaa on tietekin joulurauhan julistukseen asti, mutta "suuret linjat" pitää tehdä ajoissa. Tarkoitan tällä sitä kaameaa joulusiivousta! Olenkin sen ulkoistanut jo yhdeksän vuoden ajan. Sen  jälkeen kaikki alkaa olla jo valmista rauhoittumiselle ja joulun tulolle.

torstai 16. joulukuuta 2010

Open lauma


Kedolla vartioimassa yöllä laumaansa paimenet,


(Ja juuri valahtaa päähine yhdeltä!)


sauvat tanassa puolustavat lampaitaan.


(Kohta huitaistaan sauvalla enkeliä päähän!)


Kunnes enkelin ilmestyminen seisauttaa kaiken


(Enkelillä PUNAISET sukat!)


ja kirkas laulu kiirii kedolla.


(No, nyt ne harppasi yhden säkeistön yli!)


"Nyt Betlehemiin, siellä me näemme sen, minkä Herra meille ilmoitti!"


(Muistaisivat nyt polvistua kauniisti, ettei peppu laahaa maata.)


"Kunnia Jumalalle korkeuksissa..."


(Yhden enkelin mekko väärin päin!)


Ja Betlehemissä Maria, Joosef ja pieni vastasyntynyt tallin hämärässä.


(Kunpa ei kukaan pyörtyisi, kun jännittävät niin kovasti!)


Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto!


KYLLÄ SE HIENOSTI SUJUU ILLALLA JUHLASSA, KUN KENRAALIHARJOITUSKIN MENI NÄIN MALLIKKAASTI!


Myöhemmin illalla:


Ja niinhän se sujuikin! Joulujuhla on nyt ohi ja olen ihan pyörällä päästäni. Meidän ammatissamme tulee tällaisia rysähdyksiä, jolloin laitetaan kaikki voimavarat likoon ja sitten koko homma, johon on viikkokaupalla harjoiteltu ja valmistauduttu, on tunnissa ohi! Kaikki meni ihan mukavasti ja paljon on ehtinyt tulla jo kehuja. Onhan lasten esitykset aina niin liikuttavia. Olivat niin valtavan innoissaan!


Ainut kömmähdys oli tietokoneen akun loppuminen juuri, kun ajattelimme aloittaa. Virtapiuhaa ei oltu laitettu ollenkaan talon puolesta ja meni viitisen minuuttia, että löydettiin se. Juhlamme on aikuisopetuksen tiloissa ja koneet ovat siellä valmiina. Vaan eipä ollut virtapiuha! Täytyty kirjoittaa oikein muistiin, että osaan asian ensi jouluna tarkistaa etukäteen.


Nyt on ihan pöllähtänyt ja tyhjä olo. Työ jatkuu vielä keskiviikkoon asti. Silloin on joulukirkko aamulla ja sitten alkaa loma!


 

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Konsertti paukkupakkasessa


Mittari näyttää ulkona -22 astetta. Ihana kunnon talvinen pakkassää, jota rakastan. Pakkasesta ja mielettömän kauniista luonnosta en ole ehtinyt yhtään nauttia, sillä tänään oli kuoron joulukonsertti ja koko ilta kului niissä merkeissä


Konsertti meni hyvin. Ainahan on parantamisen varaa, mutta ihan tyytyväisiä olimme. Kehujakin saatiin muiden kuorojen edustajilta ja yhdeltä kuoronjohtajaltakin. Mukava tunne jäi itselleni päällimmäiseksi. Itse pidin eniten Merikannon Joulu tullut on -laulusta ja Regerin Marian kehtolaulukin oli ihan mukava. Onneksi en alkanut yskiä, ja ihmeekseni koko flunssa taitaa kutistua pieneksi yskänpoikaseksi. Hyvä juttu!


Konsertin jälkeen joimme glögiä ja vietimme yhteisen jouluhetken ennen kotiin lähtöä. Pienissä hepenissä, vaikkakin villaisilla alusasuilla terästettynä, meinasi tulla kylmä kotiin tullessa, vaikka autolla liikkeellä oltiinkin. Pakkanen paukkuu kunnolla ja taita vielä viikonloppuna kiristyäkin, vaikka välillä lahtuukin. Voi linturaukkoja! Naakat meidän pihapuussa värjöttelivät viluisen näköisenä. On se kumma, että ne vaan selvävät tällaisessakin kelissä. Kari nappasi niistä sunnuntaina kuvan:


tiistai 14. joulukuuta 2010

Jouluenkelit


Tänään väsättiin lasten kanssa ikkunaan jouluenkeleitä. Piirsin mallin viime viikolla, eilen vähän korjailin, eikä siitä nytkään tullut ihan sellainen kuin kuvittelin. Silti askartelimme niitä tänään ikkunat täyteen ja loppujen lopuksi ne näyttivät ihan kauniilta. Kuvaan tuli joku loisteputken heijastuma, kun pikaisesti kännykällä nappasin kuvan koulusta lähtiessäni, sori!


maanantai 13. joulukuuta 2010

Joululauluja urakalla



Eilinen iltapäivä ja ilta meni urkuja soitellessa ja kauneimpia joululauluja lauleskellessa kirkossa. Silloin, kun on itse soittovastuussa, ei samanlaista "nautinnon" fiilistä pääse syntymään kuin jos olisi vain rivilaulajana mukana. Mutta näin nyt tällä kertaa.


Tänään jatkuu lauleskelut samassa paikassa. Harjoittelemme kuoron kanssa tulevaa keskiviikon konserttia varten. Minulle tuli kurkku kipeäksi eilen ja saa nyt nähdä, miten tauti etenee. Olisi aika kamalaa, jos en pääsisi laulamaan konserttiin. Kyllähän sitä mukavaa olisi vain istua penkissä, mutta laulukavereiden pulaan jättäminen on kurjaa. Meitäkin on äänessämme vain kolme, joten varaa ei olisi kenenkään jäädä pois.


Ulkona on kireä pakkanen ja kaunis, valkoisella kuorrutettu luonto. Mitä kovempi pakkanen, sitä enemmän nautin! Tänään kyllä jännitin, lähteekö auto toiselta koululta liikkeelle, kun seisoi pihassa kolme tuntia. Omalla koululla se olikin tolpassa. Hyvin starttasi! Ajellessa ihailin kaunista luontoa.  Jos ei olisi tänään niin kiire laulamisten kanssa, katselisin vain maisemia ja nauttisin. Säilyisipä huurteiset puut jouluun asti!

