Open kolo

Open kolo

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Suuri maailma



Join aamukahvia verannalla, ja yhtäkkiä kirjosieponpoikanen teki mahalaskun kukkapurkkiin. Se tähtäsi räystään reunalle, mutta vielä ensilennolla pienet siivet eivät totelleet. Pihapöntön tyhjennys oli käynnissä.


Kohta toinen poikanen lähti siipiään kokeilemaan ja lensi minun ja mökin seinän välistä. Hyvä, ettei tullut törmäystä.


Oli hauska seurata, miten laskeutuminen sujui ensin "hairaise kiinni, mistä saat" -tekniikalla, mutta vähitellen oksalle laskeutuminenkin onnistui huojuen ja vimmatusti siipiä räpyttäen.


Ensilennon jälkeen siivenaluset putsattiin tarkasti ja pienestä nokasta lähti kuuluva kerjuuääni.


Kummasti ne emot löytävät hajallaan pihapiirissä räpiköivät poikasensa. Onnea matkaan, pienet siivekkäät!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannussunnuntai


Ja silloin on Suomessa sunnuntai
ja sen pirteissä pyhäinen rauha,
ja käki taas helkkyvi koivussai,
ja tuulonen lietsovi lauha,
ja laajoina laihot ne aaltoaa,
ja saunat notkoissa sauhuaa...

                                                                     (Ilmari Kianto: Ne tahtovat)

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Juhannuspäivänä


Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös
ja kaskies sauhut ja uinuvat yös
ja synkkäin metsies aarniopuut
ja siintävät salmes ja vuonojes suut.

                                                              (Valter Juva: Karjalan kunnailla)

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Juhannusaattona


Suvimaisema: lahdentyven,
saunaranta ja vene
ja helle, männiköntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä, hei!

                                                                                       (Lauri Viita: Onni)

torstai 21. kesäkuuta 2018

Suven sällien konsertti


Ylioppilaskunnan laulajien kesäkuoro Suven sällit konsertoi mökkipaikkakunnalla. Kuorossa laulavat kuusi ystävystä ovat elvyttäneet kuoron satavuotisen perinteen tuoden mieskuoromusiikkia "joka niemeen ja notkoon". Mukava idea. Kirkkokonsertissa nuoret laulajat esittivät kesäisiä säveliä, serenadeja sekä uutta ja vanhaa mieskuoromusiikkia.


Kyllähän pojat laulaa osasivat! Parasta konsertissa olivat isänmaalliset laulut. Nuijamiesten marssi, Suomen laulu, Oi, kallis Suomenmaa ja Finlandia kajahtivat komeasti. Nyanssejakin löytyi.

Minua vain häiritsi suunnattomasti sekava ohjelmisto, jossa laulettiin vähän kaikkea. Myös sellaista ohjelmistoa, joka ei mielestäni kuulu kirkkoon laisinkaan. Vähän huvitti, kun peräkkäin kuultiin Ranskalaiset korot ja Tule kanssani, Herra Jeesus. Vielä kun laulujen väleissä ei ollut hengähdystaukoa juuri ollenkaan, vaan laulut vaihtuivat hurjalla vauhdilla, tuli kuulijalla merkillinen olo: Edellisen laulun tunnelma sotki pitkän aikaa seuraavaa laulua.

Kuorolaisten äänten tasapainossa oli myös toivomisen varaa. Jotkut laulajat leikkasivat läpi, mutta pienessä ryhmässä laulaminen onkin herkkää puuhaa, jossa kokemus auttaa. Nuoret ovat vasta kuorolaulamisen taipaleen alussa, vaikka ovatkin laulaneet aiemmin Sibelius-lukion kamarikuorossa.

Konsertti oli ihan kuulemisen arvoinen, nuorta intoa tihkuva. Pienillä muutoksilla siitä olisi tullut jopa nautittava. Aplodeista päätellen yleisö oli innoissaan, vaikka minä en ehkä niinkään. Kiva oli kuitenkin olla ukkosen ulkona rymistellessä kesäisiä säveliä kuuntelemassa.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Siivousta ja jalkapalloa


Juhannussiivous on tehty - lyhyemmällä kaavalla. Muistan, miten lapsuudessa äidin kanssa kuurattiin juhannukseksi kaikki paikat, pestiin lattiat ja siivottiin hiki hatussa. Sitten oltiin rättipoikki! Nyt osaan jo luistaa. Koska mattoja on lattioilla runsaasti, en tällä kertaa pessyt lattioita laisinkaan. Ikkunat pesin jo viime viikolla.

Vielä on mahdollisuus lintsata. Olen suunnitellut, että kun olen vanha, imuroin vain enkä ravista yhtään mattoa. Tai kutsun suvun nuorison siivoamaan! ;>D No, totta puhuen, otan sitten ammatti-ihmiset puunaamaan!


