Open kolo

Open kolo

torstai 15. marraskuuta 2018

Karjalan kunnailla


"Vaikka mie lähin Karjalast, niin Karjala ei lähe miust."

Sain tänään osallistua sukututkijoiden iltaan, johon sisareni tytär oli kutsuttu lukemaan viimevuotinen Karjala-seuran kilpailukirjoituksensa mummistaan. Kilpailussa lukiolainen palkittiin jaetulla ensimmäisellä sijalla. 

Ennen kirjoituksen luentaa sain minäkin puheenvuoron ja kerroin äitini elämänvaiheet lyhyesti. Lapsenlapsen osuuden ajaksi laitoin kuvan mummista pianon päälle. 

Yleisö kuunteli hiiren hiljaa välillä nauraen humoristisissa kohdissa, välillä liikuttuneena kuunnellen. Nuori tyttö oli jaksanut tehdä pitkän ja mielenkiintoisesti kirjoitetun tarinan karjalaisesta isoäidistään. Kirjoitus kirvoitti vilkkaan keskustelun yleisössä ja kaikuja illasta taitaa tulla tallennettunakin, sillä paikallislehden toimittaja näkyi olevan paikalla. 

Mukana oli myös kaksi muuta nuorta. Toinen luki oman kirjoituksensa karjalan kielestä ja toinen musisoi. 

Luulen, että sukututkijat - monet karjalaisilla sukujuurilla varustettuna - ilahtuivat nuorten läsnäolosta. Keskustelu oli runsasta, paljon muistoja, iloja ja suruja. 

Evakot ovat kohta poissa, kuten sodan kokenut sukupolvikin. On hienoa, että järjestetään mahdollisuuksia siirtää hiljaista tietoa karjalaisten kokemuksista nuorille ja nuorten ajatuksia vanhemmalle väelle. Mummi olisi iloinnut tästä illasta!

tiistai 13. marraskuuta 2018

Ekaluokkalaisen seurassa


Tänään oli lyhyt työpäivä. Työtä olisi tietenkin ollut vaikka kuinka paljon, mutta päätin kerrankin lähteä heti kotiin, sillä oli mukavaa seuraa tiedossa: Suvun ekaluokkalainen lähti meille iltapäivän viettoon.

Matkalla piti kävellä pieni mutka, jotta päästiin liikennevalojen kautta kotiin. "Se on kivoin reitti", kertoi ekaluokkalainen eikä vesisadekaan haitannut kävelymatkaa. Reppu parkkeerattiin eteiseen ja ensimmäiseksi tehtiin läksyt. Sitten olikin välipalan vuoro ja leikit. Täti torkkui sen ajan sohvalla puoliunessa, sillä heräsin aamulla jostain syystä jo puoli viideltä.

Leikkien jälkeen harjoiteltiin extrana kirjoitusta ja taas leikittiin... ja syötiin! Taidettiin vähän vielä ahertaakin lisää kirjoitusta ennen kotiin lähtöä. 

Voi näitä pikkupoikia, joilla on ope tätinä! No, todellisuudessa ei pieni lisäharjoitus ekaluokalla tee pahaa, kun aherrushetket ovat tarpeeksi lyhyitä. Ihan vähän vain "tukiopetusta" harrastettiin.

Kiva iltapäivä oli yhdessä. Mainioita keskusteluja, napakoita mielipiteitä, valloittavaa kikatusta ja pohjaton herkkuvatsa... meillä molemmilla. Ensi viikolla taas uusiksi!

torstai 8. marraskuuta 2018

Kausihedelmä


Tämä ei kuulu suosikkeihini, mutta syksyllä marraskuussa sitä jonkun kerran ostan. Maku on liian pliisun makea. Jospa olisi vähän hapokkaampi! Leikkauspinta on kuitenkin kaunis ja siitä saa hyvän koristeen jälkiruokiin tai kakkuihin.

Persimon, kaki, sharon... Rakkalla lapsella on monta nimeä.

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Kokemus tämäkin


Viime viikolla olin sisareni kanssa Helsingin jäähallissa Il Divoa kuuntelemassa. Timeless -konserttishow juhlisti uutta elokuvasävelmälevyä ja 15-vuotista taivalta. Herroilla oli menossa kiertue ja 120 konserttia, joista tämä oli yksi. Säestäjänä toimi Vantaan Viihdeorkesteri Ensemble. Ohjelmistossa oli paljon ikivihreitä elokuvasävelmiä ja muutama klassinen aariakin.

Vuonna 2004 perustettu pop-oopperakvartetti osaa toki laulaa, mutta kun kaikki vahvistetaan äänentoistolla - niin jokainen soitin kuin laulajakin, kääntyi ilta enemmän kärsimykseksi kuin nautinnoksi. Istuimme pahassa paikassa kaiuttimien tasolla nousevassa katsomossa. Permannolla äänentoisto olisi voinut ehkä toimia paremmin. 

Naisvaltainen yleisö taisi suuremmalta osaltaan saada sitä, mitä tulivat hakemaan, sillä ylistäviä arviointeja kuului poikkeuksetta. Minä taisin kuulua pieneen vähemmistöön. Kilpalaulantaa, volyyminupit kaakossa ja aikamoista yleisön kosiskelua amerikkalaiseen tapaan - ei kiitos minulle! Akustisena versiona olisin voinut pitääkin konsertista...

Matka sisareni kanssa oli muuten ihan hauska, sillä harvemmin ehdimme yhdessä mihinkään. Puoli päivää laatuaikaa toisillemme ja ehdimme jutella vaikka mitä!