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Ikkunamaisema


Tältä näytti makuuhuoneen ikkunasta kuvattuna illalla:



Aamulla varhain:


  


Ja päivän jo valjettua:



Kirkkoon menen kolmen maissa harjoittelemaan kuoron kanssa ja sitten on ohjelmassa Kauneimmat joululaulut klo 16 ja 18. Soitan uruilla säestettävät laulut ja kanttorimme soittaa pianolla säestettävät. Pitkä rupeama edessä, mutta jospa teetä olisi tarjolla välissä!

lauantai 11. joulukuuta 2010

Joulukuusta katsomassa


"Taatto, taatto läksi innoissaan..." lauletaan joululaulussa. Meillä ei ollut taattoa mukana, vaan lähdimme kahdestaan katsomaan tulevaa joulukuustamme. Meillä on ollut jo vuosia serbiankuusi joulupuuna, sillä se on tuuhea eikä pudota neulasia. Viime jouluna jouduin lähes käsirysyyn sitä ostaessani, mutta sain kuin sainkin hairastua käteni jonkun puun oksaan. Nyt päätimme soittaa vahingosta viisastuneena ja varata puun valmiiksi. Isäntä, joka niitä kasvattaa, kutsui meidät paikan päälle valitsemaan, jotta saisimme mieleisemme.


Oli satanut lunta koko päivän ja tiet olivat tuhruisia. Ajelimme hiljaa puolisen tuntia idyllisiä maalaisteitä kuunnellen samalla Rajattomien joululauluja. Luonto oli ihanan näköinen, niin jouluinen.


Perillä isäntä johdatti meidät järven rantaan pellon reunaan ja siellä niitä joulukuusia kasvoi. Saimme valita itse. Vähän haikealta tuntuu, kun puu on iso ja se pitää meidän vuoksemme listiä, mutta kai se kuuluu asiaan. Oksaan ripustettiin lappu ja jouluviikolla sitten tavataan seuraavan kerran. Kuusi tuodaan sisälle saakka ja laitetaan jalkaan. Aivan ihanaa palvelua heiltä!


Tuossa se nyt töröttää vasemmalla, meidän kaunis ja rakas joulupuumme:



 

perjantai 10. joulukuuta 2010

Kadonnut sukka


Oppilas: "Ope, sulla on sukat eri paria, toinen on ruskea, toinen musta."


Ope kurkistaa varpaisiinsa hämmästyneenä: "Oho, niinpä onkin! Tai tarkemmin katsottuna sukka on tainnut toisesta jalasta jäädä talvisaappaaseen. Kyllä se vielä aamulla jalassa oli."


Oppilas: "On se voinut pudotakin. Minä näin käytävässä yhden ylimääräisen." Ja ennen kuin ope ehtii mitään vastata, oppilas ryntää käytävään etsimään open kadonnutta sukkaa. Hetken päästä hän juoksee takaisin kädessään LIKAINEN JA  RIKKINÄINEN musta sukka.


Oppilas riemastuneena: "On se varmaan tämä. Mitataan!"


Ope: "Ei se ole minun! Tuo on pienempi eikä varmasti mahdu jalkaani."


Oppilas pettyneenä: "Minä olin ihan varma, että se oli sinun. Se näytti ihan sinun sukaltasi!"


Oma sukkani löytyi kengästä niinkuin olin arvellutkin. Ja oli kyllä vähän puhtaampi ja ehjä!


RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!

torstai 9. joulukuuta 2010

Jouluillallinen


Tänä iltana kaupunki tarjoaa työntekijöilleen jouluillallisen juhlavissa puitteissa. Ihan mukavaa, mutta aina kauhistuttaa syödä tuhti ateria illalla myöhään. Minulle, armottomalle yökyöpelille, asia kostautuu niin, että nukkuminen siirtyy vieläkin myöhemmäksi. En todellakaan osaa nukkua täydellä vatsalla ja varsin usein silloin seurauksena on myös "vatsanpuruja".


Jouluruoka on ihanaa! En koskaan kyllästy syömään perinteisiä herkkuja, vaikka toiset saavat niistä hyvinkin nopeasti tarpeekseen. Tämä on ensimmäinen jouluateria minulle tämän joulun alla. Ohjelmassa on varmasti myös musiikkia. Viime vuonna oli jazz-painotteista, toivottavasti nyt jotain muuta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan, mitä tuleman pitää!


Ps. Jazzia oli! Taas!  Mutta ruoka oli ihan jees.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Epäonnen murusia


... tai paremminkin LOHKAREITA! Olen ihan poikki tästä päivästä. Saldona


- yksi vakavahko tapaturma töissä


- ruokailussa yksi pudonnut tarjotin ja sotku sen mukainen rikki menneine astioineen


- yksi huonovointinen oppilas


- tärkeän ihmisen tavoittaminen puhelimitse: ei onnistunut


- kodinkoneliikkeestä haettu tuliterä mikroaaltouuni, jonka käyttöohje vilisi käännöskukkasia (" Aseta käännä hotellipoika!") ja kaiken kukkuraksi kone sirisi toimettomana  olleessaan. Ei muuta kuin takaisin liikeeseen ja vaihto.


-työpäivä päättyi kello 13.00. Kotona olin klo 17.30. Luulin, että ehtisin iltapäivällä tehdä työhommia kotona ja vähän muutakin. Turha toivo!


Lähden kuoron harjoituksiin. Jospa siellä asiat vaihteeksi sujuisivat paremmin!


 

tiistai 7. joulukuuta 2010

Jouluaskarteluja


Tänään käsityötunnilla luokan kanssa saatiin valmiiksi joululiinat säkkikankaasta. Ensin hapsutettiin reunat, sitten ommeltiin punaisella puuvillalangalla ympyrän kehä etupistoin ja samalla laitettiin punaisia puuhelmiä marjoiksi. Sitten vielä palattiin ompelemalla omia jälkiä takaisin ja lopuksi liimattiin vihreästä huopakankaasta lehdet kranssiin. Kiva tuli. Olen tämän työn teettänyt vuosien aikana monet kerrat kakkosluokalla ja aina siitä tulee yhtä mukava.


Lisätyönä teimme äitini vuosikymmeniä sitten keksimästä mallista tontun. "Munatontuksi" sen ristimme. Tarvitaan vain pahvia ja papereita. Sekin on hauskan näköinen, kun on muutakin väriä punaisen lisäksi.


Lapsista oli mukavaa tehdä askarteluja ja lopputulos taas kruunasi kaiken. Iloiset tontut ja liinat koristavat nyt luokkaamme. Tuntuu jouluiselta!


  

maanantai 6. joulukuuta 2010

On aamus alkanut, synnyinmaa


Hyvää itsenäisyyspäivää!



Itsenäisyyspäivän aamu alkoi jo kahdeksalta kyläyhdistyksen vanhalla koululla, jossa nostettiin lippu ja sytytettiin kynttilät kylän sankarivainajille lipputangon juurelle. Sitten saatiin maittava aamupuuro ja kahvit, jonka jälkeen oli seurakunnan hartaus. Minä soittelin virret.


Ehdimme vielä kirkkoon. Tiet olivat pöppyräisiä lumesta, joten järven kiertävä 10 kilometrin matka ajettiin tosi rauhallisesti. Jp:n jälkeen oli vielä seppelten lasku hautausmaalla ja kirkkokahvit.