Siivouksen jälkeen istutin loput samettiruusut ja kävelin hakemaan postin. Matkalla huomasin, että hiirenvirna ja horsmakin jo kukkivat. Voi hyvänen aika! Ennen horsman kukinta oli merkki loppukesästä, nyt on kaikki päälaellaan. 

Kävelyn jälkeen kävin uimassa myrskytuulen tuivertaessa isoja aaltoja. Sen jälkeen olenkin palkinnut itseni ahertamisesta katsomalla jalkapalloa. Lätkästä en välitä, mutta jalkapallo on kivaa seurattavaa. Sitähän nyt riittää vaikka kuinka. Varmaan MM-kisojen jälkeen tulee vieroitusoireita.


Keräsin kävelyretkellä kimpun päivänkakkaroita ja harakankelloja. Juhannus saa tulla...

tiistai 19. kesäkuuta 2018

... ja vihdoin kunnolla sadetta!

 

15 mm löytyi tämän päivän saaliina vesimittarista. Ihanaa! Luonto on saanut vihdoin kunnolla vettä raikastukseksi ja vielä tällä viikolla saamme lisää.

Kannoin illalla osan kukka-astioista räystään alle. Vaikka muu luonto pitää sateesta, orvokit - lempikukkani - eivät. Kun lähdin kaupunkiin aamulla, satoi pikkiriikkisen. Myöhemmin sitten hanat aukesivat ja sateessa juoksin niin torilla, apteekissa, hammaslääkärissä kuin kaupassakin. Ei haitannut. 

Kun päivällä ajeltiin vähän kauemmaksi, sade jo Etelä-Pohjanmaalla laantui. Illalla kotiin tullessa riensin heti katsomaan sademittaria. Mukavaa, että täälläkin oli poissa ollessa tullut vettä ihan kunnolla. Rankkasadetta ei ollut kohdalle osunut, kun mökkitien mäissä oli sorat paikallaan.

Nyt ilta-aurinko paistelee kauniisti. Olen toisella silmällä katsellut järvimaisemaa, toisella jalkapallopeliä tv:stä. Niin ihanaa, kun on loma ja kesä!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Laituritalkoot


Aamulla herättiin jo klo 5 ja katsottiin Jukolan viestin viimeiset osuudet. Hyvä Suomi, voitto tuli. 

Tästä syystä messun jälkeen oli vähän väsynyt olo, joten otin pienet torkut pihakeinussa. Koska oli tyyntä, muutama hyttynen kiersi ja häiritsi ininöillään sekä ehti pistelläkin. 

Paistoin kasan lättyjä -kesän ensimmäiset   - sillä sisareni perhe tuli saunomaan ja laituritalkoisiin. Eipä siinä kauaa mennyt, kun laituri oli paikoillaan. Päiväkahvit lättyjen kera maistuivat ja sitten oli ohjelmassa veneilyä, virvelöintiä ja saunomista. 
          

Illalla satoi muutama tippa vettä. Tiistaina sitten oikein kunnolla, ennustavat säätieteilijät. Enpä olisi keväällä uskonut, että kesäkuun puolessa välissä sadetta toivon! 

torstai 14. kesäkuuta 2018

Raivausta


Aamupalan jälkeen ryhdyttiin raivaamaan mökin rinnettä. Moottorisaha lauloi ja kitukasvuiset katajat saivat kyytiä. Samalla kaadettiin kaksi kuusta, jotka olivat päässeet liian suuriksi. 

Saunapuita tuli hieman, mutta oksia sitäkin enemmän. Raahasin niitä kahteen kasaan. Luonto hoitaa oksat vähitellen. 


Mukava katsella avartunutta maisemaa. Toisaalta rinteessä pyöriessäni panin merkille kuivuuden aiheuttamaa ruskistumista. Ison kiven ja kallion päällä kasvavat puolukan- ja mustikan nuoret oksat ovat alkaneet kuivua, samoin pihlajantaimet. Nurmikolla on kuivia laikkuja, vaikka välillä olen sitä kastellutkin. 5 mm ukkossade viime maanantaina ei paljon auttanut.
Vettä toivotaan edelleen. 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Harakankellot

 

Harakankellot ovat niin kauniita. Tänään keräsin ensimmäisen kimpun tuvan pöydälle.

                           

Päivä kului ikkunoita pestessä, pihlajan taimia ja heiniä leikatessa. Mukavaa mökkipuuhaa, kun ilma oli viileämpi. Illalla oli nautinnollista saunoa, kun rantaveden  liplatusta sai seurata puhtaasta ikkunasta.

Ilmeisesti mieli on jo lomalla, kun päivällä oli viikonpäivä hukassa. Tiistai vai keskiviikko? Ihanaa, kun työt on saanut työtää syrjään ja keskittyä ihan muihin juttuihin. Pitkän talven jälkeen lomaa tarvitaan, niin mielelle kuin kehollekin.