Nyt odotan jo seuraavaa elämystä: Suomalainen Barokkiorkesteri ja Il prete rosso - Vivaldia tarjolla ihan kohta.   :>)

maanantai 5. marraskuuta 2018

Kirjaimia ostamassa


Teatteri Rollo on Helsingin kaupungin sekä Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ammattiteatteri, joka on erikoistunut alle tunnin mittaisiin, vuorovaikutteisiin esityksiin. Rollo kiertää maakunnissa niin päiväkodeissa, kouluissa kuin vanhustyön yksiköissäkin eikä heillä ole kotinäyttämöä. Esitykset sisältävät liikettä, musiikkia ja huumoria ja ovat kokonaisuudessaan omaa tuotantoa.


Koulumme eskarilaiset sekä ekaluokkalaiset olivat tänään Rollon eläytyvänä yleisönä. Lue, laula, kirjoita -esitys oli juuri tämänikäisille sopiva ja tuki loistavasti lukemaan ja kirjoittamaan opettelua. Kun itsepalvelukirjakauppaan eksyi niin runoilija kuin säveltäjäkin, tarvittiin yleisön apua kirjainten tunnistamisessa ja sanojen rakentamisessa. Innolla olimme kaikessa mukana!

Muistoksi saimme kirjanmerkit. Heti luokassa piti laulaa esityksessä ollut loppulaulu vielä uudelleen, joka jäi mieleen soimaan loppupäiväksi. 

Suuri kiitos kirjastotoimelle esityksen järjestämisestä ja tietysti Teatteri Rollolle ammattitaitoisesta elämyksestä!

lauantai 3. marraskuuta 2018

Pyhäinpäivänä


"... hiljaiseen toivoon ja kaipaukseen,
loistakoon liekki nyt rakkauden. "

(Anna-Mari Kaskinen)


perjantai 2. marraskuuta 2018

Onnea


Onnea uusi Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka sekä kirkkohallituksen lähetyskeskuksen tuore lähetysteologi Jukka Kääriäinen! Iloitsen molemmista valinnoista. 

Hienoa saada Jukka perheineen Suomeen vuosikymmenten jälkeen. Niin - ethän ole koskaan täällä asunutkaan, joten jo oli aikakin :>) Olisipa täti vielä tämän ilosanoman kuulemassa, sillä hän olisi kyllä riemuissaan!

maanantai 29. lokakuuta 2018

Kellotonta aikaa


Taas on viisareita väännetty kesäajasta talviaikaan - usein manausten säestämänä. 

Minulle kellojen kääntely on ollut aina helppo juttu. Ilmeisesti elimistöni on niin suurpiirteinen, etten juurikaan huomaa mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Siksi tämä vouhkaaminen asiasta ei ole minun juttuni. Tosin en vastaankaan laita, jos kesäajasta luovutaan. 

Isompi asia minulle on ollut viiden kuukauden kellottomuus. Olen aina pitänyt itseäni ihmisenä, joka ei kerta kaikkiaan tule toimeen ilman rannekelloa. Viime kesäkuun alussa loman kunniaksi päätin kuitenkin jättää kellon pois kesän ajaksi. Ihmeekseni se onnistui, ja koin aika vapauttavaksi tunteeksi ajattomuuden, joka seurasi kellon vilkuilemisen puuttumisesta. Toki kännykkä usein kulkee mukana, joten siitä näkee tarkan ajan, jos haluaa. 

Elokuussa töiden alkaessa jäi kello edelleenkin piironginlaatikkoon. Töissä on lähes joka tilassa seinällä kello, joten ajan näkee kyllä tarvittaessa. 

Vapauttavana olen kokenut tämän kellottoman ajan. Ehkä tämä on osaltaan downshiftausta tai kiireettömyyteen pyrkimisessä yksi askel eteenpäin. Olkoon, mitä vain, mutta ilman rannekelloa jatkan iloisesti eteenpäin. 

lauantai 27. lokakuuta 2018

Ensilumi


Ensilumi on satanut. Eilen aamulla katot ja nurmikot olivat kunnolla valkoisena, mutta teiltä lumi oli jo kadonnut. Päivän aikana räntää sateli lisää.



Pienikin määrä lunta värjää maisemaa. Tänään on nollassa, mutta pikkuisen pakkasen puolella.


Sää on kuivan oloinen ja aurinkokin pilkistelee. Lokakuiselta näyttää, kun ikkunasta katsoo ulos.


Viikonlopun ihanuuteen kuuluu kiireettömyys. Olen rauhassa katsellut muuttunutta, ikuunan takaista maailmaa, ajatellut kaikenlaista ja vain nauttinut siitä, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Saa tarttua päivän lehteen ja selailun sijaan lukea sen rauhassa ajatuksella, kuunnella musiikkia sekä puuhata, mitä mieleen juolahtaa. Niin mukavaa...

tiistai 23. lokakuuta 2018

Sadetta ja synttäreitä


Päivän auringonpaiste muuttui iltapäivän sateeksi. Kävin töiden jälkeen mökillä. Kaikki oli ok, mutta maisema ankean lokakuinen: Lehdet olivat ravisseet pois puista ja vain muutama sinnitteli vielä oksallaan, sade pisaroi järven pintaa ja sää oli kolea.


Niin mukava kuin mökillä onkin kesällä aikaa viettää, näin loppusyksystä tuntuu hyvältä majoittua kaupunkikodin mukavuuksiin. Iloisin mielin ajelin mökiltä pois. Aika aikaa kutakin! 


Pois tullessa piipahdin enoni 80-vuotissynttäreillä. Ihanaa, kun vielä suvussa on vanhempaa väkeä, jotka muistavat aikaa ja tapahtumia ennen minua. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kiinnostaa suku, sen ihmiset, kokemukset ja tarinat. Toivon enolleni kaikkea hyvää tuleviksi vuosiksi!