Kotona sitten vain oltiin ja katsottiin vähän Tuntematonta. Illalla lähdettiin maalta takaisin kaupunkiin ja täällä on poltettu kynttilää ja seurattu linnan juhlia. Siis varsin tavallista itsenäisyyspäivän viettoa.


Finlandiaa on kuunneltu. Eipä ilman sitä oikein tunnelmaan pääsisi.


"YÖN VALLAT AAMUN VALKEUS JO VOITTAA,

SUN PÄIVÄS KOITTAA, OI SYNNYINMAA!"

                                                                             (V.A. Koskenniemi)


 

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Monipuolinen basso


Eilen olimme Tampere-talossa Matti Salmisen konsertissa. Mukana oli myös hänen säätiönsä stipendiaatit Pauliina Linnosaari ja Ville Rusanen. Ohjelma koostui Verdin, Mozartin sekä suomalaisten Madetojan, Kilpisen, Merikannon ja Sibeliuksen musiikista.


Nautittava iltahan se oli. Salmisen kypsä ja välillä hyvinkin herkkä basso soi täyteläisenä ja tulkinta on mahtavaa. Nuoret solistit, myös sellisti Panu Saari, joka soitti soolon Verdin Don Carloksesta, selvisivät mielestäni oikein hyvin. Varsinkin Ville Rusanen Merikannon lauluissa osoitti olevansa varsin hyvä tekijä alallaan. Onhan hänellä voittoja laulukilpailuissakin, joten näyttöjä löytyy.


Ostin Salmisen suomalaisten säveltäjien lauluja sisältäneen CD-levyn ja sitä sitten tulomatkalla kuuntelimme. Kieltämättä Merikannon Merellä ja Laatokka saavat aina kylmät väreet kulkemaan. Kotona minulla on häneltä joululevy, jonka kuuntelu kuuluu jouluperinteeseeni. Kasken Mökit nukkuu lumiset ja Sibeliuksen Jo joutuu ilta kuuluvat niihin omiin mielilauluihini. Nythän niitä saa kuunnella sydämen kyllyydestä kuluvan kuukauden ajan!


Ps.KAISA MÄKÄRÄINEN VOITTI ampumahiihdossa taas! Jes!

lauantai 4. joulukuuta 2010

Radion kuuntelemisen tutkimus


Olen osunut otantaan Finnpanelin radion kuuntelemisen tutkimuksessa. Viikon ajan täytyy kirjata vihkoseen kaikki radion kuuntelut, jotka ovat kestoltaan yli 8 minuuttia sekä CD:n ym. kuuntelut. Olen osallistunut joskus aiemminkin ja ilmoittanut halukkuuteni, koska se on ihan vaivaton ja hauska viikko.


Kuuntelen kotona radiokanavista vain Ylen ykköstä, koska haluan kuunnella musiikkina klassista. Se on muutenkin loistava kanava. Kuuntelen sitä aina aamuisin ja iltapäivällä töistä tultuani. Eilen parturissa piti kysyä heidän radiokanavansa nimi, koska taustakuuntelu laitetaan tutkimukseen. Myös autossa kuuntelu merkitään. Tänään menemme Tampere-taloon Matti Salmisen konserttiin, joten matkakuuntelut pitää muistaa laittaa kuuntelupäiväkirjaan. Autossa kuuntelenkin sitten kaikkia muita kanavia.


Ihanaa päästä hyvään konserttiin illalla. Tiedän, että saamme kuulla loistavaa musiikkia!

perjantai 3. joulukuuta 2010

Kuin kukkaa kämmenellä


Olin parturissa töiden jälkeen. Naiset kai käyvät kampaajalla ja niin minäkin, mutta kun parturi sana on jotenkin mukavampi minun suuhuni. Juttelimme tutun asiakkaan ja henkilökunnan kanssa niitä näitä. Naiset kertoivat kaupassakäynneistään ja ruuanlaitosta sekä siitä, miten miesten mukanaolo sotkee heidän tehokkaat kuvionsa harhateille. Kuuntelin aikani ja sitten sanoin: "Inhoan ruokakaupassa käyntiä ja erityisesti ruuanlaittoa. Onneksi Kari hoitaa ne mielellään. En ole nytkään tikkua ristiin laittanut viikonlopun menusta!" Naiset naureskelivat hyväntahtoisesti. Selitin kyllä, että osaan pitää ihmiset hengissä syömisen suhteen, mutta kun se on niin kuolettavan tylsää!!


Tukka tuli leikattua ja harjoittelijatyttö teki oikein mallikasta työtä. Nuoret, juuri oppinsa saaneet, ovat monesti erittäin taitavia ja huolellisia. Aikaa ehkä menee enemmän. Tämä neitonen valmistuu tammikuussa ja on myös käytännössä "valmis" työhön. Minulla on erittäin hyvät kampaajat samassa liikkeessä, mutta yhtään jälkeen heistä ei jäänyt harjoittelijaneitonen, joka leikkasi hiukseni oikein kivasti. Onnea hänelle ammattiinsa!


Mitä tapahtui, kun tulin kotiin? Vastassa oli vastaleivotun pizzan tuoksu, siisti keittiö ja nälkäiselle, työstä uupuneelle opelle herkullinen iltapala. Kaupassa oli käyty ja viikonlopun ruoka mietitty.


Ketä pidetään kyökkiasioissa kuin kukkaa kämmenellä? Ja arvatkaa vaan, osaanko arvostaa! KYLLÄ!

torstai 2. joulukuuta 2010

Huurre puissa huokuilee


Aamu oli sumuinen. Luulin, että tulee pilvinen ja tuhruinen päivä, kun pakkanenkin oli hellittämässä. Mitä vielä! Pakkanen kyllä lauhtui pariin asteeseen, mutta luonto muuttui käsittämättömän kauniiksi: Puut huurteessa ja auringonpaistetta! Huurrekiteet kimaltelivat ja silmiä sai siristää hohtavan valkoisessa maisemassa. Pieni kerros lunta oli tullut yöllä ja kaikki näytti niin puhtoiselta.


 


Iltapäivän hämärtyessä illaksi kävin viemässä isän haudalle kynttilän. Sielläkin näytti niin kauniilta, etten olisi malttanut lähteä pois laisinkaan. Maisema on ihan jouluinen! Näinköhän talvi jatkuu vai tuleeko vielä joulukuussa lämpöasteita ja loskaa? Toivottavasti ei. Kaikkihan me toivomme sitä idyllistä valkeaa joulua!


Vapaa ilta tiedossa. Kanttoriystävä tulee kyläilemään ja katsomme Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden lauluja ja jaamme vähän soittovuoroja. Kiva, kun ei tarvitse lähteä mihinkään!


 

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Tulikettu


Tampereen aluepelastuslaitos aloitti vuonna 2005 Tulikettu-turvallisuuskoulutuksen peruskoululaisille. Koulutus on suunnattu eskarilaisille, 2., 6. ja 8. -luokkalaisille oppilaille. Tänään oli minun luokkani vuoro.


Tokaluokkalaiset olivat kovin innoissaan erilaisesta päivästä. Koulutus kesti kaksi oppituntia. Toisella tunnilla käytiin läpi vaaratilanteita ja niistä ilmoittamista aluehälytyskeskukseen. Jälkimmäisellä tunnilla sitten harjoiteltiin soittamista 112-numeroon ihan oikeasti. Luokassa oli puhelin, josta jokainen vuorotellen soitti "hälytyskeskukseen", joka todellisuudessa oli seinän takana varastossa oleva toinen kouluttaja. Tunne oli kuitenkin sama kuin oikeaan keskukseen soittamisessa. Oppilaita selvästi jännitti, mutta puhelut sujuivat hienosti.


Päivän läksy oli käydä perheen kanssa läpi vihkosen avulla kodin vaaran paikkoja. Huomenna vielä jatketaan asian käsittelyä koulussa.


Upeaa koulutusta! Tämä päivä jätti varmasti jälkensä oppilaiden mieliin, ja jos oikea onnettomuustilanne tulee, on varmaan helpompi soittaa hätänumeroon ja antaa asialliset tiedot. Olin toista kertaa itse mukana juuri kakkosluokan koulutuksessa ja taas kerran vakuutuin siitä, miten hienoa työtä palomiehet tekevät.


Suuret kiitokset!

tiistai 30. marraskuuta 2010

Joulukortteja


Tällaiselta näyttää ja on näyttänyt jo useita päiviä olohuoneen ruokapöytä:                                                                                 


  Olen kantanut sinne kaikki joulukortit ja nyt niitä vääntelen ja kääntelen, kelle minkäkin lähettäisin. Korttien kirjoitus tuo minulle jouluisen mielen ja jotenkin konkretisoi joulun läheisyyden.


Monet ovat siirtyneet sähköisiin kortteihin tai tekstiviesteihin. Tai eivät sitten lähetä joulutervehdyksiä laisinkaan. Minä nautin suuresti korttien lähettämisestä. On niin mukavaa laittaa joululaulut soimaan, kynttilä palamaan ja kirjoitella joulutervehdyksiä. Yleensä olen ne kirjoittanut itsenäisyyspäivän aikoihin, joten nyt olen vähän aikaisessa.


On hauska huomata, miten korttien värimaailma on viime vuosina muuttunut. Nyt on paljon sinisävyisiä kortteja. Itse en juurikaan pidä sinisestä, mutta olen niitä ostellut, sillä ne kieltämättä ovat kauniita. Kaunein kortti tänä jouluna tähän mennessä löytyneistä on hopeanharmaa lehtiaiheinen lumisella pohjalla. Se on todella tyylikäs ja kaunis.


Toissa jouluna askartelin itse kortit. Se olisi ihan mukavaa, mutta aikani ei millään riitä siihen. Ostan mielelläni hyväntekeväisyyskortteja, koska samalla voi antaa roposensa hyvään tarkoitukseen. Syöpäyhdistyksen kortit ovat lähellä sydäntäni, mutta ne eivät vain ole olleet kovin kauniita viime vuosina. Korttien ulkonäköön voisi vähän enemmän panostaa.


Nyt taidankin jatkaa tuota mukavaa kirjoittamispuuhaa!

maanantai 29. marraskuuta 2010

Mopoauto ja 15-vuotias


Viikonloppuna seurasin punaisen mopoauton liikkeitä kaupunkimme keskustassa. Kaasujalka oli raskas nuorella kuskilla ja näyttämisenhalu kova. Seuratessani autoa pitempään, sen kuljettaja teki kaikki mahdolliset hölmöydet, mitä nyt tuolla pelillä irti saa. Jäi mietityttämään...


Tänään töissä ikkunasta seurasimme, miten sama kuljettaja ilmeisesti välitunnilla vähän näytti kavereilleen menopeliään: Ajeltiin koulukeskuksen alueella ristiin rastiin, kurvailtiin, luisutettiin autoa kylki edellä ja varmasti hauskaa oli.


Siinä vaiheessa, kun ralli siirtyi alakoulumme ympärille, aloin jo huolestua. Kun poika päästeli koulupihamme vieressä olevaa kevyen liikenteen väylää, minä näin jo punaista. Hetken päästä lähdimme ruokailuun ja kyseisen väylän yli käveli 80 7- 10 -vuotiasta koululaista. Hetken päästä mopoauto oli taas tulossa samaa rundiaan. Minulla oli vielä takki päällä ja siirryin ulos seisomaan keskelle kevyen liikenteen väylää. Poika oli kääntämässä sinne, mutta minut nähtyään tuli toisiin aatoksiin ja jatkoi matkaa tietä pitkin. Haa, taisi tulla alakoulun musiikin tunnit mieleen!


Seuraavasta ralliajosta koulumme ympärillä soitan suoraan poliisille.


Mopoautoiluun pitäisi ehdottomasti olla ajotutkinto suoritettuna. Nuoren 15-vuotiaan käsissä peli on aivan liian vaarallinen. Meidänkin pikkukaupungin keskustassa iltaisin mopoautot päästelevät tuhatta ja sataa ja missä sattuu. Koskahan ensimmäinen kuski pääsee hengestään? Tai viaton jalankulkija?


Sen verran kiukkuinen asiasta olen, että olisin valmis pistämään pystyyn mielenosoituksen mopoautoja vastaan. Tarkemmin ajateltuna päiväunet taitavat olla tärkeysjärjestyksessä kuitenkin ensimmäisenä tällä hetkellä!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Aurinkoinen adventtisunnuntai


Pakkasta reilusti yli kymmenen astetta ja aurinko paistaa. Kaunis ensimmäinen adventtisunnuntai. Kirkossa olimme kuoron kanssa laulamassa Hoosiannaa. Kanttori ei soittanut Voglerin alkusoittoa siihen, joten kotona piti heti istua pianon ääreen se soittamaan.


  Voglerin Hoosianna-alkusoitto on yksi komeimmista, samoin Maasalon Adventtivesperin. Molempia itsekseni aina soittelen, jos niitä ei muuten tähän aikaan julkisesti kuule. (Kuvassa ei ole Voglerin nuotit, vaan eilen soittelin Schubertin Saksalaisesta messusta osaa Pyhä.)


Tänään polttelen kynttilöitä ja nautin ajatuksesta, että kaksi seuraavaa työviikkoa ovat normaaleja. Ihanaa! Kolme edellistä olikin niin kiireisiä, että vain vauhti piti pystyssä. Olenkin ollut aika poikki viikonloppuisin. Mutta nyt helpottaa ennen joulukuun puolen välin viimeistä rysähdystä!



    

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kartanon mausteinen lanttulaatikko


Kari oli viikolla keittänyt lanttuja ja soseuttanut ne. Tänään hän sai päähänsä tehdä koe-erän lanttulaatikkoa ja samalla harjoitella joulua varten. Harjoitus meni kyllä ihan poskelleen, sillä heti tuli priimaa! Laatikko oli todella hyvää! Voi suositella muillekin. Itse vähän epäilin ensin, sillä se sisälsi paljon mausteita: kanelia, valkopippuria, muskottipähkinää ja kardemummaa. Pidämme mausteisesta ruuasta, mutta aiemmin en ole tiennyt, että tähän laatikkoon voi kardemummaakin laittaa. Tällainen siitä tuli:


   


Kuten näkyy, heti syötiin puolet! Hyvä kun kuvaan ehti. Herkkävatsaisena olen koko illan odotellut, tuleeko vatsa kipeäksi, mutta eipä ole ollut merkkejä. Hyvä niin!


Jos haluat käydä katsomassa, löydät ohjeen täältä.


Ps. En ole yhtään kiinnostunut ruokablogeista. Ja nyt tästäkin tuli sellainen...!

perjantai 26. marraskuuta 2010

Adventtiaika alkaa


... kun kynttilät syttyvät ikkunoille. Minäkin laittelin eilen joka ikkunalle sähkökynttelikön. Äsken katselin ulkona kävellessäni ihmisten jouluvaloja ja kyllä ne näyttävät mukavilta pimeyden keskellä. (Kunhan eivät ole niitä kaameita kaapeleita!)


... kun koulun ruokalistalle ilmestyy pikkujoulupuuro ja lapset ihastuneina huutavat: "Maailman parasta ruokaa! Minä olen hakenut jo kolme kertaa lisää."


... kun ope hakee näytelmävarastosta paimenten sauvoja, enkelten pukuja, Marian huivia ym. rekvisiittaa joulukuvaelmaa varten ja luulee ahneuksissaan saavansa koko kuorman kerrallaan luokkaan. Siinä vaiheessa, kun yksi sauvan kippara pää on takertunut ovenkahvaan ja  toinen meinaa puhkoa liikuntasalin verhon, kun koko vaatekasa on levinnyt sylistä lattialle ja hiki pukkaa, tietää varmasti joulun ajan alkaneen!


... kun on ihan pakko paistaa ensimmäiset tortut ja hauduttaa riisipuuro oikeista ryyneistä pikahiutaleiden sijaan.


... kun oppilaat laulavat säteilevin silmin kurkku suorana Hoosiannaa!  " Ope, tää on sitten hyvä biisi!"


torstai 25. marraskuuta 2010

Taivaan tuuliin


Iltapäivällä piti viedä tärkeä paperi erääseen virastoon. Tulin kiireellä kotiin, vaihdoin koulurepun koriin ja laitoin paperin sinne. (En ole käsilaukkuihmisiä!) Sitten lähdin juoksujalkaa toimittamaan asiaa, sillä en ollut varma, mihin aikaan virasto suljetaan.


Kävellessäni hissiltä ulko-ovelle mieleeni tuli, että tämä paperi ei saa joutua hukkaan tai vieraisiin käsiin, muuten minun käy köpelösti. Samalla avasin oven ja silloin se tapahtui: Ovisyvennyksestä ulos astuessani kauhea viima tempaisi paperin koristani ja tyrmistyneenä seurasin, miten tärkeä todistuskappaleeni leijaili korkealle pääni yläpuolelle, tempautui tuulen mukana aidan toiselle puolelle ja iloisesti leijaili naapurin pihan kautta kohti katua. Minä sain jalat alleni! Eräs kaksilahkeinen väittää, että juoksen vain sateessa tai karhua karkuun. Nyt sen todistin vääräksi. Pinkaisin kuin hirvi konsanaan paperin perään sydän läpättäen ja koitin olla tuulta nopeampi. Mahtoi olla hassu näky! Juuri, kun luulin saavani sen kiinni, tuli uusi puuska ja tempaisi paperin parin metrin päähän. Ajattelin jo astua sen päälle, jos muu ei auttaisi. Siihen se kuitenkin asettui muutamaksi sekunniksi, juuri siksi ajaksi, että sain kumarruttua ja tarrattua kulmaan kiinni.


Huh, huijaa! Kyllä helpotti. Pitelin loppumatkan paperista kiinni rystyset valkoisena ja sain kuin sainkin sen luovutettua parempaan talteen. Nyt naurattaa, mutta ei naurattanut iltapäivällä!


  Nyt ryhdyn nauttimaan loppuillasta rauhallisemmissa merkeissä.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Sittenkin


Pimeys aamulla, hämäryys iltapäivällä jo aikaisin,

marras - kuollut - ajatuskin liikkuu kankeasti.

Ainainen väsymys painaa hartiat kumaraan.

Askel painaa - aurinkokin vajonnut jonnekin.

Eikö tämä koskaan pääty?


Yhtenä päivänä se sitten kuuluu, ensin vaimeasti,

vähitellen voimistuen: "Hoosianna! "

Liekki lepattaa heikosti, mutta se on valoa!

Adventin valoa, joka hiipien lämmittää sisintäni.

Eihän tämä koskaan pääty?


Se liekki valaisee jo pimeyttäni.

Enemmän valoa kuin hämäryyttä.

Lämmin tunne sisälläni nostaa hartiat kyyrystä:

"Hoosianna!" laulaa pieni ääni sisälläni.

Ei se pääty, se vasta alkaa!


(JP 24.11.10)

tiistai 23. marraskuuta 2010

Pakkaspäivän iloja


Upea pakkaspäivä takana. Aurinko paistoi heleästi koko päivän monen viikon pimeyden jälkeen. Välituntivalvonnassa näki lapsistakin, kuinka kivaa oli puuhata ulkona. Vaikka lunta ei ole kuin nimeksi, lumilinnaa rakennettiin kökkäreistä koko päivä. Itsekin olin iloisella päällä. Niin se aurinko vaikuttaa!


 


Pakkasmittari näyttää 13 astetta miinusta. Puut ovat kauniisti huurteessa ja kaiken lisäksi täysikuu kipuaa taivaalle illan hämärtyessä. Todella ihanan näköistä on ulkona.


Otin muutamia kuvia päivällä. Varjoista huomaa, että aurinko paistaa tosi matalalta. Lasten kanssa mitattiin oman varjoni pituus: Se oli 14 metriä! Olisipa huomennakin yhtä valoisa päivä!


 


 

maanantai 22. marraskuuta 2010

Pirteä pakkaspäivä


Pakkasta 9 astetta, puissa vähän huurretta ja aurinkokin pilkotti päivällä vilahduksen omaisesti. Illalla täysikuu valaisee. Talvi on tullut, vaikka joulukuu on vasta virallisesti ensimmäinen talvikuukausi. Tuntuu ihan mukavalta. Lumisateesta en niin välitä, mutta kunnon pakkanen  - mitä kovempi, sen parempi - on ihan kiva juttu. Alkaa vähitellen tuntua siltä, että joulu on tulossa. Ihanaa!


Kiireinen päivä. Menemistä ja tulemista niin, että oli pakko olla autolla töissä. Parasta päivässä oli lääkärillä käynti. Kaikki ok, joka oli hirmu kiva uutinen. Nyt voi rauhassa aloittaa adventin ajan. Jouluihminen alkaa vähitellen herätä eloon syksyn pimeyden keskeltä!



 

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Juhlat ja sukkasulkeiset


Sunnuntai menossa. Kirkossa käynnin jälkeen oli Kari hävinnyt omille teilleen  - juhlimaan! Kyläyhdistys täyttää tänään 30 vuotta ja heillä on juhlakokous. Sen jälkeen on konsertti, jossa soittaa mestaripelimanni orkesterinsa kanssa. Minä en sinne lähtenyt. Toivottavasti on muuta yleisöä salin täydeltä.


Vireät ja toimivat kyläyhdistykset ovat maaseudun ihmisille todella tärkeitä. Kaikki eivät vaan huomaa arvostaa näiden yhdistysten suurta panosta maaseudun ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä. Tämä kyläyhdistys on mm. rakentanut hirsisen kyläkioskin internet-kahvilaksi ja hommannut sinne yrittäjiä, hankkinut käyttöönsä lopetetun kyläkoulun, jossa ihmiset voivat kokoontua ja harrastaa, kirjoittanut sekä julkaissut oman kylähistoriakirjan ja järjestänyt monia tapahtumia kyläläisille. Onnea tänään Suinulaan!


Minä sain jostain päähäni ryhtyä järjestelemään vaatekomeroa, vaikka pyhäpäivä onkin. Siellä on ollut parittomia sukkia hujan hajan parillisten joukossa ja tunti meni, kun ne kävin läpi. Olen jotenkin kuvitellut, että pyykkikoneen syövereistä putkahtaa parittomille kaveri ajan kanssa. Todellisuus taitaa olla kuitenkin niin, että koneen uumenissa on se "musta aukko", joka sukat syö, ja sieltä on turha odottaa mitään takaisin! Joten roskiin meni kaikki yksinäiset. Tällaiselle hamstraajalle, joka kaiken säästää pahan päivän varalle, on todella vapauttavaa saada heitetyksi pois tarpeettomia juttuja!


Nyt aion nukkua päiväunet (ihanaa!), kutoa sukkaa, kuunnella musiikkia ja vain nauttia pyhäpäivästä. Ehkä se juhlijakin ilmestyy kertomaan iltapäivästään - tai sitten jää nautiskelemaan sinne maaseudun rauhaan.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Kuivaa huushollia


Ihana lauantai! Ei mitään pakollista, joten päätin iloisena (?) tehdä Karin nimittämää "kuivaa huushollia" eli tuulettaa vuodevaatteet ja pestä lakanat. Se on ihan hauskaa puuhaa silloin, kun siihen on aikaa. Tänään oli. Kari hoiti sillä aikaa ruuanlaiton. Kun tulin keittiöön, oli vastassa tämä näkymä:


  Kokki oli kantanut tapansa mukaan kannettavan keittiöön, katsoi näytöltä ruokaohjetta ja kauha heilui! Jotenkin niin miehistä! Nauratti! Ei tule minulle mieleen hoitaa asiaa näin. Jos tarvitsen netistä ruokaohjetta, tulostan sen kyllä paperille. Ruuasta tuli tosi hyvää, niinkuin Karin tekemästä yleensäkin. Oli jotain päärynäistä broilerikastiketta.


Syömisen jälkeen lähdin Nellan kanssa tunnin lenkille. Muu perhe on Lempäälässä Emman lentopallopeliä kannnustamassa ja lupasin huolehtia koiran. Kävelimme rantapolkuja ja näimme kaksi korppia. Kylmä viima kävi, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys. Nyt oli sopivasti päällä. Kyllä meillä on mukavat lenkkimaastot veden äärellä aivan kaupungin keskellä. Ei voi kuin nauttia!


  

perjantai 19. marraskuuta 2010

Ja vain yhden lorauksen tähden


... ajelin rättiväsyneenä töiden jälkeen mökille! Ensin piti rynnätä koulusta suoraan sovittamaan kuoropukua ompelijalle, mutta heti sen jälkeen painelin mökille kilpaa hämäryyden kanssa. Homman nimi oli se, että olin unohtanut kaataa pakkasnestettä keittiön viemärin vesilukkoon. Kun mökki on kylmillään talven, vesilukko halkeaa, jos se jäätyy. Tällä viikolla yhtäkkiä tajusin, että ennustetaan kunnon pakkasia jo viikonlopuksi, joten mökille oli pakko ehtiä ennen niitä.


Ostin huoltoasemalta ainetta, kun entinen oli loppu. Sitä ennen ehdin Karilta monena päivänä kysyä aineen nimeä. Jotenkin sekoan, kun autossa laitetaan jäänestoa pissapoikaan ja taas erilaista jäähdyttimeen. Kumpi se sitten on mökille, sitä aina pähkäilen. Selväksi kuitenkin lopulta asia tuli.


Ajelin 30 kilometriä mökille. Mökkitie oli osaksi aurattu, mutta meidän pään aurautan vasta joulun jälkeen. Jätin auton tien varteen ja kävelin lopun puolen kilometrin matkan. Oli sininen hetki ja vaikka lähtiessä harmittikin mokoman lorauksen takia raahata itsensä sinne asti, niin maisema kyllä haihdutti taas kerran harmit. Oli uskomattoman hienoa: hiljaista, puhdas lumi ja hämärän vaihtuminen pimeäksi. Järvi ei ollut jäässä, joten ainoa ääni oli aaltojen vaimea loiskinta rantakiviin. Ja yksi sorsa, joka lensi kaakattaen ohi.


Kuvasin ja katselin ja nautin ja sitten LORAUTIN aimo annoksen ainetta viemäriin. Homma oli tehty!


Takaisin kävellessä pimeys ehti kietoa maiseman valtaansa, mutta uusi lumi valaisi. Eihän metsässä koskaan talven lumilla ole pilkkopimeää. Mökiltä on kaksi kilometriä lähimpään asuttuun taloon, joten yksin olin metsän keskellä. Yhdet isohkot jäljet näin. Olisikohan ollut koiran? Minua ei yleensä pelota mökkimaisemissa, vaikka olen yksin. Ja mitä pelkäämistä siellä nyt olisikaan. Sanoin kuitenkin Karille, että ihan joka nainen ei kävelisi pimeällä metsätiellä yksin! ( Hmm... en ole ihan varma, osasiko hän olla minusta ylpeä. )


Pakollisen homman vuoksi sain mukavia kuvia ja kiireisen viikon päätteeksi ihanan luontoretken. Ei hullumpi loraus!


  

torstai 18. marraskuuta 2010

Reikiä nolla!


Ulkona sataa lunta. On satanut koko päivän. En erityisemmin pidä lumisateesta, mutta ikkunan sisäpuolelta sitä on kiva katsella. Ja tuleehan maisema valoisammaksi.


Tänään jo herätessä oli pieni tumma pilvi ajatuksissa: Iltapäivällä hammaslääkäri! Vaikka oli vain tarkastuksesta kyse, silti asia pyöri mielessä koko päivän.


Mikä siinä hammaslääkärikäynnissä on niin inhottavaa? Tätä olen monesti mietiskellyt. Ensimmäinen käyntini hammaslääkärillä pienenä tyttönä oli ihana. Sen jälkeen puhuin vuosikymmenen ajan, että minusta tulee isona hammaslääkäri. Lääkäri oli ystävällinen, nuori ja kaunis nainen. Lieneekö vaikuttanut asiaan? Myöhemminkään mitään kovia kokemuksia asiasta ei ole ollut.


Nykyisin minulla on todella miellyttävä mieshammaslääkäri ja koko keskus on erittäin ammattitaitoista ja ystävällistä palvelua omaava paikka. Minulla on korkea kipukynnys, joten kivun pelkokaan ei voi olla syynä. En koskaan ole ottanut puudutusta paikkauksiin tms. Minulle on vuosien aikana tehty sairaaloissa niin inhottavia tutkimuksia, että hammaslääkärin vastaanotto on sieltä helpoimmasta päästä. En mielestäni jännitä, mutta silti istuin tuolissa jäykkänä koko tarkistuksen ajan. Mikä ihme minua riivaa?


Reikiä oli nolla kuten yleensä muulloinkin on ollut. Juttelimme lääkärin kanssa mukavia tarkastuksen jälkeen. Silti toivon, ettei ihan nopeasti tavattaisi uudestaan!


Ps. Gynekologilla käynti taitaa kuulua samaan kastiin hammaslääkärin kanssa!

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Joulukorteista


Raskas päivä takana. Lähdin töihin puoli kahdeksan jälkeen ja kotiin tulin suoraan koulusta klo 17.15. Normaalin työpäivän päälle oli kaksi kokousta. Tärkeitä asioita kaikki. Huomaa vaan, että kun työpäivä venähtää yli kahdeksan tunnin, vastaanottavuus asioille ei enää ole kovin kummoista! Kuitenkin pitäisi olla skarppina loppuun asti.


Puolentoista viikon päästä on adventti. Tuntuu hassulta, miten joulun tulo aina minut yllättää, vaikka jouluihmisenä sen merkitys on todella suuri syksyisen pimeän keskellä. En talvea kyllä kestäisi ilman joulua.


Aamulla ryhdyin katselemaan joulukortteja, vaikka yleensä ei ole yhtään ylimääräisille asioille aikaa. Olen vanhanaikaisten kirjeiden ja korttien ystävä, joten joulun alla haluan muistaa ystäviä korteilla. Olen monet vuodet kirjoittanut ne itsenäisyyspäivän aikoihin. Se hetki on minulle tärkeä: Kynttilä palamaan, joululaulut soimaan ja kirjoituksen lomassa ajatukset ystäviin. En ole koskaan kokenut joulukortteja riesaksi tai pakkopullaksi. Jopa postimerkkien liimailu on hauskaa, varsinkin nyt tarra-aikana. Minusta on myös todella mukavaa saada kortti ja varsinkin kortin kuva on minulle merkityksellinen, toki ystävien viestitkin. Laitan kaikki kortit eteisen oveen ja sieltä niitä katsellaan koko joulunaika.


Monet ovat siirtyneet sähköiseen viestintään joulunkin alla, mutta minä en. Tekstari tai sähköinen kortti ei tule ikinä minulle merkitsemään samaa kuin oikea kortti.


  Tästä voisi saada rajaamalla veikeän joulukortin! (Keinuhevonen Orivedeltä!)

tiistai 16. marraskuuta 2010

Vaalien tulos


Kirkollisvaalien tulos oli illalla selvillä oman seurakuntani osalta. Seurakuntamme kotisivulle se ilmestyi varsin nopsasti. Kokeilin käydä myös evl:n sivuilla, mutta ne olivat niin kuormittuneet, että läpi ei päässyt.


Vähän harmittaa äänestysaktiivisuuden lasku. Kokonaiskirkon osalta äänestysprosentti on siellä 17 % päällä, mutta omassa srk:ssa se jäi 16,6 prosenttiin eli oli alhaisempi kuin neljä vuotta sitten. Nuorista 16-17 -vuotiaista äänesti vain 6,2, %, vaikka ennakkoäänestys oli myös koulussa.


Varmaan pitää jatkossa miettiä äänestyksen viemistä esim. kauppaliikkeeseen tai kirjastoon. Nyt oli ennakkoäänestys virastossa ja varsinainen kirkossa. Naapurikunnan pienessä taajamassa ennakkoäänestys oli kauppaliikkeessä ja sitä kovasti kiiteltiin. Kannattaa painaa mieleen muiden seurakuntien kokemukset äänestyksen toteuttamispaikoista.


Meidän 23 valtuutetusta 11 on uusia. Uusien mukaan tulo toivottavasti virkistää toimintaa kaikilla sektoreilla. Uudet ihmiset ovat aina tervetulleita toimimaan seurakunnassa.


Onnea ja siunausta kaikille valituille!

maanantai 15. marraskuuta 2010

"Punainen viiva" vedetty!


Eli äänestämässä käyty! Kirkollisvaalien huipennus menossa. Toivottavasti mahdollisimman monet kirkon jäsenet käyttävät tätä oikeuttaan. Minä olen aina ajatellut, että äänestämisen jälkeen on oikeus arvostella. Jos ei äänestä, pitää myös pitää mölyt mahassaan!


Samalla muistelin erästä äänestyskertaa kunnallisvaaleissa. Kävelin äänestyspaikalle ja sain kuulla, että sinä olet jo äänestänyt! Olin ihan tyrmistynyt, sillä varmasti tiesin, että en ollut vielä käyttänyt omaa äänioikeuttani. Virkailijat pähkäsivät ja pyysivät tulemaan parin tunnin päästä uudelleen. Kävin kotona iltapäiväteellä ja puuhastelemassa jotain ja palasin takaisin. Selvisi, että äänestysvirkailija oli laittanut puumerkkinsä luettelossa väärään kohtaan. Peräkkäin oli kaksi samaa sukunimen omaavaa ja tämän toisen käynti oli kirjattu minun nimeni kohdalle. Onneksi asia selvisi ja pääsin äänestämään.


Huomenna mielenkiinnolla katsellaan tulosta oman srk:n ja koko kirkon osalta.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Isänpäivän viettoa


Isänpäivän iltapäivä menossa. Vähän haikea mieli, vaikka mukava päivä onkin. Oman isäni haudalle vein perjantaina jo kynttilöitä. Hän kuoli 26 vuotta sitten leukemiaan ja vieläkin on ikävä! Eihän se mihinkään häviä. Onneksi voin "lainata" Karin isää, joka iäkkäänäkin on yhä hyvissä voimissa.


Olimme syömässä Karin vanhempien luona isänpäivälounasta ja samalla onnittelemassa. Karin veli kahden poikansa kanssa oli myös siellä. Oli mukava jutella pitkästä aikaa ja ruoka oli taas kerran niin maukasta.


Aamulla väsäsimme koneella isänpäiväkorttia. Kaikki muu sujui hyvin, mutta tulostus niin, että se näyttää oikean kaksipuoleisen kortin näköiseltä, oli vähän pulmia tuottavaa. Kari sen ratkaisi, eikä tullut kuin muutama virheellinen.


Kuvailin marraskuisia maisemia, maalla kun veden äärellä ollaan. Vesi minua kiehtoo, samoin kivet. Nyt eletään kohta sitä pimeintä hetkeä syksyssä.


 

lauantai 13. marraskuuta 2010

Kivien kiikuttelua


Aamulla kello soitti kahdeksalta. Tai piti soittaa. Kännykän herätyskello soi ja ihmettelin, kun oli niin pimeää. Olohuoneessa katsoin kelloa ja se näytti SEITSEMÄÄ! Samoin muut kellot. Kännykän kello oli jäänyt kääntämättä talviaikaan ja herätys oli todellisuudessa tuntia liian aikaisin. No, kömmin takaisin sänkyyn ja köllöttelin vielä tunnin verran.


Yhdeksäksi menin seurakuntamme leirikeskukseen luottamushenkilöiden aamupäivään. Työskentelyämme johti konsultti, joka luotsasi meidät miettimään kulunutta neljän vuoden valtuustokautta. Se sisälsi seurakuntien liitoksen, joten paljon uutta asiaa on koettu, osa hankalia ja kipeitäkin.


Apuna meillä oli lattiaan tehty aikajana ja nelikenttä. Lisäksi konkretisoimme ajatuksiamme kivillä, joita oli lattialla iso röykkiö isoja ja pieniä. Niitä asettelimme kenttään ja aikajanalle. Minä, joka pidän kivistä erityisesti, olin todella innostunut työskentelystä. Kaiken kaikkiaan koko aamu oli mielenkiintoinen ja antoisa. Ajatukset menneestä, ja mitä olemme sen kautta oppineet, jotenkin kristallisoituivat. Ei ole aiemmin kivien kantelu ja siirtely ollut yhtä mielenkiintoista! Tämä oli yksi parhaista koulutuksista, joita olen käynyt tähän aiheeseen liittyen.


 


Iltapäivällä lähdin mökille. Siellä oli lankomies koiran kanssa ja hän haikaili vielä järvelle. Vene on jo talviteloilla, mutta sula vesi olisi kiinnostanut uistelijaa. Nella juoksenteli innoissaan vapaana ja maisema näytti niin marraskuiselta.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Ompelijalla


Kuoromme konsertti on joulukuun puolivälissä. Minulla ei ollut esiintymispukua, mutta kohta on! Vein tänään kankaan paikalliselle ompelijalle. Otettiin jos jonkinlaisia mittoja ja suunniteltiin yksityiskohtia. En muista, milloin olen viimeeksi käyttänyt tämän alan palveluita, kai karjalaista fereesiä teettäessäni joskus 20 vuotta sitten.


Samalla vein mukanani kankaan, jonka joskus heikkona hetkenäni ostin ja siitä väsätään minulle tunika tai liivihame tai jotain siltä väliltä. Sellainen kuitenkin, jota voi pitää housujen ja pitkähihaisen esim. poolon kanssa. Suunnitelma näytti ihan somalta. Ensi viikolla pääsen sovittamaan.


Ompelija ehdotti värikkäitä nappeja ja tamppeja, mutta ne ammuin alas heti. Olen niin tylsä tyyppi, että minulla pitää olla mahdollisimman yksinkertaista. Myönnyin kuitenkin suuriin kankaan värisiin nappeihin. Hauska nähdä, miltä valmiina näyttää!


Ompelijan jälkeen pakkasin kimpsut ja kampsut ja ajelin tänne maalle viikonlopuksi. Mukana oli 2 kg muikkuja, jotka naapuri antoi mukaani. Niitä Kari keittiössä nyt perkailee. Minua huvittaa puheet kerrostaloelämästä, jossa jokainen elää luukussaan tuntematta toisiaan. Ei kyllä pidä paikkaansa meidän talon kohdalla!


Toivottavasti flunssa hellittää viikonlopun aikana. Vielä nenä niiskuu!

torstai 11. marraskuuta 2010

Merkillinen pipo


Tänään etsiskelin hukkunutta pipoa. Samalla tuli mieleeni muistot 90-luvun alusta koulun välituntivalvonnasta. Pakkasta oli reilusti, mutta kaikki tytöt ja suurin osa pojistakin yrittivät värjötellä ulkona paljain päin. Kun välituntivalvojana pistin heitä sisältä hakemaan pipoa, sain myrkyllisiä katseita ja tunsin olevani se tyhmin aikuinen maailmassa.


Pakkasta on ollut tänäänkin aamulla, mutta nyt taitaa olla jo plussan puolella. Miten nuoret suhtautuvat pipoon tänään? No, se on niin tärkeä kapistus, että se päässä pitää yrittää olla sisälläkin. Jopa ruokailussa pipo koristaa kutreja tytöillä, eikä siitä millään haluttaisi luopua, kun se on jo lähes osa identitettiä! Onneksi pienemmät lapset laittavat pipon kiltisti naulakkoon syömään mennessä.


Merkillistä! Kai sitä kutsutaan muodiksi. Mutta tuntuu, että "kohen ei mee koskaan"! Tunnen itseni ikälopuksi, kun en aina oikein ymmärrä...

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Flunssa koputtelee ovelle


(Mikä päivämäärä: 10.11.10!) 


Ympärillä on viimeiset viikot aivasteltu, niistetty ja köhitty. Hyvin olen selvinnyt, mutta tänään huomasin liittyneeni samaan kuoroon: Aamulla tuntui olo tukkoiselta ja nyt nenä vuotaa. Ilmeiseti flunssa yrittää saada jalansijaa elimistössäni, vaikka olen yrittänyt pestä käsiäni useasti.


Ei muuta kuin kuumaa juomaan ja lepäämään. Onneksi on jo loppuviikko tulossa, joten saa viikonloppuna sairastaa . Tosin lauantaiaamuna on koulutustilaisuus, mutta se ei onneksi kestä kuin puolille päiville.


En saa herkästi kuumetta, mutta räkätaudit iskevät säännöllisin väliajoin. Katsotaan, miten nyt käy. Taidan viettää suurimman osan illasta peiton alla vaakatasossa!


Otanpa mallia näistä!